Katselin noita lipun hintoja, tuntuu hiukan rahastukselta.Pitäs niinkuin ennakkoon ostaa liput, portilla maksaa yhden päivän lippu 30 € ja kolmen päivän lippu nettikaupasta 18 €. Sehän on kohtuullinen hinta tuollasesta, mutta että portilla on lähes kaksinkertainen hinta. Harkinnassa on viittiikö mennä lainkaan.

Ja tämänkuun loppuun mennessä ostettuna 15e. On tosi vaikea päättää, mitä tekisi. 

Ihmeen epävakaista tuntuu olevan ja paikat pysyy märkänä. Tuntuu kylväminen vaikealta ajatukselta. Huomenna melkein täytyisi vetäistä joku lohko auki odottelemaan kuivamista. Suoraan sanottuna ei oikein innosta tällä hetkellä. 

Perjantaina tuli puinnit päätökseen minulla ja ilmeisesti varsin monella muullakin. Viimeinen viikko oli jo varsin vaikea. Iso kaura-ala oli tälle vuodelle nappivalinta ja tuntuu siltä, että kauraa viljellään ainakin ensi vuosi niin paljon kuin pystytään. Kaikista parhaiten pärjää sen kanssa. Ohra olisi lopulta ollut myös kohtuullinen vaihtoehto tälle vuodelle, sillä edellytyksellä, että ne olisi saanut viikko sitten puitua. Ihan kelvollinen satokausi tästä lopulta koitui. Ohrat ja vehnät kolmosella alkavia, mutta kaurat lähemmäs viittä tonnia. Jos nuo hinnat nyt jollain lailla pysyisivät tuossa 200:n nurkissa, niin näistä saisi jonkinlaisen tilinkin tehtyä. Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että ensimmäinen tonni jyvien hintoja ei riitä apulantakustannusten kattamiseen, pikkuisen on toisestakin tonnista tiristettävä tuotantokustannusta apulannalle. Eikä minulla ollut edes mikään paha tilanne. Voi vaan kuvitella, että jos Varsinais-Suomessa on porukka repinyt 2 tonnin satoja ja apulannat ostettu huonoimmillaan tonnilla, niin heikko on vuosi, ei voi mitään. Jatkoa ajatellen tästä joutuu ottamaan oppia, että jos vielä tulee vastaava lannoitekriisi, niin järkevintä on ajaa toiminta tauolle kyseisen kasvukauden ajaksi. Aivan mahdoton tilanne koittaa tehdä tiliä poskettoman hintaisilla lannoitteilla, ilman mitään takeita viljan hinnan säilymisestä. Kuplahan tässä oli ja kaikki olimme siinä mukana. Sen mitä maakunnassa kesän ja syksyn aikana olen kiertänyt, niin mitenkään ei näkynyt korkea lannoitteen hinta. Kaikki mahdolliset pläntit oli viljelyssä. Todella vähän mitään kesantopeltoja tms. Se mitä tässä syksyllä jouduin tien päällä kulkemaan, niin ei voi kuin ihailla kuinka järeällä korjuukalustolla ollaan nykyään liikkeellä. Sellaisia pienemmän pään Sampoja tai vanhoja dominaattoreita ei kyllä enää pahemmin näe. Järjestäen ollaan leveillä pöydillä ja mallisarjojen kookkaimmilla koneilla liikkeellä. En tiedä millä rahoitatte hommanne, mutta hyvin teillä tuntuu pyyhkivän. 

Joskus viisi vuotta sitten oli Borealilla vielä ihan varmaa tietoa, että mitään yhdistävää tekijää ei ole ja se on kasvukauden säistä kiinni jos homeita tulee. No, Belindalla menty kaikessa rauhassa. Nyt on Perttu hometestissä, edelleen puimatontakin jonkun verran. Tähän asti jyvät ainakin ihan ok kuntoisia, kun viimeisiä kylvöksiä, ei kasvusto ollut mitenkään ylivalmista tässä kiireisimpään aikaan. Vaikka kelit on kosteita, niin tuntuu tosi nopsasti kuivavan, viittaa siihen, että tavara on oikeasti kunnolla valmista.

Nyt on vallan mahdottoman mielenkiintoiset ajat käsillä, kun Farmitissa julistettiin viime viikolla, että keskisadot 2t luokkaa ja somejutuista päätellen hometilanne on ainakin jollain alueilla todella paha. Kauran myyntejä joutuu harkitsemaan. Kevätvehnän sijaan olisi ehkä ollut fiksumpaa kun olisi ollut ohraa tälle kesälle. Jälkiversot kuitenkin valmistuivat ja tavara on ihan ok. Anoran hinta koko ajan noususuunnassa. Analyytikkona sanoisin, että tärkkiohra voisi olla vuoden vaihteen jälkeen 250e/t luokkaa.

Jotenkin en taas usko siihen paatokseen ylitäysistä varastoista ja menekkivaikeuksista. Tavaraa kuitenkin kuluu koko ajan käyttökohteisiin ja uutta ei välttämättä tule, kun puinnit nyt saadaan päätökseen. Näkisin nousupaineita hinnoille laajemminkin.

