No, kyllä kolmivuotisen apilanurmen jälkeen typpilannoitustarve on alhaisempi kuin kolme vuotta kevätviljaa, vähän vinoonkin tulkittuna.
Se, miten erilaiset kasvustot sitten säilyttävät ravinteet talven yli, onkin jo monimutkaisempi juttu. Pienimmät päästöt ovat tietysti tilanteessa, jossa maa on suht. kuollut eikä ravinteita ole jäänyt edellisestä kasvustosta yhtään...
Olen pariin otteeseen perehtynyt keskeisen Euroopan viljelykulttuuriin ja kyllä pääsääntönä on elävä kasvusto talven yli, jos tavoitteena on minimoida huuhtoumat. Ja vaikkapa syysvehnää ei pidetä kovinkaan kummoisena, parempi on vaikka joku roteva kerääjäkasvusto tyyliin keltasinappi. Vaikka sen talvi tappaakin ja sitä kautta huuhtoumariski kasvaa.
Viherlannoitusnurmi vaatii hoitoa siinä missä satonurmikin. Esmes itse täydennämme nurmis aina keväällä, lopetusvuoden kevättä lukuunottamatta. Ehkä tämä pakkonurmettaminen on rapautuneen nurmiosaamisen lisäksi luonut kulttuuria, jossa tavoitteena on vain minimoida kulut ja v1tutus, ei hakea maksimaalista hyötyä. Mikä on kyllä harmillista, kaikkien näkökulmasta.