Lainaus käyttäjältä: Koneasema - 03.12.09 - klo:15:14

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 03.12.09 - klo:14:09

Lainaus käyttäjältä: Täpinäreiska - 03.12.09 - klo:13:04

 Ajatus on toki hyvä mutta kyllä tuossakin saa kiistan siitä montako traktorityötuntia pitää saada puimakonetuntia vastaan tai tuleeko naapuri töihin just silloin kun tahdon vaikka mä olin sen kahukauroja puimassa ajallaan vaikka kaverit houkutteli festareille.

Sitä saa jokainen puntaroida hengessään jos kannattavuus menee pakkaselle, että opetteleeko uutta ja uusia tapoja vai lopettaako toiminnan kannattamattomana. Ongelmia tietysti aina tulee, mutta kyse onkin siitä, että onko jonkinlainen vaihtoehto halukkaille olemassa.

Niin usein törmätään siihen yksikkökoon kasvun tuomaan ongelmaan, lisätyövoiman palkkaus: Se ei yleensä siis ole ongelma, vaan jopa suositeltavaa. Mutta mihin tehtävään? Moniko edes voisi kuvitella, että palkkaisikin tilalle johtajan eikä työntekijää? Tekisi itse sitten käytännön hommia yhdessä tuumaillen, jos kerran niistä enemmän tykkää työkseen.
Teollisuudessa ei ole ollenkaan tavatonta, että yhtiön hallituksen jäsenet työskentelevät tuotannossa, hitsareina yms. mitä kukakin PARHAITEN OSAA.
Hallitus on sitten palkannut ammattilaisen hoitamaan johtotehtäviä, työ siinä kuin mikä muukin tahansa. Mutta kauanko kestää ennenkuin ensimmäinen tapaus nähdään maataloudessa? Maaseudun väki on työntekoa kunnioittava kansa ja monestikin pitää johtajan roolia naureskelun aiheena ja tyhjäntoimittamisena, kunnes toimintaa on laajenneltu siihen mittoihin että ilman toiminnan taitavaa johtamista hommasta ei vain tule mitään.. Koneasemat taas ovat sitä varten että taitavat maatilansa johtajat käyttävät niitä järkevästi toimintansa luotettavaan ylläpitoon. Koneaseman rooli taas on tuottaa palvelua viljelijöille ja KESKITTYÄ siihen, eikä viljelllä samalla maata tai käydä välillä lypsyllä ym.  T. 0 ha ja 6500 h konetöitä pellolla 2009.

Ehkä oman juonen parhaiten saa selville kun alkaa luettelemaan tekemisiään ja mistä viimeisenä luopuisi, on se mihin kannattaa keskittyä ja unohtaa muut hommat täysin. Jos konehommat tosissaan kiinnostaa, niin heittäytyy niille töin ja myy maat + elukat. Jos taas karjahommat kiinnostaa, niin koneilla ei karjaa ruokita eikä urakointitilin lisätöillä maitolitroja tuoteta, näin se vain on. Johtajilla on aina firman paras palkka, oli sitten oma firma tai töissä johtajana. Ja periaatteena on pääsääntöisesti: Kun palkkaat 10 eur johtajan, tienaat esim. 10 000 eur. Jos taas palkkaat 14 eur johtajan niin tienaat 14 000 eur. Kenellä on rohkeutta kokeilla?

Vetää lähes sanattomaksi, kun kerrankin tällä palstalla joku kirjoittaa viisaita... 

Niinpä, miten noin fiksu kaveri voi vielä pelata peltovehkeiden kanssa. Luulisi että kysyntää olisi oikeissa rahahommissa.

Tässä ollaan aika lähellä viljelyä ja toimitusjohtajuus on ulkoistettu:
http://www.vaissi.fi/tiedotteet.html

Tulosta tulee ja palkintoja pokkaillaan, onnittelut täältäkin. 

Lainaus käyttäjältä: Täpinäreiska - 03.12.09 - klo:13:04

 Ajatus on toki hyvä mutta kyllä tuossakin saa kiistan siitä montako traktorityötuntia pitää saada puimakonetuntia vastaan tai tuleeko naapuri töihin just silloin kun tahdon vaikka mä olin sen kahukauroja puimassa ajallaan vaikka kaverit houkutteli festareille.

