Tänävuonna rannikon sahara on tavanomaista suurempi. Ehkä nyt ymmärrätte, miksi me rannikolla pyrimme lannoittamaan syysviljamme aikaisin.
Jos jostain pitää rikat torjua, niin vähän heikommasta syysvehnästä. Saunakukka on itänyt syksyllä ja pellosta tulee hurjan näköinen jos torjunta jätetään tekemättä. Saunakukka tuottaa hirmuisesti siemeniä ja kerran epäonnistumista joutuu paikkaamaan parikymmentä vuotta.
Liete toimii myös mukavasti syysvehnän lisälannoitteena. Hyvin tuntui väri tummenevan ja hidasliukoisena vaikuttaa myös jyvän valkuaiseen.
Olisi pitänyt lannoittaa aikaisin, jos pellot olisi kantaneet sekä ollut tieto mikä kasvusto on edes elossa. Pehmeät maat kun on märkiä, niissä ei pääse edes liikkumaan kun on kosteaa. Syyskasvien henkiin herääminenkin oli viimeiseen asti arvoitus, toissapäivänä paikkasin viimeisen ruisvehnälohkon ohralla eikä se oras kummoista ole. Samalla ohraa heikolle ruisvehnälle sekaan suorakylväen, oras ollut käytännössä saman näköistä viimeiset 2 viikkoa. Ei vain jaksa kasvaa, kun vettä ei ole tullut toukokuussa kuin 2.5mm parissa erässä, huhtikuun sateet tuli lumena joskus puolen kuun maissa, loppukuusta ei tullut enää niitäkään sateita mitä muualla Suomessa. Parikymmentä ruisvehnähehtaaria kasvaakin ohraa, oli mahtavat olosuhteet vaihtaa kasvia menneellä viikolla, sekin näytti vielä pehmeänä että tänne apulantaa levitetään, onneksi ei ehtinyt, sai laittaa kylvökoneella paremmin ohralle sopivaa NPK-lantaa.