Ainahan sitä kuuluu valitusta että maatalous ei kannata. Mutta jos ei  20 ha viljatila tai 14 lehmän karja kannata, niin miten siihen sitten auttaa yksikkökoon suurentaminen? Kustannukset per ha tai eläin nyt tuskin radikaalisti muuttuvat koon suurentuessa. Saman verran menee viljansiementä, lannoitetta hehtaarille oli hehtaareja 20 tai 200. Ja lehmä syö ja lypsää saman verran oli ne 14 tai 140 karjassa.

Eli ilmeisesti maatalous kuitenkin kannattaa. Ainoastaan siis tulot ovat pienemmät pienissä yksiköissä (tai tarkemmin sanottuna tuet).

Valtionvalta ja muut päättävät tahot haluavat, että Suomessa on sellaisia amerikan mallisia jättitiloja, joita on kiva esitellä ulkomaisille vieraille. Ja onhan se tietty isännän/emännän kivempi kävellä kylillä kun sitä maata tai karjaa on...

Maaseudun elämisenä pitäminen kannalta kuitenkin olisi varmasti parempi että olisi monta pientä tilaa, joissa kaikissa olisi valot näin vuoden pimeinä aikoina. Vai pistetäänkö koko kylän pellot yhdelle tilalle ja loput pienviljelijät kärrätään kirkonkylälle kaupan, alkon, terveyskeskuksen jne viereen.

Suurissa yksiköistä saa tietenkin elämiseen tarvittavan rahan pelkästä maanviljelystä, mutta vastaavasti on sitten työtäkin enemmän. Ja kun kaikkea ei itse ehdi, niin pitää palkata apuja. Ja sittenhän tila onkin pelkkä yritys, jossa johdat renkejä ja hoidat paperinippuja.

Pienessä yksiköstä taas ei vältämättä saa tarpeeksi elämiseen (riippuu tietenkin siitä miten elää ja mitä tekee). Mutta toisaalta jääpä sitten aikaa harrastella (jos siis ei sitä maanviljelyä lasketa) tai vaikka perheelle, jos semmonen sattuu olemaan.

Ymmärrän hyvin että sitä joka on sitouttanut itsensä pankin kautta suureen yksikköön voi jurppia naapurin pienviljelijän puuhastelut jos se käy esimerkiksi palkkatöissä muualla että on varaa harrastella. Mutta onko se nyt keneltäkään pois. Pysyypähän yksi torppa asuttuna eikä ole kaikki kirkonkylän baarissa.

Eli kumpikohan mahtaa kansantaloudellisesti olla se järkevämpi vaihtoehto suuret vai pienet yksiköt?

Ehkä pitäisi ajatella, että maanviljelijän tarkoitus ei ole tuottaa ruokaa pilkkahinnalla kissansilittäjille ja aromaterapeuteille. Tämä ammatti antaa paljon itsessään, ei niinkään rahaa mutta tietoa siitä mikä on oikeasti tärkeää.

Minun mielestäni maatalouden tekeminen väkisin ja pelkästään rahankiilto silmissä on hyvin stressaava tapa suhtautua tähän jaloon ammattin.

Ehkä pitäisi ajatella, että maanviljelijän tarkoitus ei ole tuottaa ruokaa pilkkahinnalla kissansilittäjille ja aromaterapeuteille. Tämä ammatti antaa paljon itsessään, ei niinkään rahaa mutta tietoa siitä mikä on oikeasti tärkeää.

Minun mielestäni maatalouden tekeminen väkisin ja pelkästään rahankiilto silmissä on hyvin stressaava tapa suhtautua tähän jaloon ammattin.

Tässä olen kanssasi samaa mieltä, raha ei merkitse kaikkea ?

Toisaalta, uskon ihmisen luovuuteen, eli löytyy toimintatapoja ja rakenteita, miten kustannuksia voidaan alentaa ja sieltä löytyy apua pienille tiloille, tekniikka myös kehittyy ja tehostaa toimintaa, sekä lisää tuottavuutta.

Ehkä pitäisi ajatella, että maanviljelijän tarkoitus ei ole tuottaa ruokaa pilkkahinnalla kissansilittäjille ja aromaterapeuteille. Tämä ammatti antaa paljon itsessään, ei niinkään rahaa mutta tietoa siitä mikä on oikeasti tärkeää.

Minun mielestäni maatalouden tekeminen väkisin ja pelkästään rahankiilto silmissä on hyvin stressaava tapa suhtautua tähän jaloon ammattin.

kovin parku ja kateus se on juuri näillä pientiloilla jotka vainoharhaisena odottavat koska naapuri tulee ostamaan heidän maansa ym maapoju lienee näitä maatalousoppilaitoksen märkäkorvia joille uskotellaan et pieni on kaunista siit se on monen velkakierre alkanut ko pienviljelijä käy ain pankin kautta investoimassa hiukka isompi käy vaan laskemassa rahojaan pankissa

Ainahan sitä kuuluu valitusta että maatalous ei kannata. Mutta jos ei  20 ha viljatila tai 14 lehmän karja kannata, niin miten siihen sitten auttaa yksikkökoon suurentaminen? Kustannukset per ha tai eläin nyt tuskin radikaalisti muuttuvat koon suurentuessa. Saman verran menee viljansiementä, lannoitetta hehtaarille oli hehtaareja 20 tai 200. Ja lehmä syö ja lypsää saman verran oli ne 14 tai 140 karjassa.