Sitä saa jokainen puntaroida hengessään jos kannattavuus menee pakkaselle, että opetteleeko uutta ja uusia tapoja vai lopettaako toiminnan kannattamattomana. Ongelmia tietysti aina tulee, mutta kyse onkin siitä, että onko jonkinlainen vaihtoehto halukkaille olemassa.

 Sitä vaihtoehtoa olen yrittänyt tarjota. Toisten kanssa onnistuu, toisten ei. Ilmeisesti kannattavuus ja varsinkin maksuvalmius on vielä liian hyvä täällä pohjoisenkotieläintuen alueella.  Koneasema kirjoitti enemmän kuin asiaa.

Maanomistuksesta ei helpolla luovuta, koska se on kannattavin osa maataloutta. Osuuskunnasta ei saa korkoja ulos verotta kuin max 1500 euroa. senverta moninkerroin tulee jo teurastamoista..

 Ajatus on toki hyvä mutta kyllä tuossakin saa kiistan siitä montako traktorityötuntia pitää saada puimakonetuntia vastaan tai tuleeko naapuri töihin just silloin kun tahdon vaikka mä olin sen kahukauroja puimassa ajallaan vaikka kaverit houkutteli festareille.

Näinhän tuo yleisesti menee ja sen takia tarttis ensiks unohtaa mitä naapuri voitta vaan muistella mitä itse voittaa. Ja kai joku viisas voisi noi koneet pisteyttää jotenkin ja ne ottaa ketä kiinnostaa. (investoinnin arvo/mahdollinen työaika vuodessa on aika hyvä lähtökohta) Toinen asia mitä pitäis miettiä on jonkinnäköinen tulojen tasaaminen koska se on selvä, että jos syksyllä on ainoastaan yksi hyvä puintipäivä niin jokaisen pellolla ei pysty oleen sillo vaikka yhden tilan maat sais kyllä puitua. Joku tossa vielä kirjotteli että paras talous saavutetaan keskittymällä ainoastaan yhteen asiaan mikä on totta, mutta itsekin karjaihmisenä tiedän, että välillä on kiva päästä tuulettumaan pellolle kunhan ei tarttis sitä koko palettia tehdä ja varsinkaan ostaa se kalusto.

Joku tossa vielä kirjotteli että paras talous saavutetaan keskittymällä ainoastaan yhteen asiaan mikä on totta, mutta itsekin karjaihmisenä tiedän, että välillä on kiva päästä tuulettumaan pellolle kunhan ei tarttis sitä koko palettia tehdä ja varsinkaan ostaa se kalusto.

Itsekin olen karvan verran karjaihmisiä ja eläinten parissa on mukava tehdä töitä, mutta hankittiin kuitenkin koira ja kesämökki. Toisekseen onko niin, että ainoa tuulettumispaikka on ne peltotyöt kaikessa mukavuudessaan, vai onko tuulettumiselle muuta vaihtoehtoa vaikka koko perheen kera? Tässä tullaan niiden kysymysten äärelle, joissa punnitaan mitä mikäkin saa maksaa, ei niinkään mikä on taloudellisesti kannattavaa. Jos työssään jaksamiseen liittyy olennaisesti peltotyöt, on ne hyväksyttävä kustannuksena ja sitäkautta homma silloin toimii. Esimerkkinä kuitenkin em. 550 ltr/h tila antaa lohkokartat kouraan että tuosta ja lähtee illaksi tansseihin. Jos tulee kysyttävää, kantaa kyllä puhelinta mukana että voi hätätapauksessa soittaa. Eikä kyllä häiritä, jos ei ole jotain ongelmaa. Tähän on tietysti jo muutaman vuoden taustat yhteistyöstä, että tunnetaan tilan toimintatavat ja tyylit tehdä asioita.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 03.12.09 - klo:20:21

Joku tossa vielä kirjotteli että paras talous saavutetaan keskittymällä ainoastaan yhteen asiaan mikä on totta, mutta itsekin karjaihmisenä tiedän, että välillä on kiva päästä tuulettumaan pellolle kunhan ei tarttis sitä koko palettia tehdä ja varsinkaan ostaa se kalusto.

