itseoppineen lakimiehen hoitaa itse oppinut betonimies

Aika ihmeellisiä ajatuskuvioita.Miksi ihmeessä tilasta,minkä edellinen isäntä ei ole saanut edes niinpaljon kassaan et sais itse rakennettua omilla tilasta tienatuilla rahoilla oman vaarinpirtin.Jos näin huonosti tuottavasta tilasta pitää jotain vielä maksaa,niinei paljon naurata.
Yritysmaailmassa on vähän eri juttu kun siellä on yleensä jäänyt seulalle sen verran että eläkeiän pärjää.Ei siellä yleensä lapsilta rahasteta niinkuin maataloudessa.

Mikä ***** "perheen omaisuus" se tila on luopujien omaisuutta joka luovutetaan x-määrään euroja vastaan jatkajalle.
Kaikilla "perillisillä" on sama mahdollisuus olemassa... Halu helppoon rahastukseen tietysti johdattaa niitä perillisten puolisoita.. Varsinkin kun sekaan eksyy itseoppinut "lakimies"...

Niiden luopujien asiahan se on että paljonko he ovat työpaikastaan rahaa vailla. Jatkaja ottaa velkaa ja kantaa riskit alkaessaan yrittäjäksi.  Tuolla aikasemmin oli esimerkki Pertti. Jos Pertti laitettaisiin ostaan se 50 hehtaaria kymppitonnin hehtaarihinnalla ja siihen koneet ja talot ja mettät päälle... 800 000 - 1 000 000 euroa... riittääkö? Ja kuka pankinjohtaja lähtee rahoittamaan 50 hehtaarin tilan SPV -hankintaa miljoonan velalla? Meidän pellonhintarakenteemme ei oo SPV-kauppojen aikaansaamaa...

Eiköhän se yrityksen arvo löydy sieltä tuoton kautta. Saahan ne taset olla vaikka kuinka pulleat, mutta yrityksestä joka ei tuota kymmenessä vuodessa paljon mitään, on kyseenalaista myöskään maksaa paljon mitään (tämä kommentti ei koske aloittajan tapausta, vaan yleisesti). Tuottoarvolla voi helposti haarukoida sitä tilan hinnan ylärajaa, ja lopullinen kauppahinta tietysti jokin kompromissi.

Itse olen sitä mieltä että tilan hintaa ei tieten pidä polkea alas, vaan tuolla tuottoarvolla hakea myyjää ja ostajaa miellyttävä hinta. Tämän pitää riittää vakuuttamaan myyjä siitä, että saa tilasta "oikean" hinnan. Varmaan kaikkea mahdollista vielä tänä päivänä näkyy, toiset haluaisi antaa ilman ja toiset ovat itkun kanssa luopumassa, kun ei millään raskisi. Tämän ymmärtää jos tila on menossa ulkopuolelle, mutta jos jatkaja löytyy omasta perheestä ja on tuleva perillinen niin ei sitä pidä ruveta nylkemään.

Aika ympäripyöreä on myös yleensä käytetty määritelmä kauppahinnasta sen mukaan, että luopujille jää riittävä tulo vanhuuden varalle. Tottakai siitä pitää huolehtia, mutta entäs ne tilat, jotka eivät ikinä ole tuottaneet mitään tai käytännössä velkaa on valmiiksi tuottoarvon verran? Miten sitä tyhjästä mitään voi nyhjäistä? Aika monet luopujat tuntuu jotenkin jättävän oman toimeentulonsa jatkajan vastuulle. Toisaalta, hyvin heikossa hapessa oleva tila ei tietty tänäpäivänä saa enää edes rahoitusta.

