Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?
***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.
Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.
Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.
***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...
Tällä kysymyksen asettelulla, että kummallakaan ei ole omaa peltoa, päästään toiseen kysymykseen, eikö tosiaan säilörehunnurmen hankintaa voisi hoitaa tuotantosopimuksilla, kun ainakin viljantiloilla pellot tarvitsevat nurmea kiertoon.
Nurmen myynnistä yhteistyö kasvitila saa tuloja, kun taas lannan vastaanotosta ei yleensä luovuttaja maksa muuta kuin rahdin ja levityksen, lannan vastaanoton hyöty tulee lannoituskustannuksen säästöstä ja multaustuesta.
Minun kokemukseni mukaan nurmi yhteistyö onnistuu sen vuoksi paremmin, että siinä kotieläintila maksaa suoraan kasvinviljelytilalle rahaa säilörehusta.
Asialla on psykologisesti yhteistyön onnistumiseen suuri vaikutus.