Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: korven ukko - 23.03.10 - klo:11:08
-
Muutamat ovat pitäneet hyvin esillä soininvaaran ajatusta hyötynäkökulmasta tukipolitiikassa. Ideahan on siinä ettei ylikompensoitaisikaan enään olosuhteiden ja tilarakenteen haittavaikutuksia yhteiskunnan tuella. Näin tuotanto kehittyisi ja hakeutuisi alueille jossa toimintaedellytykset ovat parhaimmat.
Sikapuolelta on vahavaa näyttöä kuinka suorien tukien alenema on johtanut tuotannon tehostumiseen ja kasvuun sekä keskittymiseen logistisesti järkeville alueille. On päästy tilanteeseen jossa tuotano on lähes tuetonta ja tuonti ei ole enään vaihtoehto, vaan sitä voi käyttää korkeintaan markkinoiden säätelyyn. Kuluttajan edut ovat turvattu kun kaupan ja teollisuuden toimet pitävät kuluttajahinnat kilpailukykyisenä ja kuluttaja maksaa ostoksensa kokonaisuudessaan kaupan kassalla.
Maidussa tilanne on se että maitulitraan kulkeutuva hinta, lisähinta, jälkitili, tuet useiden ministeriöiden budjeteista ym reittejä kulkeutuvat avustukset ovat yhteensä niin korkeat että suomalaiseen maitulitraan sijoitetulla rahalla saisi sangollisen maitua muutaman kymmenen kilometrin päästä virosta. Eli tuonti on realistinen vaihtoehto koko tuotannolle.
Kun kotimaisuudesta haluamme kuitenkin pitää kiinni, niin on selvää että etenkin maidun, mutta myös naudan, kilpailukykä pitää nostaa nopeasti ja paljon. Investointeja on tuettava isolla kädellä. Ei ole mitään syytä epäillä miksi kustannustasoa ei saataisi laskettua lähemmäksi kilpailijamaiden tasoa sikatilojen tapaan.
Näkemys alueen soveltuvuudesta tuotantoon vaihtelee sen mukaan pitääkö henkilö tärkeänä edullisen vai epäedullisen alueen tukemista. Kuten vaikkapa siten että "seinien välissä" on samat kustannukset ja panokset koko talousalueella, tai sitten ei ole. Tai metrinen hanki ja pitkät välimatkat vs. kallis ja kuiva pelto etc..
Vain toteutuneita kustannuksia ja saatua hintaa tuotannon kehittymistä vertaamalla alueen suotuisuus saadaan selville. Toteutuneet tapahtumat ovatkin ainoa reitti alueen edellytysen realistiselle tarkastelulle. Kaikki muut tarkastelutavat perustuvat olettamiin.
-
Kun kotimaisuudesta haluamme kuitenkin pitää kiinni, niin on selvää että etenkin maidun, mutta myös naudan, kilpailukykä pitää nostaa nopeasti ja paljon. Investointeja on tuettava isolla kädellä. Ei ole mitään syytä epäillä miksi kustannustasoa ei saataisi laskettua lähemmäksi kilpailijamaiden tasoa sikatilojen tapaan.
***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
-
Eikös se Virossa maito ole suoraan pimää? Siihen ei olla täällä vielä totuttu, joten sitä ei tuoda, vaikka halvalla saataisiinkin.
Tuet on kyllä sikataloudessa suuremmat kuin lypsykarjatiloilla taloustohtorin mukaan, joten kateuden aihetta olisi mieluummin toisinpäin.
-
Kun kotimaisuudesta haluamme kuitenkin pitää kiinni, niin on selvää että etenkin maidon, mutta myös naudan, kilpailukykä pitää nostaa nopeasti ja paljon. Investointeja on tuettava isolla kädellä. Ei ole mitään syytä epäillä miksi kustannustasoa ei saataisi laskettua lähemmäksi kilpailijamaiden tasoa sikatilojen tapaan.
***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Jonka jälkeen voi haalia siilot täyteen viljaa niin halvalla kuin viljamiehet vain tohtii myyrä. ;D ;D Ja kas omavaraisia ollaan taas. ;D ;D
Heinänviljely on sen verran jo ammattitaitoa vaativaa puuhaa että siihen eivät valkoiset kaulukset riitä joten sen tuottamiseen täytyy keskittyä lypsykarjatiloilla. Sitä ei kasvatella muun työn ohessa ihan sivutoimiharrasteviljelynä. Vaikka kysyntää olisikin.
-
Tuet on kyllä sikataloudessa suuremmat kuin lypsykarjatiloilla taloustohtorin mukaan, joten kateuden aihetta olisi mieluummin toisinpäin.
Joskus ihan oikeasti toivoisi että kun tällaisia väitteitä esitetään niin niissä olisi totta edes vaikka vaan silmänlumeeksi? Edes vähän? Jos otat Taloustohtorista tuottoerittelyn ja keskiarvot ja c1:lle sikatilat ja lypsykarjatilat ja vuoden 2007. Ja vuosi 2007 koska 2008 sikatiloilla niin vähän havaintoja että ei riitä että arvoja tulisi esille.
Mutta sikatilalla tuotot yhteensä 218.100 ja tuet yhteensä 61.000 . Pikaisesti tuosta siis tuet ovat 28% liikevaihdosta. Maitotiloille samat luvut 139.200 ja 48.900 eli 35% liikevaihdosta. Tuo siis c1:llä.
B:llä vuonna 2007 sikatilat 315.300 ja 63.700 => 20% tukia ja
lypsykarjatilat 132.700 ja 42.700 => 32% tukia ja 2008 samata luvut 302.200 ja 61.800 => sikatiloilla 20% tukia ja vastaavasti 155.700 ja 49.000 => 31% tukia. A:lla ei taas tarpeeksi sikatiloja että tulisi vertailulukuja.
Mutta että joskus toivoisi että kun tällaisia väitteitä esitetään niin niissä olisi totta edes silmänlumeeksi? Luvuista huomataan sekä se että lypsykarjatiloilla tukien merkitys liikevaihdosta merkittävästi suurempi kuin sikatilalla että myös tukialueen merkitys, c-alueella merkittävästi isompi %-osuus tuloista tulee tuista.
Ja se vielä lisäyksenä että varsinkin ab-alueella on noiden vuosien jälkeen sikatukia vielä leikattu ja edelleen vaikutus näkyy esimerkiksi 2010 luvuissa, edelleen sikapuolella varsinkin ab-alueella mutta todennäköisesti myös c-alueella tukien osuus liikevaihdosta pienenee. Kun taas lypsykarjapuolella kun lähestytään samaa tilannetta kuin muilla tuotannonhaaroilla eli kotimainen tuottajahintataso lähestyy EU-alueen keskiarvoa niin se tarkoittaa että tukien määrä tuloista senkun kasvaa.
Voisitko timotej kertoa edes että mihin kuvittelit väitteesi perustuvan? Että sikapuolella suuremmat tuet?
-
***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Ei ole mahdollista? Kiehtovaa! Voisitko selittää hieman tarkemmin tyhmälle sikafarmarille miksi ei ole mahdollista? Ainakin täällä päin naapurikunnassa ilmeisesti ainoa tänne päin isommin investoiva maitotila haki lehti-ilmoituksella yhteistyökumppaneita ja jos oikein ymmärsin niin ihan nurmiviljelyä varten. Miksi se ei nautapuolella olisi mahdollista?
-
***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Ei ole mahdollista? Kiehtovaa! Voisitko selittää hieman tarkemmin tyhmälle sikafarmarille miksi ei ole mahdollista? Ainakin täällä päin naapurikunnassa ilmeisesti ainoa tänne päin isommin investoiva maitotila haki lehti-ilmoituksella yhteistyökumppaneita ja jos oikein ymmärsin niin ihan nurmiviljelyä varten. Miksi se ei nautapuolella olisi mahdollista?
***Jos nyt ajatellaan peruslähtökohtaa. Vilja on yleistä kauppatavaraa (eikä sidoksissa etäisyyksiin), kun taas säilörehumarkkinat ovat suppeat ja vaihtelevat vuosittain. Tätä taustaa vastaan säilörehua varten täytyy olla korvamerkittyjä hehtaareja, kun taas viljaa varten ei.
Yhteistyösopimuksen voi toki kasvattaa säilörehualaansa kuten itsekkin teen, mutta täysin niiden varaan investoiminen on mielestäni liian suuri riski.
-
Totta koska nährään ensimmäiset rehusoppari tilat nesteessä,on pikkaasen eriasia rahdata suuria määriä paskaa paalirehua ympäri maakunta ko tilata kekkakuormallinen vilijaa 8)
-
Niin ja maidossa on se tukikin sidottu siihen maitolitraan,eikö se sikapuolella ole sidottu eläinyksikköön?
-
Niin ja maidossa on se tukikin sidottu siihen maitolitraan,eikö se sikapuolella ole sidottu eläinyksikköön?
Ja pointti oli? Ettei sikapuolella mitään tarvi tuottaa kun tuki tulee niistä eläinyksiköistä? Toi voi olla tottakin joissakin lapin tuki-haikkuloissa että kunhan on eläimiä, siitä tuotoksesta niin ei väliä kun tuet napsahtaa. Sikapuolella kuitenkin ostat porsaat ja muut lihasiat ja jos se ei pelitä niin siellä on ihan turha pitää eläinyksiköitä tukimielessä eikä todellakaan kannata toisin kuin joissakin tuki-haikkuloissa.
Ja siksi toisekseen niin tuki on jo irrotettu siinä mielessä tuotannosta että vaikka kuinka paljon sikoja laittaisit niin tuki tulee vuoden 2008 eläinmäärän mukaan. Ja vielä supistuu loppuakseen 2013 kokonaan. Että tuet 2014 ab-alueella eläimistä 0 euroa, pellosta tulee mitä tulee. C-alueella jää nähtäväksi mitä on, c-alueella olettavat että tuki sinne jää, ab-alueella olettavat että tuki lähtee kaikilta. Jää nähtäväksi. Mutta eläinyksikkötuessa ainoastaan jäähdyttelijä-lopettelijat saattavat jonkun verran hyötyä siitä että nostavat tuet 2008 määrien mukaan ja pitävät vähemmän eläimiä.
-
Nimimerkki Sianlihantuottaja tuossa jo vastasi omaan kysymykseensä, esim. v. 2008 B-alueella sikatilojen tuet 61800 euroa/tila ja lypsytiloilla 49000 euroa/tila (lähde sianlihantuottaja, jonka myös olen tarkastanut alkuperäislähteestä). Tilakoko molemmissa ryhmissä sama eli n. 50 ja 47 ha. Eli tuki hehtaarille sikatiloilla n. 1236 euroa, lypsykarjatiloilla 1042 euroa. Viljelijäperheen työpanos sikatiloilla 3000 tuntia, lypsykarjatiloilla 4170 tuntia. Eli tuki työtuntia kohti sikatiloilla 20,6 euroa ja lypsytiloilla 11,75 euroa.Sianlihan hinta suhteessa työ- ja pääomapanoksiin on parempi kuin maidon, joten liikevaihtoa kertyy enemmän työ- ja pääomapanosyksikköä kohti. Tämän takia tuki suhteutettuna liikevaihtoon on pienempi sikatiloilla.
-
Nimimerkki Sianlihantuottaja tuossa jo vastasi omaan kysymykseensä, esim. v. 2008 B-alueella sikatilojen tuet 61800 euroa/tila ja lypsytiloilla 49000 euroa/tila (lähde sianlihantuottaja, jonka myös olen tarkastanut alkuperäislähteestä). Tilakoko molemmissa ryhmissä sama eli n. 50 ja 47 ha. Eli tuki hehtaarille sikatiloilla n. 1236 euroa, lypsykarjatiloilla 1042 euroa. Viljelijäperheen työpanos sikatiloilla 3000 tuntia, lypsykarjatiloilla 4170 tuntia. Eli tuki työtuntia kohti sikatiloilla 20,6 euroa ja lypsytiloilla 11,75 euroa.Sianlihan hinta suhteessa työ- ja pääomapanoksiin on parempi kuin maidon, joten liikevaihtoa kertyy enemmän työ- ja pääomapanosyksikköä kohti. Tämän takia tuki suhteutettuna liikevaihtoon on pienempi sikatiloilla.
Niin sääkö katsot että se on ne hehtaarit joilla tilakoko määritellään? Tiedän tässäkin yhden kompleksin naapurikunnassa joka ostaa syksyisin noin 3 milj kg viljaa eli noin 750 hehtaarin alalta. Omaa peltoa käsittääkseni vajaa 100 hehtaaria. Mutta että yksikon koko hehtaariperusteisena sanoisinkin että johtaa harhaan? Kyllä jos tilakokoa määritetään niin ainoa oikea määrä on taloudellinen koko = liikevaihto joka B-sika 315.300 ja B-lypsikit 132.700. Ja tietysti jos halutaan niitä työtunteja tehdä niin saahan niitä sitten tehdä, erohan esimerkiksi tanskalaisiin on hirveä että montako työtuntia per maitolitra menee, täällä moninkertainen määrä. Sikapuolella ollaan tavoitettu tanskalaisia mutta edellä ovat valitettavasti edelleen mutta merkittävästi vähemmän kuin lypsikeissä. Mutta sanoisin että esittämäsi vertailuluvut ovat lähtökohtaisesti vääriä jos on tarkoitus tehokkaasti tuottaa tuotetta. Silloin ratkaisee tukieurojen osuus liikevaihdosta.
Tähän vielä lisäystä sen verran että lannanlevitysalaa tarvitaan 1 ha per 11 lihasikaa noin. Se tarkoittaa että tuo 50 ha riittää noin 550 lihasian levitysalaksi. En nyt muista että mikä mahtoi olla hintataso tuolloin enkä jaksa kaivaa kuitteja mutta sanoisin että tuohon 300 k-euron liikevaihtoon tarvitaan yli 2.000 myytyä lihasikaa joka tarkoittaisi tehokkaallakin yksiköllä yli 600 lihasikapaikkaa jolloin hehtaarit ei riittäisi levitykseen edes näillä oletuksilla. Jos hinta oli matalampi kuin pikaisesti vedin hihasta niin voidaan tarvita 800 lihasikapaikkaa jolloin 50 ha ei riitä mihinkään. Mutta että älä vedä nyt niitä hehtaareita tähän vertailuun?
-
Minusta tuntuu vähän siltä että taitaa olla maidon tuottajat kateelisia muille tuottajille??
-
Minusta tuntuu vähän siltä että taitaa olla maidon tuottajat kateelisia muille tuottajille??
korkeintaan työn vähyyteen mut kuinka helvetis jokku veetieemelit voi kadehtia maidontuottajaa ja työmäärää ;D
-
Nimimerkki Sianlihantuottaja tuossa jo vastasi omaan kysymykseensä, esim. v. 2008 B-alueella sikatilojen tuet 61800 euroa/tila ja lypsytiloilla 49000 euroa/tila (lähde sianlihantuottaja, jonka myös olen tarkastanut alkuperäislähteestä). Tilakoko molemmissa ryhmissä sama eli n. 50 ja 47 ha. Eli tuki hehtaarille sikatiloilla n. 1236 euroa, lypsykarjatiloilla 1042 euroa. Viljelijäperheen työpanos sikatiloilla 3000 tuntia, lypsykarjatiloilla 4170 tuntia. Eli tuki työtuntia kohti sikatiloilla 20,6 euroa ja lypsytiloilla 11,75 euroa.Sianlihan hinta suhteessa työ- ja pääomapanoksiin on parempi kuin maidon, joten liikevaihtoa kertyy enemmän työ- ja pääomapanosyksikköä kohti. Tämän takia tuki suhteutettuna liikevaihtoon on pienempi sikatiloilla.
Tukisummia per hehtaari tai työtunti on turha laskea. Maidontuotannossa touhataan liikaa tunteja per litra, sioissa vähemmän. Suhde liikevaihtoon on selkein.