Itse olin 10 vuotta vuokraviljelijänä, koska halusin kokeilla miten tilanpito onnistuu.Ostin pelkät koneet,joista nyt ei ole juuri mittän enää jäljellä eli kaikki on melkein vaihdettu.Varsinaisen sukupolvenvaihdoksen aikaan oli sitten suh't hyvä kalusto maksettuna ja rahaakin säästössä.Ja kokemusta ja ammattitaitoa tilan kokonaisvaltaiseen pyörittämiseen.En sano että tyyli olisi hyvä kaikille,mutta omalla kohdallani se toimi hyvin.Toki velkaakin on vielä pitkäksi aikaa koska en saanut maita ja rakennuksia edes puoli-ilmaiseksi.Osa rakennuksista oli kylläkin jo itse rakentamiani.

Aika ihmeellisiä ajatuskuvioita.Miksi ihmeessä tilasta,minkä edellinen isäntä ei ole saanut edes niinpaljon kassaan et sais itse rakennettua omilla tilasta tienatuilla rahoilla oman vaarinpirtin.Jos näin huonosti tuottavasta tilasta pitää jotain vielä maksaa,niinei paljon naurata.
Yritysmaailmassa on vähän eri juttu kun siellä on yleensä jäänyt seulalle sen verran että eläkeiän pärjää.Ei siellä yleensä lapsilta rahasteta niinkuin maataloudessa.

Kyl mää oon vierestä kattellu semmoistakin tapausta, että v1tuttaa raskaasti, kun ei sitä rahhaa sit jäänytkään vaan jatkaja käytännössä osti velkaa. Ei naurattanu ketään.

Lainaus käyttäjältä: Naturalis - 21.01.10 - klo:20:47

Mikä ***** "perheen omaisuus" se tila on luopujien omaisuutta joka luovutetaan x-määrään euroja vastaan jatkajalle.
Kaikilla "perillisillä" on sama mahdollisuus olemassa... Halu helppoon rahastukseen tietysti johdattaa niitä perillisten puolisoita.. Varsinkin kun sekaan eksyy itseoppinut "lakimies"...

Niiden luopujien asiahan se on että paljonko he ovat työpaikastaan rahaa vailla. Jatkaja ottaa velkaa ja kantaa riskit alkaessaan yrittäjäksi.  Tuolla aikasemmin oli esimerkki Pertti. Jos Pertti laitettaisiin ostaan se 50 hehtaaria kymppitonnin hehtaarihinnalla ja siihen koneet ja talot ja mettät päälle... 800 000 - 1 000 000 euroa... riittääkö? Ja kuka pankinjohtaja lähtee rahoittamaan 50 hehtaarin tilan SPV -hankintaa miljoonan velalla? Meidän pellonhintarakenteemme ei oo SPV-kauppojen aikaansaamaa...

Mun yleistys on raaka mutta lähes 90% sitä ei uskalleta käyttää vaan jatkajalle jää ***** isot velat ja sisaret saa talon Tampereelta...

Millähän jatkaja saa tilanpidon lentoon jos maksaa talosta kaksi kertaa liikevaihdon?Lisäksi metsästä lisää.Sitten kun laittaa rakennuksia ja koneita kuntoon onkin velkaa helposti kolme tai neljä kertaa liikevaihdon.Ei todellakaan toimiva ratkaisu.Ei yhtään enempää kuin maatalouspuolen liikevaihto on oikea sukupolvenvaihdoksen hinta.Ikävä kyllä tapauksia jossa talosta on maksettu liikaa on riittävästi tiedossa.Itse olen päättänyt antaa talon aikanaan ilmaiseksi jatkajalle.Ja onhan noitakin tapauksia kun talosta on maksettu käypä hinta,niin että on vältytty lahjaverolta mutta annettu rahat takaisin pöydän alta jatkajalle.

Naapuri tekee näin...maksoi tilasta sen mitä on fiksua..saa valtion tukea lainoihin ja starttirahat..sitten kun valtiolta on saanut "halpaa" rahaa, niin vanha isäntä antaa pojalle takaisin pöydän alla rahoja...mutta vaan vähän kerralla... sanoo sitten että se on pelannut ne lotossa jos joku kysyy..voihan vanha isäntä ostaa uuden koneen,  mitä lainaa pojalle sitten.