Ensi viikolla kelit voisi alkaa seljetä ja syysnisun kylvö tulla mahdolliseksi. Pellolla kävelin äsken sen verran, että ei mitenkään ylimärältä tunnu. Tuo kun kuivahtaa, niin mahdollisuuksia, niitä on.

Normaalisti syyvehnän ja kevätvehnän erottaa jo silmällä.

Syysvehnä on pulleaa ja isoa kuin rotanpaska, väritykseltään oranssia. Kevätvehnä tummanruskeaa pientä hiirenpapanaa.

Esimerkkinä vaikka aikainen perussatoinen kevätvehnä ja syysvehnien ykköstykki, edelleen, skagen. Sokea täytyy olla jos ei erota toisistaan.

Kevätvehnää puidessaan sitä luulee, että ihan hyvää tavaraa tässä tulee, mutta kun kuivurilla erehtyy vertailemaan viereisen siilon syysvehnään, tajuaa, että ei helkkari, tämähän on täyttä paskaa. Ero oikein korostuu, kun on jotain aikaista Helmiä, pthyi, yäk.

Skagen on ylipäällikkö, paljon saa taas vettä virrata joessa, että voisi tuota lajiketta mennä vaihtamaan johonkin "uutuuteen".

Kymppitonnin kohdalla vaihtaisin vähintään elevaattorin kaikki laakerit ja moottorin laakeritkin olisi hyvä tarkistaa. Yleisesti ottaen tuntien karttuessa ennakoivaa huoltoa kannattaisi tehdä enemmän vaikkei mikään ole suoranaisesti rikki. Paljon paremmalla fiiliksellä tekee remonttia käyttökauden ulkopuolella, kuin syksyllä iltayöstä motivaattorina märkä vehnäsatsi koneistossa.

Meillä Antin 68 vuoden elevaattori oli ainakin tiensä päässä ihan korroosion puolesta. Pohjakappaleen, kun nosti montusta ylös niin pohjan osat jäi monttuun. Samoin moni muu paikka oli ruostunut tai ruostumassa puhki. Reippaalla kunnostuksella koneiston olisi saanut reilattua, mutta luovuttiin ja hommattiin pelkkä elevaattori ja tehtiin ns. varastokuivuri. 2000-luvun taitteen Antti on ihan hyvässä kunnossa, mutta elevaattoriin kertaalleen vaihdettu laakerit ja on muutenkin aika rimpula verrattuna nykyisiin e-sarjalaisiin. Koko ajan mielessä, että pitäisi päivittää tehokkaammaksi. Nopeampaa siirtoaikaa arvostaa hyvin paljon syksyn ruuhkassa.

Tänään meni 51 tonnia kauraa Raumalle ja toksiinit 0,25 eli käsittääkseni hyvin vähän. Olisin ollut todella yllättynyt, jos olisi homeita ollut, kun ihan ensimmäisiä puinteja ja aloitettiin heti, kun sateet päättyivät. Ei tullut lisiä, mutta ihan ok perushinta. Siilotilan takia oli pakko myydä, mutta myös hyvä tapaa jakaa riskiä. Kaikki päälle 200e on kuitenkin pitkällä aikavälillä erinomaista hintatasoa.

Nyt olis sitten rypsitkin puituna, kirjaimellisesti pää paketissa puin,
Tipuin kuivurin tasanteelta toiselle, reilu 30 tikkiä päässä….
Pää kun kolmantena jalkana välillä   voi viddu, varsinainen epäonnen vuosi tämä
Mitähän vielä

Rypsin kasvupaikassa suuria eroja satotasossa, hikevältä hiekkamaalta
Tuli satoa, taasen hiesusavikot kuivi tykkänään, puimiseen vaiva lähinnä.

Kävi tuuri. Hyvä ettet tappanut itseäsi. Ei ole ollut mikään pieni kolhu 

Olin itekin 2017 syksyllä sairaalassa kesken puinteja ja oli pakko jatkaa hommia heti kuin suinkin kykeni, vaikka oli saikku päällä. Oli kamalaa puida, kun pää oli ihan tohjona. Vaihtoehtoja ei ollut yhtään. Jokaisen puintipäivän käytin ja oliko se lokakuun ensimmäisiä päiviä, se maanantai, kun puin viimeiset, niin sen jälkeen ei kunnon puintipäiviä enää tullut. Jäähän näistä muisteltavaa eläkepäiviksi ja syksy pysyy paremmin mielessä kuin moni muu ns. tavissyksy.

Alavilla mailla hallanvaara! Enpä olisi uskonut, että yö menee näin kylmäksi, kun sääennusteesta lämpötiloja katselin. Jos jollain on vielä jälkiversoista viljaa pystyssä, niin tämä auttaa kovasti siihen vaivaan. Esim. vehnä on viikon päästä oikeinkin hyvässä puintikunnossa. 