-
http://www.talouselama.fi/uutiset/article386304.ece?s=k&wtm=talouselama/-23032010?s=k
-
Nimimerkki Sianlihantuottaja tuossa jo vastasi omaan kysymykseensä, esim. v. 2008 B-alueella sikatilojen tuet 61800 euroa/tila ja lypsytiloilla 49000 euroa/tila (lähde sianlihantuottaja, jonka myös olen tarkastanut alkuperäislähteestä). Tilakoko molemmissa ryhmissä sama eli n. 50 ja 47 ha. Eli tuki hehtaarille sikatiloilla n. 1236 euroa, lypsykarjatiloilla 1042 euroa. Viljelijäperheen työpanos sikatiloilla 3000 tuntia, lypsykarjatiloilla 4170 tuntia. Eli tuki työtuntia kohti sikatiloilla 20,6 euroa ja lypsytiloilla 11,75 euroa.Sianlihan hinta suhteessa työ- ja pääomapanoksiin on parempi kuin maidon, joten liikevaihtoa kertyy enemmän työ- ja pääomapanosyksikköä kohti. Tämän takia tuki suhteutettuna liikevaihtoon on pienempi sikatiloilla.
Tukisummia per hehtaari tai työtunti on turha laskea. Maidontuotannossa touhataan liikaa tunteja per litra, sioissa vähemmän. Suhde liikevaihtoon on selkein.
Minusta tilaa kohti laskettu tukisumma on selkein, jos tilakoko on vakioitu. Nyt laskin vain paremman puutteessa hehtaaria, työtuntia ja liikevaihtoa kohti, koska sikatiloilta ei ole taloustohtorista saatavissa tietoja tilakoon mukaan ryhmiteltyinä. Liikevaihto kuvaa tilan toimintaa huonoiten, koska se voi sikataloudessa olla tienattu pelkällä tontilla tai sitten omavaraisella ruokinnalla. Lypsypuolella asia on kokonaan toinen. Euroopan taloustutkijoiden kehittelemä taloudellinen tilakokoluokitus on erinomainen työkalu verrata erilaista tuotantosuuntaa ja erilaisia tutantomenetelmiä harjoittavia tiloja toisiinsa, vieläpä eri alueilla ja maissakin.
-
Minusta tilaa kohti laskettu tukisumma on selkein, jos tilakoko on vakioitu. Nyt laskin vain paremman puutteessa hehtaaria, työtuntia ja liikevaihtoa kohti, koska sikatiloilta ei ole taloustohtorista saatavissa tietoja tilakoon mukaan ryhmiteltyinä. Liikevaihto kuvaa tilan toimintaa huonoiten, koska se voi sikataloudessa olla tienattu pelkällä tontilla tai sitten omavaraisella ruokinnalla. Lypsypuolella asia on kokonaan toinen. Euroopan taloustutkijoiden kehittelemä taloudellinen tilakokoluokitus on erinomainen työkalu verrata erilaista tuotantosuuntaa ja erilaisia tutantomenetelmiä harjoittavia tiloja toisiinsa, vieläpä eri alueilla ja maissakin.
Nyt ainoa tapa saada Taloustohtorista esille tämän tutkijoiden kehittelemän tilakokoluokituksen pohjalta sikapuolen dataa havaintojen vähyyden takia on valita "Taloudellinen koko=suuri" ja sitten yli koko maan eri tukialueiden. Tällöin sikatilan liikevaihto 227.000 ja lypsikit 193.300 vuonna 2007 ja tuet vastaavasti 67.000 ja 69.800 eli lypsikit vievät tuet muutamalla tuhannella mutta taas % liikevaihdosta luvut ovat 30% ja 36%. Mutta havaintojen määrä sikapuolella on varsin pieni. Silti lypsikit pesee siat sekä tukisummalla että % liikevaihdosta kun tilakoko on vakioitu tutkijoiden mukaisesti. Hivenen käy epäilys kun tuo tuet % liikevaihdosta on lähellä c-sikatiloja niin että olisi c-painotteinen tilajaukauma tässä kokoluokassa?
Ja mitä taas muuten tulee niin kun puhutaan ns normaalista yritysmaailmasta niin yrityskoon luokittelussa on mielestäni kaksi tekijää ylitse muiden: liikevaihto ja työntekijöiden lukumäärä joista mielestäni kokoluokituksessa ensisijainen on liikevaihto. Mutta täytyyhän tutkijoillakin töitä olla kaavoja kehitellessään? Enkä minä ymmärrä miten se taloudellinen koko siitä mihinkään muuttuisi tienataanko ne liikevaihtoeurot yhdellä tontilla jonne rahdataan rehut ja porsaata ja ulos paska ja teurassiat verrattuna siihen onko yrityksellä itsellään peltoa omistuksessa eli ei? Liikevaihto ja siitä liikevaihdosta voitoksi jäävä osuus on aina yrityksen tärkein tunnusluku tai tuo jälkimmäinen on itse asiassa tärkein. Yritys pyrkii aina järjestämään toimintansa niin että voitto olisi mahdollisimman suuri ja se yritys joka sen osaa parhaiten pärjää parhaiten.
-
***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Ei ole mahdollista? Kiehtovaa! Voisitko selittää hieman tarkemmin tyhmälle sikafarmarille miksi ei ole mahdollista? Ainakin täällä päin naapurikunnassa ilmeisesti ainoa tänne päin isommin investoiva maitotila haki lehti-ilmoituksella yhteistyökumppaneita ja jos oikein ymmärsin niin ihan nurmiviljelyä varten. Miksi se ei nautapuolella olisi mahdollista?
***Jos nyt ajatellaan peruslähtökohtaa. Vilja on yleistä kauppatavaraa (eikä sidoksissa etäisyyksiin), kun taas säilörehumarkkinat ovat suppeat ja vaihtelevat vuosittain. Tätä taustaa vastaan säilörehua varten täytyy olla korvamerkittyjä hehtaareja, kun taas viljaa varten ei.
Yhteistyösopimuksen voi toki kasvattaa säilörehualaansa kuten itsekkin teen, mutta täysin niiden varaan investoiminen on mielestäni liian suuri riski.
Tämä on ensimmäinen aihe jossa ihmettelen yleensä fiksun Apemiehen ajatuksia.
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
-
Vs: Maidun Tulevaisuus
« Vastaus #15 : tänään kello 16:46 »
Vastaa lainatenLainaus
http://www.talouselama.fi/uutiset/article386304.ece?s=k&wtm=talouselama/-23032010?s=k
HOK-Elanto möi Arla-ingmannin maitoa aiemmin kun Arla-ingman osti sen valiolta.Nyt korvaavat maidot tulee ruotsista.
Tuottaja sanoo että parempi kun tuontimaito pakataan suomessa.
Jos se pakattais ruotsissa ei se olisikaan niin hyvä vaihtoehto eikä polkisi niin paljon hintoja.
Ja sitten muistutuksena että Arla-Ingman on ruotsalais-tanskalainen firma.
-
Vs: Maidun Tulevaisuus
« Vastaus #15 : tänään kello 16:46 »
Vastaa lainatenLainaus
http://www.talouselama.fi/uutiset/article386304.ece?s=k&wtm=talouselama/-23032010?s=k
HOK-Elanto möi Arla-ingmannin maitoa aiemmin kun Arla-ingman osti sen valiolta.Nyt korvaavat maidot tulee ruotsista.
Tuottaja sanoo että parempi kun tuontimaito pakataan suomessa.
Jos se pakattais ruotsissa ei se olisikaan niin hyvä vaihtoehto eikä polkisi niin paljon hintoja.
Ja sitten muistutuksena että Arla-Ingman on ruotsalais-tanskalainen firma.
"Ruotsalaisen Arlan omistamassa Arla-Ingmanissa tuottajilla ei ole valtaa toisin kuin tuottajien omistamassa Valiossa. "
”Silloin käy huonosti, jos kaupassa on vain ruotsalaista maitoa.”
Sitä päivää odotellessa...
-
***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Ei ole mahdollista? Kiehtovaa! Voisitko selittää hieman tarkemmin tyhmälle sikafarmarille miksi ei ole mahdollista? Ainakin täällä päin naapurikunnassa ilmeisesti ainoa tänne päin isommin investoiva maitotila haki lehti-ilmoituksella yhteistyökumppaneita ja jos oikein ymmärsin niin ihan nurmiviljelyä varten. Miksi se ei nautapuolella olisi mahdollista?
***Jos nyt ajatellaan peruslähtökohtaa. Vilja on yleistä kauppatavaraa (eikä sidoksissa etäisyyksiin), kun taas säilörehumarkkinat ovat suppeat ja vaihtelevat vuosittain. Tätä taustaa vastaan säilörehua varten täytyy olla korvamerkittyjä hehtaareja, kun taas viljaa varten ei.
Yhteistyösopimuksen voi toki kasvattaa säilörehualaansa kuten itsekkin teen, mutta täysin niiden varaan investoiminen on mielestäni liian suuri riski.
Apeen analyyttinen selitys.
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
-
Noita isoja mutta pellottomia sikatiloja löytyy tuolta protestilistojen puolelta nykyään. Sen jälkeen kun tuet julkaistiin niin paskanajolle tuli toppi. Näin taisi kyllä käydä maito- ja lihanautatiloillakin.
-
Noita isoja mutta pellottomia sikatiloja löytyy tuolta protestilistojen puolelta nykyään. Sen jälkeen kun tuet julkaistiin niin paskanajolle tuli toppi. Näin taisi kyllä käydä maito- ja lihanautatiloillakin.
kotieläintuotannon katteet on sitä luokkaa pieniä jotta tarvittaisiin peltotuetkin kattamaan kotieläintuotannon tappiota ;D
-
suomen soveltuvuutta ja kilpailukykä aloittain on helppo arvioida tarkastelemalla sijoitettua tukimäärää ja tuotannon arvoa. Maidun hinta euroopassa yleisesti 20c ja monessa paikassa jopa alle esimerkiksi virossa 15c. Ja suomen tuotanto sitten pari miljardia litraa, joten tuotanto voitaisiin ostaa kolmella-neljälläsadalla miljoonalla. Tuotettu naudanliha irtoaisi myöskin samalta talousalueelta hintaan 200-300 milj. Nauta ja maitu tuotuna jotain 500-600 milj. euroa. Kaikki kansalliset tuet useiden ministeriöiden kautta parin miljardin luokkaa. Ja tämä siis koko maata ajatellen.
Suomenssa nautamaidun alueiden välisiä soveltuvuuksia on arvioitava toteutuneiden kustannusten ja tuotantomäärien suhdetta. Liikevaihtoon vertaaminen saatta johtaa harhaan pahastikkin koska on alueilla erilaisia lisähintoja ja muita esim. teollisuuden maksukykyyn vaikuttavia tukia.
Siassa Suomen tuotannon arvo 350 milj euroa. Ja tuet n 150 e/ey ja yht 60-70 milj euroa joka poistuu asteittain kolmessa vuodessa, sekä tietekin kymmenesosa lomitustuesta; sikaan 20milj, nautaan 200 milj. Huomattavasti parmpi hyötysuhde tuelle kuin naudassa ja maidussa. Ja tuohon jos otetaan siipikarja mukaan niin vielä paranee.
Alueittain sian tuotanto-olosuhteita olis myös verrattava toteutuneiden kustannusten suhdetta tuotettuihin tonneihin.
Siassahan nuo loputkin tuet poistuvat kolmen vuoden kuluessa asteittain siten että c-alueelle jää vielä pieniin alle 200 eyn yksiköihin puolet nykyisestä tuesta. Yhteensä edelleen nopeasti keskittyvälle sikasektorille jää kansallista eläintukea tällä tietoa 2013 jälkeen n. 1 miljoona euroa ja sekin c-alueelle.
Tuos aiemmin joku mainitsi tilojen laajentumisedellytyksissä olevan eroja. Sikäli puppua että myös sikala tarvitsee lannalleen sijoituskohteen. Monin paikoin a alueella lannasta jopa kysyntää, b alueen pohjoisosissa on jo vaikeampi saada levitysalaa koska c-alueelta nautatilat korkeampien tukien turvin vuokraavat ja ostavat sekä tekevät levityssopimuksia. Sikatiloilla ero näkyy siten että c alueen tiloilla enemmän peltoa omistuksessa ja enemmän velkaa ja myös liikevaihdosta tuloutetaan enemmän palkkaa velanmaksuun. AB alueen tiloilla taas vähemmän peltoa, enemmän liikevaihtoa ja palkan sijasta tuloutetaan maanhankinnan sijasta koneisiin ja vapaa-aikaan joka näkyy myös vähäisempinä isäntäväen työtunteina.
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...
Unohtaa ei myös saa niitä sikatilallisia joilla vilja ostetaan eri viljatiloilta markkinahintaan suoraan tilan siiloon ilman mitään erillisiä sopimuksia. Nautatiloilla sama malli ei onnistu että ostetaan säilörehut suoraan tilalle laakasiiloihin eri viljelijöiltä, rehun laatu vaihtelisi liian paljon ja rehussa voisi olla seassa mitä vaan.
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...
Tällä kysymyksen asettelulla, että kummallakaan ei ole omaa peltoa, päästään toiseen kysymykseen, eikö tosiaan säilörehunnurmen hankintaa voisi hoitaa tuotantosopimuksilla, kun ainakin viljantiloilla pellot tarvitsevat nurmea kiertoon.
Nurmen myynnistä yhteistyö kasvitila saa tuloja, kun taas lannan vastaanotosta ei yleensä luovuttaja maksa muuta kuin rahdin ja levityksen, lannan vastaanoton hyöty tulee lannoituskustannuksen säästöstä ja multaustuesta.
Minun kokemukseni mukaan nurmi yhteistyö onnistuu sen vuoksi paremmin, että siinä kotieläintila maksaa suoraan kasvinviljelytilalle rahaa säilörehusta.
Asialla on psykologisesti yhteistyön onnistumiseen suuri vaikutus.
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...
Tällä kysymyksen asettelulla, että kummallakaan ei ole omaa peltoa, päästään toiseen kysymykseen, eikö tosiaan säilörehunnurmen hankintaa voisi hoitaa tuotantosopimuksilla, kun ainakin viljantiloilla pellot tarvitsevat nurmea kiertoon.
Nurmen myynnistä yhteistyö kasvitila saa tuloja, kun taas lannan vastaanotosta ei yleensä luovuttaja maksa muuta kuin rahdin ja levityksen, lannan vastaanoton hyöty tulee lannoituskustannuksen säästöstä ja multaustuesta.
Minun kokemukseni mukaan nurmi yhteistyö onnistuu sen vuoksi paremmin, että siinä kotieläintila maksaa suoraan kasvinviljelytilalle rahaa säilörehusta.
Asialla on psykologisesti yhteistyön onnistumiseen suuri vaikutus.
***Kuten aiemmin kirjoitin,tälläinen toiminta on tulevaisuutta. Sen varaan uskaltaa laskea isonkin säilörehualan, mutta ainakaan itsellä ei riitä uskallusta lähteä täysin sen varaan. Löytyykö muilta agron nautaihmisiltä?
-
Tällä kysymyksen asettelulla, että kummallakaan ei ole omaa peltoa, päästään toiseen kysymykseen, eikö tosiaan säilörehunnurmen hankintaa voisi hoitaa tuotantosopimuksilla, kun ainakin viljantiloilla pellot tarvitsevat nurmea kiertoon.
Nurmen myynnistä yhteistyö kasvitila saa tuloja, kun taas lannan vastaanotosta ei yleensä luovuttaja maksa muuta kuin rahdin ja levityksen, lannan vastaanoton hyöty tulee lannoituskustannuksen säästöstä ja multaustuesta.
Minun kokemukseni mukaan nurmi yhteistyö onnistuu sen vuoksi paremmin, että siinä kotieläintila maksaa suoraan kasvinviljelytilalle rahaa säilörehusta.
Asialla on psykologisesti yhteistyön onnistumiseen suuri vaikutus.
Täällä päin tällaisia on yritetty viritellä. Ja toimii niin kauan kuin vuorovaikutustaidot ovat kunnossa ja tulonjako on sellainen että molemmat osapuolet katsovat hyötyvänsä. Mutta tulonjaon pitää olla oikeudenmukainen ketjussa toimijoiden kesken. Silloin liikkuu rehut ja paskat ja rahat ketjussa mukavasti. Etelässä varsinkin tuo nurmen saaminen kiertoon on monelle vielä lisähoukutin. Viljatiloja joiden kanssa tehdä yhteistyötä on tarpeeksi. Niin kauan kuin täällä etelässä nyt tällä tukipolitiikalla noita nautatiloja on...
