Pääosin peltoa on ostettu omaan viljelyyn. Onneksi.  Enemmän vaikuttaa varmaankin että viljelyn lopettaneet näkevät pellon pitämisen omistuksessaan mielekkäänä, eivätkä myy peltojaan vaan vuokraavat. Onhan pellon vuokraaminen aikalailla helpompaa kuin vaikka asunnon vuokraaminen. Vuokralainen ei kovin usein vaihdu, eikä tarvitse  tapetoida vuokralaisten välillä. Varsinaisille sijoittajille pelto on aika vieras omaisuuslajina.
On monia peltoa huonompiakin sijoituskohteita.

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 28.12.23 - klo:22:49

Ja edelliseen ... Muualta rahansa tienanneita "rahamiehiä" on alkanut viljelijöiksi ja kyllä näiden omistukset lisääntyy ja voittavat vuokrahuutokauppojakin. Viljellä voi harrastukseksi ja teettää osan töistä muilla.

Tämä tuntuu olevan selvä suuntaus. On se rahamies sitten oikea rahamies tai vain tavan duunari jossakin firmassa. Ja kaikki versiot siitä väliltä.

Nytkin tuossa kylillä liikkuu huhu et tälläinen sivutoimiviljelijä olisi tehnyt kolminureroisesta ha lukemasta kaupat. Olihan siellä takana jo ennestään hehtaareita mut ei sitä kaiketi ainakaan viljelyllä makseta.

Joku siis ainakin uskoo enemmän peltoon kuin esim. Pörssiosakkeisiin.. 

Eihan tämä mikään uusi juttu ole, ehkä jossain määrin kyllä noussut uuteen suosioon mutta noin historiallisessa mielessä ajatellen muualta tultua rahaa on käytetty tilojen hakkimiseen suurinpiirtein aina.

Luku tai kuuntelusuositus. Hieno tarina siitä kuinka asiat voi mennä päin peetä kun alaa tuntemattomat lähtevät sijoittamaan peltomaahan. 
https://www.wsoy.fi/kirja/elina-grundstrom/ukrainan-musta-multa/9789510491775

Tilanteet vaihtelee. Omalla kylällä on ostajien into laantunut , mutta tonttimaalla on ainakin vielä jonkinlainen kysyntä. Yhdeltä vuokrapellon omistajaltani ostin yhden etälohkon kuusi vuotta sitten  ja oli puohetta toisenkin palan ostosta. Nyt he ovat myyneet tontin tuon palstan metsän puolelta ja alle puolen kilometrin säteellä on 16 tällä vuosituhannella rakennettua taloa.  Niinpä tuokin 8ha taitaa mennä tonttimaan hintoihin . Ei oikastaan harmita ,koska muutama vuosi sitten eivät halunneet vielä myydä ja nyt luultavasti saan tuota viljellä eläkkeelle asti .

Haja-asutusalueen rakennusluvat on aika tiukoille vedettyjä, ellei erikseen perusteta kaava-aluetta, johon tulee kunnan tekemä tie ja vesi/viemäri. Joten jos ollaan kauempana kaupungeista, niin tuskinpa tuo metsänreunojen tonttipalstoitus säteilee pellon arvoon.

Luku tai kuuntelusuositus. Hieno tarina siitä kuinka asiat voi mennä päin peetä kun alaa tuntemattomat lähtevät sijoittamaan peltomaahan. 
https://www.wsoy.fi/kirja/elina-grundstrom/ukrainan-musta-multa/9789510491775

En nyt sanoisi itseäni alaa tuntemattomaksi  Sinne meni rahat ku moppen peehen, mutta riskisijoitukset on riskisijoituksia.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 29.12.23 - klo:08:42

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 28.12.23 - klo:22:49

Ja edelliseen ... Muualta rahansa tienanneita "rahamiehiä" on alkanut viljelijöiksi ja kyllä näiden omistukset lisääntyy ja voittavat vuokrahuutokauppojakin. Viljellä voi harrastukseksi ja teettää osan töistä muilla.

Tämä tuntuu olevan selvä suuntaus. On se rahamies sitten oikea rahamies tai vain tavan duunari jossakin firmassa. Ja kaikki versiot siitä väliltä.

Nytkin tuossa kylillä liikkuu huhu et tälläinen sivutoimiviljelijä olisi tehnyt kolminureroisesta ha lukemasta kaupat. Olihan siellä takana jo ennestään hehtaareita mut ei sitä kaiketi ainakaan viljelyllä makseta.

Joku siis ainakin uskoo enemmän peltoon kuin esim. Pörssiosakkeisiin.. 

Eihan tämä mikään uusi juttu ole, ehkä jossain määrin kyllä noussut uuteen suosioon mutta noin historiallisessa mielessä ajatellen muualta tultua rahaa on käytetty tilojen hakkimiseen suurinpiirtein aina.

