Kun nyt tarkkailee oraita, ei kyntökään ole täysin auttanut, jos kylvö tehtiin juuri ennen lokakuun kylmää sateista jaksoa.
Ne, jotka tekivät kylvöt lähes väkisin syyskuun puoliväliin, saivat pellot vihertämään. Elokuun kylvöissä kävivät kiusaamassa sekä etanat että kahukärpäset, jolloin keltaisia läiskiä ilmaantui. Silloin tulivat hieman tursuilevat ruiskutusjäljet niihin peltoihin.
Sateinen syksy näkyy kevään kasvussa. Maa kovettuu, ja Ruotsin tapaan oraita ehkä kannattaisi avittaa kuorettuman poistolla, jollakin ilmastusrullaäkeellä. Satotaso kuulemma paranee, kun liettyneen kuoren saa rikki. Tämä ilmiö on havaittavissa paripyörän jäljissä kevään lannoitusajojen jälkeen, kasvaa merkittävästi tummempana koko kevätkesän.
Onkohan näitä Suomessa ?

Yksin kun tekee, ei ehkä ehdi sekä kyntää että kylvää normaalisti, on puinteja ja on mahdollinen ansiotyö. Nyt näyttää siltä, että kynnöstä on mahdollista laajentaa puintien lomassa puolentoista kuukauden ajan, ja sitten hyökkää pintalevittämään siemenet, kylvö ja multaus on nopea homma, kun äkeenpiikit voi pitää muutaman sentin syvyydessä. Että kyntö saattaa olla jopa olennaisempi välttämättömyys verrattuna rivikylvöön ?
-SS-