jo lomituskustannus karjatilojen osalta on 200 miljoonaa, likimain puolet koko tuotannon arvosta. Yksimahaisilla osuus jää muutamaan prosenttiin.

Lainaus käyttäjältä: Vastaranta - 29.03.10 - klo:22:55

Korvenukon mukaan Suomessa tuotettu maitomäärä on pari miljardia litraa ja tuki sille parin miljardin luokkaa. Euro per litra siis. Tuliko pilkku virhe?

Se on sekaisin kuin seinäkello, en viitsi enää edes kommentoida sen tekstejä ...
Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.

nooh tässä nyt on arvioitu naudan ja maidon tuotantoedellytysten ja tukien suhdetta kilpailijamaihin ja vastaavasti vertailuna yksimahaisektorin tukien ja edellytysten suhdetta kilpailijamaihin. Ja olen nyt vain tuonut esille eri sektoreiden erilaisuuksia edellytysten ja tukimäärien osalta suhteessa kilpailijamaihin.

Ja siltä näyttää että naudan edellytykset romahtavat kun siirrytään meren yli suomeen. Siassa olosuhteet ja panokset ovat samat koko talousalueella.

Yksimahaissektorin kokonaistukimäärä on vain muutamia prosentteja koko tuotantomäärän arvosta. Tuottajien saama tuki(pelto+eläin) on alhaisempi kuin kilpailijamaissa ja laskee edelelleen.

Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.

Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.  

Nauta- ja maitotuet ovat valtava taakka myös koko suomen kilpailukyvylle. On esitetty (T.Kalli, satamaito) että ylen 300 milj rahoittaminen budjetista nostaisi tuloveroa useilla prosenttiyksiköillä ja olisi siten täysin mahdoton ja kestämätön ajatus suomen kilpailukykyä ajatellen. Tätä taustaa vasten naudan- ja maidon jättimäiset tuet suhteessa tuotannon pieneen arvoon ovat kyllä todella ohuessa langassa.


Tuotta T.Kallin (satamaito) kehittelemää ajatusmallia jossa veroastetta alennetaan korvaamalla veroa maksuin voisi laajentaa koskemaan muitakin valtion menoja.

Kepu seisauttaa takuulla veret kun ryhtyy ulosmittaamaan ylemaksun lisäksi jokaiselta kansalaiselta muutaman satasen maitumaksua jonka turvin tulovero laskee 10%-yksikköä kautta linjan...

Lainaus käyttäjältä: sianlihantuottaja - 31.03.10 - klo:09:29

Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.

Ja asiaanhan ei millään tavalla liity se, että sianlihantuotanto käyttää pääasiallisena raaka-aineenaan massiivisesti tuettua viljaa?

Olet ihan oikeassa, että maksajat yhä lisääntyvässä määrin tulevat näitä asioita kyseenalaistamaan. Mutta tällaiset itselle mieluisiin osatotuuksiin perustuvat laskelmat huijaavat eniten laskijaa itseään.

Korven ukkokin näillä samaisilla "faktoilla", yrittää perustella sikoihin perustavan tuotannon erinomaista soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin nautoihin verrattuna. Oikeasti tämä nähtäisiin, jos tukia kokonaisuudessaan laskettaisiin merkittävästi. Myös peltotukia.

Sikatila kytkeytyy ympäristölupavaatimusten kautta peltopinta-alaan yhtä tiivisti kuin naudatkin.

Nautatilojen laajentumisen esteenä ei ole rehuala tai yhteistyön mahdottomuus, vaan suuret tuet ja tulot. Jokainen, jopa 10 lehmän tila, kykenee jatkamaan tukijärjestelmän turvin.

Yksimahaisilla asteittain poistuva tuki ja nautaenemmistöosuuskuntien nuijima pistehinnoittelu, jopa kymmenien prosenttien erolla tuottajahinnoissa, on ajanut siihen että on valittava laajentaminen tai lopettaminen. Laajentamiseen tarvitaan peltopinta-alaa ja silloin on vaihtoehtoina lanta-vilja-yhteistyö jos lähistöllä ei ole paljon kotieläintiloja tai sitten hankkia pinta-alaa rahalla.

Keskittymisen osalta ollaan jo tilanteessa että 10% sikatiloista tuottaa 90% lihasta. Pienmmiltä tiloilta on toimintaedellytykset syöty jo ajat sitten, niillä ei ole suurtakaan merkitystä alalle, lähinnä logistiikan riesana.