-
Minkälainen viritelmä tahansa onnistuu tietysti, jos homma pyörii pelkästään omalla pääomalla. Mutta yleensähän näin ei ole, ja niin luotonantajat vaatii yleensä vakuuksia. Rakennusten vakuusarvo maaseudulla on vain murto-osa niiden rakentamiskuluista. Maattomalla tyhjätaskulla vakuuksien etsiminen vaatii kyllä kekseliäisyyttä. Eivätkä luotonantajat varmasti halua kantaa mitään ylimääräisiä riskejä, joita konsepti mahdollisesti toisi mukanaan. Nautapuolella nuo riskit liittyvät sekä rehun hankintaan että lannanlevitykseen. Sikapuolella ainoastaan lannalevitykseen. Sikojen rehut ovat markkinakelpoista tavaraa, joten niihin liittyvät riskit ovat paremmin ennakoitavissa
-
Minä olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että säilörehuun tarvittava pinta-ala pitäisi pääsääntöisesti löytyä itseltä. Viljaa saa aina ostettua, joten sen takia ei peltoa kannata ostaa, mutta säilörehun ja lannanlevitysalan takia kylläkin. Viljaa on helppo kuljettaa pitempiäkin matkoja, mutta säilörehun ostaminen ja kuljettaminen on jo hankalampaa.
-
Rekka ja täysperävaunu keksitty ?
:'(
-
Hollantilaiset tilat ostivat ainakin ennen säilörehua Saksasta asti(toki maissi sellaista), mutta rehu oli naapurimaassa saakka :-\. Omalla pellolla kasvoi perunaa ja tulppaaneja.
-
Hollandeesit on tekijöitä ;
vrt Veenhuis
Van Wamel yms laadukkaat tuotteet,,,,
???
-
suomen soveltuvuutta ja kilpailukykä aloittain on helppo arvioida tarkastelemalla sijoitettua tukimäärää ja tuotannon arvoa. Maidun hinta euroopassa yleisesti 20c ja monessa paikassa jopa alle esimerkiksi virossa 15c. Ja suomen tuotanto sitten pari miljardia litraa, joten tuotanto voitaisiin ostaa kolmella-neljälläsadalla miljoonalla. Tuotettu naudanliha irtoaisi myöskin samalta talousalueelta hintaan 200-300 milj. Nauta ja maitu tuotuna jotain 500-600 milj. euroa. Kaikki kansalliset tuet useiden ministeriöiden kautta parin miljardin luokkaa. Ja tämä siis koko maata ajatellen.
Sä siis meinaat, jotta maito ja naudanliha tuotuna maksais just vain tuon verran... Siis jossei olis kotimaista tuotantoa noissa tuotteissa laisinkaan... Sanon mä, jotta sulla on varsin erikoonen ajattelutapa... Et taida oikein ymmärtää, mitä maidon ja naudanlihan hinnat olis ilman omaa tuotantoa. Ne olis aivan muuta kuin kuvitteletkaan... paljon korkeammat.
Samoin sianlihat voitais kai sitten tuoda vaikkapa Tanskasta kokonaan? Mielellään toisivat, mutta hintakin olis korkeampi, kun ei olis kotimaista tuotantoa kilpailemassa...
-
Hollantilaiset tilat ostivat ainakin ennen säilörehua Saksasta asti(toki maissi sellaista), mutta rehu oli naapurimaassa saakka :-\. Omalla pellolla kasvoi perunaa ja tulppaaneja.
ny ei olla hollannis ;D
-
suomen soveltuvuutta ja kilpailukykä aloittain on helppo arvioida tarkastelemalla sijoitettua tukimäärää ja tuotannon arvoa. Maidun hinta euroopassa yleisesti 20c ja monessa paikassa jopa alle esimerkiksi virossa 15c. Ja suomen tuotanto sitten pari miljardia litraa, joten tuotanto voitaisiin ostaa kolmella-neljälläsadalla miljoonalla. Tuotettu naudanliha irtoaisi myöskin samalta talousalueelta hintaan 200-300 milj. Nauta ja maitu tuotuna jotain 500-600 milj. euroa. Kaikki kansalliset tuet useiden ministeriöiden kautta parin miljardin luokkaa. Ja tämä siis koko maata ajatellen.
Sä siis meinaat, jotta maito ja naudanliha tuotuna maksais just vain tuon verran... Siis jossei olis kotimaista tuotantoa noissa tuotteissa laisinkaan... Sanon mä, jotta sulla on varsin erikoonen ajattelutapa... Et taida oikein ymmärtää, mitä maidon ja naudanlihan hinnat olis ilman omaa tuotantoa. Ne olis aivan muuta kuin kuvitteletkaan... paljon korkeammat.
Samoin sianlihat voitais kai sitten tuoda vaikkapa Tanskasta kokonaan? Mielellään toisivat, mutta hintakin olis korkeampi, kun ei olis kotimaista tuotantoa kilpailemassa...
Ei maito yleisesti ole tolla tasolla missään suurissa maissa, jossakin Latviassa ehkä on noin, mutta jo Saksassa/Ranskassa tilanne on toinen.
-
ny ei olla hollannis ;D
Mutta sieltä katsellaan mallia ?
:'(
-
Hollantilaiset tilat ostivat ainakin ennen säilörehua Saksasta asti(toki maissi sellaista), mutta rehu oli naapurimaassa saakka :-\. Omalla pellolla kasvoi perunaa ja tulppaaneja.
ny ei olla hollannis ;D
Eikös syssy puolella joku meinannu sitä tuoda laivakyydillä Vaasaan ja siitä rekoilla tiloille.
-
Hollantilaiset tilat ostivat ainakin ennen säilörehua Saksasta asti(toki maissi sellaista), mutta rehu oli naapurimaassa saakka :-\. Omalla pellolla kasvoi perunaa ja tulppaaneja.
ny ei olla hollannis ;D
Eikös syssy puolella joku meinannu sitä tuoda laivakyydillä Vaasaan ja siitä rekoilla tiloille.
oliko se apemies joka mietti jotain maissisäiliksen tuontia syssyllä. Paaleja voisi tuoda lentokoneella ja tiputella niitä täsmäpommeina tiloille.
Mahtaisiko säilörehutankkeri päästä jäiden läpi ilman jäänmurtajaa? Voisi olla nääs laivan kyljet aika kuumina kun se olisi pöyhittyä ruohoa puolillaan :D
-
Kerkespäs JoHaRa ensin toteamaan tuon, että paalien rahtaaminen kyllä rekoilla onnistuu kauempaakin, mutta jos esim laakasiilosta aletaan rehua rahtaamaan pitkin kyliä, niin lämpimänä käydään... tai sitten pitää syönnin olla kovin kohdillaan! :)
Täälläpäin näkyy nuo rekat ajelevan kovastikkii rallia noitten pallukoitten kanssa..
-
Kerkespäs JoHaRa ensin toteamaan tuon, että paalien rahtaaminen kyllä rekoilla onnistuu kauempaakin, mutta jos esim laakasiilosta aletaan rehua rahtaamaan pitkin kyliä, niin lämpimänä käydään... tai sitten pitää syönnin olla kovin kohdillaan! :)
Täälläpäin näkyy nuo rekat ajelevan kovastikkii rallia noitten pallukoitten kanssa..
Lämpimänä? Reitin varrella asuvat ihmiset vai rehu? Kummastakaan ei oo havaintoja, vaikka päivittäin kuorman haenkin tuosta parin kilometrin päästä. Vielä kyseises läjäs puolet eli vajaa 500 mottia jäljellä... Siksi siis päivittäin, kun on niin pieni kärry...
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
Kyl se lämpenee... Värikin muuttuu... ruskeaksi ja valkoiseksi.
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
Kyl se lämpenee... Värikin muuttuu... ruskeaksi ja valkoiseksi.
Mä oon hakenu rehua 27 km päästä reilun viikon välein, eikä ole ollut mitään kuumenemisongelmia näillä keleillä. Ei, vaikka on noukinvaunurehua.
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
Kyl se lämpenee... Värikin muuttuu... ruskeaksi ja valkoiseksi.
Taitaa olla aika vähäsokerista rehua.
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
Kyl se lämpenee... Värikin muuttuu... ruskeaksi ja valkoiseksi.
Taitaa olla aika vähäsokerista rehua.
Taisi KJL tarkoittaa värin muutosta sen jälkeen, kun rehu on kulkenut lehmän läpi...
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
Kyl se lämpenee... Värikin muuttuu... ruskeaksi ja valkoiseksi.
Taitaa olla aika vähäsokerista rehua.
Juu ;D Sorry.. Noin sille kuuluukin käydä
Taisi KJL tarkoittaa värin muutosta sen jälkeen, kun rehu on kulkenut lehmän läpi...
-
No ei se ny päivässä lämpene ja yhdellä pöyhimisellä.
Kyl se lämpenee... Värikin muuttuu... ruskeaksi ja valkoiseksi.
Taitaa olla aika vähäsokerista rehua.
Juu ;D Sorry.. Noin sille kuuluukin käydä
Taisi KJL tarkoittaa värin muutosta sen jälkeen, kun rehu on kulkenut lehmän läpi...
8)
-
suomen soveltuvuutta ja kilpailukykä aloittain on helppo arvioida tarkastelemalla sijoitettua tukimäärää ja tuotannon arvoa. Maidun hinta euroopassa yleisesti 20c ja monessa paikassa jopa alle esimerkiksi virossa 15c. Ja suomen tuotanto sitten pari miljardia litraa, joten tuotanto voitaisiin ostaa kolmella-neljälläsadalla miljoonalla. Tuotettu naudanliha irtoaisi myöskin samalta talousalueelta hintaan 200-300 milj. Nauta ja maitu tuotuna jotain 500-600 milj. euroa. Kaikki kansalliset tuet useiden ministeriöiden kautta parin miljardin luokkaa. Ja tämä siis koko maata ajatellen.
Sä siis meinaat, jotta maito ja naudanliha tuotuna maksais just vain tuon verran... Siis jossei olis kotimaista tuotantoa noissa tuotteissa laisinkaan... Sanon mä, jotta sulla on varsin erikoonen ajattelutapa... Et taida oikein ymmärtää, mitä maidon ja naudanlihan hinnat olis ilman omaa tuotantoa. Ne olis aivan muuta kuin kuvitteletkaan... paljon korkeammat.
Samoin sianlihat voitais kai sitten tuoda vaikkapa Tanskasta kokonaan? Mielellään toisivat, mutta hintakin olis korkeampi, kun ei olis kotimaista tuotantoa kilpailemassa...
Tuskinpa euroopan hintataso miksikään muuttuisi jos suomen tuotanto loppuisi.
Esimerkkinä vaikkapa öljy, joka on lähes yhtä tärkeää elämän jatkumiselle kuin valiolainen maito. Suomessa ei ole öljylähteitä, siltikin suomalainen jalostamo saa öljyä samaan hintaan kuin norjalainenkin jalostamo, eroa ainoastaan kuljetuskustannuksissa.
Ikävä kyllä, nautasektori on niin tehoton tai huonosti soveltuva, että tuotannon korvaaminen tuonnilla olisi hyvinkin järkevä vaihtoehto. Sijoitettu tuki riittäisi hyvin tuontiin ja vielä jäisi yli miljardi vuodessa valtion vajeiden korjaamiseen.
Sialle tuonti ei ole enään realistinen vaihtoehto....
-
Sijoitettujen tukien ja tuotantomäärien arvoa vertaamalla näyttäisi että juuri maidun- ja naudantuotanto ei soveltuisi suomen olosuhteisiin lainkaan. Sijoitetusta tuesta saadaan vain hyvin pieni osa takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Mutta toinen puoli on kuitenkin siinä että suomalaiset haluavat suomalaista tuotetta yli kaiken. Maitusodan aikana ostoskäyttäytymisessä on nähty kuinka merkittävä osa suomalaisista on valmis maksamaan kotimaisesta tuotteesta selvästi enemmän. Suomalainen tai pikemminkin valiolainen maitu on myös politiikan käyttövoima.
Kokonaisuutena on kuitenkin järjetöntä että jokainen suomalainen sijoitta verojen kautta maataloustukeen puolitoista euroa päivässä vain jotta voisi ostaa valion kallista maitua. Viimeviikolla eräs konemyyjä, sdp, kertoi kuinka olivat laskeskelleet että jos jokaisen suomalaisen päivittäin maituun sijoittama puolitoista tukieuroa sijoitettaisiin normaalituottoiseen 6% rahastoon syntymästä alkaen, niin elinaikana kasvaisi jokaiselle suomalaiselle yli 900 000 euron pääoma! Tai vastaavasti rahastoa purkaen 50 ikävuodesta alkaen 1000e/kk, tai 59. ikävuodesta 2000e/kk. Ja tämä siis olisi mahdollista jokaiselle suomalaiselle ilman maitutukia. Lisävahinkojen minimoimiseksi jatkossa tuotantoa olisikin tehostettava ja paljon. Ja luonnollisestikkin tuotannon keskittyminen on tehokkain ratkaisu.
Usein on noussut esille kuinka naudat hyötyvät c-alueen olosuhteista. Edullista peltoa on tarjolla, ei kuivuusongelmaa, rehusadon määrä erinomainen ja korjattavissa yleensä kahtena satona. Kuivituskustannus pienempi kuin etelässä, lisäksi viileämpi ilma sopii hyvin naudan pötsiprosesseille ym.
On sanomattakin selvää että pötsisektorin tukea on painotettava suorien tukien sijasta rakenteen kehittämiseen nopeasti. Ja keskittymisalueeksi on luonnollista valita c-alue todettujen hyötyjen ja jo valmiin nautakarjapainoitteisuuden vuoksi.
-
Sijoitettujen tukien ja tuotantomäärien arvoa vertaamalla näyttäisi että juuri maidun- ja naudantuotanto ei soveltuisi suomen olosuhteisiin lainkaan. Sijoitetusta tuesta saadaan vain hyvin pieni osa takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Mutta toinen puoli on kuitenkin siinä että suomalaiset haluavat suomalaista tuotetta yli kaiken. Maitusodan aikana ostoskäyttäytymisessä on nähty kuinka merkittävä osa suomalaisista on valmis maksamaan kotimaisesta tuotteesta selvästi enemmän. Suomalainen tai pikemminkin valiolainen maitu on myös politiikan käyttövoima.
Kokonaisuutena on kuitenkin järjetöntä että jokainen suomalainen sijoitta verojen kautta maataloustukeen puolitoista euroa päivässä vain jotta voisi ostaa valion kallista maitua. Viimeviikolla eräs konemyyjä, sdp, kertoi kuinka olivat laskeskelleet että jos jokaisen suomalaisen päivittäin maituun sijoittama puolitoista tukieuroa sijoitettaisiin normaalituottoiseen 6% rahastoon syntymästä alkaen, niin elinaikana kasvaisi jokaiselle suomalaiselle yli 900 000 euron pääoma! Tai vastaavasti rahastoa purkaen 50 ikävuodesta alkaen 1000e/kk, tai 59. ikävuodesta 2000e/kk. Ja tämä siis olisi mahdollista jokaiselle suomalaiselle ilman maitutukia. Lisävahinkojen minimoimiseksi jatkossa tuotantoa olisikin tehostettava ja paljon. Ja luonnollisestikkin tuotannon keskittyminen on tehokkain ratkaisu.
Usein on noussut esille kuinka naudat hyötyvät c-alueen olosuhteista. Edullista peltoa on tarjolla, ei kuivuusongelmaa, rehusadon määrä erinomainen ja korjattavissa yleensä kahtena satona. Kuivituskustannus pienempi kuin etelässä, lisäksi viileämpi ilma sopii hyvin naudan pötsiprosesseille ym.
On sanomattakin selvää että pötsisektorin tukea on painotettava suorien tukien sijasta rakenteen kehittämiseen nopeasti. Ja keskittymisalueeksi on luonnollista valita c-alue todettujen hyötyjen ja jo valmiin nautakarjapainoitteisuuden vuoksi.
Jännä katsoa uskaltaako joku nautapuolen kellokas ollenkaan vastata Korvenukon tuki / tuotannnon arvo ajatuksiin?
-
Jo b-alueen yläosissa näkyy c-alueen massiivisten nautatukien vaikutus ja lantapinta-alaa on hankittava useammin rahalla kuin vaikkapa a-alueella.
