Yhden Verkkumiehen mukaan sillä ei ole mitään merkitystä, mikä malli perkiiseleistä on kyseessä. Eli osa 165,185,590 jne ei lähde käyntiin varjosta ja toiset taas vaikka Siperiassa. Naapurissa oli 165 ja kävi säässä kuin säässä.
Tuo pitää paikkansa. Meillä on ollut massikoita aikoinaan useita. Itseäni vuoden vanhempi 65 lähti heittämällä käyntiin milloin vain. Joskus 70- luvulla kone seisoi lähes pari viikkoa 35 asteen pakkasessa ja naapuri oli varma, ettei ennen kevättä saada enää tulille. Kävi uteliaisuuttaan kokeilemassa ja hyvin lähti. -87 talvena oli taas hurjat pakkaset, mutta konetta tarvittiin kotona. 34 asteen pakkasesta laakista käyntiin. Kaverina oli 4 vuotta nuorempi samanlainen massikka joka ei lähtenyt käyntiin enää reilun 5 asteen pakkasessa ilman kosantohoa tai nuotiota mahan alla.
Sedän 165 lähti liikkeelle milloin vain, meidän 5 vuotta nuorempi oli vaikeuksissa jo -10 asteessa. 2640 ei halunnut käynnistyä -5 kylmemmässä hehkullakaan, 2680 lähtee -20 ihan kohtuullisesti, vaikkei siinä ole edes hehkua. Peräöljyt vain eivät oikein välitä silloin liikkua... Ihmeen paljon tosiaan massikoiden käynnistymisissä eroja.
No oli Forditkin omanlaisiaan. Rattivaihteinen 5610 toimi aina ja milloin vain, 7700 moottoriltaan hyvin, mutta perä hajoili. 7710 taas nukkui mielellään talviunia, vaikka pihalumikoneena piti ollakin. Mörkömajorissakin oli jotain omituisuutta, mutta mitä... sen muistamiseen olen jo minäkin liian nuori. Yksilöitähän nuo jostain kumman syystä tuntuvat olevan. Niin silloin kun nykyisinkin.