Lainaus käyttäjältä: timotej - 23.03.10 - klo:14:56

Nimimerkki Sianlihantuottaja tuossa jo vastasi omaan kysymykseensä, esim. v. 2008 B-alueella sikatilojen tuet 61800 euroa/tila ja lypsytiloilla 49000 euroa/tila (lähde sianlihantuottaja, jonka myös olen tarkastanut alkuperäislähteestä). Tilakoko molemmissa ryhmissä sama eli n. 50 ja 47 ha. Eli tuki hehtaarille sikatiloilla n. 1236 euroa, lypsykarjatiloilla 1042 euroa. Viljelijäperheen työpanos sikatiloilla 3000 tuntia, lypsykarjatiloilla 4170 tuntia. Eli tuki työtuntia kohti sikatiloilla 20,6 euroa ja lypsytiloilla 11,75 euroa.Sianlihan hinta suhteessa työ- ja pääomapanoksiin on parempi kuin maidon, joten liikevaihtoa kertyy enemmän työ- ja pääomapanosyksikköä kohti. Tämän takia tuki suhteutettuna liikevaihtoon on pienempi sikatiloilla.

Tukisummia per hehtaari tai työtunti on turha laskea. Maidontuotannossa touhataan liikaa tunteja per litra, sioissa vähemmän. Suhde liikevaihtoon on selkein.

Minusta tilaa kohti laskettu tukisumma on selkein, jos tilakoko on vakioitu. Nyt laskin vain paremman puutteessa hehtaaria, työtuntia ja liikevaihtoa kohti, koska sikatiloilta ei ole taloustohtorista saatavissa tietoja tilakoon mukaan ryhmiteltyinä. Liikevaihto kuvaa tilan toimintaa huonoiten, koska se voi sikataloudessa olla tienattu pelkällä tontilla tai sitten omavaraisella ruokinnalla. Lypsypuolella asia on kokonaan toinen. Euroopan taloustutkijoiden kehittelemä taloudellinen tilakokoluokitus on erinomainen työkalu verrata erilaista tuotantosuuntaa ja erilaisia tutantomenetelmiä harjoittavia tiloja toisiinsa, vieläpä eri alueilla ja maissakin.

Minusta tilaa kohti laskettu tukisumma on selkein, jos tilakoko on vakioitu. Nyt laskin vain paremman puutteessa hehtaaria, työtuntia ja liikevaihtoa kohti, koska sikatiloilta ei ole taloustohtorista saatavissa tietoja tilakoon mukaan ryhmiteltyinä. Liikevaihto kuvaa tilan toimintaa huonoiten, koska se voi sikataloudessa olla tienattu pelkällä tontilla tai sitten omavaraisella ruokinnalla. Lypsypuolella asia on kokonaan toinen. Euroopan taloustutkijoiden kehittelemä taloudellinen tilakokoluokitus on erinomainen työkalu verrata erilaista tuotantosuuntaa ja erilaisia tutantomenetelmiä harjoittavia tiloja toisiinsa, vieläpä eri alueilla ja maissakin.

Nyt ainoa tapa saada Taloustohtorista esille tämän tutkijoiden kehittelemän tilakokoluokituksen pohjalta sikapuolen dataa havaintojen vähyyden takia on valita "Taloudellinen koko=suuri" ja sitten yli koko maan eri tukialueiden. Tällöin sikatilan liikevaihto 227.000 ja lypsikit 193.300 vuonna 2007 ja tuet vastaavasti 67.000 ja 69.800 eli lypsikit vievät tuet muutamalla tuhannella mutta taas % liikevaihdosta luvut ovat 30% ja 36%. Mutta havaintojen määrä sikapuolella on varsin pieni. Silti lypsikit pesee siat sekä tukisummalla että % liikevaihdosta kun tilakoko on vakioitu tutkijoiden mukaisesti. Hivenen käy epäilys kun tuo tuet % liikevaihdosta on lähellä c-sikatiloja niin että olisi c-painotteinen tilajaukauma tässä kokoluokassa?