Itsekin olen karvan verran karjaihmisiä ja eläinten parissa on mukava tehdä töitä, mutta hankittiin kuitenkin koira ja kesämökki. Toisekseen onko niin, että ainoa tuulettumispaikka on ne peltotyöt kaikessa mukavuudessaan, vai onko tuulettumiselle muuta vaihtoehtoa vaikka koko perheen kera? Tässä tullaan niiden kysymysten äärelle, joissa punnitaan mitä mikäkin saa maksaa, ei niinkään mikä on taloudellisesti kannattavaa. Jos työssään jaksamiseen liittyy olennaisesti peltotyöt, on ne hyväksyttävä kustannuksena ja sitäkautta homma silloin toimii. Esimerkkinä kuitenkin em. 550 ltr/h tila antaa lohkokartat kouraan että tuosta ja lähtee illaksi tansseihin. Jos tulee kysyttävää, kantaa kyllä puhelinta mukana että voi hätätapauksessa soittaa. Eikä kyllä häiritä, jos ei ole jotain ongelmaa. Tähän on tietysti jo muutaman vuoden taustat yhteistyöstä, että tunnetaan tilan toimintatavat ja tyylit tehdä asioita.

Koneasema on ihan oikeessa mutta muutamia hajatelmia enne kun rupee suunnittelee sitä tilaansa eli tuulettuminen oli ehkä vähän väärä sanamuoto mutta kuitenkin. Toi 550 litraa per tunti ei tunnu mitenkään mahdottomalta, mutta perheviljelmänä en missään tapauksessa halua sellaiseen ryhtyä koska se tarkoittaa navetan kanssa asumista 365 päivää vuodessa vaikka tunteja ei tuu kun ne 6-7 per päivä. parempi olisi mun kannalta vaikka kahden työntekijän kompleksi jossa olisi vaikka se 250-350 lehmää ja lisäksi tehtäis vaikka jotain peltohommaa esim paalaus. Siihen peltokoneeseen vois kans ottaa jonkun kaveriks sieltä navetasta jolloin tulis yhteensä vaikkaa se 3000 tuntia. Tällöin navetasta vois oikeasti irtautua vaikka viikoksi ja tietäis, että homma toimisi.
 "Antaa lohkokartat kouraan että tuosta" Tämä on ainoa ammattimainen tapa toimia jolloin urakoitsija tai vaihtotyöntekijä tekee oman mielen mukaan eikä se rasita omistajaa "eikä urakoitsijaa" toisin kun jos käy jokasen lohkon reunalla kertomassa urakoitsijalle mitenpäin karhot pitää niittää.

Tässä ollaan aika lähellä viljelyä ja toimitusjohtajuus on ulkoistettu:
http://www.vaissi.fi/tiedotteet.html

Tulosta tulee ja palkintoja pokkaillaan, onnittelut täältäkin.  

Lakki pois päästä ja onnittelut   Kuka on seuraava?

Otsikko pitäisi ehkä muotoilla uudestaan ja kysyä" Tulevaisuuden maataloustuotannon halutuin yksikkökoko?"  

