Luomussa rikkakasvit torjutaan viljelykierrolla ja mekaanisilla menetelmillä, eikä missään luomutukiehdoissa käsketä jättää viljelyksiä pahuuden haltuun. Kunnon luomuviljelijät hoitavatkin rikkojen torjunnan asiallisesti, tukioptimoijat levittelevät naapurivihaa siemen kerrallaan ympäri kylää.
Karjatilakierrossa lampaiden, nautojen ja kaikenlaisten muiden karvaisten möhkiäisten kanssa se luomu onkin vähintään samanlaista kuin tavanomaisessa viljelyssä: laitumet ja niittonurmet kun niitetään pitkin kesää. Kasvitilana on hiukan eri asia, onko rikkaäestettävää 30 ha vai 1300 ha. Yksistään hukkakaura johon ei voi käyttää hukkiksen kasvunsäädettä, kuten Broadwayta tai Sekatoria, on aika homma käydä noukkimassa vaikka 6-700 ha:n alalta. Lisäksi hintelä ravinnetila tekee viljasta semmoista läpikuultavaa, sieltä sieltä se vaikkapa saviruoho pöngertää läpi.
Joka tapauksessa Pro-Agrian asiantuntijat ovat neuvosysteemillä varmasti ohjanneet oikeisiin mekaanisiin torjuntatoimiin.
Minusta olennaista on juuri se, että kun kasvinviljelyluomun reunaehdot ajan myötä realisoituvat, eipä se mitään kasitonnarin tuuheata, rikatonta viljahalmetta ole. Ylikalliita luomupussilannoitteitakin on eri asia ostaa pari suursäkillistä sinne takapihan palstalle osoittamaan luomun hyvyyttä, verrattuna tuhat säkkiä tai 500 yhdistelmäkuormaa jotain biokompostia. Leveimmät rikkaäkeetkin taitavat olla 12 m leveitä, ei ole tainnut vuosiin esimerkiksi tuhatta hehtaaria monikaan viitsiä lähteä 12 m ruiskulla läpikäymään.
Yksi luomuohrapelto viime kesänä, sieltä ei näkynyt ohraa ollenkaan. Ohdake ja valvatti oli tummanviolettina mattona siinä kukkimassa. Otin kuvan, mutta en laita sitä tänne.
-SS-