Ja mitä taas muuten tulee niin kun puhutaan ns normaalista yritysmaailmasta niin yrityskoon luokittelussa on mielestäni kaksi tekijää ylitse muiden: liikevaihto ja työntekijöiden lukumäärä joista mielestäni kokoluokituksessa ensisijainen on liikevaihto. Mutta täytyyhän tutkijoillakin töitä olla kaavoja kehitellessään? Enkä minä ymmärrä miten se taloudellinen koko siitä mihinkään muuttuisi tienataanko ne liikevaihtoeurot yhdellä tontilla jonne rahdataan rehut ja porsaata ja ulos paska ja teurassiat verrattuna siihen onko yrityksellä itsellään peltoa omistuksessa eli ei? Liikevaihto ja siitä liikevaihdosta voitoksi jäävä osuus on aina yrityksen tärkein tunnusluku tai tuo jälkimmäinen on itse asiassa tärkein. Yritys pyrkii aina järjestämään toimintansa niin että voitto olisi mahdollisimman suuri ja se yritys joka sen osaa parhaiten pärjää parhaiten.

Lainaus käyttäjältä: sianlihantuottaja - 23.03.10 - klo:12:50

Lainaus käyttäjältä: apemies - 23.03.10 - klo:11:44

***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Ei ole mahdollista? Kiehtovaa! Voisitko selittää hieman tarkemmin tyhmälle sikafarmarille miksi ei ole mahdollista? Ainakin täällä päin naapurikunnassa ilmeisesti ainoa tänne päin isommin investoiva maitotila haki lehti-ilmoituksella yhteistyökumppaneita ja jos oikein ymmärsin niin ihan nurmiviljelyä varten. Miksi se ei nautapuolella olisi mahdollista?

***Jos nyt ajatellaan peruslähtökohtaa. Vilja on yleistä kauppatavaraa (eikä sidoksissa etäisyyksiin), kun taas säilörehumarkkinat ovat suppeat ja vaihtelevat vuosittain. Tätä taustaa vastaan säilörehua varten täytyy olla korvamerkittyjä hehtaareja, kun taas viljaa varten ei.

Yhteistyösopimuksen voi toki kasvattaa säilörehualaansa kuten itsekkin teen, mutta täysin niiden varaan investoiminen on mielestäni liian suuri riski.

Tämä on ensimmäinen aihe jossa ihmettelen yleensä fiksun Apemiehen ajatuksia.

Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?

 Vs: Maidun Tulevaisuus
« Vastaus #15 : tänään kello 16:46 »
   Vastaa lainatenLainaus
http://www.talouselama.fi/uutiset/article386304.ece?s=k&wtm=talouselama/-23032010?s=k

HOK-Elanto möi Arla-ingmannin maitoa aiemmin kun Arla-ingman osti sen valiolta.Nyt korvaavat maidot tulee ruotsista.
Tuottaja sanoo että parempi kun tuontimaito pakataan suomessa.
Jos se pakattais ruotsissa ei se olisikaan niin hyvä vaihtoehto eikä polkisi niin paljon hintoja.
Ja sitten muistutuksena että Arla-Ingman on ruotsalais-tanskalainen firma.

Vs: Maidun Tulevaisuus
« Vastaus #15 : tänään kello 16:46 »
   Vastaa lainatenLainaus
http://www.talouselama.fi/uutiset/article386304.ece?s=k&wtm=talouselama/-23032010?s=k

HOK-Elanto möi Arla-ingmannin maitoa aiemmin kun Arla-ingman osti sen valiolta.Nyt korvaavat maidot tulee ruotsista.
Tuottaja sanoo että parempi kun tuontimaito pakataan suomessa.
Jos se pakattais ruotsissa ei se olisikaan niin hyvä vaihtoehto eikä polkisi niin paljon hintoja.
Ja sitten muistutuksena että Arla-Ingman on ruotsalais-tanskalainen firma.

"Ruotsalaisen Arlan omistamassa Arla-Ingmanissa tuottajilla ei ole valtaa toisin kuin tuottajien omistamassa Valiossa. "

”Silloin käy huonosti, jos kaupassa on vain ruotsalaista maitoa.”

Sitä päivää odotellessa...

