Näin kuukauden päivälaidunnuksen jälkeenkin tulee mieleen , että lehmän parresta pois tai parteen saaminen on parsinavetan töistä ihan varmasti se v1ttumaisin. Tänäkin aamuna kierrettiin vähän kehää. Harjan varsikin katkes, tosin lehmä juoksi sitä päin kun se nojas seinää 
Tämä nyt ei liittynyt tietysti aiheeseen mutta tuli vaan mieleen 
Niinpä, juur tämä. Nythän se jo sujuu, mutta ensimmäiset viikot on pelkkää tuskaa, kun vanhat lehmätkään ei muista omia paikkoja. Alkukesä on ihan helvetin raskas, kun siinä on melkein vuoden työt tiivistetysti kuukaudessa ja se lehmien opettaminen siihen vielä päälle. Kyllä hermo palaa , joskus ihan pelkästä uupumuksesta ja vitutuksesta.
Menetetään parsinavetan takia lehmien elinikäistuotoksista iso lovi. Se on niin toimimaton nykylehmän tarpeisiin. Vanhat seinät jotka on kauan aikaa sitten maksettu, tuottavat nyt tappiota.
Täytyy nyt kokemuksella kommentoida. Eihän ne lehmät samalla tavalla ota niitä omia parsia kuin parsinavetassa, mutta tulevat aina samaan kohtaan navetassa, kun kulkevat. On niitä keulalehmiä, keskellä viihtyviä ja sitten niitä viimeisen parren saalistajia. Hiehot pistävät sitten aina pakan sekaisin ja niitä onkin hyvä opettaa systeemiin aina ennen poikimista, ajan kanssa.
Meillä sain jopa lomittajan uskomaan, että lehmät osaavat kääntyä parteen kuin karjasee, että oikealle.. Tosi asiassa kääntyivät aina kun huusi ei väliä, mitä huusi, kun karjaisi vain tyhjän parren kohdalla. Lehmät tottuvat rutiiniin äkkiä, mutta ainahan siellä on se yksi, joka lanaa kaikki ja vie mennessään kaiken.