Sijoitettujen tukien ja tuotantomäärien arvoa vertaamalla näyttäisi että juuri maidun- ja naudantuotanto ei soveltuisi suomen olosuhteisiin lainkaan. Sijoitetusta tuesta saadaan vain hyvin pieni osa takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Usein on noussut esille kuinka naudat hyötyvät c-alueen olosuhteista. Edullista peltoa on tarjolla, ei kuivuusongelmaa, rehusadon määrä erinomainen ja korjattavissa yleensä kahtena satona. Kuivituskustannus pienempi kuin etelässä, lisäksi viileämpi ilma sopii hyvin naudan pötsiprosesseille ym.
Ensin C-alueen tuntumassa on kallista peltoa ja sitten halpaa? Totuus on, että ABC -alueella kalliit pellot on sikaloiden ja broilerhallien katveessa.
Naudanlihan osalta on Suomessa homma karannut näpeistä. Sonnin rehuhyötysuhde on nykyisillä teuraspainoilla niin huono, että sen kuittaamiseen tarvitaan yhteiskunnalta investointi/rehunviljely/eläintuet ja sylttytehtaan kautta web/eräkoko/vuosimyynti/sopimuslisät. Yksimahaiset tuottavat sitä lihaa niin paljon vähemmällä syöttämisellä, että pärjäävät sillä. Maitoa tulee siedettävällä hyötysuhteella, kunhan asiaan keskitytään.
Mitä tällaiselle Suomelle peltoineen sitten pitäisi tehdä? Hitlerin yleiskaavassa oli varaus lammaslaitumille. Maailmassa on kaksi kertaa enemmän muuta maatalousmaata kuin varsinaista peltoa. Tämä johtuu usein alhaisesta sademäärästä. Näitä alueita hyödynnetään tehokkaimmin laiduntamalla. Suomessa sataa enemmän kuin haihtuu. Lyhyen kylmä kasvukausi ei kasvata viljaa kuin puoliannoksen parhaista alueista.
Minun mielestäni Suomi voisi tuottaa kaikkea mahdollista omavaraisuuden verran ja ylijäämä bioenergiaksi, RME:tä ja ohraetanolia fiksumpia ratkaisuja on tulollaan, kunhan saataisiin päättäjät jotka ajattelevat enemmän kansan kuin suuryhtiöiden etua. Saatava energiamäärä on pieni, mutta....äh, oma, soma. Yksimahaisten valkuainen pitää tuottaa kotimaassa, kun samalla saadaan biologista typensidontaa ja maanparannusvaikutusta. Tässä asiassa nautapuoli on terveemmällä pohjalla.
-
CC laskeutui kiertoradalta ja kirjoitti hyvän tarinan. Korven ukollakin on hetkensä.. Tuo laskelma pitäisi vielä tarkistaa jos oli joku SPeDe laskenut.
-
suomen soveltuvuutta ja kilpailukykä aloittain on helppo arvioida tarkastelemalla sijoitettua tukimäärää ja tuotannon arvoa. Maidun hinta euroopassa yleisesti 20c ja monessa paikassa jopa alle esimerkiksi virossa 15c. Ja suomen tuotanto sitten pari miljardia litraa, joten tuotanto voitaisiin ostaa kolmella-neljälläsadalla miljoonalla. Tuotettu naudanliha irtoaisi myöskin samalta talousalueelta hintaan 200-300 milj. Nauta ja maitu tuotuna jotain 500-600 milj. euroa. Kaikki kansalliset tuet useiden ministeriöiden kautta parin miljardin luokkaa. Ja tämä siis koko maata ajatellen.
Sä siis meinaat, jotta maito ja naudanliha tuotuna maksais just vain tuon verran... Siis jossei olis kotimaista tuotantoa noissa tuotteissa laisinkaan... Sanon mä, jotta sulla on varsin erikoonen ajattelutapa... Et taida oikein ymmärtää, mitä maidon ja naudanlihan hinnat olis ilman omaa tuotantoa. Ne olis aivan muuta kuin kuvitteletkaan... paljon korkeammat.
Samoin sianlihat voitais kai sitten tuoda vaikkapa Tanskasta kokonaan? Mielellään toisivat, mutta hintakin olis korkeampi, kun ei olis kotimaista tuotantoa kilpailemassa...
Tuskinpa euroopan hintataso miksikään muuttuisi jos suomen tuotanto loppuisi.
Esimerkkinä vaikkapa öljy, joka on lähes yhtä tärkeää elämän jatkumiselle kuin valiolainen maito. Suomessa ei ole öljylähteitä, siltikin suomalainen jalostamo saa öljyä samaan hintaan kuin norjalainenkin jalostamo, eroa ainoastaan kuljetuskustannuksissa.
Ikävä kyllä, nautasektori on niin tehoton tai huonosti soveltuva, että tuotannon korvaaminen tuonnilla olisi hyvinkin järkevä vaihtoehto. Sijoitettu tuki riittäisi hyvin tuontiin ja vielä jäisi yli miljardi vuodessa valtion vajeiden korjaamiseen.
Sialle tuonti ei ole enään realistinen vaihtoehto....
Ei se muun Euroopan hintataso mihinkään muuttuisikaan, mutta mikä mahtaisi olla tänne tuotujen valmiiden elintarvikkeiden hintataso... Ei tänne raaka-aineita silloin tuotaisi.
Öljy on vain yksi energiamuoto, joka on korvattavissa hyvinkin monilla eri vaihtoehdoilla - varsinkin täällä Suomessa. Tietenkin ajonoeuvokäytössä korvaaminen on "haasteellisempaa", muttei mahdotonta sekään. Toisekseen... öljy on ehkä niitä harvoja tuotteita, joissa normaalit markkinatalouden lait toimivat edes jotenkin.
Mitä tulee nautasektorin "tehottomuuteen" esim. yksimahaisiin verrattuna... Sulle varmaan on uutinen, että nautapuolella on tuo eläimen luonnollinen elonkierto vähä ehkä pikkuusen himpun verran hitaampaa, ku yksmahaasilla. Mahtaaskohan se olla yhtenä vaikuttavana tekijänä? Mä voisin kirjottaa vähän lisääki, mut asia ei sua oikeesti kiinnosta pätkän vertaa, vaikka millaisia faktoja luettelis, joten antaa olla. Senkun ryvet omassas.
-
korvennetun ukon ajatuksen kulku on ainaas hitaampaa ko naudan kiertokulku 8)
-
Jo b-alueen yläosissa näkyy c-alueen massiivisten nautatukien vaikutus ja lantapinta-alaa on hankittava useammin rahalla kuin vaikkapa a-alueella.
Sijoitettujen tukien ja tuotantomäärien arvoa vertaamalla näyttäisi että juuri maidun- ja naudantuotanto ei soveltuisi suomen olosuhteisiin lainkaan. Sijoitetusta tuesta saadaan vain hyvin pieni osa takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Usein on noussut esille kuinka naudat hyötyvät c-alueen olosuhteista. Edullista peltoa on tarjolla, ei kuivuusongelmaa, rehusadon määrä erinomainen ja korjattavissa yleensä kahtena satona. Kuivituskustannus pienempi kuin etelässä, lisäksi viileämpi ilma sopii hyvin naudan pötsiprosesseille ym.
Ensin C-alueen tuntumassa on kallista peltoa ja sitten halpaa? Totuus on, että ABC -alueella kalliit pellot on sikaloiden ja broilerhallien katveessa.
Naudanlihan osalta on Suomessa homma karannut näpeistä. Sonnin rehuhyötysuhde on nykyisillä teuraspainoilla niin huono, että sen kuittaamiseen tarvitaan yhteiskunnalta investointi/rehunviljely/eläintuet ja sylttytehtaan kautta web/eräkoko/vuosimyynti/sopimuslisät. Yksimahaiset tuottavat sitä lihaa niin paljon vähemmällä syöttämisellä, että pärjäävät sillä. Maitoa tulee siedettävällä hyötysuhteella, kunhan asiaan keskitytään.
Mitä tällaiselle Suomelle peltoineen sitten pitäisi tehdä? Hitlerin yleiskaavassa oli varaus lammaslaitumille. Maailmassa on kaksi kertaa enemmän muuta maatalousmaata kuin varsinaista peltoa. Tämä johtuu usein alhaisesta sademäärästä. Näitä alueita hyödynnetään tehokkaimmin laiduntamalla. Suomessa sataa enemmän kuin haihtuu. Lyhyen kylmä kasvukausi ei kasvata viljaa kuin puoliannoksen parhaista alueista.
Minun mielestäni Suomi voisi tuottaa kaikkea mahdollista omavaraisuuden verran ja ylijäämä bioenergiaksi, RME:tä ja ohraetanolia fiksumpia ratkaisuja on tulollaan, kunhan saataisiin päättäjät jotka ajattelevat enemmän kansan kuin suuryhtiöiden etua. Saatava energiamäärä on pieni, mutta....äh, oma, soma. Yksimahaisten valkuainen pitää tuottaa kotimaassa, kun samalla saadaan biologista typensidontaa ja maanparannusvaikutusta. Tässä asiassa nautapuoli on terveemmällä pohjalla.
pelto on edullisempaa c-alueella, kuten tiedämme, mutta a-alueella sekä b-lläkin on suurempi mahdollisuus saada yhteistyösopimuksia, kun karjatalous on kiivennyt ylemmäs.
Suomessa selkeästi paremmat edellytykset naudoille pohjoisessa ja sioille viljasuomessa.
Naudan ja maidun hyötysuhteeseen olisikin jo korkea aika keskittyä... johtuisikohan se sonnin huono hyötysuhde kuitenkin siitä että tuet antavat mahdollisuuden löysäilyyn???
Viimeinen kappale olikin kuin omasta päästäni.
-
Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...
Tällä kysymyksen asettelulla, että kummallakaan ei ole omaa peltoa, päästään toiseen kysymykseen, eikö tosiaan säilörehunnurmen hankintaa voisi hoitaa tuotantosopimuksilla, kun ainakin viljantiloilla pellot tarvitsevat nurmea kiertoon.
Nurmen myynnistä yhteistyö kasvitila saa tuloja, kun taas lannan vastaanotosta ei yleensä luovuttaja maksa muuta kuin rahdin ja levityksen, lannan vastaanoton hyöty tulee lannoituskustannuksen säästöstä ja multaustuesta.
Minun kokemukseni mukaan nurmi yhteistyö onnistuu sen vuoksi paremmin, että siinä kotieläintila maksaa suoraan kasvinviljelytilalle rahaa säilörehusta.
Asialla on psykologisesti yhteistyön onnistumiseen suuri vaikutus.
***Kuten aiemmin kirjoitin,tälläinen toiminta on tulevaisuutta. Sen varaan uskaltaa laskea isonkin säilörehualan, mutta ainakaan itsellä ei riitä uskallusta lähteä täysin sen varaan. Löytyykö muilta agron nautaihmisiltä?
Sikatiloilla yhteistyö kasvinviljelytilojen kanssa on arkipäivää, sillä nautaosuuskuntien nuijima pistehinnoittelu ja laskevat tuet ovat pakottaneet laajentumaan. Pellon korkeasta hinnasta johtuen hallinnassa olevan peltopinta-alan lisääminen laajentamisen mukana ei ole aina mahdollista. Jo b-alueen yläosissa näkyy c-alueen massiivisten nautatukien vaikutus ja lantapinta-alaa on hankittava useammin rahalla kuin vaikkapa a-alueella.
Ero näkyy jo painotetuissakin keskiarvotutkimuksissa sikatilojen rakenteellisena erona. C-alueen tiloilla on enemmän peltoa, enemmän velkaa, vähemmän liikevaihtoa, palkkaa velanmaksuun tuloutetaan enemmän ja tehtyjä työtunteja enemmän. Kun taas ab alueella on tehty sopimuksia viljatilojen kanssa jolloin pienemmälläkin pelto- ja velkamäärällä saadaan suurempi liikevaihto ja siten myös enemmän markkinoilta ja liikevaihdosta selvästi suurempi osa kulkeutuu koneisiin sekä apuvoiman palkkaamiseen, jolloin omiakin työtynteja kertyy vähemmän kuin c-alueella.
Karjatiloilla on valtava keskittymispaine, yhdeksän kymmenestä tuottajasta on liikaa ja sen viimeisen olisi kymmenkertaistettava tuotanto. Yhteistyökuviot tulevat eteen nautatiloillakin keskittymisen myötä.
-
Sijoitettujen tukien ja tuotantomäärien arvoa vertaamalla näyttäisi että juuri maidun- ja naudantuotanto ei soveltuisi suomen olosuhteisiin lainkaan. Sijoitetusta tuesta saadaan vain hyvin pieni osa takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Mutta toinen puoli on kuitenkin siinä että suomalaiset haluavat suomalaista tuotetta yli kaiken. Maitusodan aikana ostoskäyttäytymisessä on nähty kuinka merkittävä osa suomalaisista on valmis maksamaan kotimaisesta tuotteesta selvästi enemmän. Suomalainen tai pikemminkin valiolainen maitu on myös politiikan käyttövoima.
Kokonaisuutena on kuitenkin järjetöntä että jokainen suomalainen sijoitta verojen kautta maataloustukeen puolitoista euroa päivässä vain jotta voisi ostaa valion kallista maitua. Viimeviikolla eräs konemyyjä, sdp, kertoi kuinka olivat laskeskelleet että jos jokaisen suomalaisen päivittäin maituun sijoittama puolitoista tukieuroa sijoitettaisiin normaalituottoiseen 6% rahastoon syntymästä alkaen, niin elinaikana kasvaisi jokaiselle suomalaiselle yli 900 000 euron pääoma! Tai vastaavasti rahastoa purkaen 50 ikävuodesta alkaen 1000e/kk, tai 59. ikävuodesta 2000e/kk. Ja tämä siis olisi mahdollista jokaiselle suomalaiselle ilman maitutukia. Lisävahinkojen minimoimiseksi jatkossa tuotantoa olisikin tehostettava ja paljon. Ja luonnollisestikkin tuotannon keskittyminen on tehokkain ratkaisu.
Usein on noussut esille kuinka naudat hyötyvät c-alueen olosuhteista. Edullista peltoa on tarjolla, ei kuivuusongelmaa, rehusadon määrä erinomainen ja korjattavissa yleensä kahtena satona. Kuivituskustannus pienempi kuin etelässä, lisäksi viileämpi ilma sopii hyvin naudan pötsiprosesseille ym.
On sanomattakin selvää että pötsisektorin tukea on painotettava suorien tukien sijasta rakenteen kehittämiseen nopeasti. Ja keskittymisalueeksi on luonnollista valita c-alue todettujen hyötyjen ja jo valmiin nautakarjapainoitteisuuden vuoksi.
Jännä katsoa uskaltaako joku nautapuolen kellokas ollenkaan vastata Korvenukon tuki / tuotannnon arvo ajatuksiin?
karultahan tuo tukien ja tuotannon arvon suhde näyttää maidussa. Tuontimaidulla ei suomen taloudessa olisi kestävyysvajeita...
-
Korvenukon mukaan Suomessa tuotettu maitomäärä on pari miljardia litraa ja tuki sille parin miljardin luokkaa. Euro per litra siis. Tuliko pilkku virhe?
-
Korvenukon mukaan Suomessa tuotettu maitomäärä on pari miljardia litraa ja tuki sille parin miljardin luokkaa. Euro per litra siis. Tuliko pilkku virhe?
Se on sekaisin kuin seinäkello, en viitsi enää edes kommentoida sen tekstejä ...
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
-
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.
Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.
Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.
Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
-
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Ja asiaanhan ei millään tavalla liity se, että sianlihantuotanto käyttää pääasiallisena raaka-aineenaan massiivisesti tuettua viljaa?
Olet ihan oikeassa, että maksajat yhä lisääntyvässä määrin tulevat näitä asioita kyseenalaistamaan. Mutta tällaiset itselle mieluisiin osatotuuksiin perustuvat laskelmat huijaavat eniten laskijaa itseään.
Korven ukkokin näillä samaisilla "faktoilla", yrittää perustella sikoihin perustavan tuotannon erinomaista soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin nautoihin verrattuna. Oikeasti tämä nähtäisiin, jos tukia kokonaisuudessaan laskettaisiin merkittävästi. Myös peltotukia.
-
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Ja asiaanhan ei millään tavalla liity se, että sianlihantuotanto käyttää pääasiallisena raaka-aineenaan massiivisesti tuettua viljaa?