Totta tuokin kun historiaa miettii taaksepäin. Ja olet ehkä myös oikeassa et noussut tavallaan uuteen suosioon. Räikeimpänä nyt varmaankin herlinien ja Wahlroosin kartanon hankinnat.

Mutta sitten kun palataan enemmän tänne tavan tallaajien tasolle niin ei tarvitse kauaa ihmetellä jos maatalous ei kannata. Jos kaikki joutuisivat miettimään oman leivän hankkimisen viljelyn kannattavuuden kautta niin voisi tilanne olla aika toinen. Nyt niitä vapaita euroja voi sijoittaa vaikka maatalouteen. Ei siinä tarvitse olla edes bisnestä pelkästään halu omistaa maata riittää. 

Lainaus käyttäjältä: bouli - 29.12.23 - klo:12:26

Luku tai kuuntelusuositus. Hieno tarina siitä kuinka asiat voi mennä päin peetä kun alaa tuntemattomat lähtevät sijoittamaan peltomaahan. 
https://www.wsoy.fi/kirja/elina-grundstrom/ukrainan-musta-multa/9789510491775

En nyt sanoisi itseäni alaa tuntemattomaksi  Sinne meni rahat ku moppen peehen, mutta riskisijoitukset on riskisijoituksia.

No täytyy sanoa että paikallisten olosuhteiden hahmottaminen saattaa tuottaa vähän työtä alaa tuntevallekin, mustan mullan alueellekin mahtuu monentasoista peltoa niin viljeltävyyden kuin sijainnin puolesta.

Haja-asutusalueen rakennusluvat on aika tiukoille vedettyjä, ellei erikseen perusteta kaava-aluetta, johon tulee kunnan tekemä tie ja vesi/viemäri. Joten jos ollaan kauempana kaupungeista, niin tuskinpa tuo metsänreunojen tonttipalstoitus säteilee pellon arvoon.

Tässä lienee kuntakohtaisia eroja. Täällä on käsittääkseni saanut melko kivuttomasti rakennuslupia näille haja-asutus tonteille. Mutta se on totta että ihan kauheaa tontti odotusarvoa en minäkään näkisi puhtaalla peltomaalla vaikka vieressä olisikin metsäntontteja.

Pääosin peltoa on ostettu omaan viljelyyn. Onneksi.  Enemmän vaikuttaa varmaankin että viljelyn lopettaneet näkevät pellon pitämisen omistuksessaan mielekkäänä, eivätkä myy peltojaan vaan vuokraavat. Onhan pellon vuokraaminen aikalailla helpompaa kuin vaikka asunnon vuokraaminen. Vuokralainen ei kovin usein vaihdu, eikä tarvitse  tapetoida vuokralaisten välillä. Varsinaisille sijoittajille pelto on aika vieras omaisuuslajina.
On monia peltoa huonompiakin sijoituskohteita.

Pitkään omistettua arvonsa yli tuplannutta peltoa ei oikeastaan verotuksellisesti  kannata myydä ennen kuolemaansa jos rahalle ei akuutti tarve ole. Jos ajatellaan että eläkeläinen myy pellon antaakseen rahaa lapsilleen, niin ensin menee 20% pääomaveroa hankintameno-olettaman jälkeenkin, ja sitten ehkä lahjaverot päälle. Jos taas pelto siirtyy perintönä (tai lahjana) niin rintaperillinen maksaa pienen lahja/perintöveron mutta jos pelto arvotetaan siinä kohtaan tulevaan myntihintaan, se on kaupan ainoa vero varainsiirtoveron ohella.

edit: Ja sama kyllä koskee muutakin omaisuutta, eli omaisuutta jonka myynnistä tulisi myyntivoittoa, ei kannata myydä ennen lahjoittamista. Monet lahjoittajat kuvittelevat sen rahaksi muuttamisen etukäteen helpottavan, ja niin voikin olla, mutta verottaja kuittaa silloin merkittävästi ylimääräistä välistä. Esim. pitkään omistetut osakkeet kannattaa siirtää suoraan arvo-osuustililtä toiselle. Ja niistä kannattaa tehdä lahjaveroilmoitus ja lahjaverotuksen jälkeen ne voi saaja myydä ilman lisäveroja.

Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 29.12.23 - klo:13:35

Lainaus käyttäjältä: bouli - 29.12.23 - klo:12:26

Luku tai kuuntelusuositus. Hieno tarina siitä kuinka asiat voi mennä päin peetä kun alaa tuntemattomat lähtevät sijoittamaan peltomaahan. 
https://www.wsoy.fi/kirja/elina-grundstrom/ukrainan-musta-multa/9789510491775

En nyt sanoisi itseäni alaa tuntemattomaksi  Sinne meni rahat ku moppen peehen, mutta riskisijoitukset on riskisijoituksia.

No täytyy sanoa että paikallisten olosuhteiden hahmottaminen saattaa tuottaa vähän työtä alaa tuntevallekin, mustan mullan alueellekin mahtuu monentasoista peltoa niin viljeltävyyden kuin sijainnin puolesta.

