Ikävää asennetta toivoa tulvaa toisen pellolle.
Jokaisella on tarve osoittaa olevansa oikeassa. Sitä voisi ajatella tavallaan
väittelyn poltetun maan taktiikaksi. En näe tätä heinäkuuta varsinkaan sateisena, koska ollaan jo puolessa kuussa, eikä suuria sateita ole pariin viikkoon odotettavissa. Edelleen, tällaisena vuonna - kuten vuonna 2017 - luontaisesti kuiva seutu ei saa liikoja vesiä siltikään. Olisiko ollut 1981 ja sitä ennen 1974 kun sateet kiusasivat täällä puintiaikana. 1981 pelättiin, että ei saada ohria pois, Sampo meni puoleen väliin sarkaa, upposi sinne, ja hinattiin tukkivinssin vaijerilla takaisin. Pienoinen Sampo veti vaijerin mukanaan ja takaisin kiskominen oli Fransgårdille kevyttä hommaa. Sademäärät olivat semmoista 200 millin suuruusluokkaa vähintään. Sitten vihellettiin peli poikki ja odotettiin kaksi viikkoa. Ohrat pystyi puimaan ihan hyvin pois, puimurin tekemät kuravelliurat olivat jo kovettuneet lähes ajokelvottomiksi. Niihin jäi muutama tupsu ohraa.
Silloin 1981 oli artikkeli koneviestissä omatekoisten nelivetopuimurien ja hydraalivetojen osalta. 1974 Koneviestissä oli puimurin levikkeitä ja teloja esittelyssä.
Eivät nämä sateiset kesät (jos ajattelee vuoden 1987 myös hieman viileänä ja myöhäisenä) ole kovin yleisiä olleet, keskimäärin kymmenen vuoden välein on kosteudesta tosiasiallista haittaa suuremmalla Lounais-Suomen alueella. Aina voi tulla se yksi ukkosmyrsky kylälle. Mutta kuivuudesta on ollut haittaa monena vuotena, ja se näkyy valtakunnallisesti satotasossa jopa 25% pudotuksena. Kosteina vuosina näin selvää vaikutusta ei ole ollut. Nyt viimeksi oli jopa kuuden vuoden kuivuuden käristämä jakso, jolloin kevätviljoista ei lounaisimmassa Suomessa siiloihin kertynyt oikein mitään, lannoitit mitä lannoitit, ruiskutit mitä ruiskutit. Onneksi on ollut syysviljaa paljon, syysvilja kummasti kestää märkää, mutta etenkin kuivaa. Ainoa tärkeä asia kuivuuskauden aikana on olla myöhästymättä kevään pintalannoituksissa. Ja saada kohtuullisesti syysviljat kuivaan ja kuohkeaan multaan kylvetyksi.
Märkyyden ja kuivuuden vaikutuksia vastaan taistellaan eri keinoilla. Kuivuudesta voi yrittää selvitä tasamaalla säätösalaojituksella, vesistön lähellä kastelemalla. Jos ei ole kastelumahdollisuutta, ja jos salaojat ovat kuivat jo kevättalvella, ei ole mitään muuta keinoa, koska esimerkiksi veden kuljettaminen on toivotonta; 40 mm sade tarkoittaa hehtaarille 400 tonnia vettä. Aika paljon saa jollakin saparolla rullailla jostakin 10 km päästä. Vesi kuitenkin on välttämätön kasvin rakennusosa. Kuivat ja märät keväät saavat minimimuokatut menestymään vieläkin heikommin kuin kynnetyt. Madonreikien vaikutus sateiden kestoon on yksi turmiollisimmista itsepetosmyyteistä, joita vaan voi keksiä. Tuossa syyskynnetyssä pellossa pääsiäisen sadekauden jälkeen olisi voinut kerätä vesivellistä henkitoreissaan olevia kastematoja ämpärillisen aarilta. Ei kyntöauran vannas osu kuin harvaan kastematoon, 2000 vuoden kyntöhistorian olisi pitänyt maailmasta tuhota kastemato lajina sukupuuttoon ?
Märkyyteen varautuminen on ryhtymisestä kiinni. 2 m syvät piiriojat, avoinna olevat laskuaukot, pellon kaatojen tasaus, tiheä salaojitus, sorasilmät, valtaojauomien perkaus jokeen asti, tulva-alttiiden jokien alueelliset kuivatusprojektit, jotka joskus aikanaan olivat yleisiä, silloin oli yritteliäisyyttä vielä olemassa, kun katsoo ennen aukinaisia jokiuomia, jotka nyt ovat puskittuneet ja keskellä uomaa on ruokosaaria, eihän semmoisessa vesi kulje, kun sataa edes joskus. Kumma, kun joka isännällä on nykyään semmoinen keskimittainen pyörivä kaivinkone, voisi perata niitä ojia ja muotoilla penkkoja ja parantaa kosteita paikkoja leveällä soran täyttämällä salaojalla, aikanaan esimerkiksi Maatalouden Pikkujättiläisessä oli neuvontaa, miten valtaojat tehdään ja muotoillaan, ja muistan, että ohjeissa korostettiin valtaojan pientareiden niittämistä, jotta suurien sateiden vedet eivät tursu pelloille, vaan virtaavat kunnolla alajuoksulle päin. Valtaojat nykyään ovat semmoisia puskajonoja, joissa heinän keskellä kiemurtelee liettyneellä pohjalla jonkin näköinen ontelo, joka ei todellakaan vedä ylisvesiä lävitsensä. Nuo ojat kun ovat kuivia olleet jo lähes kymmenen vuotta, eipä niihin kukaan ole kiinnittänyt huomiota, ja heinätuppaat ovat juurtuneet pohjaan kiinni..
Yaran AT-Farm on ihan hyvä ohjelma, kun nyt lopultakin aurinkokuvan sai eiliseltä: violetinsinistä on säännönmukaisesti, paitsi muutamissa kohdissa, joissa on näkynyt paljaalla silmälläkin vaaleampaa. Nyt on hyvä ottaa salaojakartat kuvan viereen ja katsoa, mikä kerääjäkaivo tai mikä imuoja on tukossa.
-SS-