Peltotuki tulee suurelta osin eulta, ja eteläsuomen tuki on maksimissaankin 100e/ha korkeampi kuin c-alueella. Peltotukien vaikutus kokonaistukiin ei muuta juurikaan naudan ja sian välistä tukihyötysuhdekuilua vaikka naudanlihantuotanto painottuukin alhaisemman peltotuen c-alueelle.

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 30.03.10 - klo:22:41

Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.

Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.

Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.

Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.

Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.

Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.

Luulenpa että haikkua kasvaa pikemminkin 150kg kahdessa vuodessa per joka toinen lehmä, jolloin hyötysuhde olisikin vain kahdeksasosa laskelmastasi.

Tuossa haikkuarviossa tulee hyvin esille kuinka pahasti metsään lehmä- tai tilakohtainen arvio teoreettisella tasolla voi mennä, kun tarkastellaan vain yhtä tai kahta kokonaisuudesta irroitettua tukea ja oletettua optimaalista tuotosmäärää. Kokonaisuus muodostuu kaikista tuista ja todellisissa olosuhteissa toteutuneesta tuotosmärästä sekä myöskin teollisuuden maksukykyyn ja -haluun vaikuttavista seikoista. Siksipä näissä arvioissa tulisi pitäytyä kokonaan toteutuneissa tapahtumissa, esimerkiksi koko alalle tai alueelle maksetut kaikki tuet (ml. lomitukset, kuljetustuet, lisähinnat, vientituet, inv.tuet, ym) verrattuna koko alueen toteutuneeseen tuotantomäärään ja euroopan keskihintoihin.

Esimerkiksi lomituskustannus on sosiaaliministeriön budjetista 220 miljoonaa, josta 90% menee nautatiloille ja 10% yksimahaisille. Ja tuon kun jyvittää vielä tuotantomääriin, niin hurjalta näyttää.

Tuohon sikapuoleen josta jo hyvin mainitsitkin lisäisin vielä; ab alueen tuki nyt sen 10% tietämillä niillä tiloilla jotka eivät ole laajentaneet keskittymispaineesta huolimatta tukien irroittamisen jälkeen. Ja siis tuokin 10% loppuu 2013 mennessä. Eu-kauden kumulatiiviset kokonaistuet ovat olleet etelän eläinyksikköä ja siihen liitettyä investointia ja peltoa kohden toki hieman korkeammat. Mutta C-alueelle jää tukea vielä 2013 jälkeenkin koko alueelle jopa miljoona euroa, joka olisi kompensoitava jollakin tapaa, esimerkiksi säätämällä vastaava ero päinvastaisena peltotukiin. Sillä kustannukset ja panokset ovat kuitenkin samat kaikille tuottajille koko talousalueella etenkin seinien sisällä.

Suuri tuotannon arvo olemattomista tuista huolimatta on hyvä osoitus toiminnan soveltuvuudesta suomen olosuhteisiin. Näiltä osin sianlihantuotannon tulevaisuus näyttää vahvalta. Ja teurasmääräkin on vain 12,5 sikaa/emakko koko maassa joten tehostamisvaraakin on tarvittaessa melkoisesti. Ainakaan laajennusinvestoinneille ei ole mitään tarvetta lähiaikoina.

Alueellisella tasolla kannattaisi kiinnittää huomio etelän suotuisuuteen joka näkyy mm. etelän suurempana tilakokona, velattomimpina tiloina ja lannan tarpeena alueen viljatiloilla. Myös vuosituotantomäärä on kasvanut jopa 10milj. kiloa enemmän etelässä. Pohjoisessa sikatiloilla huonommat edellytykset koska pienemmästäkin liikevaihdosta joudutaan tulouttamaan enemmän laajentumisen edellyttämään lisämaanhankintaan. Etelässä tuloutetaan pienemmästä peltopinta-alasta huolimatta enemmän koneisiin ja myöskin työvoimaan palkkaamiseen vaikka omia työtunteja tehdään jopa vähemmän kuin c-alueella. Kaikenkaikkiaan etelässä kyetään terveemmän tilarakenteen ja parempien yhteistyömahdollisuuksien vuoksi ottamaan enemmän markkinoilta.

Sianlihantuotanto on luonnollisestikkin järkevintä keskittää ab alueelle ja maidon- ja naudanlihantuotanto c-alueelle, samalla voimakkaasti nautapuolen rakennetta tervehdyttäen.

 mutta säilörehulla se oli mahtava.

Onko 6000 ry/ha muka mahtava??