Jep. Tuota Ukrainan tilannetta kun tulee seurattua enenmmänkin kuin tiiviisti, niin näkee niistä videoistakin että ei kaikki oo aakeeta laaketa vaikka siellä peltoa onkin. Kulttuurierot varmaan suurin ongelma, tai on olleet, noissa itäblokin maissa. Ukraina menossa hyvään suuntaan länteen suuntautuessa, mutta toivottavasti nämä oikeasti isot yhtiöt ei pääse enää yhtään suurempaan rooliin viljelyssä ja varsinkin omistuksessa. Tai Kiina/Intia. Toki toiveajattelua.
Mustanmullan alueen totaalinen kapitalistinen hallinta voi aiheuttaa mielenkiintoisia selkkauksia maailman markkinoilla, kun on täysin ohjailtavissa/manipuloitavissa.

Joskus vuonna 1990 oli täällä rakennusluvat tosi tiukassa . Nyt saa lupia käytännössä kaikki haja-asutus alueelle. Asemakaava alueella kaupunki ostaa maat ensin ja  sitten vasta rakennetaan. Itselläkin on muuta ha asemakaava alueella ja sieltä en itse tontteja saa kaupan . Tai ainakaan rakentaa mitään ei kukaan saa. Kaava-alueen ulkopuolelle rakennetaan koko taloja pelloille. Toki nyt ei rakentaminen ole kovin vilkasta takavuosiin verrattuna.

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 28.12.23 - klo:22:49

Ja edelliseen ... Muualta rahansa tienanneita "rahamiehiä" on alkanut viljelijöiksi ja kyllä näiden omistukset lisääntyy ja voittavat vuokrahuutokauppojakin. Viljellä voi harrastukseksi ja teettää osan töistä muilla.

Tämä tuntuu olevan selvä suuntaus. On se rahamies sitten oikea rahamies tai vain tavan duunari jossakin firmassa. Ja kaikki versiot siitä väliltä.

Nytkin tuossa kylillä liikkuu huhu et tälläinen sivutoimiviljelijä olisi tehnyt kolminureroisesta ha lukemasta kaupat. Olihan siellä takana jo ennestään hehtaareita mut ei sitä kaiketi ainakaan viljelyllä makseta.

Joku siis ainakin uskoo enemmän peltoon kuin esim. Pörssiosakkeisiin.. 

Noi on mielenkiintosia näkökantoja...

Jos joku tekee töitä enemän tienatakseen ja laittaa rahansa vaikka sihen peltoon, maksaen hintaa mitä pystyy, niin se on jotenkin väärin? Pitäskös sen nillittäjän sitten tehdä rahaa enemän että pärjää kilpailussa?

Kö?

Tässä ketjussa kun hehkutetaan näitä vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja, niin ihan omasta kokemuksesta voisin kommentoida, että pelto ja metsä on olleet ylivoimaisesti varmimpia sijoituskohteita. Henk.kohtaisesti pidän metsää vielä parempana kuin peltoa. Suurimpana syynä sen likviditeetti pitkässä juoksussa sekä ahkerasti hoidettuna pääoma kasvaa loogisesti vuosien saatossa. Pellon suurin riski on ostajien puute tulevaisuudessa. Tämä koskee myös asuinkiinteistöjä. Todella tarkkaan saa miettiä, mistä sen kämpän ostaa. Hyvä hinta-laatusuhde ei riitä, jos pitkällä tähtäimellä uhkana on raju ylitarjonta. Hyvä esimerkki mm. Jämsä. Viime vuonna valmistunut yksi uusi omakotitalo. Kaikki ymmärtävät miksi näin. Osakkeissa on helmiä, mutta myös paljon epäonnistumisia. Vain harva yhtiö on ikuinen ja suurikin firma seisoo loppujen lopuksi savijaloilla, jos sen toimintaolosuhteissa tapahtuu dramaattisia muutoksia. Omistuksissa tulisi olla dynaaminen elementti mukana, toisin sanoen, niistä pitäisi pystyä luopumaan nopeasti, jos tilanne sitä edellyttää. Maa on jotenkin sellainen, että siihen on ollut helppo sitoutua "lopullisesti". Kaikki muu on vähän sellaista "nääh, menköön". Kaikissa on puolensa, se hajauttaminen lienee edelleen järkevä ratkaisu. Kaikkien rahojen ei tarvitse olla niin tuottavasti kiinni, kunhan ne palvelevat sitä hajauttamisen ideaa.

Muualta rahansa tienannut? Se tuntuu olevan joillekin kova paikka. Eikö viljatilaa saisi laajentaa? Onko kaikki viljatilat harrastustiloja?  Vai onko olemassa joku hehtaariraja jonka yläpuolella olevat saavat laajentaa, jotka katsotaan ns. Paremmiksi viljelijöiksi, tai voisiko sanoa oikeiksi viljelijöiksi.