Jätetään taloudellinen kannattavuus ja politiikka kokonaan pois ja keskitytään siihen mielenkiintoisempaan.

Onko tutkittu tai havaittu, millä tavoin eri typensitojabakteerit elävät eri maalajeissa? Tarkoitan aikoja, jolloin isäntäkasvia ei ole kasvussa. Tai jos on vähävetyinen ylikalkittu, onnettomalla kationinvaihtokapasiteetilla varustettu soramonttupelto. Millä se raukka elää? Vai onko parempi, jos ymppää aina.

Jätetään taloudellinen kannattavuus ja politiikka kokonaan pois ja keskitytään siihen mielenkiintoisempaan.

Onko tutkittu tai havaittu, millä tavoin eri typensitojabakteerit elävät eri maalajeissa? Tarkoitan aikoja, jolloin isäntäkasvia ei ole kasvussa. Tai jos on vähävetyinen ylikalkittu, onnettomalla kationinvaihtokapasiteetilla varustettu soramonttupelto. Millä se raukka elää? Vai onko parempi, jos ymppää aina.

Kyllä ne ovat aika sitkeähenkisiä. Ymppituottajan kannalta vähän huono juttu, mutta viljelijä voi ajatella tietysti toisin...

Yksikin onnistunut kasvusto onnistuu lisäämään maan typpibakteeripopulaation varsin hyväksi. Seuraavaan viljelykertaan säilymisessä ratkaisevin yksittäinen tekijä on maan pH. Happamassa määrä laskee nopeammin, kalkitussa (pH>6) nämä kotoisten apiloiden, herneen ja virnojen bakteerit useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Mailasten bakteeripopulaatio tippuu nopeammin. Kvantitatiivisiä pitkäaikaisseurantoja ei ole oikein julkaistu, joten täsmällisiä lukuja on vaikea antaa.

Noin omassa viljelyssä, kun olen lähtenyt happamien sulfaattisavien päälle rakentamaan peltojen kasvukykyä, parikin ymppäyskierrosta näyttää tarpeelliselta. Taas neutraaleilla savikoilla tai moreenimailla näyttää isoisänkin hyvä apilikko vielä jälkivaikutusta. Tätä kaikkea pitää sitten punnita ymppäyksen kustannusta vastaan; ehkä olisi pitänyt todennäköisyyslaskentaa ja vakuutusmatematiikkaa opiskella enemmän?

Nythän tässä olisi hyvä sauma markkinoida ymppejä, jos resursseja vaan riittää. Vaikka typensidontakasvien reipas kierto ihan tavanomaisessakin viljelyssä on näyttänyt hyötynsä, aihe saattaa vielä monellakin tilalla kuulua sinne hömppään. Moni kasvitila ei periaatteestakaan laita hömppää, koska se on jumalan viljan pilkkaa. Se kertoo näköalattomuudesta. Usein toisaalta kertoo myös turhautumisesta koko nykyiseen maataloustouhuun.

Ongelma on ehkä osin siinä, että ympäristötukiehdot nähdään yleensä punaisena vaatteena ja vihreiden salajuonelta. Siksi kaikki vähänkin väkisin yritetyt hiilensidonnat ja muut "hömpät" tukiehdoissa halutaan heittää romukoppaan, jos siitä ei saa tarpeeksi tukirahaa. Millä sitä sitten saa tiloille kerrottua, että pienikin viljelykierto, myös niillä parhailla lohkoilla, on hyväksi? Hyvä kysymys. Ehkä ensin pitäisi saada tukiehtoniskalenkin tunne pois.

 

Millä sitä sitten saa tiloille kerrottua, että pienikin viljelykierto, myös niillä parhailla lohkoilla, on hyväksi?

Muistelen joskus 90-luvulla  juuri kun joku (kansallisen maatalouspolitiikan aikainen) kolmivuotinen pakkokesanto oli lopussa ja niitä kynnettiin taas viljalle. Olin jossain tutkimussuunnitelma-aiheisessa palaverissa Jokioisilla, kun mr. Viljamies Jaakko Köylijärvi vaan totesi, ettei "koskaan ole nähnyt yhtä paljon lakoviljaa maakunnassa" . Nurmen esikasvivaikutukseen ei uskottu tulokset näkyivät..

