toinen ääripää on tila jossa viljellään 80-luvun alkupuolen koneilla 120ha tilaa. Puimurikin on 70-luvun alkupuolelta. Traktoreita on tasan 2kpl.
Tässäpä mielenkiintoinen tarina, josta kiinnostaisi kuulla lisää. Mielestäni kaksi traktoria on tosi vähän. Moni viljatila tarvitsee kolme. Yksi äkeen, toinen kylvinkoneen ja kolmas täyttökärryjen eteen. Viimeksi mainittu voi olla sitten vaikka hytitön massikka, mutta kumminkin. Mitään kovin isoja koneita kyseisen tilan traktorit eivät voi olla. Puimuri voisi olla Clayson. Tuskin mikään sampo/massikka tulisi kysymykseen. Vanhoilla koneilla ajaminen vaatii paljon enemmän asennetta kuin uusien ostaminen. Uusi on aina helppo ratkaisu. Vanhan pitäminen vaatii sitkeyttä. Ympäristön sosiaalinen paine on kova. Vaatii vahvaa itsetuntoa kulkea omaa tietään.
Olen kyllä osittain samaa mieltä, en tajua tätä koneiden keräämistä, vieläkin kun talossa on yleensä 1 "ammattikuski" ja ehkä apumies/nainen. Mitä siinä sitten tekee 4-5 traktorilla kun vain yhtä voi käyttää kerralla. Kahdella olemme täällä aina pärjänneet, ja mielestäni se niistä parempi saa olla hieman "yliammuttu" työterveyden ja viihtyvyyden kannalta. Toista traktoria tarttee VUO-tehtäviin pihalla, kärryjen siirtoon tai aumojen polkemiseen. Ja pikalukituksilla koneiden vaihto tapahtuu niin äkkiä että kyllä toisen(kolmannen) koneen säästetty raha antaa aikamoisen tuntipalkan koneiden vaihtoon. Kakkostraktori ei meillä ole yleensä ollut mikään kallis laite, mutta tehnyt työnsä hyvin.
Itsellä oli kokeessa lannanlevityksessä pari vuotta sitten Valtra etukuormaajalla, ei mitään ongelmaa ottaa kärry irti lastauksen ajaksi, hävisin pari minuuttia per kuorma, jne. Ja sen työn teko samalla koneella säästää 30000€ viidessä vuodessa, jos jonkinlaista tehoa vaaditaan vetokoneelta ja hyvältä kuormaajalta. Muuten omat ajot ajettu kahdella, lastaus ja veto.
Urakoitsijat sitten eri asia, siinähän traktoreiden tunteja pääsee laskuttamaan, mutta omassa käytössä se on vain palkasta poies mitä enemmän kerää.
