Olipa kerrassaan hyvä juttu "Suomalainen maaseutu"-lehdessä (SM 1.12.2023/sivuilla 22-23): Uuron Sähkö ja Dieselkorjaamo Oy, hieman Joensuusta pohjoiseen, 73-tien risteyksestä piilossa, aina vuoteen 2018 asti. Tulipalon jälkeen korjaamo siirtyi Liperiin, Siikasalmen entisen maatalousoppilaitoksen tiloihin. Pienviljelijä on ollut piiitkään Jussin ja Anteron vakioasiakas, etenkin silloin kun oli näitä dieselvolvoja ja jolloin ajettiin n.85 000 km vuodessa, josta iso osa itänaapurin mailla. Huippumiehet, molemmat!

Terveisin,
tyytyväinen vakioasiakas

just tuo pistää miettimään tulevaisuutta.   kuka enää osaa/kehtaa/pystyy/jaksaa tehä noita vanhoin koneitten korjauksia.       tulipa tuosta mieleen jopa lypsykoneen  tykyttäjän huolto/testaus.      eläkeläinen haasto et ei enää ole huoltomiehillä testeriä jolla nuita testais tahi säätäis...        kaks kertaa on nuita miunkin jo huollettu ja säätetty kun ovat paukuttannu jo vuotesta 1982!         aina pitää rassata...   ekat joutu hylkyyn ku loppu varaosien saanti...

just tuo pistää miettimään tulevaisuutta.   kuka enää osaa/kehtaa/pystyy/jaksaa tehä noita vanhoin koneitten korjauksia.       tulipa tuosta mieleen jopa lypsykoneen  tykyttäjän huolto/testaus.      eläkeläinen haasto et ei enää ole huoltomiehillä testeriä jolla nuita testais tahi säätäis...        kaks kertaa on nuita miunkin jo huollettu ja säätetty kun ovat paukuttannu jo vuotesta 1982!         aina pitää rassata...   ekat joutu hylkyyn ku loppu varaosien saanti...

Loppujen lopuksi vanhat ovat tavallaan paljon helpompia korjata kun vaan vaivautuu.
Ei tarvitse etsiä mystisiä väylävikoja, ei etsiä viallista anturia, ei saastevehkeitä, ei tarvitse purkaa konetta mahdottomasti että sen saa vaikka katkaistua. Ei ole edes ilmastoinnin putkia. Viat reiluja kulumavikoja ja rikkoutumisia.
Harvoin vanhassa tietysti pääsee sillä että rassaa muutaman minuutin hapettunutta liitintä kopin alla vaan joutuu kaapimaan pikeentynyttä moskaa koneen uumenista ja ottamaan sen haalariasenteen.
Viat ovat selviä mekaanisia vikoja, joskin joskus hankalia korjata edullisesti kunnolla. Esimerkkinä vaikka väljäksi kulunut etuakselin keinu kun puslien lisäksi on mennyt jo muutakin rautaa.

Vanhoissa auttaa paljon jos tietää kokemusperäisesti tyypilliset ongelmat.
Vanhoihin ei saa enää samalla lailla huoltokoulutusta kuin uusiin, pitää pärjätä kokemuksella ja yleisellä korjaustaidolla. Uusiin saa maahantuojan tms. merkkikurssit mutta sen pajalle ilmestyneen Nuffieldin tai Belaruksen kanssa pitää tulla toimeen masinistipalstan ja Belkku-foorumin vinkeillä  ja omilla hoksottimilla.

Aika paljon on tapahtunut koneenkorjaus paikkojen suhteen täs 30 vuodes kun itte oon niitä tarvinnut. Jos yrittäjä jää eläkkeelle niin sitä ei jatka enää kukaan. Nykyään jos soittaa viikonloppuna tai juhlapyhinä, niin siihen ei vastaa kukaan ja joutuu pelkästä häirinnästä  mustalle listalle ihan varmasti. Vaikka olisi kyse karjatalouden koneista. Ennen samat huoltajat piti valtttina sitä että lähdetään korjaamaan lypsykone la iltana. Nyt odotetaan tiistaihin, koska kait koko maan kattava päivystysverkosto on käytössä. No hyvä tietysti näinkin, mutta turha mielestäni pelihousujaan on repiä, jos tästä tietämättömänä sattuu soittamaan tuttuun numeroon.