Lainaus käyttäjältä: sianlihantuottaja - 23.03.10 - klo:12:50

Lainaus käyttäjältä: apemies - 23.03.10 - klo:11:44

***Tässä unohtuu yksi tärkeä pointti. Vaikka investointi-innokkuutta olisi miten paljon tahansa, rajoittaa laajennuksia peltopinta-ala. Sikapuolella pystyy tekemään esim. kolmetonnisen lihasikalan ilman hehtaariakaan omaa peltoa. Nautapuolella se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Ei ole mahdollista? Kiehtovaa! Voisitko selittää hieman tarkemmin tyhmälle sikafarmarille miksi ei ole mahdollista? Ainakin täällä päin naapurikunnassa ilmeisesti ainoa tänne päin isommin investoiva maitotila haki lehti-ilmoituksella yhteistyökumppaneita ja jos oikein ymmärsin niin ihan nurmiviljelyä varten. Miksi se ei nautapuolella olisi mahdollista?

***Jos nyt ajatellaan peruslähtökohtaa. Vilja on yleistä kauppatavaraa (eikä sidoksissa etäisyyksiin), kun taas säilörehumarkkinat ovat suppeat ja vaihtelevat vuosittain. Tätä taustaa vastaan säilörehua varten täytyy olla korvamerkittyjä hehtaareja, kun taas viljaa varten ei.

Yhteistyösopimuksen voi toki kasvattaa säilörehualaansa kuten itsekkin teen, mutta täysin niiden varaan investoiminen on mielestäni liian suuri riski.

Apeen analyyttinen selitys.

Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?

***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.

Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.

Noita isoja mutta pellottomia sikatiloja löytyy tuolta protestilistojen puolelta nykyään. Sen jälkeen kun tuet julkaistiin niin paskanajolle tuli toppi. Näin taisi kyllä käydä maito- ja lihanautatiloillakin.

Noita isoja mutta pellottomia sikatiloja löytyy tuolta protestilistojen puolelta nykyään. Sen jälkeen kun tuet julkaistiin niin paskanajolle tuli toppi. Näin taisi kyllä käydä maito- ja lihanautatiloillakin.

kotieläintuotannon katteet on sitä luokkaa pieniä jotta tarvittaisiin peltotuetkin kattamaan kotieläintuotannon tappiota

suomen soveltuvuutta ja kilpailukykä aloittain on helppo arvioida tarkastelemalla sijoitettua  tukimäärää ja tuotannon arvoa. Maidun hinta euroopassa yleisesti 20c ja monessa paikassa jopa alle esimerkiksi virossa 15c. Ja suomen tuotanto sitten pari miljardia litraa, joten tuotanto voitaisiin ostaa kolmella-neljälläsadalla miljoonalla. Tuotettu naudanliha irtoaisi myöskin samalta talousalueelta hintaan 200-300 milj. Nauta ja maitu tuotuna jotain 500-600 milj. euroa. Kaikki kansalliset tuet useiden ministeriöiden kautta parin miljardin luokkaa. Ja tämä siis koko maata ajatellen.

Suomenssa nautamaidun alueiden välisiä soveltuvuuksia on arvioitava toteutuneiden kustannusten ja tuotantomäärien suhdetta. Liikevaihtoon vertaaminen saatta johtaa harhaan pahastikkin koska on alueilla erilaisia lisähintoja ja muita esim. teollisuuden maksukykyyn vaikuttavia tukia.

Siassa Suomen tuotannon arvo 350 milj euroa. Ja tuet n 150 e/ey ja  yht 60-70 milj euroa joka poistuu asteittain kolmessa vuodessa, sekä tietekin kymmenesosa lomitustuesta; sikaan 20milj, nautaan 200 milj. Huomattavasti parmpi hyötysuhde tuelle kuin naudassa ja maidussa. Ja tuohon jos otetaan siipikarja mukaan niin vielä paranee.

Alueittain sian tuotanto-olosuhteita olis myös verrattava toteutuneiden kustannusten suhdetta tuotettuihin tonneihin.

Siassahan nuo loputkin tuet poistuvat kolmen vuoden kuluessa asteittain siten että c-alueelle jää vielä pieniin alle 200 eyn yksiköihin puolet nykyisestä tuesta. Yhteensä edelleen nopeasti keskittyvälle sikasektorille jää kansallista eläintukea tällä tietoa 2013 jälkeen n. 1 miljoona euroa ja sekin c-alueelle.

