Luomuviljalle esimerkiksi  ZM-grow. Väitän, että hivenlannoitteella kasvia voi huijata vaikean elämänvaiheen ohi, ja pääravinteiden niukkuus ei silloin aiheuta kovin perusteellista tuhoa.

Joku taika siinä on, että sadekellastumat ohralla loppuvat melkein välittömästi tuollaisen hivenlääkkeen jälkeen. Saati sitten typpiruiskutuksen.

-SS-

Uskon tähän ihan täysin, mutta tämä on kesä on ollut sellainen, että ohraa vahingoittavaa sadetta on tullut koko ajan. Tuota ruiskutusta olisi saanut tehdä moneen otteeseen. Oli ihan täysi työ, että sai sen kertaallisen ajettua rikoille. Pellon pinnassa on viikkokausia lillunut märkää mäskiä. Eilen kävin iltapäivällä ajamassa pari peuraa pois syysvehnästä, niin sielläkin korkeimmassa töyryssä oli pieni lätäkkö johon astuin ja maa tuntui niljakkaalta jalan alla. Niin käsittämätön on tuo maan lukkiutuminen tänä kesänä. Luulen, että noista ohramaista saisi ihan hyvän syysvehnän pohjan, kun kyntäisi pellon. En ihmettelisi vaikka pohjalta tulisi ihan kuivaa vastaan.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 15.07.25 - klo:17:41

Luomuviljalle esimerkiksi  ZM-grow. Väitän, että hivenlannoitteella kasvia voi huijata vaikean elämänvaiheen ohi, ja pääravinteiden niukkuus ei silloin aiheuta kovin perusteellista tuhoa.

Joku taika siinä on, että sadekellastumat ohralla loppuvat melkein välittömästi tuollaisen hivenlääkkeen jälkeen. Saati sitten typpiruiskutuksen.

-SS-

Uskon tähän ihan täysin, mutta tämä on kesä on ollut sellainen, että ohraa vahingoittavaa sadetta on tullut koko ajan. Tuota ruiskutusta olisi saanut tehdä moneen otteeseen. Oli ihan täysi työ, että sai sen kertaallisen ajettua rikoille. Pellon pinnassa on viikkokausia lillunut märkää mäskiä. Eilen kävin iltapäivällä ajamassa pari peuraa pois syysvehnästä, niin sielläkin korkeimmassa töyryssä oli pieni lätäkkö johon astuin ja maa tuntui niljakkaalta jalan alla. Niin käsittämätön on tuo maan lukkiutuminen tänä kesänä. Luulen, että noista ohramaista saisi ihan hyvän syysvehnän pohjan, kun kyntäisi pellon. En ihmettelisi vaikka pohjalta tulisi ihan kuivaa vastaan.

Juu täysi työ olisi ruiskulla päästä läpi. Ja edelleen niitä hukkuneita edelleen veden alla olevia kasvustoja tuskin ruiskutus pelastaa.

Luomukelpoiset typet on aika vähissä. Takavuosina oli se joku mut sitäkään ei taida olla enää. Jotain näitä hivenlitkuja on, mut sit täytyisi olla ruutta ja kulua alkaa siitäkin sit kertyä. Ehkä ensi vuonna palataan "normaaliin" niin ei taas tarvetta.

Ikävää asennetta toivoa tulvaa toisen pellolle.

Ikävää asennetta toivoa tulvaa toisen pellolle.

Samalla tavalla kun jotkut ajattelevat ettei liiasta sateesta voi olla haittaa. Ettei koko tulvaa voi syntyä...

Turha kait tänä kesänä on liiasta sateesta itkeä. Ihan normi sadetta ja ukkonen on jyrissyt kerran koko kesänä johonaki kaukana  Valittaa saa aina, jos niikseen tulee. Oikein innolla odottelen koska -SS - lähtee maan kuivuus rakosia mittailemaan 

Ikävää asennetta toivoa tulvaa toisen pellolle.

