Joopa-joo. Allekirjoittaneen "asiamies" kävi Huittisissa kuuntelemassa seminaarin, joten sitä kautta on jonkun verran toisen käden tietoa. Omat mietteet siltä pohjalta ja tämä viestiketju mukaanlukien on jokseenkin seuraava.
Mielestäni on välttämätöntä järjestää Huittisten tapaisia kokouksia, koska miten muuten näitä asioita voidaan yhdessä pohtia. Suurin ongelma tilaisuudessa oli siinä, että se olisi pitänyt järjestää jo monta vuotta sitten. Nyt koko hommasta jää sellainen fiilis, että peräpeiliin katsellaan, kun juna meni jo ohi. Esityksiä oli ilmeisesti sangen monta, joten kiinnostavaa seurattavaa riitti koko päiväksi.
Keskinäiselle kähjäämiselle ei oikein mitään voi. Tottakai se vituttaa jos naapuri tienaa samasta hommasta paljon enemmän. Tässä suhteessa SAK on ollut paljon viisaampi. Työehtosopimusten yleissitovuus on ollut ohjesääntö numero yksi. Saa nähdä kuin tuo paikallinen sopiminen vaikuttaa heillä järjestön yhteinäisyyteen pitkällä aikavälillä.
Oleellinen pointti tuossa tapahtumassa oli mielestäni se, että luodaan kentällä painetta MTK:n ja päättäjien suuntaan. Ei kai noilla ylemmillä tahoilla ole mitään tarvetta tehdä asioille, jos ei jollain lailla osoiteta tyytymättömyyttä ja vaatimuksia asioiden korjaamiseksi.
Mitään ratkaisuja tuo kokous ei sinänsä tuonut. Aikamoisessa pudotuksessa on etelän kotieläintuotanto. Jokainen saa selvitä niinkuin parhaaksi näkee. Toisaalta se on oikean yrittäjähengen mukaista. Sääli vaan, että pelisäännöt eivät ole Suomen maassa kaikille samat.
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta toteanpahan vaan, että isäntien pitäisi tehdä enemmän asioiden hoitamiseksi. MTK:sta eroaminen ei ole mikään vastaus. Aikaa pitäisi löytyä yhteisten asioiden hoitamiseksi ja niissä kokouksissa pitäisi oikeasti käydä. Jos ei viljamiehet aja järjestössä asioitaan, niin joku muu ajaa sitten meidänkin puolesta. Kaikki tämmöiset kuivaustuen tapaiset jutut pitäisi kuulua yhteisiin intresseihin, eikä jäädä odottamaan, että joku muu ne sitten ottaa huomioon.
Uskon siihen, että jollain aikavälillä viljapuoli pääsee vahvemmin esille järjestössä. Kotieläintilojen määrä vähenee luonnollisesti koko ajan. Nissi oli kokouksessa huomattanut, että kotieläinpuolta tarvitaan, koska rehuviljalle täytyy löytää käyttäjiä. Ilman kotieläintiloja tilanne on vielä huonompi. Tämä on varmasti ihan totta.
Kokouksessa oli esitetty myös arvioita tulevaisuuden kotieläintilojen kokoluokista. Aina vaan isommaksi menee. Eiköhän tämä ole ihan luonnollinen, joka koskee kaikkia muitakin tuotannonsuuntia. Jatkuva, kannattava kasvu on käytännössä kaikkien yritysten tärkeimpiä tavoitteita. Paikallaan pysyminen tietää useinmiten ennemmin tai myöhemmin taantumista. Jokaisen tilan täytyy omalta kohdaltaan miettiä mitä tulevaisuudessa on tehtävissä. Ei se taksin ajaminen ole välttämättä lainkaan huono vaihtoehto jos kääntöpuoli on siinä, että joudut velkaantumaan rajusti tehdäksesi heikosti kannattavia investointeja.
Täällä etelässä on nyt käynyt niin, että monet uhkakuvat ovat toteutuneet yhtäaikaa. Meillä on ollut eu-aikana loppujen lopuksi hyvin paljon hyvää tuuriakin mukana. Jos realistisesti katsoo tilannetta niin näyttää siltä, että tällä kertaa kukaan ei tule apuun. Tässä voi käydä sillä tavalla, että yrittäjäriski toteutuu monen kohdalla karmaisevalla tavalla. Tämä asia on kuitenkin sen tyyppinen, että se olisi pitänyt jo kauan sitten tiedostaa. Kun näitä maatalouslehtiä lueskelee, niin kyllä siellä aika monen uuden tuotantorakennuksen vieressä vannotaan se nimiin, että suomalaiset kuluttajat haluavat syödä suomalaista ruokaa. Valitettavasti tuolla näkemyksellä ei juuri pankkitilille tuoda euroja. Minun mielestäni tuollaiset mietteet antavat aika heikon kuvan maanviljelijän käsityksestä raha-asioiden hoidossa. Tulee sellainen mielikuva, että ihan silkalla itsepäisyydellä koitetaan kuitata olosuhteet ja markkinatalouden riskit.
Eli todennäköisin lopputulos tästä kaikesta on se, että jatketaan kärvistelyä ja koitetaan keksiä jotakin (mitä on koitettu keksiä jo 14 vuotta).