Markkinataloutta (Jos ei se kaadu jo itsestään..) voi olla aika vaikea jarruttaa, mitä kyllä MTK ym. tosissaan jo koittaa.  Mahtaako jarrutus onnistua, niin se on sitten viljelijän itse päätettävä mihin uskoo. Jos ei onnistu, kuten itse ainakin vahvimmin epäilen ja varaudun, niin rakentamalla kilpailukykyisempää maataloutta, tännekin seudulle voi jäädä vielä asuttua maaseutua kun kilpailu vienneistä ja tuonneista maiden välillä kovenee entisestään. Omavaraisuudesta ei halua luopua pahinkaan maatalouden vastustaja, mutta mitä se pelkkä halu takaa? Voi katsoa miten kävi paperiteollisuudelle kun olivat tuontipöllin varassa. 50 euroa tullia/pinomotti ja naps, siinä viedään paperiteollisuutta muualle. Ja lisäksi ahne paperimies ennemmin luopuu koko 45 tn vuosipalkastaan ja työpaikastaan kuin olisi pitänyt 30 tn ja työpaikan.. Nyt yksikin koittaa pyörittää valokuvausliikettä hangossa, saattoi vuositulo hieman tipahtaa. "Harmittaa..", sanoi jossain telluhaastattelussa ja otti kossuryypyt. Jotenkin välillä tuoksahtaa, ettei kävisi tässäkin maatalouden kansainvälistymisen väännössä kuin niille paperimiehille, että jos olisin silloin arvannut että näin voi käydä niin...sitä ja tätä, eipä ole enää väliä.
Sahattiin omaa jalkaa poikki ja uskottiin, ettei se paperiteollisuus mihinkään häviä. Paperiteollisuutta tuskin kukaan ajoi varta vasten ulkomaille, ei vain osattu ajatella ja toimia sen mukaan että niinkin voi käydä kun menettää kilpailukykynsä.
Mutta kun ei vain valokuvat tee kauppaansa, niin tyytyä kohtaloonsa vain .

Jos markkinataloutta puolestaan Onnistutaan jarruttamaan, ettei Puolalainen tomaatti, kurkku tai juusto ole puolta halvempi kuin Suomalainen (myyntikielto, vai millä jarrutat> EU:n sallimalla tavalla....?) yms. tuote jonka voi tuoda. Maitopuolella juustot, laktoosittomat yms. erikoistuotteet nostavat jatkuvasti markkinaosuuttaan niin kotimaassa kuin viennissäkin eli toisinsanottuna, vientikelpoisten eli pitkään säilyvien tuotteiden määrä tuoretuotteisiin nähden vain kasvaa. Niin tekee kilpailijatkin ulkomailla. Purkkimaito lienee jotain 5% Valion liikevaihdosta, jollakulla tarkempaa tietoa? Kuitenkin, sillä on yhtä pieni vaikutus tuottajalle, onko purkin pakkaaja ruotsi, tanska vai Suomi , 5% siis. Loppupeleissä Kuluttaja päättää, mitä syödään ja keneltä ostetaan, joihin vaikuttaa raskaasti isot keskuskaupat, ei tuottajat. Ja keskuskaupat kun ei tee mitään kilpailuttamatta tuotteiden hintoja, kuka pärjää? Kenellekkään ei ilmaiseksi rahaa anneta, se on varma.
Kuluttaja kun ei ole kovin luotettava kumppani siinä pelissä, missä pitäisi saada kovempaa hintaa samanmakuisesta tuotteesta, oli sitten tomaatti tai juusto ym. laktoositon spesiaalituote. Lisäksi, kun vientituotteiden osuus kasvaa Suomesta ulkomaille, mikä on hyvä asia, niin mitä se ulkomainen kuluttaja sitten arvostaa? Suomalaista puhdasta ruokaa, kyllä. Ollaanko kuitenkaan varmoja, että samainen esim. venäläinen erottaa Tanskalaisen ja Suomalaisen juuston ensinkään? Tanskalaista puhdasta ruokaa? kyllä taas. Kyse on esim. Oltermannin venäjän markkinoinnista, mutta kyllä kilpailijatkin osaa ja kehittyy, jos eivät vielä osaa. Kilpailutilanne yleensäkin päättyy vasta, kun viimeinenkin kilpailija luovuttaa. Vai jatkuuko kilpailu, kun aina syntyy uusi kilpailija lopettavan tilalle. Ainakin meidän alalla päättymätön tie.
 Tämä peli kun kovenee, mihin voi kannattaa jopa alkaa totuttelemaan, niin mitä tehdään? Politiikka on isossa roolissa, mutta senkö annetaan ratkaista, istutaan ja odotellaan vain, kyllä se siitä? Tänäpäivänä hyvistä neuvoista maksetaan kelpo korvaus, ehkä saa olla olemassa. Omalta osaltamme työjälki on naurettavan pieni, mutta veikkaampa ja uskon että oikeaan suuntaan. Yksiköiden varsinaiseen toimintaan on vain kiinnitettävä enempi huomiota, ja ainakin tähän asti on ollut mukavaa porukkaa ja hyvä tekemisen meininki.

