Kyllä kantatiloja on vielä toiminnassa, omistajasuku on vain saattanut vaihtua. Eipä taida Fiskarssiakaan enää perustajasuku omistaa ainakaan kovin suuressa määrin.
kun ulkolaisia lähteitä katselee niin toteaa että suomessa on tuo jatkuvuus ollut kyllä vähän niin ja näin jo usean vuosisadan, joko naidaan sisko tai sitten joku ihan toisen kategorian joka pistää hommat lihoiksi alta aikayksikön. liekö tuossa perisynti ; kateus syyllisenä ! perkele jos en minä niin et sinäkää!
Lainaus käyttäjältä: Oksa - 31.10.09 - klo:18:41kun ulkolaisia lähteitä katselee niin toteaa että suomessa on tuo jatkuvuus ollut kyllä vähän niin ja näin jo usean vuosisadan, joko naidaan sisko tai sitten joku ihan toisen kategorian joka pistää hommat lihoiksi alta aikayksikön. liekö tuossa perisynti ; kateus syyllisenä ! perkele jos en minä niin et sinäkää!Totta, homma karkaa käsistä ihan liian helpolla, tai sitten käy kuten Iijoella, naidaan sukua ristiin niin kauan että koko kunta on samoja tasapäitä ? Vain sen takia ettei maat mene jakoon ....
Suomen vanhin yritys täytti 360 vuotta.http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/10/27419&ext=rssKuinkahan monta tuota vanhempaa sukutilaa on vielä toiminnassa ja elinvoimaisenakin vielä.
Monissa maatalousalan lehdissäkin on ollu juttua että nykyinen isäntä on neljästoita tai viidestoista suoraan alenevassa polvessa. Helposti on 400 sataa vuotta täynnä. Siihen on sopinu monemmoista nälkävuotta ja isoa ja pikkuvihaa vapaus- kuin veljessotaa ja aina vain porskutetaan. Eu on pikku kiusa tässä juoksussa.
Täälläkin ylittyy 400 vuotta reilusti. Tosin on myönnettävä että perimys ei aina ole ollut pojan kautta vaan tytär on perinyt ja jatkanut tilaa ja hakenut siihen vävyn. Sukupuuta joskus tutkiessani kiinnitin sellaiseen huomiota että sukuliittoja (serkut yms) ei ole eikä edes kovin montaa saman kylän liittoa vaan onpa noita puolisoja haettu ihan naapurikunnista asti. Kolme viimeistä sukupolvea sitten jo kaikki hakeneet puolisonsa yli 200 kilometrin takaa. Tai hakeneet ja hakeneet mutta kaukaa kotoisin olevaan ihmiseen törmätty. Valitettavasti on todettava että tilasta on paljon lohkaistu mutta talouskeskus ja talouskeskuksen läheiset pellot ovat samassa paikassa kuin satoja vuosia sitten ja tilan nimikin on säilynyt. Kuten jossakin ketjussa todennutkin kun sukutiloja aina parjataan että aika kauan on porskutettu ja porskutetaan jatkossakin.
Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 31.10.09 - klo:22:19Täälläkin ylittyy 400 vuotta reilusti. Tosin on myönnettävä että perimys ei aina ole ollut pojan kautta vaan tytär on perinyt ja jatkanut tilaa ja hakenut siihen vävyn. Sukupuuta joskus tutkiessani kiinnitin sellaiseen huomiota että sukuliittoja (serkut yms) ei ole eikä edes kovin montaa saman kylän liittoa vaan onpa noita puolisoja haettu ihan naapurikunnista asti. Kolme viimeistä sukupolvea sitten jo kaikki hakeneet puolisonsa yli 200 kilometrin takaa. Tai hakeneet ja hakeneet mutta kaukaa kotoisin olevaan ihmiseen törmätty. Valitettavasti on todettava että tilasta on paljon lohkaistu mutta talouskeskus ja talouskeskuksen läheiset pellot ovat samassa paikassa kuin satoja vuosia sitten ja tilan nimikin on säilynyt. Kuten jossakin ketjussa todennutkin kun sukutiloja aina parjataan että aika kauan on porskutettu ja porskutetaan jatkossakin. No 400 vuotta on jo aika hyvin, saman suvun hallussa, olihan tässä topiikissa muutama muukin, joilla oli hallussa samanlainen vanha sukutila, hienoa että niitä vielä arvostetaan.