Jokaisella on tarve osoittaa olevansa oikeassa. Sitä voisi ajatella tavallaan väittelyn poltetun maan taktiikaksi. En näe tätä heinäkuuta varsinkaan sateisena, koska ollaan jo puolessa kuussa, eikä suuria sateita ole pariin viikkoon odotettavissa. Edelleen, tällaisena vuonna - kuten vuonna 2017 - luontaisesti kuiva seutu ei saa liikoja vesiä siltikään. Olisiko ollut 1981 ja sitä ennen 1974 kun sateet kiusasivat täällä puintiaikana.  1981 pelättiin, että ei saada ohria pois, Sampo meni puoleen väliin sarkaa, upposi sinne, ja hinattiin tukkivinssin vaijerilla takaisin. Pienoinen Sampo veti vaijerin mukanaan ja takaisin kiskominen oli Fransgårdille kevyttä hommaa. Sademäärät olivat semmoista 200 millin suuruusluokkaa vähintään. Sitten vihellettiin peli poikki ja odotettiin kaksi viikkoa. Ohrat pystyi puimaan ihan hyvin pois, puimurin tekemät kuravelliurat olivat jo kovettuneet lähes ajokelvottomiksi. Niihin jäi muutama tupsu ohraa.

Silloin 1981 oli artikkeli koneviestissä omatekoisten nelivetopuimurien ja hydraalivetojen osalta. 1974 Koneviestissä oli puimurin levikkeitä ja teloja esittelyssä.

Eivät nämä sateiset kesät (jos ajattelee vuoden 1987 myös hieman viileänä ja myöhäisenä) ole kovin yleisiä olleet, keskimäärin kymmenen vuoden välein on kosteudesta tosiasiallista haittaa suuremmalla Lounais-Suomen alueella. Aina voi tulla se yksi ukkosmyrsky kylälle. Mutta kuivuudesta on ollut haittaa monena vuotena, ja se näkyy valtakunnallisesti satotasossa jopa 25% pudotuksena. Kosteina vuosina näin selvää vaikutusta ei ole ollut. Nyt viimeksi oli jopa kuuden vuoden kuivuuden käristämä jakso, jolloin kevätviljoista ei lounaisimmassa Suomessa siiloihin kertynyt oikein mitään, lannoitit mitä lannoitit, ruiskutit mitä ruiskutit. Onneksi on ollut syysviljaa paljon, syysvilja kummasti kestää märkää, mutta etenkin kuivaa. Ainoa tärkeä asia kuivuuskauden aikana on olla myöhästymättä kevään pintalannoituksissa. Ja saada kohtuullisesti syysviljat kuivaan ja kuohkeaan multaan kylvetyksi.

Märkyyden ja kuivuuden vaikutuksia vastaan taistellaan eri keinoilla. Kuivuudesta voi yrittää selvitä tasamaalla säätösalaojituksella, vesistön lähellä kastelemalla. Jos ei ole kastelumahdollisuutta, ja jos salaojat ovat kuivat jo kevättalvella, ei ole mitään muuta keinoa, koska esimerkiksi veden kuljettaminen on toivotonta; 40 mm sade tarkoittaa hehtaarille 400 tonnia vettä. Aika paljon saa jollakin saparolla rullailla jostakin 10 km päästä. Vesi kuitenkin on välttämätön kasvin rakennusosa. Kuivat ja märät keväät saavat minimimuokatut menestymään vieläkin heikommin kuin kynnetyt. Madonreikien vaikutus sateiden kestoon on yksi turmiollisimmista itsepetosmyyteistä, joita vaan voi keksiä. Tuossa syyskynnetyssä pellossa pääsiäisen sadekauden jälkeen olisi voinut kerätä vesivellistä henkitoreissaan olevia kastematoja ämpärillisen aarilta. Ei kyntöauran vannas osu kuin harvaan kastematoon, 2000 vuoden kyntöhistorian olisi pitänyt maailmasta tuhota kastemato lajina sukupuuttoon ?