Lainaus käyttäjältä: Koneasema - 03.12.09 - klo:15:14

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 03.12.09 - klo:14:09

Lainaus käyttäjältä: Täpinäreiska - 03.12.09 - klo:13:04

 Ajatus on toki hyvä mutta kyllä tuossakin saa kiistan siitä montako traktorityötuntia pitää saada puimakonetuntia vastaan tai tuleeko naapuri töihin just silloin kun tahdon vaikka mä olin sen kahukauroja puimassa ajallaan vaikka kaverit houkutteli festareille.

Sitä saa jokainen puntaroida hengessään jos kannattavuus menee pakkaselle, että opetteleeko uutta ja uusia tapoja vai lopettaako toiminnan kannattamattomana. Ongelmia tietysti aina tulee, mutta kyse onkin siitä, että onko jonkinlainen vaihtoehto halukkaille olemassa.

Niinpä niin, ainakin karjataloutta omaaville halukkaille on olemassa kyllä vaihtoehtoja lähes jokapuolella Suomea ja tarjolla on aika vahvaa näyttöä kannattavuudesta. Kyse on enemmän siitä, ilmaiseeko halukkuuttaan kenellekkään vaikka ajatuksena olisikin tai onko sitä yleensäkään. Ja kiistatta kokoluokasta 10 lypsävää ylöspäin. Toistaiseksi tulevaisuuden maatilamallin oivaltaneiden keskuudesta paras esimerkki on n.550 ltr/työtunti ja Luomussa vielä. Jotain 250 lypsävää ja emännän kanssa kahden hoitavat koko homman. Lisäksi maakunnan tanssilavoilla yleinen näky, ettei ole vapaa-ajastakaan liikaa tingitty. Siitä voi laskea, paljonko on tuntipalkka... Voin lähteä esittelemään vaikka heti.

Malli on kiistatta tuotantosuunnasta riippumaton, KESKITTYMINEN olennaiseen on avainasemassa. On myös reilun 15 lehmän toiminnalla saatu aikaan mukava vuositulo ja hurjasti vapaa-aikaa, kun oikein asian oivaltaa.

Niin usein törmätään siihen yksikkökoon kasvun tuomaan ongelmaan, lisätyövoiman palkkaus: Se ei yleensä siis ole ongelma, vaan jopa suositeltavaa. Mutta mihin tehtävään? Moniko edes voisi kuvitella, että palkkaisikin tilalle johtajan eikä työntekijää? Tekisi itse sitten käytännön hommia yhdessä tuumaillen, jos kerran niistä enemmän tykkää työkseen.
Teollisuudessa ei ole ollenkaan tavatonta, että yhtiön hallituksen jäsenet työskentelevät tuotannossa, hitsareina yms. mitä kukakin PARHAITEN OSAA.
Hallitus on sitten palkannut ammattilaisen hoitamaan johtotehtäviä, työ siinä kuin mikä muukin tahansa. Mutta kauanko kestää ennenkuin ensimmäinen tapaus nähdään maataloudessa? Maaseudun väki on työntekoa kunnioittava kansa ja monestikin pitää johtajan roolia naureskelun aiheena ja tyhjäntoimittamisena, kunnes toimintaa on laajenneltu siihen mittoihin että ilman toiminnan taitavaa johtamista hommasta ei vain tule mitään.. Koneasemat taas ovat sitä varten että taitavat maatilansa johtajat käyttävät niitä järkevästi toimintansa luotettavaan ylläpitoon. Koneaseman rooli taas on tuottaa palvelua viljelijöille ja KESKITTYÄ siihen, eikä viljelllä samalla maata tai käydä välillä lypsyllä ym.  T. 0 ha ja 6500 h konetöitä pellolla 2009.