Tuos aiemmin joku mainitsi tilojen laajentumisedellytyksissä olevan eroja. Sikäli puppua että myös sikala tarvitsee lannalleen sijoituskohteen. Monin paikoin a alueella lannasta jopa kysyntää, b alueen pohjoisosissa  on jo vaikeampi saada levitysalaa koska c-alueelta nautatilat korkeampien tukien turvin vuokraavat ja ostavat sekä tekevät levityssopimuksia. Sikatiloilla ero näkyy siten että c alueen tiloilla enemmän peltoa omistuksessa ja enemmän velkaa ja myös liikevaihdosta tuloutetaan enemmän palkkaa velanmaksuun. AB alueen tiloilla taas vähemmän peltoa, enemmän liikevaihtoa ja palkan sijasta tuloutetaan maanhankinnan sijasta koneisiin ja vapaa-aikaan joka näkyy myös vähäisempinä isäntäväen työtunteina.

Lainaus käyttäjältä: kaima - 23.03.10 - klo:18:55

Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?

***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.

Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.

Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.

Lainaus käyttäjältä: apemies - 23.03.10 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: kaima - 23.03.10 - klo:18:55

Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?

***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.

Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.

Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.

***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...

Lainaus käyttäjältä: kaima - 24.03.10 - klo:08:15

Lainaus käyttäjältä: apemies - 23.03.10 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: kaima - 23.03.10 - klo:18:55

Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?

***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.

Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.

Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.

***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...

Unohtaa ei myös saa niitä sikatilallisia joilla vilja ostetaan eri viljatiloilta markkinahintaan suoraan tilan siiloon ilman mitään erillisiä sopimuksia. Nautatiloilla sama malli ei onnistu että ostetaan säilörehut suoraan tilalle laakasiiloihin eri viljelijöiltä, rehun laatu vaihtelisi liian paljon ja rehussa voisi olla seassa mitä vaan.

Lainaus käyttäjältä: kaima - 24.03.10 - klo:08:15

Lainaus käyttäjältä: apemies - 23.03.10 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: kaima - 23.03.10 - klo:18:55

Säilörehusopimuksen varaan investoiminen on hänestä liian suuri riski, mutta kolmetonnisen lihasikalan voisi hänestä investoida lannanlevityssopimuksien varaan?

***Tuota lantapuolta en ottanut vertailuun, koska siinä riskit yhtenevät. Erot tulevat selvemmin näkyviin tuolla rehuhankintapuolella.

Ehkäpä ajatuksen taustalla on useat kokemukset menestyneistä yksmahaispuolen jättiyksiköistä pelkkien lannanlevityssopimusten varassa... Sen sijaan ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan yhtään nautapuolen suuryksikköä, joka olisi pelkkien säilörehun korjuussopimusten varassa.

Lantapuolen riskit ovat yhteneväiset, jos nautatila lannoittaa säilörehunurmen vain ostolannoitteilla ja hoitaa kaiken eläinten lannan levityssopimuksilla. En ole yhtään tälläistä tapausta kyllä tavannut.

***Niin, eikös perusolettama ollut ettei omaa peltoa ole kummallakaan, joten kaikki lanta leviäisi levityssopimuksilla...

Tällä kysymyksen asettelulla, että kummallakaan ei ole omaa peltoa, päästään toiseen kysymykseen, eikö tosiaan säilörehunnurmen hankintaa voisi hoitaa tuotantosopimuksilla, kun ainakin viljantiloilla pellot tarvitsevat nurmea kiertoon.

Nurmen myynnistä yhteistyö kasvitila saa tuloja, kun taas lannan vastaanotosta ei yleensä luovuttaja maksa muuta kuin rahdin ja levityksen, lannan vastaanoton hyöty tulee lannoituskustannuksen säästöstä ja multaustuesta.

Minun kokemukseni mukaan nurmi yhteistyö onnistuu sen vuoksi paremmin, että siinä kotieläintila maksaa suoraan kasvinviljelytilalle rahaa säilörehusta.
Asialla on psykologisesti yhteistyön onnistumiseen suuri vaikutus.