Märkyyteen varautuminen on ryhtymisestä kiinni. 2 m syvät piiriojat, avoinna olevat laskuaukot, pellon kaatojen tasaus, tiheä salaojitus, sorasilmät, valtaojauomien perkaus jokeen asti, tulva-alttiiden jokien alueelliset kuivatusprojektit, jotka joskus aikanaan olivat yleisiä, silloin oli yritteliäisyyttä vielä olemassa, kun katsoo ennen aukinaisia jokiuomia, jotka nyt ovat puskittuneet ja keskellä uomaa on ruokosaaria, eihän semmoisessa vesi kulje, kun sataa edes joskus. Kumma, kun joka isännällä on nykyään semmoinen keskimittainen pyörivä kaivinkone, voisi perata niitä ojia ja muotoilla penkkoja ja parantaa kosteita paikkoja leveällä soran täyttämällä salaojalla, aikanaan esimerkiksi Maatalouden Pikkujättiläisessä oli neuvontaa, miten valtaojat tehdään ja muotoillaan, ja muistan, että ohjeissa korostettiin valtaojan pientareiden niittämistä, jotta suurien sateiden vedet eivät tursu pelloille, vaan virtaavat kunnolla alajuoksulle päin. Valtaojat nykyään ovat semmoisia puskajonoja, joissa heinän keskellä kiemurtelee liettyneellä pohjalla jonkin näköinen ontelo, joka ei todellakaan vedä ylisvesiä lävitsensä. Nuo ojat kun ovat kuivia olleet jo lähes kymmenen vuotta, eipä niihin kukaan ole kiinnittänyt huomiota, ja heinätuppaat ovat juurtuneet pohjaan kiinni..

Yaran AT-Farm on ihan hyvä ohjelma, kun nyt lopultakin aurinkokuvan sai eiliseltä: violetinsinistä on säännönmukaisesti, paitsi muutamissa kohdissa, joissa on näkynyt paljaalla silmälläkin vaaleampaa. Nyt on hyvä ottaa salaojakartat kuvan viereen ja katsoa, mikä kerääjäkaivo tai mikä imuoja on tukossa.

-SS-

Turha kait tänä kesänä on liiasta sateesta itkeä. Ihan normi sadetta ja ukkonen on jyrissyt kerran koko kesänä johonaki kaukana  Valittaa saa aina, jos niikseen tulee. Oikein innolla odottelen koska -SS - lähtee maan kuivuus rakosia mittailemaan 

Nooh meikäläisen kirjotukset voi tietysti tulkita valittamiseksi eikä siinä mitään siinä sit tulkitsee.

Moni vain tuntuu hehkuttavan et kuinka loistavasti kasvukausi menee niin ei se kaikkialla mene. Kaakonkulmalla ollaan saatu vettä yli tarpeen. Ja jokainen kollega jonka kanssa jutellut niin ollut samaa mieltä. Kai täältäkin sit joku löytyy jonka mielestä ei vielä riitä.

Pohjoisemmassa kai ollut taas sit tänä vuonna kuivaa ja vettä ois voinut sadella enemmänkin? Tasan käy harvoin josko koskaan?

Suomen viljasato kasvatetaan kuitenkin varsinais suomessa ja pohjanmaalla jos siellä on optimi olot niin silloin viljaa riittää. Meikäläisen syrjäseudulla ei kokonaisuuteen ole merkitystä.

Näin ollen kun on kuiva vuosi ja lounais suomi käristyy kuivuudessa niin vaikka täällä on kuivaa yleensä myös niin hinnat pysyvät paremmin ylhäällä ja tavaralle on kysyntää. Tämän logiikan mukaan ens syksynä on joka paikka viljaa täysi ja tämä pääsee sit toivottavasti ostamaan halvalla. Mut pääaaia et tulee hyvä sato.. 