Aika ihmeellisiä ajatuskuvioita.Miksi ihmeessä tilasta,minkä edellinen isäntä ei ole saanut edes niinpaljon kassaan et sais itse rakennettua omilla tilasta tienatuilla rahoilla oman vaarinpirtin.Jos näin huonosti tuottavasta tilasta pitää jotain vielä maksaa,niinei paljon naurata.
Yritysmaailmassa on vähän eri juttu kun siellä on yleensä jäänyt seulalle sen verran että eläkeiän pärjää.Ei siellä yleensä lapsilta rahasteta niinkuin maataloudessa.

hyvä pointti...asunto pitää olla maatilalla sellaisessa kunnossa että ei tarvii ostaa työpaikka+ rakentaa uusi omakotitalo jatkajalle.  Vanha isäntä voi asua vuokralla palvelujen lähellä.

jos luulee että pärjää niin ei sitä velkaa kannata pelätä ite maksanu kolme kertaa liikevaihdon kannattaa ajatella jos joutuu kohta elättämään tilan tuotolla lapset ja ajaa uudella mesellä niin valitse se asunto tampereelta

Ei se sisaruksille maksaminen normaalissa spv-kaupassa ole mielestäni jatkajan asia. Jos kauppa vedetään rankasti lahjaverolle niin sitten kyllä.
Usein muut sisarukset on asuneet jo vuosia pois tilalta ja elävät "omillaan". Tilan töitä eivät ole tehneet välttämättä oikein ikinä. Jatkaja on yleensä opiskelujen ja omien töiden ohella kaikki lomat, illat ja viikonloput palkatta auttelemassa tilan töissä, joten minä en oikein ymmärrä ajatusta että jatkaja olisi velvollinen maksaan sisaruksille. Ennemmin kunnon kauppahinta ja luopujat antavat muille sisaruksille rahaa jos niin katsovat.

Ei se sisaruksille maksaminen normaalissa spv-kaupassa ole mielestäni jatkajan asia. Jos kauppa vedetään rankasti lahjaverolle niin sitten kyllä.
Usein muut sisarukset on asuneet jo vuosia pois tilalta ja elävät "omillaan". Tilan töitä eivät ole tehneet välttämättä oikein ikinä. Jatkaja on yleensä opiskelujen ja omien töiden ohella kaikki lomat, illat ja viikonloput palkatta auttelemassa tilan töissä, joten minä en oikein ymmärrä ajatusta että jatkaja olisi velvollinen maksaan sisaruksille. Ennemmin kunnon kauppahinta ja luopujat antavat muille sisaruksille rahaa jos niin katsovat.

Niin no eihän tässä ole oikeastaan mitään epäselvyyttä, lainkaan puolesta. Omaisuus kuuluu ensin luopujille, sitten jatkajalle eikä sisarukset tule väliin mitenkään. Jos joskus on jaettavaa kuolinpesässä, se on sitten aivan eri asia.

Lainaus käyttäjältä: AP - 21.01.10 - klo:20:57

Lainaus käyttäjältä: Naturalis - 21.01.10 - klo:20:47

Mikä ***** "perheen omaisuus" se tila on luopujien omaisuutta joka luovutetaan x-määrään euroja vastaan jatkajalle.
Kaikilla "perillisillä" on sama mahdollisuus olemassa... Halu helppoon rahastukseen tietysti johdattaa niitä perillisten puolisoita.. Varsinkin kun sekaan eksyy itseoppinut "lakimies"...

Niiden luopujien asiahan se on että paljonko he ovat työpaikastaan rahaa vailla. Jatkaja ottaa velkaa ja kantaa riskit alkaessaan yrittäjäksi.  Tuolla aikasemmin oli esimerkki Pertti. Jos Pertti laitettaisiin ostaan se 50 hehtaaria kymppitonnin hehtaarihinnalla ja siihen koneet ja talot ja mettät päälle... 800 000 - 1 000 000 euroa... riittääkö? Ja kuka pankinjohtaja lähtee rahoittamaan 50 hehtaarin tilan SPV -hankintaa miljoonan velalla? Meidän pellonhintarakenteemme ei oo SPV-kauppojen aikaansaamaa...