Ehkä oman juonen parhaiten saa selville kun alkaa luettelemaan tekemisiään ja mistä viimeisenä luopuisi, on se mihin kannattaa keskittyä ja unohtaa muut hommat täysin. Jos konehommat tosissaan kiinnostaa, niin heittäytyy niille töin ja myy maat + elukat. Jos taas karjahommat kiinnostaa, niin koneilla ei karjaa ruokita eikä urakointitilin lisätöillä maitolitroja tuoteta, näin se vain on. Johtajilla on aina firman paras palkka, oli sitten oma firma tai töissä johtajana. Ja periaatteena on pääsääntöisesti: Kun palkkaat 10 eur johtajan, tienaat esim. 10 000 eur. Jos taas palkkaat 14 eur johtajan niin tienaat 14 000 eur. Kenellä on rohkeutta kokeilla?

Joten alkuperäiseen otsikkoon: Yksikkökoolla ei ole väliä, yksikköönsä keskittymisellä on. Ei tarvitse olla isompi kuin naapuri, vaan ottaa silmän käteen ja tarkastelee omaa yksikköään, mittaa työaikoja, tarkastelee kriittisesti omia tekemisiään ym. Yleensä ulkopuolinen huomaa asiat jopa paremmin kuin itse.

Eli ehkä karjatilalla 15 lypsävää alaraja, ylärajaa ei liene olemassa?
Muita tuotantosuuntia en niin hyvin tunne, joten en osaa vastata.

Ps. Omassa toiminnassa Kuuntelemme asiakkaita, mihin suuntaan hommaa halutaan kehittää. Tämä ehkäisee omaa sokeutta, mitä voi syntyä kun samasta kulmasta katsoo asioita riittävän kauan. Toinen nykyisellään hyvä homma on yhtiökumppani, joka tulee maatalouden ulkopuolelta ja ei omaa totuttuja maatilan toimintatapoja, vaan osaa kyseenalaistaa malleja tehdä asioita. Sanon että aivan lyömätön juttu, kaikki nykyisetkin tavat toimia ja tehdä asioita pitää olla joka kerta yhtä järkevää kuin ennenkin. Kaikissa muissa tapauksissa niitä pitää muuttaa nykypäivään soveltuvammaksi ja hankkia osaamista/työkaluja siihen.

Vetää lähes sanattomaksi, kun kerrankin tällä palstalla joku kirjoittaa viisaita... 

Jep. Tämä on harvinaista.

Onpa koneasema saanut harvinaisen paljon asiallista tekstiä viesteihin... Tälläistä lukee kylläihan mielenkiinnolla

Kertokaas mulle, miten tuollaisessa isossa yksikössä, jossa on 2-3 työntekijää 200-300 lehmää, tehdään kulujen  sopeutus laskevaan maidon hintaan? Lomautus... yt-neuvottelu... ulkoistus...? Kertokaa.

Kertokaas mulle, miten tuollaisessa isossa yksikössä, jossa on 2-3 työntekijää 200-300 lehmää, tehdään kulujen  sopeutus laskevaan maidon hintaan? Lomautus... yt-neuvottelu... ulkoistus...? Kertokaa.

Kai siinä pitää olla tuntitehokkuus kunnossa pitkässä juoksussa. Koneaseman kertoma 550ltr/h antaa varmasti ansiota isäntäväelle ja palkanmaksu kykyä vieraille työntekijöille.

Kehittämisen varaa aina on ja silloin pitää tehokkuuden noustessa joko kasvattaa yritystä tai sopeuttaa työvoimaa. Tuskin sitä joudutaan tekemään maidonhinta suhdanteiden mukaan, tehokkaimmat tilat ovat tehostaneet toimintaa pitkäjänteisesti hyvinä ja huonoina tuotteiden hinta-aikoina. On tuo tansseissa käynti vaan sen verran halpa harrastus, ettei siihen saa hukattua kultavuosien tuottoja.

Lainaus käyttäjältä: Kyntäjä - 05.12.09 - klo:15:56

Kertokaas mulle, miten tuollaisessa isossa yksikössä, jossa on 2-3 työntekijää 200-300 lehmää, tehdään kulujen  sopeutus laskevaan maidon hintaan? Lomautus... yt-neuvottelu... ulkoistus...? Kertokaa.