Olet ihan oikeassa, että maksajat yhä lisääntyvässä määrin tulevat näitä asioita kyseenalaistamaan. Mutta tällaiset itselle mieluisiin osatotuuksiin perustuvat laskelmat huijaavat eniten laskijaa itseään.
Korven ukkokin näillä samaisilla "faktoilla", yrittää perustella sikoihin perustavan tuotannon erinomaista soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin nautoihin verrattuna. Oikeasti tämä nähtäisiin, jos tukia kokonaisuudessaan laskettaisiin merkittävästi. Myös peltotukia.
Massiivisesti tuettua viljaa? Suhteessa mihin? Ainakin minä ihan tarkoituksellisesti jätin peltohehtaarituet pois tuosta laskelmasta siksi että yleensä ottaen kaikkien eläimien rehut kuitenkin kasvatetaan niillä pelloilla, myös lypsylehmien? Vai ilman tukiako Vastaranta rehut lehmillensä viljelee? Kyllä ne Vastarannan nurmirehut ovat aivan yhtä massiivisesti tuettuja peltotukien kautta kuin ovat sikaloiden viljatkin. Samalla tavalla tai pahemminkin se kirpaisi lehmäpuolta jos ne peltotuet lähtisivät?
Ja onko se Paalinpyörittäjä kun pyörittää laajamittaista nurmituotantoa luomuna ja niiden tukien varassa saa emolehmänsä kokonaisuutena kannattavaksi? Ei se tuki viljaan kohdistu ja samalla tavalla lypsylehmällä sitä viljaa ja rypsiä on ruokinnassa mukana.
Mutta että se hehtaaritukien osuus on kaikissa kotieläintuotteissa suurinpiirtein sama siellä pohjalla, sen päälle sitten tulevat eläinkohtaiset tuet joita tuossa käsittelin.
Ihan Vastarannan mieliksi pyörittelin tuossa vielä ulos muutamat luvut. Voitaneen laskea että teurassika on syönyt noin 250 kiloa viljaa jossa pitäisi olla mukana jo emakonkin tarve ja jos tukea on noin 12 c/vilja-kg niin 85-kiloisessa lihasiassa on peltotukia noin 30 euroa eli siis 35 c/liha-kg. Olet oikeassa että tämä nostaa merkittävästi tuen osuutta.
Mutta entäs maitopuoli? Muistelisin että jos ylläpito ja ummessaolot ja muut huomioidaan niin rehunkulutus on luokkaa 0,7 ry/maito-kg. Nyt jos ajatellaan että tämä tuotetaan nurmirehulla yksistään niin täytyy laskea että paljonko tukea on nurmi-ry:ssä. Jos lasketaan kohtalaisella satotasolla 6.000 ry/ha ja tuet 600 euroa per ha niin se on sitten 10 c/ry tukea. Eli tuosta tulisi sitten maitolitralle pellon kautta lisätukea noin 7 c/l.
Eli missä ollaan? Sikapuolella tuet 20c/kg + 35c/kg ja sianlihan hinta 1.40 joka vastaa Eurooppalaista keskihintaa. Tukia siis 40% hinnasta. Maitopuolella tuet c1 8 c/l + 7c/l ja maidon hinta tulevaisuudessa 30 c/l niin tukia siis 50% maidon hinnasta. Näitä laskelmia pitäisi varmaan tarkentaa mutta vaikka kokonaistuetkin huomioidaan niin enpä usko että maitopuoli vähemmän tuettua on kuin sikapuoli? Naudanlihapuolesta varmaan joku osannee sanoa jotakin?
Ja sitten tuolta
http://www.ptt.fi/dokumentit/rap183_26060615.pdf
ja sieltä taulukko sivulta 67 vertailussa Suomi – Ruotsi – Tanska kertoo että kokonaistuet euroa per tila ovat noin 28.000 – 18.000 – 16.000 ja vastaavasti euroa per hehtaari 750 – 220 – 290. Ja kannattaa vielä lukea sivu 70 ja sieltä taulukko jonka mukaan meillä maitotiloilla tuet kokonaistuotoista noin 30% ja Ruotsissa noin 10-15% ja Tanskassa alle 10% kokonaistuotoista.
Ja myös tämä että vuoden 2006 tilaston mukaan Suomi tuotti 42 maitokiloa per työtunti, Ruotsi 83 maitokiloa per työtunti ja Tanska 200 maitokiloa per työtunti. On siinä eroa, sikapuolella erot tuottavuudessa ovat merkittävästi pienemmät ja pakon edessä kaventuneet ja pakko kaventua entisestään kun tuet sikapuolelta lähtevät. Muuten ei pärjätä Tanskan pojille. Ja pakko on pärjätä jos aikoo jatkaa ja kun ei voi eräiden muiden tapaan kurkku suorana huutaa lisää tukia kun tulee vaikeuksia.
P.S. Tuota ptt tukitilastoa en ole itse tarkistanut, lainasin vain Muujussin tuota
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=15838.msg259068;topicseen#msg259068
juttua mutta varmaan jos viitsitte avata tuon linkin niin luvut täsmäävät? Vai täsmäävätkö?
-
Kuinkas paljon niillä tanskan poijilla oli velkaa per tila tai ha?
-
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.
Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.
Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.
Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Eihän sillä ole *****kaan merkitystä sillä tuella, jos lihalaadut eli lajit on ihan eriä, ei nautaa voi sialla korvata ????
Nauta maksaa sen mitä sen tuottaminen maksaa, tuet on tukia, eikä sikapuolen kuluilla tai tuilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Ei paskaa ja hunajaa myydä samassa purkissa ...
-
Eihän sillä ole *****kaan merkitystä sillä tuella, jos lihalaadut eli lajit on ihan eriä, ei nautaa voi sialla korvata ????
Nauta maksaa sen mitä sen tuottaminen maksaa, tuet on tukia, eikä sikapuolen kuluilla tai tuilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Ei paskaa ja hunajaa myydä samassa purkissa ...
Ja kyllä voi. Korvata siis. Aina kun kuluttaja tekee ostopäätöstä niin hänellä on mielessään tuotteiden laatu suhteessa hintaan tai käytettävissä oleviin varoihin. Esimerkiksi sianlihan laatu oli aikanaan ongelmallinen mm stressilihan ja silavan takia mutta määrätietoisella jalostuksella lihan laatua on merkittävästi parannettu. Lihojen kulutussuhteethan ovat muuttuneet, naudan osuus on vähentynyt ja sian ja varsinkin broilerin lisääntynyt. Eli ovat kyllä korvaavia tuotteita jossain määrin. Ja jos kuluttaja tietäisi että naudanlihakilossa on tukia 1,5 euroa niin saattaa se vaikuttaa johonkin sekin? Kyllä se maksajakin on kiinnostunut siitä mihin niitä (vero)rahoja laitetaan ja mitä sillä panostuksella saadaan.
Ja tuosta
http://www.maataloustilastot.fi/suomalaisten-lihan-kulutus-kasvoi-siipikarjanlihan-kulutus-ohitti-ensimmaista-kertaa-naudanlihan-kul
ihan otsikostakin löytyy että miten homma menee.
-
Eihän sillä ole *****kaan merkitystä sillä tuella, jos lihalaadut eli lajit on ihan eriä, ei nautaa voi sialla korvata ????
Nauta maksaa sen mitä sen tuottaminen maksaa, tuet on tukia, eikä sikapuolen kuluilla tai tuilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Ei paskaa ja hunajaa myydä samassa purkissa ...
Ja kyllä voi. Korvata siis. Aina kun kuluttaja tekee ostopäätöstä niin hänellä on mielessään tuotteiden laatu suhteessa hintaan tai käytettävissä oleviin varoihin. Esimerkiksi sianlihan laatu oli aikanaan ongelmallinen mm stressilihan ja silavan takia mutta määrätietoisella jalostuksella lihan laatua on merkittävästi parannettu. Lihojen kulutussuhteethan ovat muuttuneet, naudan osuus on vähentynyt ja sian ja varsinkin broilerin lisääntynyt. Eli ovat kyllä korvaavia tuotteita jossain määrin. Ja jos kuluttaja tietäisi että naudanlihakilossa on tukia 1,5 euroa niin saattaa se vaikuttaa johonkin sekin? Kyllä se maksajakin on kiinnostunut siitä mihin niitä (vero)rahoja laitetaan ja mitä sillä panostuksella saadaan.
Ja tuosta
http://www.maataloustilastot.fi/suomalaisten-lihan-kulutus-kasvoi-siipikarjanlihan-kulutus-ohitti-ensimmaista-kertaa-naudanlihan-kul
ihan otsikostakin löytyy että miten homma menee.
Kuluttaja tekee päätökset omalta kantiltaan ja tuottaja omalta, mutta sika ja nauta lihalaatuina ei ole vertailukelpoisia keskenään.
-
sika ja nauta lihalaatuina ei ole vertailukelpoisia keskenään.
Ehkä ei ole mutta jos kovasti yrität nautaa profiloida luksus-tuotteeksi niin siitä tulee omat ongelmansa. Luksus meinaan yleensä on sellaista että ajatellaan että jotka sitä haluavat niin kustantavat sen myös itse. Että yhtäaikainen tukien iso osuus tuotannosta tai jopa tukien kasvatus ja markkinointi luksustuotteena on himpun verran ristiriitaista.
Ja edelliseen luksukseen ja tähän
Ei paskaa ja hunajaa myydä samassa purkissa ...
vielä sen verran että vertaus tietysti vähän ontuu. Että sianliha on paskaa ja emoliha hunajaa? Vähän sama kuin vertaisi että ruotsinmaito on paskaa ja suomimaito hunajaa? Yhtä paljon totuuspohjaa.
-
No nuo nyt on sinun tulkintoja, mutta mielestäni tommonen vertailu on täysin asiatonta, jokainen tuotantoala on sinällään ihan yhtä oikeutettu, eikä ne ole vertailukelpoisia keskenään.
Yhtä hyvin voitaisiin eri tuotantosuuntia verrata siltä pohjalta, mikä on niiden kyky hyödyntää nurmea kasvussaan, jos haluaa katsoa asiaa pelkästään omasta vinkkelistä ...
-
Ihan Vastarannan mieliksi pyörittelin tuossa vielä ulos muutamat luvut. Voitaneen laskea että teurassika on syönyt noin 250 kiloa viljaa jossa pitäisi olla mukana jo emakonkin tarve ja jos tukea on noin 12 c/vilja-kg niin 85-kiloisessa lihasiassa on peltotukia noin 30 euroa eli siis 35 c/liha-kg. Olet oikeassa että tämä nostaa merkittävästi tuen osuutta.
Mutta entäs maitopuoli? Muistelisin että jos ylläpito ja ummessaolot ja muut huomioidaan niin rehunkulutus on luokkaa 0,7 ry/maito-kg. Nyt jos ajatellaan että tämä tuotetaan nurmirehulla yksistään niin täytyy laskea että paljonko tukea on nurmi-ry:ssä. Jos lasketaan kohtalaisella satotasolla 6.000 ry/ha ja tuet 600 euroa per ha niin se on sitten 10 c/ry tukea. Eli tuosta tulisi sitten maitolitralle pellon kautta lisätukea noin 7 c/l.
Eli missä ollaan? Sikapuolella tuet 20c/kg + 35c/kg ja sianlihan hinta 1.40 joka vastaa Eurooppalaista keskihintaa. Tukia siis 40% hinnasta. Maitopuolella tuet c1 8 c/l + 7c/l ja maidon hinta tulevaisuudessa 30 c/l niin tukia siis 50% maidon hinnasta. Näitä laskelmia pitäisi varmaan tarkentaa mutta vaikka kokonaistuetkin huomioidaan niin enpä usko että maitopuoli vähemmän tuettua on kuin sikapuoli?
Paljon kiitoksia, se oli kovin ystävällistä.
Te Korven ukon kanssa yrititte myydä mielikuvaa, jossa maidontuotannon tuet ovat moninkertaiset tuotteen arvoon nähden ja sikapuoli taas on kokonaan tuetonta. Kuten nyt itsekin huomasit, väite on täysin perätön. Tuossa laskemasi prosentit ovat varmastikin suuruusluokkaisesti oikein.
-
Tiukkaa vääntöä!
Sianlihantuottajan kunniaksi laskettakoon se, että hän osaa kieltämättä laskea näitä asioita. Luvut ja kaavat ovat aika lähellä totuutta. Laskelmissa ei ole myöskään vedätystä oman asian suuntaan. Jos huomasitte niin viljan satotaso tuossa edellisessä laskelmassa ei ollut kummoinen, mutta säilörehulla se oli mahtava.
Mielestäni tällainen faktoihin perustuva keskustelu on kiinnostavaa VAIKKAKIN omaa toimialaa hieman pahassa sävyssä kommentoivaa. Hyvin opettavaista ja omaa maailmankuvaa laajentavaa..
Miten on, sianlihantuottaja, ajatellaanko sikasektorilla yleensäkin näin? Juttelevatko ammattitoverisi tällaisista asioista, vai perustuvatko laskelmasi omiin mietteisiisi.
;D Kerrankin asiallinen ja diplomaattinen viesti minulta ;D
-
jo lomituskustannus karjatilojen osalta on 200 miljoonaa, likimain puolet koko tuotannon arvosta. Yksimahaisilla osuus jää muutamaan prosenttiin.
Korvenukon mukaan Suomessa tuotettu maitomäärä on pari miljardia litraa ja tuki sille parin miljardin luokkaa. Euro per litra siis. Tuliko pilkku virhe?
Se on sekaisin kuin seinäkello, en viitsi enää edes kommentoida sen tekstejä ...
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
nooh tässä nyt on arvioitu naudan ja maidon tuotantoedellytysten ja tukien suhdetta kilpailijamaihin ja vastaavasti vertailuna yksimahaisektorin tukien ja edellytysten suhdetta kilpailijamaihin. Ja olen nyt vain tuonut esille eri sektoreiden erilaisuuksia edellytysten ja tukimäärien osalta suhteessa kilpailijamaihin.
Ja siltä näyttää että naudan edellytykset romahtavat kun siirrytään meren yli suomeen. Siassa olosuhteet ja panokset ovat samat koko talousalueella.
Yksimahaissektorin kokonaistukimäärä on vain muutamia prosentteja koko tuotantomäärän arvosta. Tuottajien saama tuki(pelto+eläin) on alhaisempi kuin kilpailijamaissa ja laskee edelelleen.
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Nauta- ja maitotuet ovat valtava taakka myös koko suomen kilpailukyvylle. On esitetty (T.Kalli, satamaito) että ylen 300 milj rahoittaminen budjetista nostaisi tuloveroa useilla prosenttiyksiköillä ja olisi siten täysin mahdoton ja kestämätön ajatus suomen kilpailukykyä ajatellen. Tätä taustaa vasten naudan- ja maidon jättimäiset tuet suhteessa tuotannon pieneen arvoon ovat kyllä todella ohuessa langassa.
Tuotta T.Kallin (satamaito) kehittelemää ajatusmallia jossa veroastetta alennetaan korvaamalla veroa maksuin voisi laajentaa koskemaan muitakin valtion menoja.
Kepu seisauttaa takuulla veret kun ryhtyy ulosmittaamaan ylemaksun lisäksi jokaiselta kansalaiselta muutaman satasen maitumaksua jonka turvin tulovero laskee 10%-yksikköä kautta linjan...
-
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Ja asiaanhan ei millään tavalla liity se, että sianlihantuotanto käyttää pääasiallisena raaka-aineenaan massiivisesti tuettua viljaa?
Olet ihan oikeassa, että maksajat yhä lisääntyvässä määrin tulevat näitä asioita kyseenalaistamaan. Mutta tällaiset itselle mieluisiin osatotuuksiin perustuvat laskelmat huijaavat eniten laskijaa itseään.
Korven ukkokin näillä samaisilla "faktoilla", yrittää perustella sikoihin perustavan tuotannon erinomaista soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin nautoihin verrattuna. Oikeasti tämä nähtäisiin, jos tukia kokonaisuudessaan laskettaisiin merkittävästi. Myös peltotukia.
Sikatila kytkeytyy ympäristölupavaatimusten kautta peltopinta-alaan yhtä tiivisti kuin naudatkin.