Turha kait tänä kesänä on liiasta sateesta itkeä. Ihan normi sadetta ja ukkonen on jyrissyt kerran koko kesänä johonaki kaukana  Valittaa saa aina, jos niikseen tulee. Oikein innolla odottelen koska -SS - lähtee maan kuivuus rakosia mittailemaan 

Miksi lähtisin rakosia mittaamaan, jos viljassa sentään on tähkä ja korsiakin tiheästi ? Se että vilja ei kuole kesken kesän, ei ole viime vuosina ollut itsestään selvää. 2017 lukuun ottamatta kuivuus on ollut monena vuonna sen verran kitkerää, että 70-vuotiaat salaojastotkin ovat olleet rutikuivia, ja siihen saakka savisessa vedessä säilyneet tervaspuukannet kuivuivat ja pettivät kaivojen päältä. 50-vuotiaat vedenottamot laitettiin seis, veden puutteessa, ja vähäisenkin kastelumahdollisuuden omaavan joen pohja on ollut näkyvissä.

-SS-

Kun ja101 kertoo täällä vuodesta toiseen että hän on tyytyväisempi kuivaan kesään, että silloin saa edes jotain satoa, niin kertooko se siitä, että hänen peltonsa on vuosien mittaan tintattu niin tiiviiksi, että jos kesäkuun sademäärä on 10-20 mm, se kaikki vesi jää siihen 5-10 cm pintakerrokseen  ja hyödyttää ainakin orasvaiheessa olevia viljoja? Ja sit kun heinkuussa tulee muutama kova ukkoskuuro, niin se vielä varmistaa että tulee edes jotain puitavaa?
Mutta tiiviiksi tintattu pelto ei enää imekään jotain 80-100 mm kuukausittaista sademäärää.
Kyllä mun mielestä pellon pitäisi olla sellaisessa kunnossa, että kasvusto kestää kellastumatta kuukauden 100-120  mm  sademäärän. Tosin tuleeko tuo määrä muutamassa kuurossa vai pienemmissä annoksissa kuukuden sisällä, vaikuttaa asiaan.

Turha kait tänä kesänä on liiasta sateesta itkeä. Ihan normi sadetta ja ukkonen on jyrissyt kerran koko kesänä johonaki kaukana  Valittaa saa aina, jos niikseen tulee. Oikein innolla odottelen koska -SS - lähtee maan kuivuus rakosia mittailemaan 

Voisin käydä mittaamassa ovatko ne jotka huhtikuussa löysin jo menneet umpeen...

Mutta ei siihen maahan loputtomasti vettä mahdu vaikka sitä kuinka paljon tuli (jos se vesi ei nyt ole varastossa siinä pellon päällä), jokos tässä viikko on ollut sateetta, toinen vielä niin voin aloittaa kuivuudesta valittamisen.... ennusteesa on kuitenkin 10 päivää kuivaa nyt...
(heinäkuun sademäärä nyt 47mm joten aika lähellä kesäkuun sademäärää ollaan jos se toinen puoli tulee tuonne loppuun, tai ukkoskuuroja ilmaantuu...)

Kun ja101 kertoo täällä vuodesta toiseen että hän on tyytyväisempi kuivaan kesään, että silloin saa edes jotain satoa, niin kertooko se siitä, että hänen peltonsa on vuosien mittaan tintattu niin tiiviiksi, että jos kesäkuun sademäärä on 10-20 mm, se kaikki vesi jää siihen 5-10 cm pintakerrokseen  ja hyödyttää ainakin orasvaiheessa olevia viljoja? Ja sit kun heinkuussa tulee muutama kova ukkoskuuro, niin se vielä varmistaa että tulee edes jotain puitavaa?
Mutta tiiviiksi tintattu pelto ei enää imekään jotain 80-100 mm kuukausittaista sademäärää.
Kyllä mun mielestä pellon pitäisi olla sellaisessa kunnossa, että kasvusto kestää kellastumatta kuukauden 100-120  mm  sademäärän. Tosin tuleeko tuo määrä muutamassa kuurossa vai pienemmissä annoksissa kuukuden sisällä, vaikuttaa asiaan.

Sitten tämän alueen kaikki pellot on tintattu pilalle...  tietysti lietevaunu ei ole paras mahdollinen peltokone...
Kuten jo aiemmin kirjoittelin niin pintakerroksen liettyminen läpäisemättömään kuntoon on se ongelma. Ehkä olettaisin kyseessä olevan maalaji ongelma.

Suorakylvö tai "kevyt muokkaus". Siinä syy 5cm syvyyden anturaan.