Kai siinä pitää olla tuntitehokkuus kunnossa pitkässä juoksussa. Koneaseman kertoma 550ltr/h antaa varmasti ansiota isäntäväelle ja palkanmaksu kykyä vieraille työntekijöille.

Kehittämisen varaa aina on ja silloin pitää tehokkuuden noustessa joko kasvattaa yritystä tai sopeuttaa työvoimaa. Tuskin sitä joudutaan tekemään maidonhinta suhdanteiden mukaan, tehokkaimmat tilat ovat tehostaneet toimintaa pitkäjänteisesti hyvinä ja huonoina tuotteiden hinta-aikoina. On tuo tansseissa käynti vaan sen verran halpa harrastus, ettei siihen saa hukattua kultavuosien tuottoja.

Tarkoitin vaan, että sopeutuskeinot on kovin vähissä jos konehommat on jo ulkoistettu ja eläinten hoitoon on jo palkattu lisävoimia. Siinä työhön tottumaton tanssija voi olla lujilla kun ottaa tommosen 550ltr/h.Viisaat on veikkaillu että maidon hinta voi laskea 30 senttin litra. Etelän tuilla ei kyllä palkkailla lypsäjiä, tanssikengät joutaa kirppikselle.

Lainaus käyttäjältä: kaima - 05.12.09 - klo:16:03

Lainaus käyttäjältä: Kyntäjä - 05.12.09 - klo:15:56

Kertokaas mulle, miten tuollaisessa isossa yksikössä, jossa on 2-3 työntekijää 200-300 lehmää, tehdään kulujen  sopeutus laskevaan maidon hintaan? Lomautus... yt-neuvottelu... ulkoistus...? Kertokaa.

Kai siinä pitää olla tuntitehokkuus kunnossa pitkässä juoksussa. Koneaseman kertoma 550ltr/h antaa varmasti ansiota isäntäväelle ja palkanmaksu kykyä vieraille työntekijöille.

Kehittämisen varaa aina on ja silloin pitää tehokkuuden noustessa joko kasvattaa yritystä tai sopeuttaa työvoimaa. Tuskin sitä joudutaan tekemään maidonhinta suhdanteiden mukaan, tehokkaimmat tilat ovat tehostaneet toimintaa pitkäjänteisesti hyvinä ja huonoina tuotteiden hinta-aikoina. On tuo tansseissa käynti vaan sen verran halpa harrastus, ettei siihen saa hukattua kultavuosien tuottoja.

Tarkoitin vaan, että sopeutuskeinot on kovin vähissä jos konehommat on jo ulkoistettu ja eläinten hoitoon on jo palkattu lisävoimia. Siinä työhön tottumaton tanssija voi olla lujilla kun ottaa tommosen 550ltr/h.Viisaat on veikkaillu että maidon hinta voi laskea 30 senttin litra. Etelän tuilla ei kyllä palkkailla lypsäjiä, tanssikengät joutaa kirppikselle.

Maidonhintahan on jo muualla euroopassa kääntynyt nousuun, varmaan kääntyy Suomessakin kohta.

Tohon sopeutumiseen sanon senverran, että on olemassa taso, jolloin toiminta muuttuu tappiolliseksi, vaikka kuinka "sopeuttaisi", jokaisella tuotantosuunnalla, näistä heikoista kausista on vaan päästävä yli.

Huonojen aikojen tullen on otettava vararahastosta, jota on kerrytetty hyvinä aikoina. Pientilallinen kiristää vyötä tai myy perämettiä (jos sattuu olemaan), mutta kun yrittäjänä saa toimia vaikka kuinka surkealla palkalla, niin kukaan ei tule siitä pelastamaan eikä työsuojelutarkastaja vetämään työnantajaa vastuuseen.

Petri

Huonomman hinnan aikaan vähenevän lisätuoton laki aiheuttaa alentaa tuotanto-optimia. Isossa yksikössä jätetään siloin kolmas lypsy pois ja vähennetään väkeä. Myös ruokintakustannusta pitää vähentää. Hyvinä aikoina tehokas yksikkö kerää vararahastoa eri tahtia, kuin tehoton. Tietenkään johto ei saa hukata kaikkia hyvän ajan tienistiä välittömästi.