Nautatilojen laajentumisen esteenä ei ole rehuala tai yhteistyön mahdottomuus, vaan suuret tuet ja tulot. Jokainen, jopa 10 lehmän tila, kykenee jatkamaan tukijärjestelmän turvin.
Yksimahaisilla asteittain poistuva tuki ja nautaenemmistöosuuskuntien nuijima pistehinnoittelu, jopa kymmenien prosenttien erolla tuottajahinnoissa, on ajanut siihen että on valittava laajentaminen tai lopettaminen. Laajentamiseen tarvitaan peltopinta-alaa ja silloin on vaihtoehtoina lanta-vilja-yhteistyö jos lähistöllä ei ole paljon kotieläintiloja tai sitten hankkia pinta-alaa rahalla.
Keskittymisen osalta ollaan jo tilanteessa että 10% sikatiloista tuottaa 90% lihasta. Pienmmiltä tiloilta on toimintaedellytykset syöty jo ajat sitten, niillä ei ole suurtakaan merkitystä alalle, lähinnä logistiikan riesana.
Peltotuki tulee suurelta osin eulta, ja eteläsuomen tuki on maksimissaankin 100e/ha korkeampi kuin c-alueella. Peltotukien vaikutus kokonaistukiin ei muuta juurikaan naudan ja sian välistä tukihyötysuhdekuilua vaikka naudanlihantuotanto painottuukin alhaisemman peltotuen c-alueelle.
-
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.
Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.
Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.
Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Luulenpa että haikkua kasvaa pikemminkin 150kg kahdessa vuodessa per joka toinen lehmä, jolloin hyötysuhde olisikin vain kahdeksasosa laskelmastasi.
Tuossa haikkuarviossa tulee hyvin esille kuinka pahasti metsään lehmä- tai tilakohtainen arvio teoreettisella tasolla voi mennä, kun tarkastellaan vain yhtä tai kahta kokonaisuudesta irroitettua tukea ja oletettua optimaalista tuotosmäärää. Kokonaisuus muodostuu kaikista tuista ja todellisissa olosuhteissa toteutuneesta tuotosmärästä sekä myöskin teollisuuden maksukykyyn ja -haluun vaikuttavista seikoista. Siksipä näissä arvioissa tulisi pitäytyä kokonaan toteutuneissa tapahtumissa, esimerkiksi koko alalle tai alueelle maksetut kaikki tuet (ml. lomitukset, kuljetustuet, lisähinnat, vientituet, inv.tuet, ym) verrattuna koko alueen toteutuneeseen tuotantomäärään ja euroopan keskihintoihin.
Esimerkiksi lomituskustannus on sosiaaliministeriön budjetista 220 miljoonaa, josta 90% menee nautatiloille ja 10% yksimahaisille. Ja tuon kun jyvittää vielä tuotantomääriin, niin hurjalta näyttää.
Tuohon sikapuoleen josta jo hyvin mainitsitkin lisäisin vielä; ab alueen tuki nyt sen 10% tietämillä niillä tiloilla jotka eivät ole laajentaneet keskittymispaineesta huolimatta tukien irroittamisen jälkeen. Ja siis tuokin 10% loppuu 2013 mennessä. Eu-kauden kumulatiiviset kokonaistuet ovat olleet etelän eläinyksikköä ja siihen liitettyä investointia ja peltoa kohden toki hieman korkeammat. Mutta C-alueelle jää tukea vielä 2013 jälkeenkin koko alueelle jopa miljoona euroa, joka olisi kompensoitava jollakin tapaa, esimerkiksi säätämällä vastaava ero päinvastaisena peltotukiin. Sillä kustannukset ja panokset ovat kuitenkin samat kaikille tuottajille koko talousalueella etenkin seinien sisällä.
Suuri tuotannon arvo olemattomista tuista huolimatta on hyvä osoitus toiminnan soveltuvuudesta suomen olosuhteisiin. Näiltä osin sianlihantuotannon tulevaisuus näyttää vahvalta. Ja teurasmääräkin on vain 12,5 sikaa/emakko koko maassa joten tehostamisvaraakin on tarvittaessa melkoisesti. Ainakaan laajennusinvestoinneille ei ole mitään tarvetta lähiaikoina.
Alueellisella tasolla kannattaisi kiinnittää huomio etelän suotuisuuteen joka näkyy mm. etelän suurempana tilakokona, velattomimpina tiloina ja lannan tarpeena alueen viljatiloilla. Myös vuosituotantomäärä on kasvanut jopa 10milj. kiloa enemmän etelässä. Pohjoisessa sikatiloilla huonommat edellytykset koska pienemmästäkin liikevaihdosta joudutaan tulouttamaan enemmän laajentumisen edellyttämään lisämaanhankintaan. Etelässä tuloutetaan pienemmästä peltopinta-alasta huolimatta enemmän koneisiin ja myöskin työvoimaan palkkaamiseen vaikka omia työtunteja tehdään jopa vähemmän kuin c-alueella. Kaikenkaikkiaan etelässä kyetään terveemmän tilarakenteen ja parempien yhteistyömahdollisuuksien vuoksi ottamaan enemmän markkinoilta.
Sianlihantuotanto on luonnollisestikkin järkevintä keskittää ab alueelle ja maidon- ja naudanlihantuotanto c-alueelle, samalla voimakkaasti nautapuolen rakennetta tervehdyttäen.
-
mutta säilörehulla se oli mahtava.
Onko 6000 ry/ha muka mahtava??
-
mutta säilörehulla se oli mahtava.
Onko 6000 ry/ha muka mahtava??
No ei kyllä ole.. Mut joillekkin on... Taitaa tuo olla kuitenkin yli keskisadon. Itse olen tottunut sellaisiin 8500 ry:n satoihin ::)
-
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.
-
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.
juu mut taitaa euroopan muut pikkupuuhalat saada viel enemmän tukea ranskas ym ja siel ei oo olosuhre haittoja ;D noo ehkä terveys tarkastus korjaa tilannetta mielellään ko sais pikkaset viljapuuhalatkin polvilleen eikä vain karjatiloja ;D
-
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.
juu mut taitaa euroopan muut pikkupuuhalat saada viel enemmän tukea ranskas ym ja siel ei oo olosuhre haittoja ;D noo ehkä terveys tarkastus korjaa tilannetta mielellään ko sais pikkaset viljapuuhalatkin polvilleen eikä vain karjatiloja ;D
Eikai noita pikkasia viljapuuhaloita nurin saa ne kun saa tulonsa muualta.
-
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.
Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.
Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.
Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Ensinnäkin... Pohjoisen maidot, c2p,c3-4 tjsp?, ei liene kovin suurin määrä koko Suomen maitomäärästä, en ehtiny kaivella lukuja, mut kai ne jostain löytyys. Oleellisempaa on se, ettei noita korkeimpia tukia kovin monille litroille jaella.
Toisekseen... pohjoisen maidoista tuskin tehdään arkijuustoa, ellei niitä ajella Kaitsoriin tai Lapinlahdelle, joissa Edam-juustot (arkijuustokin on pohjimmiltaan edam...) valmistetaan. Haapavedellä väännetään Oltermannia, Toholammilla Emmentalia. Nämä siis käsittääkseni Valion pohjoisimmat juustoa tuottavat laitokset?
Kolmanneksi... c1 maidossa tukea yli 25% niinvarmaanjoo. Just laskin, tosin omilla tilakohtaisilla pitoisuuksilla, 17,9% eli jonkin verran alle tuon 25%.
Ihannehan tietenkin olisi, ettei kukaan tarvitsisi mitään tukia vaan saisi tuotteestaan oikean hinnan, joka kattaisi tuotantokustannukset ja korvauksen menetetystä vapaa-ajasta, jota duunaripuolella palkaksikin kutsutaan, meikäläisittäin kaiketi tuottoa sijoitetulle pääomalle...
Tosiasia nyt vain on se, ettei tämä nykymaailma toimi näin... Edelleenkään mä en ymmärrä, mitä tämä eri tuotantosuuntien välinen vastakkainasettelu hyödyttää? Saako joku todellakin siitä lisää rahaa kukkaroonsa?
Tämä nykyinen maataloustuotannon tehottomuus on sentään pitkällisen kehityksen tulos eikä sitä hetkessä pureta. Tehottomuus lienee osaltaan sodanjälkeisen ajan peruja, kun siirtoväkeä ja veteraaneja oli asutettava, työllistettävä ja ruokittava? Ei niitä pirstottuja tiloja hetkessä yhdistellä takaisin tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi ja silloinkin raha tuppaa virtaamaan kaupunkeihin muuttaneille perikuntien jäsenille... Tanskalaisilla ei tainnut olla sodan jälkeen ihan samanlaista kuin suomalaisilla? Aika hoitaa kyllä asioita, mutta ikävä kyllä perin hitaasti, mikä ei tunnu joillekin riittävän. No se on tätä nykypolvien "hetimullekaikki"-asennetta...
-
Tämä nykyinen maataloustuotannon tehottomuus on sentään pitkällisen kehityksen tulos eikä sitä hetkessä pureta. Tehottomuus lienee osaltaan sodanjälkeisen ajan peruja, kun siirtoväkeä ja veteraaneja oli asutettava, työllistettävä ja ruokittava? Ei niitä pirstottuja tiloja hetkessä yhdistellä takaisin tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi ja silloinkin raha tuppaa virtaamaan kaupunkeihin muuttaneille perikuntien jäsenille... Tanskalaisilla ei tainnut olla sodan jälkeen ihan samanlaista kuin suomalaisilla? Aika hoitaa kyllä asioita, mutta ikävä kyllä perin hitaasti, mikä ei tunnu joillekin riittävän. No se on tätä nykypolvien "hetimullekaikki"-asennetta...
Eikä sweduillakaan sota silponut tiluksia. Tukitasoista sen verran että ikuisesti ne eivät tule jatkumaan. Kannattaa pitää aina mielessä.
-
Tämä nykyinen maataloustuotannon tehottomuus on sentään pitkällisen kehityksen tulos eikä sitä hetkessä pureta. Tehottomuus lienee osaltaan sodanjälkeisen ajan peruja, kun siirtoväkeä ja veteraaneja oli asutettava, työllistettävä ja ruokittava? Ei niitä pirstottuja tiloja hetkessä yhdistellä takaisin tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi ja silloinkin raha tuppaa virtaamaan kaupunkeihin muuttaneille perikuntien jäsenille... Tanskalaisilla ei tainnut olla sodan jälkeen ihan samanlaista kuin suomalaisilla? Aika hoitaa kyllä asioita, mutta ikävä kyllä perin hitaasti, mikä ei tunnu joillekin riittävän. No se on tätä nykypolvien "hetimullekaikki"-asennetta...
Hyvä pointti.
-
70-luvun alkupuolella Suomen ja Tanskan tilakoot olivat samalla tasolla. Tanska liittyi EEC ja siellä rakennemuutos jylläsi. Suomessa jatkettiin pysähtyneisyyden tilaan maataloustuloneuvotteluilla. Nykyisin tuota pysähtyneisyyttä ylläpidetään ylenmääräisillä kansallisilla tuilla.
-
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.
Vuosituhannen vaihteessa oli BSE ja suu-ja sorkkataudin jäljiltä suotuisa tuki-ilmasto lihanaudoille. Seosrehuruokinta tuli mahdollistamaan halvan viljan käytön maksimoinnin ja vapautti fyysisestä ruokintatyöstä, mutta samalla vaunun maksamiseksi piti ja voi eläimäärää lisätä. Tuotantoon saatiin laatua kun vasikankasvatuksesta tuli oma erikoistumisalansa. Tämä yhdessä lisääntyvien pihvivasikoiden kanssa nosti eläinten kasvupotentiaalia. Kun maassa oli alituotanto ja kasvatushalukkuutta riitti, alettiin teuraspainoja korottaa valtion tuella ja teurashinnastojen painoportain. Kaiken kaikkiaan homma alkoi tuntua oikealta agribisnekseltä.
Mutta: Kokonaisuus ei kestä kriittistä tarkastelua valtiontalouden ja luonnonvarojen käytön kannalta. Ison sonnin/hiehon rehuhyötysuhde on järkyttävän huono. Monilla tiloilla syötetään pelkästään viljaa sellaisia määriä, että sillä tuotettaisiin yksimahaisen lihaa moninkertainen määrä ja nurmipellot joutaisivat energian tuotantoon. Tämä kannattaa ymmärtää jokaisen joka aikoo ko. alalle satsata.
Kestävällä pohjalla tuotanto olisi jos sonnit kasvatettaisiin syntymätilalla syömässä lypsykarjan ylijäämärehua noin vuoden ikään, rehutilanteen mukaan joustaen.
Tuolla haikku-laskelmalla saatiin vasta vieroitettu vasikka, tukea palaa vielä yli tuplat että olisi tuloksena teuras.
-
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.
Adamin Korven ukolta lainaama ensimmäinen kappale ei ole totta. Ainakaan täällä etelän maitotiloilla ;D
-
[/quote]
Eli missä ollaan? Sikapuolella tuet 20c/kg + 35c/kg ja sianlihan hinta 1.40 joka vastaa Eurooppalaista keskihintaa. Tukia siis 40% hinnasta. Maitopuolella tuet c1 8 c/l + 7c/l ja maidon hinta tulevaisuudessa 30 c/l niin tukia siis 50% maidon hinnasta. Näitä laskelmia pitäisi varmaan tarkentaa mutta vaikka kokonaistuetkin huomioidaan niin enpä usko että maitopuoli vähemmän tuettua on kuin sikapuoli? Naudanlihapuolesta varmaan joku osannee sanoa jotakin?
[/quote]
En oikein ole selvillä noista sikapuolen tuista niin voisitko hieman täsmentää mistä tuo tuet 20c/kg tulee.
-
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.
Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.
Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.
Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.
Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.
Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.
Eihän sillä ole *****kaan merkitystä sillä tuella, jos lihalaadut eli lajit on ihan eriä, ei nautaa voi sialla korvata ????
Nauta maksaa sen mitä sen tuottaminen maksaa, tuet on tukia, eikä sikapuolen kuluilla tai tuilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Ei paskaa ja hunajaa myydä samassa purkissa ...
Nauta on ylellisyystuote ;D
-
Eli missä ollaan? Sikapuolella tuet 20c/kg + 35c/kg ja sianlihan hinta 1.40 joka vastaa Eurooppalaista keskihintaa. Tukia siis 40% hinnasta. Maitopuolella tuet c1 8 c/l + 7c/l ja maidon hinta tulevaisuudessa 30 c/l niin tukia siis 50% maidon hinnasta. Näitä laskelmia pitäisi varmaan tarkentaa mutta vaikka kokonaistuetkin huomioidaan niin enpä usko että maitopuoli vähemmän tuettua on kuin sikapuoli? Naudanlihapuolesta varmaan joku osannee sanoa jotakin?
En oikein ole selvillä noista sikapuolen tuista niin voisitko hieman täsmentää mistä tuo tuet 20c/kg tulee.
[/quote]
Itse asiassa sianlihantuottaja elää muutaman vuoden takaisessa tilanteessa tai sitten on c-alueelta mistä ei mielestäni ole. Mutta? Tälle vuodelle tuki on 139 euroa per eläinyksikkö ja eläinyksikkö on 13 lihasikaa teuraaksi. Jos teuraspaino noin 85 kg niin siitä tulee noin 1.100 kiloa sianlihaa joille siis tulee tukea tuo 139 euroa eli vajaa 13 c/kg. Eli tukea onkin vain 13+35=48 c/kg joka on vajaa 35% tukiosuus hinnasta. Lisäksi tuki on tuotannosta irrotettu, jos laajennan sikalani tuplaksi niin saan yhä edelleen saman tuen kun se tulee sen vanhan eläinmäärän mukaan eli tuossa tilanteessa tukiosuus olisi 6 c/kg eli siis noin 30% tukiosuus.
Ja muutaman vuoden päästä tuo tuki on 0 euroa eli 0% tukiosuus eli markkinaehtoista tuotantoa, maidon tuki c-alueella edelleen tuon 50% hinnasta jos nykypäätökset pitävät. Samoin sikatuki c-alueella jää, paljonko niin se on vaikeahko laskea mutta perustaso tuo 20 c/kg olemassa olleelle tuotannolle mutta isommilta yksiköiltä leikataan ja laajennukset jäävät ilman, ainakin periaatteessa.
