Vähän sais keli lämpee. Sellasen oon huomannu kun oon notkistanu ainetta vetee jotta lämpimään veteen ku sekotti niin paremmin meni. Tänä vuonna taidan jättää sen pluttaamisen väliin ja kylvää ihan "luomuna". Enpä ole sadoissa huomannut mitään eroa peitatun ja ei peitatun välillä. Vehnälläkään...
Yleinen peittaaminen on vähentänyt vehnän haisunokea. On vehnällä jonkinmoinen myyntiarvon alennus, jos haisunokea on paljon. Myös muut nokiaudit ovat siemenlevintäisiä, jolloin yhden vuoden yli voidaan hyvin menä peittaamatta, mutta seuraavan vuoden siemensato voi olla hyvinkin nokista sitten. Lisäksi pellolla lisättävät nokitaudit ovat lahja naapurustonkin TOS-harrastajille.
Kasvustoruiskutuksin ei kyllä näitä oikein ehkäistä. Lentonoen lajikeherkkyys kyllä on tiedossa lajikekkokeissa, koska ainakin ennen oli peittaamattomat ruudut.
-SS-
Haisunoki kuulostaa menneisyydeltä, onko se nyt enää nykylajikkeiden ongelma, eiköhän se ole jalostuksella nujerrettu?
Haisunoen tarttuminen ei ole samalainen mekanismiltaan kuin lentonoen, jonka tarttumisherkkyyttä voidaan vähentää jalostuksella. Sertifioitu siemen ja peittaus ovat vähentäneet haisunokisientä maassa sekä kylvettävässä viljassa.
Haisunoki on asia, joka on nuoremmalle sukupolvelle vieras. Samoin vanha vihulainen, kahukärpänen, on nykyään enemmän taas vaivannut syysviljoja, lämpimien syksyjen ansiosta. Suuria kahukärpäsvuosia oli ennen toista maailmansotaa, lämpöaallon aikana. Veteraanien haastattelu tuo muitakin vuosikymmenet piilossa ollutta tuholaista esiin. Esimerkiksi hesseninsääski lienee ollut muutaman viljelijäsukupolven ajan lähes tuntematon.
-SS-