Tuon jumalanvilja-argumentin luulen jääneen jo taakse, tulkitsen asiaa enemmän yleisenä muutosvastarintana, mikä ei kyllä juurikaan muutosta helpota...

Ja kyllä palkokasveilla on epäilemättä kysyntää tänä vuonna,  toivottavasti vaan siementä laadukkaista lajikkeista on riittävästi tarjolla.

Lainaus käyttäjältä: Moottoripolkupyörä Man - 01.01.23 - klo:19:00

Millä sitä sitten saa tiloille kerrottua, että pienikin viljelykierto, myös niillä parhailla lohkoilla, on hyväksi?

Muistelen joskus 90-luvulla  juuri kun joku (kansallisen maatalouspolitiikan aikainen) kolmivuotinen pakkokesanto oli lopussa ja niitä kynnettiin taas viljalle. Olin jossain tutkimussuunnitelma-aiheisessa palaverissa Jokioisilla, kun mr. Viljamies Jaakko Köylijärvi vaan totesi, ettei "koskaan ole nähnyt yhtä paljon lakoviljaa maakunnassa" . Nurmen esikasvivaikutukseen ei uskottu tulokset näkyivät..

Tuon jumalanvilja-argumentin luulen jääneen jo taakse, tulkitsen asiaa enemmän yleisenä muutosvastarintana, mikä ei kyllä juurikaan muutosta helpota...

Ja kyllä palkokasveilla on epäilemättä kysyntää tänä vuonna,  toivottavasti vaan siementä laadukkaista lajikkeista on riittävästi tarjolla.

Kunnioitan Köylijärven ammattitaitoa, mutta tuossa syy-seuraussuhteessa hän meni pahasti metsään.

Tuolloin oli kovia viljaylituotantovuosia kauttaaltaan, kesannot poisluettuna ! EU-neuvotteluja kiihdytettiin, koska markkinoimismaksut olivat jo 80 penniä kilolta. Se, että palkkiokesannot laitettiin normaalijakauman 20% osuuden heikoimmille pelloille, oli vain järkevää. Kokonaisssato ei laskenut, vaikka palkkiokesantoja oli 400000 ha, muita kesantoja 200000 ha. Meillä oli 1988-1991 tuollainen palkkiokesannointi, ensimmäisenä vuotena ei meinannut silppuri tai niittokone mennä läpi, kolmantena vuotena oli jo hyvin huuhtoutunut heinänurmi, apilat kuolleet jääpoltteeseen, ja semmoista läpinäkyvää heinähuntua enää oli, oli joutuisa niittää jopa sormipalkkikoneella. Useampi vuosi hinkkahinkkaa, ja glyfosaattiakin meni, kun otin uudelleen viljelyyn.

Satotasojen kehitys oli silloin jo selvää, yltiömärkä 1981 - vuosi ja äärimmäisen kylmä kesä 1987 näkyivät selvänä notkahduksena, mutta trendi siltikin oli vahvasti nouseva. 2000-luvulla ravinteiden käyttö on vähentynyt, peltotaseet ovat miinuksella fosforin osalta, silti nouseva trendi on edelleen ollut vallitseva. Nyt säät saattavat kiusata jatkossa entistä enemmän.


Kuva: satotason kehitys 20 vuoden aikana ennen EU:ta ( MTT)


Kuva: Viljasatojen kehitys 22 viime vuoden aikana, huomaa 2017 ja 2019 kosteat vuodet, ja 2018 äärimmäinen kuivuus. (Luke)

Viherkesannointi, jossa vihermassa jää talven liottamaksi, aiheuttaa enemmän liukoisen ravinteen valumia kuin paljas mullos. Tästä on näyttöä Kanadan vesiensuojeluohjelman tuloksien muodossa. Rantapeltojen nurmivöhykkeet lisäsivät ravinteita, vaikka muuta olisi luullut. Syy lienee se, että kasvuston vihreän massan solut rikkoutuvat pakkasissa, ja sulakaudet liuottavat solunesteet ravinteineen vesistöön.

