Elämästä nauttiminen on tärkeä asia. Tuo 30000-40000 työelämässä on sellainen raha, että siinä joutuu monessa paikassa sorvia kääntämään jo melko kiivaasti. Varsinkin jos aletaan lähestyä tuota neljääkymppiä, niin työntekijältä aletaan vaatia jo jonkinmoisia uhrauksia. Puhelimen päässä työajan ulkopuolella, reissutöitä, nopeita lähtöjä, kireitä aikatauluja, ylitöitä ja kaiken päälle rankasti vastuuta. Ne paljon puhutut yleiset hyvät on suurimmassa osassa yrityksiä karsittu pois. Tietysti se lämmittää mieltä kun voi käydä paskalla työajalla, mutta kyllä siitäkin hinnan joutuu maksamaan omalla tavallaan. Jokainen joutuu omalla kohdallaan miettimään kuinka paljon on valmis tekemään myönnytyksiä muussa elämässään tuon rahan eteen. Siellä vaakakupin toisella puolella painaa perhe, harrastukset, lepääminen yms. jutut.
Palkkatöissä kun käy, niin tuo raha, työaika, vapaa-aika jne. ovat paljon helpommin hahmotettavissa. Yrittäjäpuoli on paljon vaikeampi, koska kaikki asiat ovat niin sekaisin kuin olla ja voi. Rajat on monesti hyvin häilyviä niin rahan käytön kuin vaapaa-ajan/työajan erotteleminenkin. Sitten kun vielä pitäisi laskea näitä tuottojuttuja, niin homma mutkistuu entisestään. Tottakai tuottavuus ja tulos on hemmetin tärkeitä asioita, mutta jotakin rajoja niillekkin on osattava laittaa. Onko sellainen elämä enää kivaa, jossa oman pääoman tuottoprosentti alkaa sanella tekemisiä. Eukolle ei ainakaan kannata siitä liikaa mainita tai se lähtee kävelemään aika vikkelästi. Sitten pitäisi osata tehdä arvovalintoja senkin suhteen, että arvostaako niitä taloudellisia tunnuslukuja vai sitä, että yritys on kenties elinkelpoinen 20 vuoden päästäkin. Taloudelliset tunnusluvut voivat olla hyviä kun ei investoida ja nuukaillaan muutenkin kaikenlaisista asioista. Mutta jos meinataan, että yritys on vielä tulevaisuudessakin mukana tässä bisneksessä, niin kyllä se aiheuttaa sen, että talouden tunnusluvut ovat välillä pitkiä aikoja melkoisesti kuralla.
Tietysti löytyy aina näitä fakiireja jotka pystyvät yhdistelemään hyvät tunnusluvut, investoinnit, jatkuvuuden jne. Mutta luulen, että maataloudessa se on kuitenkin aika harvinaista. Ainahan sitä voi ottaa tavoitteeksi olla huippu joka asiassa, mutta voi olla, että välillä sitten särkee pikkuisen päätäkin.
