Onkos paikalla lehmienpidon lopettaneita? Tai navetan tyhjäyksestä haaveilevia? Tässä yksi paskankäryyn kyllästynyt suunnittelee alanvaihtoa seuraavan vuoden, kahden aikana. Saa nähä myöskin että mitä pelleilyä valiolla on luvassa tuon abcdefg-hinnoittelun kanssa, tuntuu että menee maitotilit arpapeliksi joten ihan sen vuoksi tekee mieli vaihtaa pakkomiellettä. Kiinnostais tietää miten lopettajat on kantturoista luopumisesta  toipuneet, vai onko. Vai onko elämä peräti kunnolla alkanut heti kun teurasauto on viimeisen kerran lähtenyt pihasta  .

Onkos paikalla lehmienpidon lopettaneita? Tai navetan tyhjäyksestä haaveilevia? Tässä yksi paskankäryyn kyllästynyt suunnittelee alanvaihtoa seuraavan vuoden, kahden aikana. Saa nähä myöskin että mitä pelleilyä valiolla on luvassa tuon abcdefg-hinnoittelun kanssa, tuntuu että menee maitotilit arpapeliksi joten ihan sen vuoksi tekee mieli vaihtaa pakkomiellettä. Kiinnostais tietää miten lopettajat on kantturoista luopumisesta  toipuneet, vai onko. Vai onko elämä peräti kunnolla alkanut heti kun teurasauto on viimeisen kerran lähtenyt pihasta  .

Riemusta hihkuneet . Fatseri ottaa lisää maidontuottajia . 

muutama tuttu alkannu emoja hoitaan,   sit muutaman vuoten päästä lopettaneet sen ja nyt autuaan onnellisia...   vaivasina.

En ole kenenkään kuullut lehmien hävittämistä katuneen. Tai sitten ne ei vaan uskalla tunnustaa  Vaikka lehmiä ei olisi ikävä , niin joku myöntää ikävöivänsä maitotiliä.

Joskus on tuo emolehmätouhu vähän kiinnostanut, mutta se tuntuu kuitenkin jotenkin "vieraalta" lypsikeihin verrattuna.  Ja mitenkä paljon noita pitäis sitten olla että esim yks ihminen saa jonkinmoisen elannon. Riippuu tuokin kaiketi tukialueesta ja pellon määrästä. Tällä hetkellä kuitenkin semmonen fiilis että ei mitään nelijalkasia jaksais enää tuijotella, paitsi kissaa korkeintaan.

Tuosta ikävöinnistä, ehkä jotain tiettyjä pieniä asioita jää kaipaamaan, ja onhan nuo persoonia omalla tavallaan. Mutta toisaalta voi pitää paikkaansa se sanonta että lehmät ja lapset on kivoja kunhan ne ei oo omia  .

Täällä yksi lypsyn unohtaneista. Olen toki opiskellut toisen alan, joten olen täydellisen erilaisella alalla nykyään. Lehmiä kaipaan lähinnä silloin, kun nykyiset työt ottavat syystä tai toisesta ohimoon, mutta menee ohitse melko äkkiä.
Yöllä, kun herään ja ulkona sade lyö ikkunaan, niin onpa vain niin mukava vetää peittoa niskaan ja ajatella, että enää ei tarvitse rymytä yöllä navetalle ja vaikka koira kuinka haukkuu, niin ei ole mitään suurempaa kuin korkeintaan mainosjakelu laatikolla.
Helpotus ja rauha, vaikka nykyinen työkin on aika kohtuullisen menevää, niin ei sellaista työpainetta ole kuin lehmien aikaan. Nykyään tuntuu vain enemmän, että olen oman onneni seppä kuin lehmien aikaan, kun kaikki suunnanmuutokset tulivat ylhäältä päin ja valvontojen pelossa sai koko ajan miettiä, mitä ne vielä seuraavaksi keksii.
Onhan se rytmikin aivan erilainen, kun on vapaita viikossakin kaksi päivää ja oikea kesälomakin ilman jatkuvaa päivystystä. Aika aikaa kutakin..ja niin edes päin.

Tuo juuri on alkanut ottaa nuppiin kun ei ikinä tiedä mikä on seuraava vaatimus, tuntuu että saa koko ajan olla varpaillaan. Ehkä tässä hommassa pärjäis paremmin jos olis paineensietokykyä ja tietynlainen rento hälläväliäasenne, tarkoitan siis että ei saisi stressata joka asiaa.

Tuo juuri on alkanut ottaa nuppiin kun ei ikinä tiedä mikä on seuraava vaatimus, tuntuu että saa koko ajan olla varpaillaan. Ehkä tässä hommassa pärjäis paremmin jos olis paineensietokykyä ja tietynlainen rento hälläväliäasenne, tarkoitan siis että ei saisi stressata joka asiaa.

Se on kyllä totta . Ei muissakaan hommissa enää helppoo ole .

Tuo juuri on alkanut ottaa nuppiin kun ei ikinä tiedä mikä on seuraava vaatimus, tuntuu että saa koko ajan olla varpaillaan. Ehkä tässä hommassa pärjäis paremmin jos olis paineensietokykyä ja tietynlainen rento hälläväliäasenne, tarkoitan siis että ei saisi stressata joka asiaa.