Mutta että on siinä merkittävä ero maitopuoleen tuossa tukitasossa? Sitä ei mielestäni voi kiistää? Tosin ab-maito on aika pitkälle samassa tilanteessa, 2013 tuet 0 euroa näillä näkymin.
-
Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.
Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.
Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.
Asiaa on, joo. Bonuksena vielä tälle järjettömyydelle tukiasioissa tulee se että etelän kotieläintalous tuhotaan. Pohjoisessa vaikkapa Marttilan tukialueella jo 30 lehmän maitotila saa tukia 39.000 euroa jolla jo tulee toimeen sillä tuella kaksikin henkeä vaikka yhden työntekijän navettahan tuo 30 lehmää on. Jos investoi järkevästi eikä laita rahojaan siihen uusimpaan venttiin niin tosiasialliset tuotantokustannukset varsinkaan näillä ostoviljan hinnoilla eivät yhtään korkeammat kuin ab-alueella, merkittävästi alhaisempi pellon hinta kompensoi satotasoeron.
Mutta tukipolitiikka siis mahdollistaa pohjoisessa kannattavat pienetkin yksiköt kun taas etelässä lehmiä on oltava rajusti jos meinaa toimeen tulla. Yksikkökoon kasvaessa myös riskit kasvavat ja rahoittajatkin pakkaavat katsomaan tarkemmin ja se tarkoittaa että toteutukseen asti tulee vähemmän hankkeita. Kaikenkaikkiaan tilanne on täysin järjetön, tukipolitiikalla mahdollistetaan pohjoisessa kannattava pientuotanto ja jarrutetaan välttämätöntä rakennemuutosta ja etelän tukitaso taas niin alhainen että muutokset jäävät tekemättä. Täysin järjetöntä.
Varsinkin jos joskus käy kuten tuossa alla olevassa linkissä luulen tulevaisuuden olevan eli kehitys johtaa tilanteeseen jossa ab-alueen maito hiipuu ja korvataan tuonnilla. Ja sen jälkeen tuonnin aiheuttama hintapaine on koko ajan täällä. Ja jos c-tuet tippuvat johon saattavat vaikuttaa mm naapurimme tai talouslama niin sitten tänne ei jää mitään? Pitäisi ennakoida tuleva kehitys ja tukea parhaita alueita jotta tuotanto jäisi edes niille.
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=16247.msg252531#msg252531
Mutta jokainen voi miettiä että kun täällä on pakko laskea tulopuoli ja tuottajahinnat sekä tuet nykytiedolla eikä "tulevaisuuden optioilla" joihin ei ainakaan menneisyydessä ole yhtään voinut luottaa vaan jos suoraan sanon niin ab-tuottajia on kusetettu ja raskaasti niin jokainen varmaan ymmärtää että kun investointia mietitään että mitä se tuollainen 75.000 euroa vuositasolla tarkoittaa. Pari työntekijää? Rehukustannus? Melkoinen osa koroista ja lyhennyksistä? Paljonko enemmän uskallusta ja uskoa omaan osaamiseen pitää löytyä että uskoo tuollaisen summan tekevänsä parempina tuottoina tai säästyneinä kustannuksina? Olemalla osaavampi? Vallan helvetin paljon ja juuri sen takia täällä ab-alueella Somebody77:n tapaiset ovat harvassa, c-alueella kynnys investointiin on huomattavan paljon matalampi.
-
Kokonaisuus ei kestä kriittistä tarkastelua valtiontalouden ja luonnonvarojen käytön kannalta. Ison sonnin/hiehon rehuhyötysuhde on järkyttävän huono. Monilla tiloilla syötetään pelkästään viljaa sellaisia määriä, että sillä tuotettaisiin yksimahaisen lihaa moninkertainen määrä ja nurmipellot joutaisivat energian tuotantoon. Tämä kannattaa ymmärtää jokaisen joka aikoo ko. alalle satsata.
Näin se on. Sika ja broileri merkittävästi tehokkaampia lihantuotannossa. Mutta jokuhan totesikin että nauta on ylellisyystuote? Herää vaan kysymys että mistä lähtien valtion intressissä on ollut tukea valtion budjetista ylellisyystuotteiden valmistusta?
Tuolla haikku-laskelmalla saatiin vasta vieroitettu vasikka, tukea palaa vielä yli tuplat että olisi tuloksena teuras.
Niin tarkoitatko että jossakin pohjoisen tuki-haikkulassa kun tuotetaan se 3 euron lihakilo niin sen lisäksi jokaisessa tuotetussa lihakilossa onkin 3 euroa tukia eikä 1,5 euroa niin kuin sisnalihantuottaja laskeskeli? Aika kallista lihaa on kun rahditkin tulee vielä kalleimman mukaan?
-
Onpas asiallista keskustelua. Eipä tule edes mieleen kirjoittaa mitään hölmöä väliin.
-
Alue C2, tuotantomuoto pihvisonnin kasvatus. Sonnipalkkiota tulee 157€, pohjoinen koteläintuki sonnille 253€, teurastuspalkkio raskas nauta 30€ tuki yhteensä 440€. Tää on laatutavaran tuottaja teuraspaino 408 kg, teurashinta3,38€/kg tili yhteensä 1379€. Tässä nyt käy niin, että tuen osuus lihanhinnasta 32%. Sanokaas nyt nautaexpertit jäikö tuosta joku tuki pois? No, jos tää näin menee niin pieni se on tuki pihvisonnin tuottajallekin.
-
Alue C2, tuotantomuoto pihvisonnin kasvatus. Sonnipalkkiota tulee 157€, pohjoinen koteläintuki sonnille 253€, teurastuspalkkio raskas nauta 30€ tuki yhteensä 440€. Tää on laatutavaran tuottaja teuraspaino 408 kg, teurashinta3,38€/kg tili yhteensä 1379€. Tässä nyt käy niin, että tuen osuus lihanhinnasta 32%. Sanokaas nyt nautaexpertit jäikö tuosta joku tuki pois? No, jos tää näin menee niin pieni se on tuki pihvisonnin tuottajallekin.
Hyvinvointituki 34 €, eläinyksikkö, sitähän ei valtaosa sikaloista saa, kun ovat kokoajan lööpeissä, teeveessä tai tarkastusten alla toimintansa takia ...
-
Alue C2, tuotantomuoto pihvisonnin kasvatus. Sonnipalkkiota tulee 157€, pohjoinen koteläintuki sonnille 253€, teurastuspalkkio raskas nauta 30€ tuki yhteensä 440€. Tää on laatutavaran tuottaja teuraspaino 408 kg, teurashinta3,38€/kg tili yhteensä 1379€. Tässä nyt käy niin, että tuen osuus lihanhinnasta 32%. Sanokaas nyt nautaexpertit jäikö tuosta joku tuki pois? No, jos tää näin menee niin pieni se on tuki pihvisonnin tuottajallekin.
Jäi pois kasvipuolen tuen osuus? Tosin en yhtään tiedä miten sen voisi laskea? Näin lasketussa sikapuolen tuki on 10% luokkaa ja kuluttaja saa yhdellä tukieurolla 7 kg sianlihaa. Tässä kuluttajan panos-tuotos on merkittävästi alempi kun yhdellä tukieurolla kuluttaja saa vajaan kilon naudanlihaa? Kun tuet 440 euroa ja lihakiloja 408?
Olinpas hölmö, otin ketjusta nuo sianlihantuottajan luvut! Kun siis kuluttaja saa ab-alueen sikaloihin sijoitetulla 139 eurolla noin 1.100 kiloa sianlihaa eli noin 8 kiloa sianlihaa yhdellä eurolla ja vastaavasti se tarkoittaa 1,40 tuottajahinnasta noin 9% osuutta.
-
Entäs etelän korkeat Cap-tuet ? Miksi niistä ei puhuta ? ??? ??? :o :o
-
Alue C2, tuotantomuoto pihvisonnin kasvatus. Sonnipalkkiota tulee 157€, pohjoinen koteläintuki sonnille 253€, teurastuspalkkio raskas nauta 30€ tuki yhteensä 440€. Tää on laatutavaran tuottaja teuraspaino 408 kg, teurashinta3,38€/kg tili yhteensä 1379€. Tässä nyt käy niin, että tuen osuus lihanhinnasta 32%. Sanokaas nyt nautaexpertit jäikö tuosta joku tuki pois? No, jos tää näin menee niin pieni se on tuki pihvisonnin tuottajallekin.
Jäi pois kasvipuolen tuen osuus? Tosin en yhtään tiedä miten sen voisi laskea? Näin lasketussa sikapuolen tuki on 10% luokkaa ja kuluttaja saa yhdellä tukieurolla 7 kg sianlihaa. Tässä kuluttajan panos-tuotos on merkittävästi alempi kun yhdellä tukieurolla kuluttaja saa vajaan kilon naudanlihaa? Kun tuet 440 euroa ja lihakiloja 408?
Olinpas hölmö, otin ketjusta nuo sianlihantuottajan luvut! Kun siis kuluttaja saa ab-alueen sikaloihin sijoitetulla 139 eurolla noin 1.100 kiloa sianlihaa eli noin 8 kiloa sianlihaa yhdellä eurolla ja vastaavasti se tarkoittaa 1,40 tuottajahinnasta noin 9% osuutta.
Mutta eihän sitä noin katsota, vaan mikä oli lihanhinnassa se tukien osuus ????
-
Alue C2, tuotantomuoto pihvisonnin kasvatus. Sonnipalkkiota tulee 157€, pohjoinen koteläintuki sonnille 253€, teurastuspalkkio raskas nauta 30€ tuki yhteensä 440€. Tää on laatutavaran tuottaja teuraspaino 408 kg, teurashinta3,38€/kg tili yhteensä 1379€. Tässä nyt käy niin, että tuen osuus lihanhinnasta 32%. Sanokaas nyt nautaexpertit jäikö tuosta joku tuki pois? No, jos tää näin menee niin pieni se on tuki pihvisonnin tuottajallekin.
Tuo oli loppukasvatuksen osuus. Emolehmän tuet pitää laskea lisäksi näille lihakiloille. Huom! Sama homma sitten tietysti emakoille. Nautapuolellakin on pari vaihetta ilman tukea:(lypsikin) vasikat 0-6 kk (pihvivasikoita tuetaan emolehmän kautta) ja siitoshiehot. Eli Suomessa on isojakin nautatiloja jotka eivät saa lainkaan kansallisia tukia, tai nykyään kyllä eläinten hyväilytukea.
-
Eli missä ollaan? Sikapuolella tuet 20c/kg + 35c/kg ja sianlihan hinta 1.40 joka vastaa Eurooppalaista keskihintaa. Tukia siis 40% hinnasta. Maitopuolella tuet c1 8 c/l + 7c/l ja maidon hinta tulevaisuudessa 30 c/l niin tukia siis 50% maidon hinnasta. Näitä laskelmia pitäisi varmaan tarkentaa mutta vaikka kokonaistuetkin huomioidaan niin enpä usko että maitopuoli vähemmän tuettua on kuin sikapuoli? Naudanlihapuolesta varmaan joku osannee sanoa jotakin?
En oikein ole selvillä noista sikapuolen tuista niin voisitko hieman täsmentää mistä tuo tuet 20c/kg tulee.
Itse asiassa sianlihantuottaja elää muutaman vuoden takaisessa tilanteessa tai sitten on c-alueelta mistä ei mielestäni ole. Mutta? Tälle vuodelle tuki on 139 euroa per eläinyksikkö ja eläinyksikkö on 13 lihasikaa teuraaksi. Jos teuraspaino noin 85 kg niin siitä tulee noin 1.100 kiloa sianlihaa joille siis tulee tukea tuo 139 euroa eli vajaa 13 c/kg. Eli tukea onkin vain 13+35=48 c/kg joka on vajaa 35% tukiosuus hinnasta. Lisäksi tuki on tuotannosta irrotettu, jos laajennan sikalani tuplaksi niin saan yhä edelleen saman tuen kun se tulee sen vanhan eläinmäärän mukaan eli tuossa tilanteessa tukiosuus olisi 6 c/kg eli siis noin 30% tukiosuus.
Ja muutaman vuoden päästä tuo tuki on 0 euroa eli 0% tukiosuus eli markkinaehtoista tuotantoa, maidon tuki c-alueella edelleen tuon 50% hinnasta jos nykypäätökset pitävät. Samoin sikatuki c-alueella jää, paljonko niin se on vaikeahko laskea mutta perustaso tuo 20 c/kg olemassa olleelle tuotannolle mutta isommilta yksiköiltä leikataan ja laajennukset jäävät ilman, ainakin periaatteessa.
Mutta että on siinä merkittävä ero maitopuoleen tuossa tukitasossa? Sitä ei mielestäni voi kiistää? Tosin ab-maito on aika pitkälle samassa tilanteessa, 2013 tuet 0 euroa näillä näkymin.
Maidon tuesta... (http://lomake.mmm.fi/ShowFile;jsessionid=72E4BD1367FEEAE0A0E675F8A5941EE7?ID=29721&LANGUAGE=FI)
Mä en edelleenkään ymmärrä, mistä tulee tuo 50%. Tuon laskelman 8c/l mä ymmärrän, että 7,7c/l on pyöristetty kahdeksaan. Mistäs helevetistä tuo 7c/l on sitten revitty? Onko jotain erityistukia ympätty yhteen litroille, tukia jotka ei oo edes litramääriin sidoksissa???
Muuten... en usko tukitason säilymiseen C+ alueillakaan kovin pitkään. EU on sen verran luotettava neuvottelukumppani Suomen kaltaiselle mallioppilaalle, ettei siihen voi kukaan tosissaan uskoa...
-
Mutta että on siinä merkittävä ero maitopuoleen tuossa tukitasossa? Sitä ei mielestäni voi kiistää?
Minä ainakaan en ole sitä yrittänytkään kiistää.
Sen sijaan edelleenkään en usko väittämää, että maidon tuet ovat moninkertaiset tuotteen arvoon nähden ja sikapuolen tuotanto on tuetonta.
-
Mä en edelleenkään ymmärrä, mistä tulee tuo 50%. Tuon laskelman 8c/l mä ymmärrän, että 7,7c/l on pyöristetty kahdeksaan. Mistäs helevetistä tuo 7c/l on sitten revitty? Onko jotain erityistukia ympätty yhteen litroille, tukia jotka ei oo edes litramääriin sidoksissa???
Kyllä mun mielestä pitää katsoa kullekin sektorille ohjautuvia tukia kokonaisuutena, eikä pelkästään tuotantoon sidottua tukea.
-
Kuluttajaa eli systeemin rahoittajaa kiinnostaa vain se paljonko koko sirkus maksaa ja se kokonaisuus jyvitettynä litrahintaan. Tuotantoon kohdistuu hiukkan muutakin tukea kuin vain se eläintuki. Tukitarkastajan ja lomitusjohtajan palkat ja kilometrikorvaukset ovat maataloustukea. Jopa kunnatkin tukevat eri tavoin alueensa tuotantoa.
Teoriapohjaisilla ja yhteen tai kahteen tukeen ja arvattuun tuotokseen perustuvilla eläin- tai tilakohtaisilla laskelmilla ei ole muuta merkitystä kuin laskentataidon harjoittelu. Lähtötiedot kuten tuet, hinnat, tuotokset ym perustuvat enemmän ja vähemmän olettamiin ja arvioihin ja lopputulos on pielessä.
Kaikki eläinyksikötkään eivät ole täysien tukien piirissä, eikä kaikki pellotkaan. Hinnatkin vaihtelevat kokoluokan, sijainnin, teollisuuden maksukyvyn ja -halun mukaan melkoisesti. Tuotokset, sadot, kustannukset, ym saattavat vaihdella jne.
Jonkun sektorin tai alueen soveltuuvuutta voi arvioida vain tarkastelemalla koko sirkukseen tungettua rahamäärää sekä todelisuudessa toteutuneen tuotannon arvoa euroopan keskihinnoilla mitattuna.
Myös tilakohtaisissa arvioissa tulisi pitäytyä toteutuneissa tuloksissa eikä lähteä hatun alta pullahtaneiden arvioiden ja olettamien varassa väkertämään laskuharjoituksia varsinkaan koko alaa arvioivan päätelmän perusteeksi.
-
Kuluttajalla, kuten muillakaan toimijoilla, ei ole yhtä itsenäistä tavoitetta, eikä kiinnostusta ...
