Vesitilalla lienee merkitystä, tällaisilla pientilan kultivaattoreilla ei pääse todelliseen syvämuokkaukseen, nämä muutamat tuhannen hehtaarin menestyvät syysviljaviljelijät käyttävät telavetäjiä, jotta maa ei tiivisty, ja kultivaattori ui sen verran syvällä, että muokkaus samalla käy lähes jankkuroinnista.

Mutta harrastajakin saa vesitilaa aikaiseksi kyntämällä, hitaasti ja varmasti. Syyssateissa sen näkee, jos kylvökset kiiltelevät sateiden jälkeen pitkään, on liettymistä tapahtunut. Maan tiivistyminen ja vettyminen haittaa - arkijärjellä ajatellen - viljakasvien kasvua jo syksyllä, saati sitten keväällä.

-SS-

Suurempi osa mitä nähnyt syysviljoja Tääläpäin^TM oli  perjantaina ennen viimeisin takatalvi oikein hyvän värisiä, poislukien päisteet ja semmosii tosi huonot kohat. Sen verta lämmintä maa kuitenkin hohkaa että lumi on märkää vaikka ilma selvästi pakkasella. Ei voi levitellä lannoitetta vaikka kuvittelin että olis helppoa ja kuivaa, mitä toi sentin pari lumi nyt haittaa, se edesauttaa sulamista.

Suurempi osa mitä nähnyt syysviljoja Tääläpäin^TM oli  perjantaina ennen viimeisin takatalvi oikein hyvän värisiä, poislukien päisteet ja semmosii tosi huonot kohat. Sen verta lämmintä maa kuitenkin hohkaa että lumi on märkää vaikka ilma selvästi pakkasella. Ei voi levitellä lannoitetta vaikka kuvittelin että olis helppoa ja kuivaa, mitä toi sentin pari lumi nyt haittaa, se edesauttaa sulamista.

Tänään oli hyvä lannoituskeli ja huomennakin näyttää olevan. Parhaal lohkol jääny mitään jälkiä ja paril mis märempii paikkoi ni uppos paris kohtaa 10 cm, mut ei se pyörii tarttunut.

Mielestäni vaan hyvä etteivielä ole lannoittanut. Keskellä talvea

Niin, tässä tullaan siihen, mikä olisi oikeasti ollut maaliskuun lannoituksen tarve, kun taitaa mennä vapun korville, ennen kuin syysviljat lähtevät oikeasti kasvuun. Kyllähän se tuolla lumen seassa toki nyt sulaisi...

Niin, tässä tullaan siihen, mikä olisi oikeasti ollut maaliskuun lannoituksen tarve, kun taitaa mennä vapun korville, ennen kuin syysviljat lähtevät oikeasti kasvuun. Kyllähän se tuolla lumen seassa toki nyt sulaisi...

Oraisiin kuitenkin on tullut lähes 10 cm pituutta maaliskuun jälkeen. Useampi kasvulehti ja verso. Kyllä sitä energiaa tarvitaan. Ehkä ensimmäinen lannoitus typpiruiskutuksena olisi paras vaihtoehto, sillä tavalla USA:n keskilännessä tehdään.

Jos oraalle nyt viikolla on tulossa 20 mm vettä, lannoitteiden päälle, mahdollisesti vanhan lumen sulamisen kaveriksi, on mahdollista, että ravinteet kulkeutuvat pintavirtaaman mukana. Joka tapauksessa tutkimustieto tukee ajatusta, että pintalannoitus ei välttämättä muutenkaan tule täysimääräisesti käyttöön, joko haihtumistappioiden tai valumien takia. Nämä syysviljan kevätlannoituksen sijoituskokeet olivat myös mielenkiintoisia.

Ehkä useampi pieni lannoitusmäärä kerrallaan vähentää pintavaluman riskiä. Toisaalta, huippusatoihin ei edes tarvitse pyrkiä, koska sopimusmäärä oli sen verran maltillinen. Koska leipäviljan hinta oli korkeampi, voi panostaa kesälannoituksiin ja 20 %:n valkuaispitoisuuden haamurajaan.

Villit kymppitonnarit joutuvat melko ruuhkaisille markkinoille ensi talvena.

-SS-

Aikalailla rehevämmiltä näyttävät nuo naapurin maaliskuussa lannoittamat syysviljat. Perjantaina ajoin omista ensimmäisen 10 ha.

Aikalailla rehevämmiltä näyttävät nuo naapurin maaliskuussa lannoittamat syysviljat. Perjantaina ajoin omista ensimmäisen 10 ha.

Kyllä huomaa eron niillä pelloilla, jotka on ajan saatossa kyllästetty esim. broilerinlannalla – kyllä on oras rehevämpää ja tummempaa. Mutta sellaisella pellolla, joka ei ole lantaa nähnyt sitten 1960-luvun on toisin, ja siihen on tyydyttävä. Apulanta on kuitenkin aika kallista tavaraa huuhdottavaksi rinnepeltoa pitkin jokeen, ja siitä mereen.

Mihis se apulanta sieltä nyt huuhtoutuu? Toista on, jos lannoittaa äitienpäivän aikaan ja seuraava sade on kukkimisen jälkeen. Valkuainen on kyllä korkea, mutta ei se typpi enää satoon mene.

Pintalannoituksesta hukkaantuu ravinteita pintavalunnan (voi olla lumensekaisessa rinteessä vesisateella yllättävän kova) ja haihtumisen myötä. No, jos 500 kg pistää salttua, eihän se kaikki nyt taivaan tuuliin haihdu tai jokeen valu, mutta toisaalta voi miettiä, paljonko se oras sitä ravinnetta vielä tarvitsee, lumen ja pakkasen seassa viruessaan. Toki voi olla niin, että seuraavat lannoituskelit tulevat auttamattomasti liian myöhään, mutta minkäs teet. Jokainen huhtikuu ei voi olla ennätyskuiva ja -lämmin ja päättyä lannoiterakeen sulattavaan räntäsateeseen.

Jos lannoituksen jälkeen pitää sateetonta kukintaan asti tai sen yli, pintavalunta jäänee hyvin vähäiseksi.

Pintalannoituksesta hukkaantuu ravinteita pintavalunnan (voi olla lumensekaisessa rinteessä vesisateella yllättävän kova) ja haihtumisen myötä. No, jos 500 kg pistää salttua, eihän se kaikki nyt taivaan tuuliin haihdu tai jokeen valu, mutta toisaalta voi miettiä, paljonko se oras sitä ravinnetta vielä tarvitsee, lumen ja pakkasen seassa viruessaan. Toki voi olla niin, että seuraavat lannoituskelit tulevat auttamattomasti liian myöhään, mutta minkäs teet. Jokainen huhtikuu ei voi olla ennätyskuiva ja -lämmin ja päättyä lannoiterakeen sulattavaan räntäsateeseen.

Jos lannoituksen jälkeen pitää sateetonta kukintaan asti tai sen yli, pintavalunta jäänee hyvin vähäiseksi.

Kyllä isompi ongelma on se kuivaan levitys, kun lannoiterae jää aurinkoon viikoksi tai kahdeksi.
Nyt kun sai hiukan kropahtaneelle ajettua ja tulee muutama sentti lunta päälle , niin ravinteet on heti vappuna juuriston käytössä kun keli alkaa lämmetä.
Itse kyllä ajoin vain 300 kg. Syksyllä ilman lannoitusta ja esikasvina herne.