Niin kauan saa teherä kuten itte haluaa, kunnes valvonta tai joku sen lopettaa. Se vaan tämä Suomalainen luonne tahtoo estää tuon ajatuksen. Teherähän heti kuten laki tai direktiivit määrää, vaikka ikinä ei kiinni jäisi vaikka niitä vähän rikkoiskin. Hyvinvointituen hakemattomuuttani on joku "neuvoja" joskus vähän ihmetellyt. Mutta miksi hakea sitten sellaista , jolla ei ole mitää taloudellista merkitystä, mutta silti pitää muistaa kumartaa syvään. Ennen tällä kylällä oli sanonta , että pääseekö vähemmällä näis eu rikoksis jos menee linnaan naapurin kans yhteiskuljetuksella. No tuskin kukaan linnaan ja sanktiotkin yleensä vaan kumminkin kait vaan prosentteja pl.nämä  täydentävät ehdot.

Täällä yksi lypsyn unohtaneista. Olen toki opiskellut toisen alan, joten olen täydellisen erilaisella alalla nykyään. Lehmiä kaipaan lähinnä silloin, kun nykyiset työt ottavat syystä tai toisesta ohimoon, mutta menee ohitse melko äkkiä.
Yöllä, kun herään ja ulkona sade lyö ikkunaan, niin onpa vain niin mukava vetää peittoa niskaan ja ajatella, että enää ei tarvitse rymytä yöllä navetalle ja vaikka koira kuinka haukkuu, niin ei ole mitään suurempaa kuin korkeintaan mainosjakelu laatikolla.
Helpotus ja rauha, vaikka nykyinen työkin on aika kohtuullisen menevää, niin ei sellaista työpainetta ole kuin lehmien aikaan. Nykyään tuntuu vain enemmän, että olen oman onneni seppä kuin lehmien aikaan, kun kaikki suunnanmuutokset tulivat ylhäältä päin ja valvontojen pelossa sai koko ajan miettiä, mitä ne vielä seuraavaksi keksii.
Onhan se rytmikin aivan erilainen, kun on vapaita viikossakin kaksi päivää ja oikea kesälomakin ilman jatkuvaa päivystystä. Aika aikaa kutakin..ja niin edes päin.

Todella hyvin kirjoitettu. Tästä aiheesta on mielestäni liian vähän ammattilehdissä oikeaa juttua. Tämä on täysin vaiettu asia vaikka tuhannet suomalaiset ovat tämän joko kokeneet ja ovat läpikäymässä tai suunnittelevat tosissaan lopettamista. Tämä on seurausta siitä kun suuruuden hullujen on täytynyt saada mahtinavetta ja tuotanto sen mukainen, niin maitoa on sitten liikaa. On vaarannettu elinkeino, rahoittajien usko alaan ja tuottajahinta. Se on nähty mitä suuret yksiköt tekee muualla päin; velkasaneerausta ja osa menettää elinkeinonsa. Olen sitä mieltä että kaikenlainen kasvaminen ei ole kehittämistä, se on vain elinkeinon yliarvioimista. Nyt mekin menetämme elunkeinomme koska maitoa on liikaa, pankki ei pidä tätä enää elinkeinona mitä kannattaisi rahoittaa. Miettikääpä tätä!

Onse, jokapäivänen unelma.. tarttis vain keksiä jotain muuta kun maitotili rahapussin tilkkeeksi

Onse, jokapäivänen unelma.. tarttis vain keksiä jotain muuta kun maitotili rahapussin tilkkeeksi

Kannattaa kyllä tarkoin harkita mille alalle ryhtyy . Koronan jälkeenkin menee pari vuotta sekavissa tunnelmissa ja sitten onkin uusien ongelmien vuoro .

niinpä.   ja kun pitää homman tarpeeks pienenä ja vaatimukset inhimillisinä niin jopa menöö hommat kuin tanssi..    ja aina voi vaikka just lopettaa... joko hommat tai ittensä,   ei haittaa.       tuo suuruuten ihannointi vaan säälittää..  kun se viivan alle ei kuiteskaan jää muuta kuin mieliharmi.     mut itellä on toisaalta " hauskaa" olla piikkinä..        ja voita hyin.

Aika suuri olisi kynnys alkaa kyselemään töitä joltain vieraalta. Tai tuokaan nyt vielä mikään mahdoton kynnys, mutta elämää toisen kellon mukaan En tiedä onnistuisko enää edes, joskus vaan pitää saada selkänsä oikaista päivän aikana sohvalle ja välillä ottaa vaikka päikkärit. Ihan laillisia paheita omia lehmiä hoitaessa, mutta ei vieraan palveluksessa.

Aika suuri olisi kynnys alkaa kyselemään töitä joltain vieraalta. Tai tuokaan nyt vielä mikään mahdoton kynnys, mutta elämää toisen kellon mukaan En tiedä onnistuisko enää edes, joskus vaan pitää saada selkänsä oikaista päivän aikana sohvalle ja välillä ottaa vaikka päikkärit. Ihan laillisia paheita omia lehmiä hoitaessa, mutta ei vieraan palveluksessa.

Tuokin on vain ammatinvalintakysymys.
Minä voin ihan keskellä työpäivää nykästä päiväunet, kunhan en myöhästy seuraavasta työtehtävästä. Eikä kukaan tule sanomaan, että mikäs sinua laiskottaa.
Se työnhaku on kieltämättä vähän sellaista, että kun ei ole koskaan ollut tarvetta kehua itseään niin se vaatii kyllä opettelua, mutta sen verran kuitenkin siihenkin jo tottunut, että ei sinua kukaan muukaan tule kehumaan, joten on vain paree tehdä se itse.
Ja en tosiaankaan kulje toisen kellon mukaan, vaan ihan oman ja kalenterinkin täytän ihan itse..eli se ammatinvalinta on tässä, mihin kannattaa panostaa ja sitten koulun kautta uudelle tielle.