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 31.03.10 - klo:16:32

 mutta säilörehulla se oli mahtava.

Onko 6000 ry/ha muka mahtava??

No ei kyllä ole.. Mut joillekkin on... Taitaa tuo olla kuitenkin yli keskisadon. Itse olen tottunut sellaisiin 8500 ry:n satoihin 

Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.

Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.  

Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 31.03.10 - klo:16:54

Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.

Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.  

Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.

juu mut taitaa euroopan muut pikkupuuhalat saada viel enemmän tukea ranskas ym ja siel ei oo olosuhre haittoja noo ehkä terveys tarkastus korjaa tilannetta mielellään ko sais pikkaset viljapuuhalatkin polvilleen eikä vain karjatiloja

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 31.03.10 - klo:20:09

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 31.03.10 - klo:16:54

Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.

Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle. 

Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.

juu mut taitaa euroopan muut pikkupuuhalat saada viel enemmän tukea ranskas ym ja siel ei oo olosuhre haittoja noo ehkä terveys tarkastus korjaa tilannetta mielellään ko sais pikkaset viljapuuhalatkin polvilleen eikä vain karjatiloja

Eikai noita pikkasia viljapuuhaloita nurin saa ne kun saa tulonsa muualta.

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 30.03.10 - klo:22:41

Tommosilla vertailuilla, sika vastaan nauta, ei ole mitään järjellistä pohjaa.

Riippuu vähän kenen kannalta asiaa katsoo? Jos katsotaan asiaa kuluttajan eli maksajan kannalta niin maksajaa ainakin pitäisi kiinnostaa pano-tuotos eli mitä tukieurollaan saa. Toistaiseksi asiasta ei ole todellisuudessa keskusteltu koska maksajat eivät tiedä asioiden todellista laitaa vaan (keskusta)poliititikot ovat maksajien puolesta päättäneet mistä he maksavat.

Mutta sikapuolella tukieurot ab-alueella nyt noin 10-12% tuotteen hinnasta eli tukieurolla kuluttaja saa noin 7 kiloa sianlihaa, c-alueella pikkaisen vähemmän. Nautapuolella jos ajatellaan jotain täysin tukien varassa pyöritettävää pohjoisen tuki-haikkulaa niin tukea tulee 450 (630) euroa per emolehmä ja jos emolehmää kohti saadaan noin 300 kiloa lihaa vuodessa myyntiin niin tukieurolla saadaan siis 0,7 kiloa naudanlihaa. Sianlihaa kuluttaja saa siis tukieurollaan 10x määrän. Etelässä panos-tuotos tukien pienuudesta johtuen parempi kun tukea 80 euroa eli siitä tulee lähes 4 kiloa lihaa per tukieuro mutta sekin vielä jää kauaksi sikapuolen hyötysuhteesta.

Maitopuolella aina perustellaan että "ei pohjoisen maitoja ajeta etelään purkitettavaksi vaan niistä tehdään juustoa". No, mitäs tukieuroilla saa? Jos vaikka Utsjoelta niin maitotuet 30c/l ja päälle maitokeräilyn kuljetustuet mutta sanotaan nyt tuo 30 c/l tukea. Tehdään kilo juustoa johon kai menee noin 10l maitoa eli tuossa juustokilossa on kuluttajan tukieuroja noin 3 euroa. Tai itse asiassa kuljetustuen kanssa vielä enemmän. Myydään arkijuustona kaupan hyllyssä noin 4 euron kilohinnalla niin jos juusto on tehty Utsjoella tuotetusta maidosta niin kuluttaja maksaa siitä saman verran veroina/tukina kuin maksaa kaupan hyllyssä. Ja tilanne säilyy vaikka se juusto vietäisiin ja myytäisiin vaikka Ruotsissa, kuluttaja on maksanut siitä Utsjoen maidosta tehtystä juustosta 3 euroa kilo kun se on Ruotsissa kaupan hyllyllä.

Tilanne hieman vaihtelee tuotteesta riippuen mutta olennainen asia on ehkä se paljonko tuotteessa on tukea prosentteina. Sikapuolella lihakilossa siis noin 10-12%, maidossa jos tullaan lähelle Eurooppalaista keskihintaa kuten sianlihassa ollaan eli joku 30c/l niin etelässä tukea noin 10% mutta jo c1/c2 niin yli 25% ja Utsjoella jo 100%. Naudanlihaa voidaan tuottaa monella tavalla ja niistä tukikuvioista en edes tiedä mutta vaikka tuo emolehmät niin pohjoisessa jos tukea 1,5 euroa per lihakilo niin se on sitten 3 euron kilohinnasta 50%? Etelässä itse asiassa tuen osuus kilohinnasta taitaa olla alle 10% eli lihanautapuoli etelässä on heikoilla? Mutta laskekoon joku joka osaa nuo rosentit.