-SS-

hienoa lukea jotain totella oikeeta asiaa..

Palkkiokesantovuosina meidän tilan pelloille ilmaantui hukkakaura, niitä ennen tuo kasvi oli tuttu vain Maaseudun Tulevaisuuden sivuilta.

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Jos viljalleen saa hyvän hinnan, niin kalliillakin lannoitteella saa vielä hyvän katteen hyvälaatuisesta pellosta.

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:15

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Jos viljalleen saa hyvän hinnan, niin kalliillakin lannoitteella saa vielä hyvän katteen hyvälaatuisesta pellosta.

Tätä yritin pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, että kyse on lopulta aina siitä mitä viivan alle jää.

Apilaviljelijöillä riskit on pienempiä mutta hintapiikin kohdalla vastaavasti tulee takkiin.

Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 02.01.23 - klo:10:18

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:15

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Jos viljalleen saa hyvän hinnan, niin kalliillakin lannoitteella saa vielä hyvän katteen hyvälaatuisesta pellosta.

Tätä yritin pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, että kyse on lopulta aina siitä mitä viivan alle jää.

Apilaviljelijöillä riskit on pienempiä mutta hintapiikin kohdalla vastaavasti tulee takkiin.

Mielenkiintoinen tapa ajatella.. Väitätkö siis, että apilaviljelijöille jää hintapiikin sattuessa viivan alle negatiivista? Rohkenen kyllä epäillä.

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:41

Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 02.01.23 - klo:10:18

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:15

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Jos viljalleen saa hyvän hinnan, niin kalliillakin lannoitteella saa vielä hyvän katteen hyvälaatuisesta pellosta.

Tätä yritin pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, että kyse on lopulta aina siitä mitä viivan alle jää.

Apilaviljelijöillä riskit on pienempiä mutta hintapiikin kohdalla vastaavasti tulee takkiin.

Mielenkiintoinen tapa ajatella.. Väitätkö siis, että apilaviljelijöille jää hintapiikin sattuessa viivan alle negatiivista? Rohkenen kyllä epäillä.

Olisko tarkoitus sanoa niin et jos sitä apilaa on vaikka 25% alasta ja loput 75% viljaa niin satoa tulee samassa suhteessa. Ja näin ollen myytävää 75% verran normaalista.

Mut jottei olisi ihan näin helppoa niin mikäli se vihervaihtoehto kiertää lohkoilla eikä vaan niin et on huonoilla lohkoilla aina niin voisi olettaa et satotaso nousee jonkin verran. Itse en usko 25% nousuun mutta jos samalla lasketaan et lannoitetta ja muutenkin kulua on 25% vähemmän niin tulos voi olla sama. Kasvukausissakin on eroa toisena vuonna koko ala voi antaa huippusadon toisena sit kaikki menee pommiin.

Pidemmässä juoksussa kai ajatus ainakin savimailla on et saadaan orgaanista ainesta lisää ja näin ollen ääriolosuhteitakin kestetään paremmin. Sadon myymis ajankohdalla on myös vaikutusta ja voihan pienempää satoa varastoida myös kauemmin ilman investointia varastotiloihin. Näin hintapiikkikin voi olla mahdollinen.

Kaiken kaikkiaan niin tilakohtainen asia et jokaisen on omassa päässä mietittävä ja kenties kokeiltava mikä itselle on paras. Tähän asti viherjutut ovat ainakin täällä alueella olleet tavisviljatiloilla vain niitä huonojen lohkojen juttuja. Muilla sit yritetty tuottaa maksimaalisesti. Tuleva tukikausi ja korkea lannoitteiden hinta saattaa muuttaa tätä..

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:41

Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 02.01.23 - klo:10:18

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:15

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Jos viljalleen saa hyvän hinnan, niin kalliillakin lannoitteella saa vielä hyvän katteen hyvälaatuisesta pellosta.

Tätä yritin pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, että kyse on lopulta aina siitä mitä viivan alle jää.

Apilaviljelijöillä riskit on pienempiä mutta hintapiikin kohdalla vastaavasti tulee takkiin.

