Yhdessä koulutuksessa ennen joulua puhui johtaja Pohjois-Karjalan osuukaupasta, joka on yksi menestyneimmistä ellei menestynein alueosuuskauppa lähiaikoina. Tosi monista viimeisen 5-10 vuoden projektista joista hän kertoi, tuli jossain kohtaa ilmi että "ei tämä sinällään varnsinaisesti ole kovin kannatava ratkaisu mutta me haluttiin kuitenkin tämäkin tehdä kun kukaan muu ei tehnyt." Ja siitä että tekee innostuneesti ja kasvaa miettimättä liikaa koko ajan kannattavuutta, tulee lopulta jotakin. Se että jämähtää paikalleen uskaltamatta tehdä juuri mitään, johtaa taantumiseen kuten vaikka Turun Osuuskaupalle tuntuu vähän käyneen.
Tarkan talouden jäähdyttelystä voi tulla ihan hyvä taluodellinen tulos jollain aikavälillä mutta ei se varsinaista yritystoimintaa samalla tavalla kuin innokas kasvuhakuisuus jossa siinäkin toki pitää kokonaisuuden kannattavuutta vahtia.
Lantmännen tuottajaosuuskunnan hallinnossa kasvua pidetään tärkeämpänä kuin kannattavuus. Lopputulemana se että ruotsalaisten tuottajien 100% omistama Lantmännen tekee yli 5 miljardin liikevaihtoa ja satojen miljoonien tulosta tuottajaomistajiensa eduksi. Suomalaiset tuottajaosuuskunnat eivät tee juuri muuta kuin omistavat sen siivun teollisuudesta minkä ovat aina ennenkin omistaneet. Metsäliitto poikkeuksena, ja vaikka jotkut seikkailut ovat menneet puihin niin kokonaisuutena sen toiminta on ollut kasvavaa ja kannattavaa.
Kaiken voi laskea kannattamattomaksi mutta ei sen tekemisestä sinällään ole mitään hyötyä, paitsi että voi hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään.
Osuuskaupalla on takana hyväkatteinen ydin , joten sen turvin voi hieman irroitella. Metsäliitolle tai lähemmin Mrealille oli noutajan tulo kyllä aika lähellä 2008, aikaisemmin he ostivat kaiken minkä irti saivat, kassan turvaamiseksi piti myydä konsernin omistusosuus Upm:lle yhteisestä sellu yhtiöstä, mikä oli varsinainen kultamuna. Menestys tuli, kun keskittyvät pakkauskartonkiin. Kasvaa voi jos kassavirtaa on riittävästi, kannattavuus tulee sitten siinä sivussa.
Ei sovi myöskään unohtaa hankkijan kasvuhakuista seikkailua 80 Luvulla, sehän päättyi konkurssiin -92. Lihaosuuskunnilla ei kasvuhaluista ole varmaakaan kiinni strategia mutta rahasta on, tuskin ne muuten olisivat yhtiöittäneet toimintojaan. Rahaa olisi pitänyt tulla omistajilta, pankilta tai ulkopuolisilta sijoittajilta, sijoittajt valittiin. Poikkeuksena Osk Portti, mikä myös kasvoi ostelemalla pienempiä teurastamoja mutta huonosti kävi.
Monilla menestyneillä tiloilla joilla on iso tase ja vielä oman peukalon alla on pääomaa tullut jostain muusta yritystoiminnasta tai metsästä.
Eu aikana monella kasvaneella (maa-)tilalla on jonkinmoinen osa taseesta tullut investintitukena.