Mun yleistys on raaka mutta lähes 90% sitä ei uskalleta käyttää vaan jatkajalle jää ***** isot velat ja sisaret saa talon Tampereelta...

Mun mielestä tuo alimmainen on mennyttä aikaa. Kaveriporukassa useampi SPV viime vuosina eikä kukaan oo käsittääkseni maksanut mitään sisaruksilleen. Omassa kaupassa vanhempien nykyinen asunto ennakkoperinnöllä sisarille,minä olen oman osuuteni saanut tilakaupassa. Tilakaupan hinnan määritti verottaja,alimmalla mahdollisella summalla ettei mene lahjaveroa,tämä käsittääkseni yleisin tapa.
Hinta on silloin kohdallaan jos se tyydyttää luopujaa ja jatkajaa,mieluummin maksan hieman enemmän vanhemmille kuin että osa kaupasta lahjana ja tämä ylijäävä osa mene lahjaverolla ts. maksan vähemmän mutta jokaikinen euro menee valtion pohjattomaan kassaan...
Tilakohtaista sanon mä.

 Se on varmaa että "kukaan" ei saa tilaa sillä summalla minkä voi kuukauden sisällä maksaa hätätilassa,ellei myy metsää ym. tuotto-omaisuutta pois.
Esimerkkinä 100ha peltoa ja 100ha metsää,koneet ja kalusto. Lahjaverollakin maksettavaa hatusta heitettynä vähintään 150 000€.  Epätodennäköistä,sanoisin. Tai jos saa maksettua,seuraavan vuoden veroseuraamukset melkoiset...

Aika ihmeellisiä ajatuskuvioita.Miksi ihmeessä tilasta,minkä edellinen isäntä ei ole saanut edes niinpaljon kassaan et sais itse rakennettua omilla tilasta tienatuilla rahoilla oman vaarinpirtin.Jos näin huonosti tuottavasta tilasta pitää jotain vielä maksaa,niinei paljon naurata.
Yritysmaailmassa on vähän eri juttu kun siellä on yleensä jäänyt seulalle sen verran että eläkeiän pärjää.Ei siellä yleensä lapsilta rahasteta niinkuin maataloudessa.

Totta, tuokin, tosin miksi pitäisi myydä "kaikki" omaisuus samassa kaupassa jatkajalle, miksi ei myy vain sitä maataloustoimintaan liittyvää omaisuutta, pellot, koneet, karjan ja niihin liittyvät rakennukset ....
Eli tavallaan tilasta tehdään kannattamaton kun halutaan samassa kaupassa myydä myös arvo-omaisuutta, eikä vain sitä mikä liittyy itse tilanpitoon, näin tilan tuottokyky ei kanna tehtyä investointia.
Jättää metsät tilakaupan ulkopuolelle ja ne metsäpalstat sitten aikanaan jää kaikille lapsille perinnöksi yhteisesti, myös sille jatkajalle.

Millä konstilla metsän saat tuottamattomaksi arvo-omaisuudeksi?? Ja ainakin jos sitä mettää vähänkin on niin on sillä pankinjohtajaakin rauhoittava vaikutus, kun vaikka investointeja suunnitellaan.

Ja sitten jos se mettä on jääny vanhuksille ja niistä aika jättää. Siitä se riemu alkaa, kun perikunta riitelee tukkanuottasilla että mitä milläki palstalla tehdään. Kaikki on rahaa vailla eikä kukaan oo valmis tekemään mitään metsän eteen...

Jos vanhukset jätätte mettää itellenne, niin tehkää siitä yhteismetsä, jossa on omistajina te ja vaikkapa se jälkikasvu. Siinä määritellään metsänhoidon vastuuhenkilö ja päätöksenteot tehdään määräenemmistöllä (ei niinku perikunnassa että täysi yksimielisyys vaaditaan)