Toista kiinnostaa raha, joku toinen on enempi kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista ja muista oloista, kolmas taas on kiinnostunut laadusta, sekä muista ominaisuuksista, pieni vähemmistö hakee makuja ja muita kokemuksia, ovat ns. kulinariesteja joilla hinta on se tekijä, joka kiinnosta kaikista vähiten tuotteessa.
Maatalous on kokonaisuus, en usko Suomen yksin irtautuvan tästä länsimaisesta tuki-systeemista, joka on aikanaan luotu ajamaan USA:n etuja maailmalla ????
Paluuta aikaan ei ole, jossa omat edut ajettiin rajasuojan kautta, liian monet sopimukset sitovat kätemme.
Nykyinen järjestelmä on voimasssa vuoteen 2013, se miten homma muuttuu tai muuttuuko se olleellisesti, selviää kyllä seuraavan kolmen vuoden aikana ...
-
Kuluttajaa eli systeemin rahoittajaa kiinnostaa vain se paljonko koko sirkus maksaa ja se kokonaisuus jyvitettynä litrahintaan.
Ei pidä paikkaansa, juuri oli EU-laajuisesti kyselty CAP-politiikan vaikutuksia, niin vastaajien mielestä CAP on pahiten epäonnistunut perheviljelmien säilyttämisessä ja viljelijöiden tulotason turvaamisessa.
Siinä vaiheessa kun tukitasot alkavat olla tilaa kohden keskim. kuusinumeroisissa luvuissa, tulee tuet kyseenlaistetuksi ja kotimaisen tuotannon suosiminen hiipuu, vaikka olisikin kiloa tai litraa kohden edullisempaa kuin entinen perheviljelmämalli.
Olettekos kiloa/litraa kohden laskiessanne unohtaneet investointituet kokonaan?
-
Kuluttajaa eli systeemin rahoittajaa kiinnostaa vain se paljonko koko sirkus maksaa ja se kokonaisuus jyvitettynä litrahintaan.
Ei pidä paikkaansa, juuri oli EU-laajuisesti kyselty CAP-politiikan vaikutuksia, niin vastaajien mielestä CAP on pahiten epäonnistunut perheviljelmien säilyttämisessä ja viljelijöiden tulotason turvaamisessa.
Siinä vaiheessa kun tukitasot alkavat olla tilaa kohden keskim. kuusinumeroisissa luvuissa, tulee tuet kyseenlaistetuksi ja kotimaisen tuotannon suosiminen hiipuu, vaikka olisikin kiloa tai litraa kohden edullisempaa kuin entinen perheviljelmämalli.
Olettekos kiloa/litraa kohden laskiessanne unohtaneet investointituet kokonaan?
Kuluttajaa varmaan kiinnostaa sekin, paljonko on investointituet eri alueilla, euroina ja prosentteina ????
-
Jonkun sektorin tai alueen soveltuuvuutta voi arvioida vain tarkastelemalla koko sirkukseen tungettua rahamäärää sekä todelisuudessa toteutuneen tuotannon arvoa euroopan keskihinnoilla mitattuna.
...viime hetkellä kuitenkin muistin, että on aprillipäivä ;D ;D ;D
-
Kuluttajalla, kuten muillakaan toimijoilla, ei ole yhtä itsenäistä tavoitetta, eikä kiinnostusta ...
Toista kiinnostaa raha, joku toinen on enempi kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista ja muista oloista, kolmas taas on kiinnostunut laadusta, sekä muista ominaisuuksista, pieni vähemmistö hakee makuja ja muita kokemuksia, ovat ns. kulinariesteja joilla hinta on se tekijä, joka kiinnosta kaikista vähiten tuotteessa.
Maatalous on kokonaisuus, en usko Suomen yksin irtautuvan tästä länsimaisesta tuki-systeemista, joka on aikanaan luotu ajamaan USA:n etuja maailmalla ????
Paluuta aikaan ei ole, jossa omat edut ajettiin rajasuojan kautta, liian monet sopimukset sitovat kätemme.
Nykyinen järjestelmä on voimasssa vuoteen 2013, se miten homma muuttuu tai muuttuuko se olleellisesti, selviää kyllä seuraavan kolmen vuoden aikana ...
Kyllä sen kuluttajan, jota myös veronmaksajaksi ja äänioikeutetuksi on kutsuttu, on todettu kiinnostuvan milloin mistäkin. Valtion menot, veroasteet yms ovat monesti olleet kiinnostuksen kohteena etenkin laskusuhdanteen ja vaalien sattuessa samoihin aikoihin.
ei se kuluttaja mikään einsteini ole, mutta tuppaa kiinnostumaan juuri niistä asioista mitä orkesteri soittaa. Monesti on orkesteri soittanut ruuan hintaa (viimeksi kepu alv alennuksineen) ja myös valtion menoja.
Mitä tukijärjestelmään tulee, niin selvää on että nautasektorin tehottomuus nakertaa kansakunnan hyvinvointia. Rakennetta on kehietttävä isolla kädellä, kohdentamalla tuet investointeihin ja keskittymiseen.
Jos ylen 300milj on kestämätön lisä budjetissa suomen kilpailukyvyn uskottavuutta ajatellen, niin mikä on sitten nautamiljardien vaikutus?? Kiinnostuisikohan kulttaja tästä jos orkesteri sitä riittävästi rummuttaisi? Ja on huomattava että vain nautasektorin toimintaedellytykset romahtavat kun siirrytään tarkastelussa meren yli suomeen. Yksimahiset pärjäävät keskittyneen tuotantonsa vuoksi vallan mainiosti.
-
Totean kuten tähänkin asti, kuluttajalla ei ole yhtä mielipidettä, eikä maajussin pidä meuhkata kuluttajan äänellä, tai veronmaksajan, mikäli on jollakinlailla itse saamapuolella.
Veronmaksaja käyttää ääntään vaaleissa ja antaa vallan sille, jolle se kuuluu, se jolle valta on annettu säätää lait, joiden mukaan sitten toimitaan.
-
Kuluttajaa eli systeemin rahoittajaa kiinnostaa vain se paljonko koko sirkus maksaa ja se kokonaisuus jyvitettynä litrahintaan. Tuotantoon kohdistuu hiukkan muutakin tukea kuin vain se eläintuki. Tukitarkastajan ja lomitusjohtajan palkat ja kilometrikorvaukset ovat maataloustukea. Jopa kunnatkin tukevat eri tavoin alueensa tuotantoa.
Teoriapohjaisilla ja yhteen tai kahteen tukeen ja arvattuun tuotokseen perustuvilla eläin- tai tilakohtaisilla laskelmilla ei ole muuta merkitystä kuin laskentataidon harjoittelu. Lähtötiedot kuten tuet, hinnat, tuotokset ym perustuvat enemmän ja vähemmän olettamiin ja arvioihin ja lopputulos on pielessä.
Kaikki eläinyksikötkään eivät ole täysien tukien piirissä, eikä kaikki pellotkaan. Hinnatkin vaihtelevat kokoluokan, sijainnin, teollisuuden maksukyvyn ja -halun mukaan melkoisesti. Tuotokset, sadot, kustannukset, ym saattavat vaihdella jne.
Jonkun sektorin tai alueen soveltuuvuutta voi arvioida vain tarkastelemalla koko sirkukseen tungettua rahamäärää sekä todelisuudessa toteutuneen tuotannon arvoa euroopan keskihinnoilla mitattuna.
Myös tilakohtaisissa arvioissa tulisi pitäytyä toteutuneissa tuloksissa eikä lähteä hatun alta pullahtaneiden arvioiden ja olettamien varassa väkertämään laskuharjoituksia varsinkaan koko alaa arvioivan päätelmän perusteeksi.
Ai? No se on sitten hyvä, että jollakin on aikaa laskea maidontuottajan tukipotin suuruutta, kun mulla ittellä ei tahdo sellaiseen olla aikaa. Tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla, keneltä asiaa kysyn, kun tukiasia alkaa mietityttää. ;D ;D ;D
Muuten... itse asiasssa keskiverto kuluttajaa ei pätkän vertaa kiinnosta mikään muu kuin se, miten saisi sen ruokakassin täytettyä mahdollisimman halvalla, Ei se siinä kaupan tiskillä valintojaan tee sen mukaan, millaisia tukia on jonkin elintarvikkeen tuotantoon käytetty. Vähän niinku jenkkityyliin, "turpas kii, ota tuote, maksa ja häivy."
-
Nykyisin tuota pysähtyneisyyttä ylläpidetään ylenmääräisillä kansallisilla tuilla.
En ihan allekirjoita tuota. Tuet on kompesaatiota tulon menetyksistä ja osaava viljelijä pystyy käyttämään niitä ponnahduslautana. Joku danskien guru sanoi ennen vuosituhannenvaihdetta että pankaa suomen maatalouden rakenne kuntoon. Enempi pysähtyneisyyttä on eri virkamies koneistoissa joka ilmenee mm. todella laajoina tulkinnan kirjoina. Esim. ympäristöluvat. Tarvittaisiin jokin tahtotilan luoja jonka kääntäisi valtakuntamme maatalouden valtit kansalliseksi eduksi. Tällä hetkellä tämä on yksitäisten ennakkoluulottomien ja määrätietoisten itseään kehittävien viljelijöiden varassa. Jatkuva tukkanuotta jo viidettätoista vuotta minimaalisista tukieroista, kuka sitä jaksaa tai ketä se kiinnostaa. Ei ainakaan kuluttajaa.
-
Nykyisin tuota pysähtyneisyyttä ylläpidetään ylenmääräisillä kansallisilla tuilla.
En ihan allekirjoita tuota. Tuet on kompesaatiota tulon menetyksistä ja osaava viljelijä pystyy käyttämään niitä ponnahduslautana. Joku danskien guru sanoi ennen vuosituhannenvaihdetta että pankaa suomen maatalouden rakenne kuntoon. Enempi pysähtyneisyyttä on eri virkamies koneistoissa joka ilmenee mm. todella laajoina tulkinnan kirjoina. Esim. ympäristöluvat. Tarvittaisiin jokin tahtotilan luoja jonka kääntäisi valtakuntamme maatalouden valtit kansalliseksi eduksi. Tällä hetkellä tämä on yksitäisten ennakkoluulottomien ja määrätietoisten itseään kehittävien viljelijöiden varassa. Jatkuva tukkanuotta jo viidettätoista vuotta minimaalisista tukieroista, kuka sitä jaksaa tai ketä se kiinnostaa. Ei ainakaan kuluttajaa.
Tässä taas sadan prosentin asiaa joka sana.
Osa tuottajaporukasta on lähtenyt tähän virkamieskoneiston kelkkaan, koska se sopii omiin asenteisiin hyvin. Jarrutetaan, kiinnitetään kohtuutonta huomiota jo tapahtuneisiin ja osin tulkinnanvaraisiin epäoikeudenmukaisuuksiin (aivan kuin oikeutta ja tasapuolisuutta olisi olemassa jonain muunakin kuin subjektiivisena käsitteenä). Käsittämättöminta on tämän rahanjakopolitiikan jatkuva ruotiminen sinne ja tänne, kuka nyt olisi oikeutettu mihinkin rahaan milläkin historiallisella perusteella.
Näiden sinänsä ihan asiaakin sisältäneiden loputtomien tukisitätätäjorinoiden korven ukko/maajussi sijoittuu samalle puolelle kuin parjaamansa pysähtyneisyyden ylläpitäjät tekemällä asiasta itselleen jonkinlaisen mission. Mikäli äijät ovat maataloudessa yrittäjinä, tulisi mission liittyä ennemmin yritystoimintaan kuin sille toimintaedellytyksiä luovaan kehykseen. Kritiikki on tuotava esille, mutta siihen juuttuminen paljastaa enemmän kuin haluaisitte kertoa: ei liene palavaa halua tehdä ruuasta suomalaisille menestystekijää, vaan estää moinen tapahtuma. Jottei vain joku jossain menestyisi...... ::)
-
veetieemelit ja korvennetut ukot on sellasia seniilejä setiä joilla eturauhanen reistaa ja tukka on takana ja virkamiehet on taasen täysiä impotenttejä jotka myös varmistelee vain omia etujaan,Yritä ny tässä suossa ny tarpoa useimilla edistyksellisillä isännillä on vain pitkä korpitaival edessä kun taantuman kätyrit heittelee keppejä rattaisiin :(
-
Nykyisin tuota pysähtyneisyyttä ylläpidetään ylenmääräisillä kansallisilla tuilla.
En ihan allekirjoita tuota. Tuet on kompesaatiota tulon menetyksistä ja osaava viljelijä pystyy käyttämään niitä ponnahduslautana. Joku danskien guru sanoi ennen vuosituhannenvaihdetta että pankaa suomen maatalouden rakenne kuntoon. Enempi pysähtyneisyyttä on eri virkamies koneistoissa joka ilmenee mm. todella laajoina tulkinnan kirjoina. Esim. ympäristöluvat. Tarvittaisiin jokin tahtotilan luoja jonka kääntäisi valtakuntamme maatalouden valtit kansalliseksi eduksi. Tällä hetkellä tämä on yksitäisten ennakkoluulottomien ja määrätietoisten itseään kehittävien viljelijöiden varassa. Jatkuva tukkanuotta jo viidettätoista vuotta minimaalisista tukieroista, kuka sitä jaksaa tai ketä se kiinnostaa. Ei ainakaan kuluttajaa.
Tässä taas sadan prosentin asiaa joka sana.
Osa tuottajaporukasta on lähtenyt tähän virkamieskoneiston kelkkaan, koska se sopii omiin asenteisiin hyvin. Jarrutetaan, kiinnitetään kohtuutonta huomiota jo tapahtuneisiin ja osin tulkinnanvaraisiin epäoikeudenmukaisuuksiin (aivan kuin oikeutta ja tasapuolisuutta olisi olemassa jonain muunakin kuin subjektiivisena käsitteenä). Käsittämättöminta on tämän rahanjakopolitiikan jatkuva ruotiminen sinne ja tänne, kuka nyt olisi oikeutettu mihinkin rahaan milläkin historiallisella perusteella.
Näiden sinänsä ihan asiaakin sisältäneiden loputtomien tukisitätätäjorinoiden korven ukko/maajussi sijoittuu samalle puolelle kuin parjaamansa pysähtyneisyyden ylläpitäjät tekemällä asiasta itselleen jonkinlaisen mission. Mikäli äijät ovat maataloudessa yrittäjinä, tulisi mission liittyä ennemmin yritystoimintaan kuin sille toimintaedellytyksiä luovaan kehykseen. Kritiikki on tuotava esille, mutta siihen juuttuminen paljastaa enemmän kuin haluaisitte kertoa: ei liene palavaa halua tehdä ruuasta suomalaisille menestystekijää, vaan estää moinen tapahtuma. Jottei vain joku jossain menestyisi...... ::)
Hinnanalennuskorvaus??? Niinkuin mistä? Siitäkö että maidon tuottajahinta jälkitileineen on tuplat muuhun maailmaan verrattuna? Vaiko siitä 15 vuoden takaisesta kun maidon hinta laski mutta on ny jo korkeampi kuin ennen eu jäsenyyttä? Vai mikä korvaus net tuet on?
Naudan ja maidon tuet ovat kehityksen jarru ja kansantalouden uhka (vrt. ylen 300 milj budjettiin aiheuttama ongelma). Tanskan gurun neuvoa on naudatettu yksimahaisissa, mutta nautasektori muhii vuosikymmenten takaisessa maailmassa.
Vertailuna sika, hinta laski kolmasosaan 15 vuotta sitten ja ollut samassa tasossa siitä saakka kun maidun kokonaishinta on samaan aikaan noussut jo alkutason yli. Ja siis siassa ei ole mitään "hinnanalennuskorvausta" Ja aatami, muutamia järkeviäkin letkeutuksia heittänyt lähtee ylistämään agriallahin oksennusta sataprosenttiseksi oikeellisuudeksi...
Maidontuotantoa pitää kehittää kohdentamalla tuet rakenteen tervehdyttämiseen ja keskittää se paremmin soveltuvalle c-elueelle. C-alueelle tarvitaan 1000 tehokasta maitotilaa ja ab alueelle muutamasata yksimahaistilaa, jotta saamme kotimaisia tuotteita jatkossakin.