On se vanha isännän silmäterä joka vävykokelas kolhinnu ja rikkonut, niin hän silloi sanoi, vanhaisäntä tietty, puitu tarkast talteen kaikki =pohja kulunnu, jäähdytysvaihe/hälläväli/myöhemmin, korjattavaa riittää, ja se epävarmuus mm eilen lakkas lataamasta, sen te tiiiätte että ei nyt ihan optio ole, kun hakkurin kytkin mm.
Hihnojahan menee oli mikä tahansa, nyt tarkuutta ja hankittava useita tuomosii hmm hihnoja edes kotiin, se pohja jo puhunut, ei se iso homma teettää uusia, kunhan jako ym pultireijät sais mallattuu. Ja käynnistys luotetavammin, et ei tartis mennä pakosarjan alle käynnistää sen.
Se vähäinen määrä mitä noissa on hihnoja, ei pitäis yhden vaihtokerran jälkeen enää moneen vuoteen olla tarvetta vaihtaa samaa hihnaa uudestaan. Jossain on jotain vikaa, laakereissa, siivapyörien linjoissa, kireydessä tms jos remmi menee nopeasti pilalle. Sama koskee ketjuja.
Mun iänikunen avo-900 vaati noin 20 vuoden aikana kytkimen ja painehiilen, variaattorin jouset, kokonaiset kaksi laakeria, ja kolme hihnan uusintaa ja öljynpaineanturin sekä starttinapin, ja yks ketju sinne seulaston tienoille. No, sähköt oli mitä oli, mutta uusimalla osan johdoista ja tekemällä uusia kytkentöjä pääsi ihan tieliikennekelvollisuudella ajelemaan, pimeässä sekä päivänvalossa. Lisätään vielä, eturenkaat piti molemmat uusia siinä 37-40 ikävuoden paikkeilla.
Paljon toki riipuu siitä että ostaako jonkun randomin paljon kehuman silmäterän tai sellasen minkä elinkaarta on sivusta seurannut, ns tutun, vanhan puimurin.
Otat ensi talvena sen suulin ja käyt koko läjän tarkalla korvalla, herkillä silmillä ja käsillä läpi. Sen jälkeen voit huoletta ajaa eläkeikään asti sihen viimeiseen auringonlaskuun ilman vi ttu maisia puinnin keskeytyksiä.
Unohtui kolakuljettimen ketjut remppalistalta...
