Teki niin tai näin,kaikki on aivan omia valintoja....Olisi oikeasti mielenkiintoista saada Agronetistä vastauksia siihen että mitkä on olleet ne syyt jos talosta on laitettu elukat pois ja siirrytty vaikkapa kasvinviljelijäksi.
Voin omalta osaltani avautua.
Kun tuli hetki että mun olisi pitänyt jatkaa lemmujen kanssa niin
- navetta oli loppu
- heinänkorjuukalusto oli loppu
- olin silloin yksin
- ja alustavasti homepölyallerginen
- eikä homma erityisesti edes kiinnostanut
Päätös ei ollut erityisen vaikea... opiskelin sitten vähän muita hommia, toimin vähän aikaa osa-aikaviljelijänä kunnes jäin 'vapaaksi ajattelijaksi' :-)
Oikeastaan en ole katunut. Rahaa tietysti on aina liian vähän mutta se ei korvaa elämässä aivan kaikkea.
-Navetta ei ollut vielä loppu, mutta jotain ois tarttenut tehdä ts. lyödä kaasu pohjaan navettainvestointiin. Irrottajat, kiskot, ruokkija oli ollut navetassa vuodesta -90 saakka, rehujen jako bobcatilla. Yksin pärjäsi navetassa ok. eikä mennyt koko päivää.
-Yksin joo, eläkkeelle jäänyt äiti oli palkollisena hetken aikaa tilakaupan jälkeen.
-Kalusto priimaa rehuntekoon kun muillekin tehtiin mutta oli helppo luopua siitä hommasta kokonaan, ruiskutusten kanssa samaan aikaan eikä samoilla silmillä voi mennä kolmea viikkoa putkeen, venyttäen vuorokautta 25 tuntiin...
-Ja tärkein, ei ollut mitään mielenkiintoa todellisuudessa lehmien lypsyyn. Homman olisi pitänyt olla niin isoa, että olisi saanut hypätä suoraan johtotehtäviin/tuuraamaan työntekijöitä.
-Rahaahan taitaa olla kaikilla liian vähän. Kuitenkaan tuloissa ei tapahtunut notkahdusta, keskimäärin enemmän tienannut kuin lehmien kanssa ja ilman tulojen jakoa vaimon kanssa, yhtiöittäminen olisi ollut pakollista. Joten, miksi lehmiä, kun ilmankin pärjää? Laskelmia tehtiin myös 400 mullin loppukasvatukseen, mutta siitäkin olisi jäänyt todellisena lisänä nykyiseen vain pska ja päivittäinen työ

Toki teurastamon laskelmat näytti hieman parempaa

Päivääkään en oo tehnyt töitä tilan ulkopuolella, siis verokortilla, kun lehmät lähti lähes 20 vuotta sitten. Toisille viljelijöille urakointi on suuressa osassa tilan tulovirtaa, nykyään hyvin vähän enää muille yrityksille tehtävää työtä.
-Laskimen käyttö taitaa olla useimmille elukat laittaneille se viimeinen niitti, huomataan että miksi tehdä paljon töitä jos vähemmälläkin pärjää. Raha ei ole kaikki kaikessa, elukat on ilman työvoimaa melkoinen taakka, ainakin lypsylehmät. Siitä pitää oikeasti tykätä ja paljon, että on valmis lähtemään lähes 350 kertaa vuodessa navettaan vaikka kuinka väsyttää tai on sairas, ja varsinkin viikonloppuisin. Sitten kun sen hypyn on saanut tehtyä omalla työvoimalla hoidettavasta 20-60 lehmän navetasta satojen lehmien navettaan, tilanne muuttuu inhimillisemmäksi suorittamisen kannalta, tilalle tulee sitten toisenlaista työtä ja stressiä.
-Tässä omalla aukealla on nykyään 8 maitotilaa, 40 vuotta sitten kymmeniä. Vielä parikymmentä vuotta sitten noin 20. Kato on ollut kova, mutta sanoisin että yhdenkään lopettaneen elämän laatu ei ole heikentynyt. Suurin osa jäänyt eläkkeelle mutta on muutamia aiemminkin lopettaneita. Lähes kaikki pellot on siirtyneet toisille viljelijöille, viljaa on jäänyt viljelemään äkkiseltään laskettuna 2 maitotilaa ja yksi lopettanut lihasikala. Ei tue myyttiä että pellot siirtyy viljantuotantoon, kyllä ne menee muuhun, kannattavampaan tuotantoon. Pellon hinta ollut edelleen ihan liian korkealla tuottoon nähden, mutta konkurssejakaan ei oo toisaalta paria enempää ollut viime tällä vuosituhannella, niissäkin syy muualla kuin pellon hinnassa.
-Laskin ollut kädessä kevään kylvöjä suunnitellessa, ja omalla kohdalla yllätyin ettei hömppä edelleenkään ole järkevää oletetuilla/saaduilla sadoilla. Ilman kalustoa, heikkokuntoisilla pelloilla, ilman muuta hömppää. JOS/KUN peltoihin on satsattu, samoin kalusto olemassa, ei hömppäily poista kiinteiden kustannusten rasitusta. Sopivaan "loppuliukuun" ilman jatkajaa, mikäs sen parempaa kuin 10 viimeisen viljelyvuoden hömppäily, nykytiedolla. Samoin ihan kaikki metsänurkat/kainalot, pienet tilkut jne. luonnollisesti hömpälle.