Mielenkiintoinen tapa ajatella.. Väitätkö siis, että apilaviljelijöille jää hintapiikin sattuessa viivan alle negatiivista? Rohkenen kyllä epäillä.

Sanavalintani ontui. En tarkoita negatiivista tokikaan vaan niin kuin ja101 tuossa selvensikin

Perustuuko nuo Kanadan havainnot ihan molekyylitason sidoksiin ja sitä kautta sulamisveden "päästö" litkuihin vai onko niissä eroosiovaikutus mukana? Eli viekö virta mennessään isompia jään rikkomia kasvipartikkeleita.

Suojavyöhykkeiden kasvimassan poisto puoltaisi tätä kokonaisvaikutusta, mutta taas pelkkien niittämättömien suojakaistojen ravinnekeräys ei siten olisikaan hyvä asia. Koska sitten kasvukauden aikana kerääntyneet ravinteet liukenisivat ja myös eroosion vaikutuksesta poistuisivat tästä ravinnekonsentraatiokaistasta talven jälkeen.

Jos suojakaistan tilalla olisi ihan kunnon vesivako se saattaisi peltolohkosta riippuen kerätä eroosion aiheuttamat ravinteet niin kauan kun sulamisvedet mahtuvat vesivakoon. Reippaalla rinnepellolla tai tulvapellolla tämäkään ei olisi mikään ratkaisu. Ehkä jankkuroitu koskematon suojakaista vähentäisi eroosiovaikutusta. Ja toisaalta tämä taas edistäisi vähämultaisilla kevyillä mailla kationien karkaamista syvempiin maakerroksiin.

Toisaalta taas syyskynnetty maa saattaisi läpäistä vettä paremmin sulamisvaiheessa, jolloin vesi ei kulkeutuisi sinne ojien varsiin pintavaluntana. Ja taas toisaalta tällainen pellon pinta nopeassa sulamisessa muuttuisi eroosion pelikentäksi. Kultaisen keskitien hakeminen on aina peltokohtainen.

Ja vaikka taloudellisesti olisi tärkeää yrittää estää typen karkaamista, havainnot pakkasen vaikutuksesta myös muihin ravinteisiin olisi hyvä ottaa huomioon. Ja tähän kun lisää vielä sen hiilen haihtumisen, saadaan lisää muuttujia kehiin.

Ja sitten käytännössä kun tilakoot kasvavat ja peltoja on siellä täällä ja osa on vuokrapeltoja, täsmäiskuja jokaiselle pellolle on mahdotonta tehdä. Eli taas tästä näkökulmasta tilakoon kasvu ei ole hyvä asia.

Lainaus käyttäjältä: Filosofi - 02.01.23 - klo:12:59

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:41

Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 02.01.23 - klo:10:18

Lainaus käyttäjältä: Äärisosialisti - 02.01.23 - klo:10:15

Nykypäivän lajikkeilla ja kemialla pääsee syyskyntö-monokulttuuri viljelijät vieläkin hyviin keskisatoihin, jos viljelyalue on suotuisa ja vuosi läheskään normaali.

Mutta nyt voi muutosta tulla jos tuotantopanosten hinnat suhteessa tuottoon karkaa pysyvästi.  Osa toki tekee ennemmin konkurssin kun ottaa apila kiertoon

Jos viljalleen saa hyvän hinnan, niin kalliillakin lannoitteella saa vielä hyvän katteen hyvälaatuisesta pellosta.

Tätä yritin pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, että kyse on lopulta aina siitä mitä viivan alle jää.

Apilaviljelijöillä riskit on pienempiä mutta hintapiikin kohdalla vastaavasti tulee takkiin.

Mielenkiintoinen tapa ajatella.. Väitätkö siis, että apilaviljelijöille jää hintapiikin sattuessa viivan alle negatiivista? Rohkenen kyllä epäillä.

Sanavalintani ontui. En tarkoita negatiivista tokikaan vaan niin kuin ja101 tuossa selvensikin

Näin, sattuuhan näitä epäselvästi sanomisia itse kullekin ja paremmissakin piireissä. Luin kyllä tarkoitusperäsi rivien välistä ihan oikein .