Ja sitten kaikki viljelijät nähdään persaukisina (vaikka olisi ennestään tuttu huolto) ja välillä lasku (pienikin)  pitää maksaa ennen kuin vehettä saa edes pois pajalta. Viljelijöiden luotto on siis mennyt. Lisäksi tuntuu huolloilla olevan palavaa halua siirtyä suurempiin keskuksiin, vaikka korjausajan saaminen joskus nytkin pitkissä kantuumissa. No sitten on huoltoja jotka on lähellä, mutta satojen kilometrien päästä tuloo laitteita korjattavaksi.

BTW joskus oon pulun paskaa räkinyt welgerin paalaimeen. Syksyllä ne sitten antautuivat ja luulin jo että pyörän akseli ja runko porsii lopunkin. Sain sen sitten pika pikaa pajalle, niin "loppi" joka otti paalaimen työn alle ilmoitti, että en muuten ole hitsannut ikinä Onneksi joku mopon pakoputken hitsari loppi lupas auttaa "vinku koneen käyttäjää" joten lopputulos siinä kiireessä ihan hyvä 

just tuollasia mopon pakarin hitsareita tarvitaan..   mut eihän kossit enää laittele vaan ajaetaan niiin pitkään kun toimii ja sit hylätään..jos ei jesarilla ja rautalankalla saa koottua...

juuu, nuo vanhat asentajat oli ihan toista kuin nää nykyset.   10-16 on työpäivä ja jos ei kerkii ni sit joskus jatketaan hommaa..    tuossa vuos takasin meni tankin kompura ja just eläkkeelle jäävä asentaja tuli ja laittoi koneen uusiks,  käytetty tilalle ja homma toimii..   manas vaan ite kuin on vieläkii hirmu kiire kun ei nuoret teekään moisia siirtoja..   ja ite joutuu nuita tekeen vaikka eläke alkaa jo ens viikolla...            mietti et milloin voip heittää puhelimen mäkeen...

just tuollasia mopon pakarin hitsareita tarvitaan..   mut eihän kossit enää laittele vaan ajaetaan niiin pitkään kun toimii ja sit hylätään..jos ei jesarilla ja rautalankalla saa koottua...

juuu, nuo vanhat asentajat oli ihan toista kuin nää nykyset.   10-16 on työpäivä ja jos ei kerkii ni sit joskus jatketaan hommaa..    tuossa vuos takasin meni tankin kompura ja just eläkkeelle jäävä asentaja tuli ja laittoi koneen uusiks,  käytetty tilalle ja homma toimii..   manas vaan ite kuin on vieläkii hirmu kiire kun ei nuoret teekään moisia siirtoja..   ja ite joutuu nuita tekeen vaikka eläke alkaa jo ens viikolla...            mietti et milloin voip heittää puhelimen mäkeen...

Toisaalta noissa hommissa on moni polttanut itsensä ihan loppuun, tiedän jo vuosia sitten lopettaneen asentajan joka vaihtoi numeronsa salaiseksi kun jäi eläkkeelle eikä kertonut uutta numeroa edes entiselle työnantajalleen.

Lisäksi tuntuu huolloilla olevan palavaa halua siirtyä suurempiin keskuksiin, vaikka korjausajan saaminen joskus nytkin pitkissä kantuumissa.

Tuo voi olla myös päämiesten halu. Maahantuojat / valmistajat haluavat huoltofirmojen olevan riittävän suuria, jotta niille tulisi riittävä rutiini harvinaisempienkin tapausten huoltamiseen. Yhden miehen pajat voivat olla heikoilla sopimushuoltopaikkojen tavoittelussa, vaikka huoltajista sinänsä pulaa lieneekin.

juuu.  ei kntsi alkaa maahantuojien huoltajiks kun pärjää ilmankii..   kuhan on mainetta kylillä..    tuossa yks on yrittäny jo vuosikymmenen eläkkeelle mut ei nyt kun on töitä niiiin pirusti...   uutta yrittäjää ei virmaan löytynä vuosiin...

Ennen huoltaja/korjaajana toimiminen on ollut elämäntapa. Nykyään ihan ymmärrettävästi joskus haluttaisiin pitää vapaatakin. Ei näissä kannata itseä loppuun polttaa. Samalla on sit tullut päivystysmaksut, ylityökorvaukset, kilometrirahat jne. Ennen se oli muutama kymppi kun huoltomies kävi jonkun anturin vaihtamassa.