Mutta olennainen asia on mielestäni juuri tämä että mitä maksaja tukieurollaan saa. Jos maksaja tietäisi kaikki miten tämä homma menee niin moni maksaja saattaisi alkaa kyselemään sen perään että mikä on maksajan tukieuron panos/tuotos -hyötysuhde? Ja tässä vertailussa kyllä sika on aika vahvoilla varsinkin kun nyt loputkin tuet olisivat lähdössä eli markkinaehtoisesti mennään.

Ensinnäkin... Pohjoisen maidot, c2p,c3-4 tjsp?, ei liene kovin suurin määrä koko Suomen maitomäärästä, en ehtiny kaivella lukuja, mut kai ne jostain löytyys. Oleellisempaa on se, ettei noita korkeimpia tukia kovin monille litroille jaella.

Toisekseen... pohjoisen maidoista tuskin tehdään arkijuustoa, ellei niitä ajella Kaitsoriin tai Lapinlahdelle, joissa Edam-juustot (arkijuustokin on pohjimmiltaan edam...) valmistetaan. Haapavedellä väännetään Oltermannia, Toholammilla Emmentalia. Nämä siis käsittääkseni Valion pohjoisimmat juustoa tuottavat laitokset?

Kolmanneksi... c1 maidossa tukea yli 25% niinvarmaanjoo. Just laskin, tosin omilla tilakohtaisilla pitoisuuksilla, 17,9% eli jonkin verran alle tuon 25%.

Ihannehan tietenkin olisi, ettei kukaan tarvitsisi mitään tukia vaan saisi tuotteestaan oikean hinnan, joka kattaisi tuotantokustannukset ja korvauksen menetetystä vapaa-ajasta, jota duunaripuolella palkaksikin kutsutaan, meikäläisittäin kaiketi tuottoa sijoitetulle pääomalle...

Tosiasia nyt vain on se, ettei tämä nykymaailma toimi näin... Edelleenkään mä en ymmärrä, mitä tämä eri tuotantosuuntien välinen vastakkainasettelu hyödyttää? Saako joku todellakin siitä lisää rahaa kukkaroonsa?

Tämä nykyinen maataloustuotannon tehottomuus on sentään pitkällisen kehityksen tulos eikä sitä hetkessä pureta. Tehottomuus lienee osaltaan sodanjälkeisen ajan peruja, kun siirtoväkeä ja veteraaneja oli asutettava, työllistettävä ja ruokittava? Ei niitä pirstottuja tiloja hetkessä yhdistellä takaisin tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi ja silloinkin raha tuppaa virtaamaan kaupunkeihin muuttaneille perikuntien jäsenille... Tanskalaisilla ei tainnut olla sodan jälkeen ihan samanlaista kuin suomalaisilla? Aika hoitaa kyllä asioita, mutta ikävä kyllä perin hitaasti, mikä ei tunnu joillekin riittävän. No se on tätä nykypolvien "hetimullekaikki"-asennetta...

Tämä nykyinen maataloustuotannon tehottomuus on sentään pitkällisen kehityksen tulos eikä sitä hetkessä pureta. Tehottomuus lienee osaltaan sodanjälkeisen ajan peruja, kun siirtoväkeä ja veteraaneja oli asutettava, työllistettävä ja ruokittava? Ei niitä pirstottuja tiloja hetkessä yhdistellä takaisin tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi ja silloinkin raha tuppaa virtaamaan kaupunkeihin muuttaneille perikuntien jäsenille... Tanskalaisilla ei tainnut olla sodan jälkeen ihan samanlaista kuin suomalaisilla? Aika hoitaa kyllä asioita, mutta ikävä kyllä perin hitaasti, mikä ei tunnu joillekin riittävän. No se on tätä nykypolvien "hetimullekaikki"-asennetta...

Eikä sweduillakaan sota silponut tiluksia. Tukitasoista sen verran että ikuisesti ne eivät tule jatkumaan. Kannattaa pitää aina mielessä.