Eli ilmeisesti maatalous kuitenkin kannattaa. Ainoastaan siis tulot ovat pienemmät pienissä yksiköissä (tai tarkemmin sanottuna tuet).

Valtionvalta ja muut päättävät tahot haluavat, että Suomessa on sellaisia amerikan mallisia jättitiloja, joita on kiva esitellä ulkomaisille vieraille. Ja onhan se tietty isännän/emännän kivempi kävellä kylillä kun sitä maata tai karjaa on...

Maaseudun elämisenä pitäminen kannalta kuitenkin olisi varmasti parempi että olisi monta pientä tilaa, joissa kaikissa olisi valot näin vuoden pimeinä aikoina. Vai pistetäänkö koko kylän pellot yhdelle tilalle ja loput pienviljelijät kärrätään kirkonkylälle kaupan, alkon, terveyskeskuksen jne viereen.

Suurissa yksiköistä saa tietenkin elämiseen tarvittavan rahan pelkästä maanviljelystä, mutta vastaavasti on sitten työtäkin enemmän. Ja kun kaikkea ei itse ehdi, niin pitää palkata apuja. Ja sittenhän tila onkin pelkkä yritys, jossa johdat renkejä ja hoidat paperinippuja.

Pienessä yksiköstä taas ei vältämättä saa tarpeeksi elämiseen (riippuu tietenkin siitä miten elää ja mitä tekee). Mutta toisaalta jääpä sitten aikaa harrastella (jos siis ei sitä maanviljelyä lasketa) tai vaikka perheelle, jos semmonen sattuu olemaan.

Ymmärrän hyvin että sitä joka on sitouttanut itsensä pankin kautta suureen yksikköön voi jurppia naapurin pienviljelijän puuhastelut jos se käy esimerkiksi palkkatöissä muualla että on varaa harrastella. Mutta onko se nyt keneltäkään pois. Pysyypähän yksi torppa asuttuna eikä ole kaikki kirkonkylän baarissa.

Eli kumpikohan mahtaa kansantaloudellisesti olla se järkevämpi vaihtoehto suuret vai pienet yksiköt?

Ero tulee siitä että ennen 14 lehmän karjassa oli keskituotos 6000, nyt se on 140 lehmän karjassa 12000.
20 hehtssrin viljatilalla saatiin 2000kg hehtaarilta ennen, nykyään 200 hehtaarin viljatila ottaa 5 tonnia hehtaarilta.

Yksiköitä voi järjestää niin monella tavalla: itse tekemisen ja sivusta ostetun työn määrä, mahdolliset muut bisnekset ym.,  että vaikea sanoa. Pienessä yksikössä kohtuullisen paljon työaikaa menee työn aloittamiseen ja lopettamiseen. Esimerkkinä vaikka lehmän lypsy. Tämä karsinee pienestä päästä porukkaa pois, jos ja kun isot saavat työajan per yksikkö puristettua koko ajan alaspäin. Sitten vastakkain ovat pääomakulut ja tuo pienen yksikön ylläpidon kiinteä (työ)kustannus.

Petri

Itse ajattelen asiaa hieman toisin(jälleen kerran)..
Minulla yksikkökoko on jo riittävä oman toimeentuloni kannalta, mutta aion kasvattaa sitä vielä vain vähentääkseni omaa työmäärääni..
Laskelmieni mukaan noin 300-400 hehtaria yhdistettynä reiluun sataan emoon mahdollistaa siirtymisen kolmepäiväiseen työviikkoon kasvukauden ulkopuolella..
Volyymi mahdollistaa kunnollisen työntekijän sitouttamisen ja talvella voidaan odotella lumen sulamista kesän ylityövapailla
Yhdestä meneillään olevasta peltokaupasta ja parista vuokrausjutusta riippuen tuo ala voi olla kasassa jo ensi keväänä

Ero tulee siitä että ennen 14 lehmän karjassa oli keskituotos 6000, nyt se on 140 lehmän karjassa 12000.
20 hehtssrin viljatilalla saatiin 2000kg hehtaarilta ennen, nykyään 200 hehtaarin viljatila ottaa 5 tonnia hehtaarilta.

Eihän tuo keskituotos nyt mistään määrästä riipu vaan viljelijän ammattitaidosta. Voi sitä 20 hehtaariltakin ottaa 5 tonnia /ha. Ei se vilja paremmin kasva oli isännällä 20 tai 200 hehtaaria. Tai lehmä paremmin lypsä jos se on 100 lehmän karjassa.