Sinänsähän ei tässä mitään vikaa ole että huoltomiehetkin haluavat "elämän". Ongelma on siinä et maatalous ei pysty maksamaan näitä nykyajan vaatimuksia.

elämähän se on kun töitä tekee..  ei kukaan vaati koko vuorokautta tekemään,   mut osaamista nuissa vanhoissakin koneissa tarttee.     ei se että pitää aloittaa opettelemalla tunnistamaan jakari tahi meisseli....

Ennen huoltaja/korjaajana toimiminen on ollut elämäntapa. Nykyään ihan ymmärrettävästi joskus haluttaisiin pitää vapaatakin. Ei näissä kannata itseä loppuun polttaa. Samalla on sit tullut päivystysmaksut, ylityökorvaukset, kilometrirahat jne. Ennen se oli muutama kymppi kun huoltomies kävi jonkun anturin vaihtamassa.

Sinänsähän ei tässä mitään vikaa ole että huoltomiehetkin haluavat "elämän". Ongelma on siinä et maatalous ei pysty maksamaan näitä nykyajan vaatimuksia.

Mä vähän kritisoin sitä, että monet moittii esim maatalouskonehuoltojen hintoja. Onko se 65-80 tunnilta sitten kallista ? Toki se omaan ansioon verrattuna on hyvinpalkattua, mutta samalla huoltajalla on koneet , halli, tietotaito ja oikeat osat ja öljyt hyllys. Tietysti edellyttäen että sitä tietotaitoa on, mutta aika äkkiä jyvät erottuu akanoista tässäkin asiassa. Toki harvoin niissä suodattimissa tai öljyissä on alennus-% mitä huollossa käytetään. Itte vois saada jopa ne halvemmalla, mutta en tiedä ... aika vähä on enää tullut itte osteltua. Työn osuus esim tr huollossa on kumminkin melko pieni ja onhan se sosiaalinen tapahtuma kun pääsee pajalle kahville / juttelemaan 

Itte kattelin pajalla joku päivä sitten kun pari asentajaa aloitti jonkun  kurottajan vaihdelaatikon avaamista. Luultavasti sen korjaamisen uskottiin tulevan halvemmaksi kuin rikkinäisen laatikon vaihto uuteen ( 30 000 e).

Joo täällä kylän paja ottaa 95+alv tunnilta, siis on tälläinen joka korjailee kaikkea, mönkijää isompaa. Kun merkkikorjaamon hinnat on alle tuon ja tulee kerralla nopeammin kuntoon….

Muuan traktorikauppias oli sanonut, että hänellä on pitkä varauslista mm. 110-fiiateista, jos tulee myyntiin, kun hienojen nykytraktoreiden remontissa kymppitonni on pikkuraha.

just tuo hupsua nykyään,  kun nuo vanhat kunnon koneet häviää myynnistä alta aika yksikön ja sit nuita sähköhirviöitä seisoo rivissä vuosia..   just tuossa katoin kuin hankkijan pihassa yrittivä laittaa claasia kuntoon kun olikin kesälöpöillä töihin lauitettu.... ei hyä pöäivää,   valtu selvii suotimen vaihtolla ja aineen kunnostuksella...   tuossa virma teki töitä!!!

just tuo pistää miettimään tulevaisuutta.   kuka enää osaa/kehtaa/pystyy/jaksaa tehä noita vanhoin koneitten korjauksia.       tulipa tuosta mieleen jopa lypsykoneen  tykyttäjän huolto/testaus.      eläkeläinen haasto et ei enää ole huoltomiehillä testeriä jolla nuita testais tahi säätäis...        kaks kertaa on nuita miunkin jo huollettu ja säätetty kun ovat paukuttannu jo vuotesta 1982!         aina pitää rassata...   ekat joutu hylkyyn ku loppu varaosien saanti...

periaatteessa pitäs lypsykone huoltaa hiukan useemmin ja nimenomaan tykytin toiminta tarkistaa että toimii. T.Eikä mitään turhanpäivästä vaan ihan maidon laadun varmistusta eli utareteveyttä vaalien. Oksa lie kokee asia jonain simputuksena. Ja parei ettei ala rassaan kun ei tiedä mitä tekee.Muutoin voit haistaa pitkän vinyylin tykyttimines. mokomakin helkutin savolainen