Omalla kohdallani olisin myös halunnut olla kotitilallani jatkajana mutta sukupuoleni takia mahdollisuudesta ei edes keskusteltu. Kummallekkaan viljelystä ei olisi tullut päätoimista ammattia. Ennen ja jälkeen sapettaa kun velipoika tienaa jo nykyisessä toimisto työssään huomattavasti minua enemmän ja sai vielä ostaa tilankin (sopuhintaan). Kaupan jälkeen vanhempani lahjoittivat meille molemmille saman euromäärän kauppahinnasta(miksi molemmille, enhän minä saanut 30 k€ aloitustukea) Itse kun sitten kyselin josko metsäpalstan saisin OSTAA vaihdoksen yhteydessä niin vastauksena, että osta vaan muttet tästä. Minun pitäisi sitä nyt markkinahintaisesti jostain lähteä ostamaan kun toinen sai omansa puoli-ilmaiseksi. Nyt katselen kun velipoika tekee päätyötään ja vanha isäntä tekee viljelytyöt talkoina. Oma oikeustaju ja ymmärrys koetuksella joten kun vaipanvaihtajaa myöhemmin tarvitaan niin minulle on enää turha soitella. En ymmärrä miten metsä eroaa pankkitilillä olevasta rahasta, kertokaa joku viisaampi.
En ole ihan perillä näistä asioista, kun ei ole omalle kohdalle sattunut, mutta ehkä kyseessä on sellainen juttu, ettei tilaa saa pilkkoa sukupolvenvaihdoksessa, jos haluaa kaikki ne tuet mitkä on mahdollista saada.
Toisaalta sama ongelma se on yrittäjilläkin, yritys yleensä annetaan tai "myydään" yhdelle lapsista, eikä siitä oikein voi irroitella armopaloja muille, vain sen takia että ne niin sattuu haluamaan
?
Itse en näe tossa mitään vääryyttä sinänsä, yleensä se vanha isäntä on talon saanut samalla tavalla, omat sisarukset on jätetty vähemmälle tai kokonaan ilman perintöä, on ajateltu talon etua ...
Mikään ei maailmassa ole muuttunut, ei ainakaan maanviljelyn kannatavuus ole olennaisesti parantunut, joten millä perusteella tilaa pitäisi kovin paljon pilkkoa
?
Tota rahallista ennakkoperintöä en sinänsä ymmärrä, paitsi tietenkin jos sitä rahaa nyt sattuu tileillä olemaan yli oman tarpeen ....