Vaikka nyt ei mitään maatalousoppilaitosta olekaan käyty, niin kyllä täällä etelässä (b-alue) se on se isot viljatilat, joilla pienemmät hehtaarisadot kuin pienillä eläintiloilla. Mutta se johtuu siitä, että pienten tilojen tarkoitus onkin saada mahdollisimman paljon rehuista omilta pelloilta jotta ei tarvitse ostella rehuja kalliilla. PIenillä on tarve ja halu satsata hyvään lopputulokseen, koska muuten homma ei kannata.

Joku 200 hehtaarin viljatila nyt elää jo tuilla. Ja jos tulee vähemmän satoa, niin eipähän tule niin paljon kuivauskuluja. 

Pointti olikin se, että pienessä yksikössä on pienempi tulotaso mutta vastaavasti pienempi tyonmäärä. Isossa yksikössä isommat tulot, mutta vastaavasti on sitten enemmän töitäkin, paitsi jos pääsee siihen maagiseen kokoon, jossa rengit tekee kaiken ja itse vaan johtaa orkesteria.

Ihmettelen vaan, että jos joku pojankloppi nyt mielenhäiriössä haluaa aloittaa maata viljelemään niin heti pitäisi ottaa miljoonan pankkilaina että tila on "elinkelpoinen". Kyllähän se pienikin yksikkö on elinkelpoinen kun sitä oikein hoitaa. Ja mielestäni on parempi kasvattaa sitä tilaa sitten sen mukaan kun ja jos ylimäärästä jää. Varsinkin kun ottaa huomiin on että nuo tuet neuvotellaan joka viidesvuosi aina ihan uudestaan, jolloin on ihan uskonasia että 20-30 vuoden päästä joku tuotantosuunta kannattaa tai ettei koko maataloutta ajeta alas täältä pohjoisesta.

>>>Joku 200 hehtaarin viljatila nyt elää jo tuilla. Ja jos tulee vähemmän satoa, niin eipähän tule niin paljon kuivauskuluja

Tärkeä pointti tämä.Ja näiltä löytyy innokkaimmat lhp-kohkaajat.

Yksiköitä voi järjestää niin monella tavalla: itse tekemisen ja sivusta ostetun työn määrä, mahdolliset muut bisnekset ym.,  että vaikea sanoa. Pienessä yksikössä kohtuullisen paljon työaikaa menee työn aloittamiseen ja lopettamiseen. Esimerkkinä vaikka lehmän lypsy. Tämä karsinee pienestä päästä porukkaa pois, jos ja kun isot saavat työajan per yksikkö puristettua koko ajan alaspäin. Sitten vastakkain ovat pääomakulut ja tuo pienen yksikön ylläpidon kiinteä (työ)kustannus.

Petri

Näin on, homma voi erityä myös pitemmälle, tulevaisuudessa voi olla niinkin, että karja ja pellot on eri miehillä, samoin koneet omilla urakoitsijoilla, yksikkökoko kasvaa ja homma eriytyy pitemmälle, yksi omistaa karjaa, toinen peltoja kolmas koneita ja rengit tekee töitä.

Näin on, homma voi erityä myös pitemmälle, tulevaisuudessa voi olla niinkin, että karja ja pellot on eri miehillä, samoin koneet

***Voi olla että ovat pian pankilla.

 

Näin on, homma voi erityä myös pitemmälle, tulevaisuudessa voi olla niinkin, että karja ja pellot on eri miehillä, samoin koneet

***Voi olla että ovat pian pankilla.

 

Jep, sekin on mahollista ?

Elämäntapa vai agribusiness

Siinä sitä miettimistä.

Kukin tulee uskollaan autuaaks vai miten se ny oli.

Itse ajattelen asiaa hieman toisin(jälleen kerran)..
Minulla yksikkökoko on jo riittävä oman toimeentuloni kannalta, mutta aion kasvattaa sitä vielä vain vähentääkseni omaa työmäärääni..
Laskelmieni mukaan noin 300-400 hehtaria yhdistettynä reiluun sataan emoon mahdollistaa siirtymisen kolmepäiväiseen työviikkoon kasvukauden ulkopuolella..
Volyymi mahdollistaa kunnollisen työntekijän sitouttamisen ja talvella voidaan odotella lumen sulamista kesän ylityövapailla
Yhdestä meneillään olevasta peltokaupasta ja parista vuokrausjutusta riippuen tuo ala voi olla kasassa jo ensi keväänä

toivotaan et menee suunnitelmat pipariksi ettei nouse aivan hattuun

Näin on, homma voi erityä myös pitemmälle, tulevaisuudessa voi olla niinkin, että karja ja pellot on eri miehillä, samoin koneet omilla urakoitsijoilla, yksikkökoko kasvaa ja homma eriytyy pitemmälle, yksi omistaa karjaa, toinen peltoja kolmas koneita ja rengit tekee töitä.

Näinhän se täällä etelässä on jo eriytynytkin, tiedän useita toimivia yhteistyökuvioita. Joiden ainoa ja pahin uhkakuva on että kotieläintalous siirretään pohjoiseen kuten on jo kovaa vauhtia tapahtumassa. Siinä loppuu tällainen eriytyminen hyvin äkkiä kun sieltä se kotieläintila tipahtaa pois...