Näin yhden vuoden pikaisella kokemuksella voi todeta, että kyllähän herne on se juttu, jos meinaa palkokasvien kanssa touhuta. Härkäpapu on täysin menetetty tapaus uskomattoman onnettoman kuivuudenkestonsa takia. Maan rakenteen ja varsinkin vedenläpäisykyvyden lohkolla tulee olla hyvällä tasolla. Piti ottaa pölyttäjäkasvitukea ja laitoin hernettä kahdelle lohkolle. Toinen yli kymmenen hehtaarin lohko oli kauttaaltaan tasaista ja tasalaatuista, toinen puolen hehtaarin lohko epätasaista, vieläkin osa vihreää ja sitten joku sade kesällä pilasi osan lohkosta niin, että herne nuupahti täysin. Elikkä jos pelto ei ole optimaalinen, niin sadosta tulee epätasaisesti valmistuva ja minun mielestäni käytännössä ihan menetetty. Eilen putsailin puimuria ja yllättävän paljon oli savensekaista mujua ottanut kiinni tiettyihin paikkoihin. Esim. viljaelevaattorin pohjaläppää en saanut auki ilman vasaraa. Luukun alta paljastui kivikova sementtikerros. Täytyi hakea muurarinvasara ja sillä hakata reikää moskaan, jotta sain revittyä reiän ympäristön auki ja sain kettingin näkyviin. Säiliössä oleva tyhjennystorvi oli myös jämähtänyt paikoilleen ja sen kanssa piti neuvotella jonkun aikaa. Elikkä tällaisia pieniä varoituksia herneen viljely antaa mahdollisista ongelmista, sitten kun on märkää. Vastaavaa olen viimeksi kokenut härkäpavun kanssa. Reilun kymmenen hehtaarin lohkolta sain puolet puitua ja nyt kun herneet on kuivattu, niin hehtopaino on luokkaa 83kg ja satotaso siinä 4000kg huiteilla. Ihan lievästi harmittaa, etten saanut loppua puitua. Siitä olisi tullut rahaa. Tälläkin sadolla katan kyllä kevyesti viljelykustannukset ja saan hieman työpalkkaa. Mutta kyllä kokonaisuutena tuli sellainen fiilis, että tämä oli nyt tässä. En ole nyt ihan varma, oliko Ingrid se korrenkestävyydeltään paras valinta vai onko joku Astronaut parempi, siinä olisi saattanut olla ratkaisu. Mutta puimurini on vanha, kuivurilla saa kulkea kuulosuojaimet päässä. Elevaattorin alapää pitää sydäntä särkevää ääntä, kun herne rouskuu elevaattorin pohjalla. Voi Jestas sitä mielenrauhaa, kun sai laskea kauraa koneistoon ja kuinka kauniisti koneisto humisi kuivuessaan. Herneessä on ollut myös jonkinlaista buumia ja viljely on lisääntynyt kovin. Tarvitaanko tätä loppujen lopuksi niin paljon? Epäilen, että markkina alkaa olla täynnä. Jos tämä olisi itävää siementä, niin voisi harkita jonkinlaisena kesantokasvina, joka kylvetään ilman lannoitusta ja unohdetaan sinne. Syksyllä käydään murskaamassa. Luultavasti hyvin edullinen siinä tarkoituksessa ja esikasvikasvi on todennäköisesti erinomainen. Mitä mieltä olette, olenko taas aivan väärässä jutuissani.

Eilinen päivä meni herneen kanssa säätämisessä. Puolet sain puitua, niin laossa kuin voi olla. Osittain voi ottaa omaan piikkiin, olisi pitänyt mennä jo loppuviikosta puimaan, mutta 14 prosentin kaurat oli niin kiinnostava, etten malttanut. Sitten, kun kasvusto on kunnolla maissa, niin optimipuintiaikaa on enää turhan vähän. Eilen 12-14 takkuamista, sitten 14-18 ei mitään ongelmia. Kävin kuormia tyhjäämässä ja syömässä, palasin 19 jatkamaan. Homma tyssäs täysin. Joku iltakaste ilmeisesti jo nousi ja ei mennyt pöydältä mihinkään. Nyt valmistelen koneen kauran puinnin jatkamiseen ja huomisen päivän käytän ruutimaisen kevätvehnän puintiin. Loppu herne uhrataan murskaukseen. Keskiviikon sateen jälkeen, tuskin enää tulee mahdollisuuksia sille herneelle.

Kauraa tulee kuorma paikkaansa. Keskisatona viisi tonnia hyvin lähellä. Suurin pettymys on keventyminen loppua kohden. Täytyy taas mennä lakki kourassa Hankkijan omamyyjän puheille. Josko lasikopissa keksisimme oivallisen ratkaisun. Puintikosteus oli eilen illalla lopuksi 14 luokkaa murskaavalla mitattuna. Annoin silti olla kolme tuntia lämmöt päällä. Esipuhdistin täysillä jne.

Syyllinen on kesä 2023.

Nyt heittikin melkoisen haasteen. Ensi keskiviikosta alkaen sateet palaavat ja niitä sitten tulee riittämään. Viisi tehokasta puintipäivää jäljellä. Monelle tämä riittää, kaikille ei.