Tämä nykyinen maataloustuotannon tehottomuus on sentään pitkällisen kehityksen tulos eikä sitä hetkessä pureta. Tehottomuus lienee osaltaan sodanjälkeisen ajan peruja, kun siirtoväkeä ja veteraaneja oli asutettava, työllistettävä ja ruokittava? Ei niitä pirstottuja tiloja hetkessä yhdistellä takaisin tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi ja silloinkin raha tuppaa virtaamaan kaupunkeihin muuttaneille perikuntien jäsenille... Tanskalaisilla ei tainnut olla sodan jälkeen ihan samanlaista kuin suomalaisilla? Aika hoitaa kyllä asioita, mutta ikävä kyllä perin hitaasti, mikä ei tunnu joillekin riittävän. No se on tätä nykypolvien "hetimullekaikki"-asennetta...

Hyvä pointti.

70-luvun alkupuolella Suomen ja Tanskan tilakoot olivat samalla tasolla. Tanska liittyi EEC ja siellä rakennemuutos jylläsi. Suomessa jatkettiin pysähtyneisyyden tilaan maataloustuloneuvotteluilla. Nykyisin tuota pysähtyneisyyttä ylläpidetään ylenmääräisillä kansallisilla tuilla.

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 31.03.10 - klo:16:54

Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.

Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.  

Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.

Vuosituhannen vaihteessa oli BSE ja suu-ja sorkkataudin jäljiltä suotuisa tuki-ilmasto lihanaudoille. Seosrehuruokinta tuli mahdollistamaan halvan viljan käytön maksimoinnin ja vapautti fyysisestä ruokintatyöstä, mutta samalla vaunun maksamiseksi piti ja voi eläimäärää lisätä. Tuotantoon saatiin laatua kun vasikankasvatuksesta tuli oma erikoistumisalansa. Tämä yhdessä lisääntyvien pihvivasikoiden kanssa nosti eläinten kasvupotentiaalia. Kun maassa oli alituotanto ja kasvatushalukkuutta riitti, alettiin teuraspainoja korottaa valtion tuella ja teurashinnastojen painoportain. Kaiken kaikkiaan homma alkoi tuntua oikealta agribisnekseltä.

Mutta: Kokonaisuus ei kestä kriittistä tarkastelua valtiontalouden ja luonnonvarojen käytön kannalta. Ison sonnin/hiehon rehuhyötysuhde on järkyttävän huono. Monilla tiloilla syötetään pelkästään viljaa sellaisia määriä, että sillä tuotettaisiin yksimahaisen lihaa moninkertainen määrä ja nurmipellot joutaisivat energian tuotantoon. Tämä kannattaa ymmärtää jokaisen joka aikoo ko. alalle satsata.

Kestävällä pohjalla tuotanto olisi jos sonnit kasvatettaisiin syntymätilalla syömässä lypsykarjan ylijäämärehua noin vuoden ikään, rehutilanteen mukaan joustaen.

Tuolla haikku-laskelmalla saatiin vasta vieroitettu vasikka, tukea palaa vielä yli tuplat että olisi tuloksena teuras.

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 31.03.10 - klo:16:54

Naudassa ja maidossa vain hyvin pieni osa sijoitetusta tuesta saadaan takaisin tuotteiden arvona mitaten.

Nautasektorin tehottomuus johtuu pitkälti rakenteista. Massiiviset tuet mahdollistavat taloudellisesti kestämättömän toiminnan ja ovat esteenä rakenteen kehittymiselle.  

Tämä on ihan sataprosenttista asiaa. Täällä vaan saa ympäri korvia,kun tämmösiä menee kirjotteleen.

Adamin Korven ukolta lainaama ensimmäinen kappale ei ole totta. Ainakaan täällä etelän maitotiloilla

 [/quote]

Eli missä ollaan? Sikapuolella tuet 20c/kg + 35c/kg ja sianlihan hinta 1.40 joka vastaa Eurooppalaista keskihintaa. Tukia siis 40% hinnasta. Maitopuolella tuet c1 8 c/l + 7c/l ja maidon hinta tulevaisuudessa 30 c/l niin tukia siis 50% maidon hinnasta. Näitä laskelmia pitäisi varmaan tarkentaa mutta vaikka kokonaistuetkin huomioidaan niin enpä usko että maitopuoli vähemmän tuettua on kuin sikapuoli? Naudanlihapuolesta varmaan joku osannee sanoa jotakin?


[/quote]
En oikein ole selvillä noista sikapuolen tuista niin voisitko hieman täsmentää mistä tuo tuet 20c/kg tulee.