Suorakylvö tai "kevyt muokkaus". Siinä syy 5cm syvyyden anturaan.

Ehkä kuitenkin kovin tasaiset saviset tai savihiesuiset pellot, jotka ovat hiukan keskeltä altaalla, tuota kellastumaa tekevät. Tasaus ojiin päin viettäväksi auttaa kyllä. Syysvehnämaihin perinteisesti on tehty rinteisiin vinoja uria , ja ohjattu vedet tasaiselle tehtyyn vesiuraan, joka päätetään piiri- tai valtaojaan. "Metrin suojakaista" vaikeuttaa veden virtausta, itse vuosina nurmen kaistalta paloina pois ja tein "loven" penkkaan, ja palautin nurmilevyt paikalleen.

Syyssateissa ja talvijäillä ne lätäkön paikat paljastavat kohdan, jossa ohra kellastuu kesäsateissa.

Ilmat ovat olleet taas viisi-kuusi vuotta sellaiset, että ojattomana viljellyt kuraprunnit ovat olleet ainoita satoa tuottavia aloja.

-SS-

Pohjoisemmassa kai ollut taas sit tänä vuonna kuivaa ja vettä ois voinut sadella enemmänkin? Tasan käy harvoin josko koskaan?

Suomen viljasato kasvatetaan kuitenkin varsinais suomessa ja pohjanmaalla jos siellä on optimi olot niin silloin viljaa riittää. Meikäläisen syrjäseudulla ei kokonaisuuteen ole merkitystä.

Näin ollen kun on kuiva vuosi ja lounais suomi käristyy kuivuudessa niin vaikka täällä on kuivaa yleensä myös niin hinnat pysyvät paremmin ylhäällä ja tavaralle on kysyntää. Tämän logiikan mukaan ens syksynä on joka paikka viljaa täysi ja tämä pääsee sit toivottavasti ostamaan halvalla. Mut pääaaia et tulee hyvä sato.. 

Alkukesä oli kuivahkoa, mutta sen jälkeen on sadellut hyvin, jopa liikaa jollekin kun tuli omalla paikkakunnalla 52-65mm parissa sateessa vajaan viikon aikana. Sisämaassa sitten enemmänkin. Eka sade meni täysin maahan ja kasvuun vaikka oli 35mm ja yli, toinen sitten teki jossain kohtaa joillekin kellastumia viljaan, missä maaperä ei vedä tai salaojissa sanomista, muotoilussa jne. Lähes kaikilla joku nurkka, mutta käytännössä ei ole merkitystä koska kuivuus on yleensä se joka leikkaa sadot. Jopa kuivimmat hietikot kasvaa tänä vuonna, toisaalta ainakaan omilla pelloilla ei edes ne kosteimmat alueet oo kärsineet kun kasvusto niissä kohtaa melkoinen.

 Tänä vuonna, tällä hetkellä, näyttää äärimmäisen hyvältä noin keskimäärin. Iso Kop Kop.  Ainoastaan reippaasti myöhässä oleva kasvukausi haittana, mutta tää hellekausi kyllä tasaa, jos jatkuu. Tänään näyttää olevan ns. välipäivä, tuulee mereltä ja "vain" 23 lämmintä. Ehkä parempi niin. Viikon päästä voisi jo tulla lisää vettä, ellei aiemminkin, kasvustot kyllä nielee kohtuullisen reilunkin sateen ja nää kelit nielee karkeilta mailta kaiken saatavissa olevan veden hyvinkin nopeati. Tuo em. 50-60mm ei saanut vielä säätösalaojakaivon ylimenoputkeen elämää, eli tilaa kyllä löytyi maasta. Harvinaista tähän vuodenaikaan, että maaperän vesivarannot oli suht täynnä ennen hellekautta.

Viimeiset kylvöt ts. rypsi 21.5 ja sen jälkeen on tullut vettä 122mm. Ei voi paljoa sopivammin tulla, kun kelit olleet viileitä ja haihdunta vähäistä. Ehkä 170mm tjsp. ois ollut optimi, mutta ei saa valittaa kun pitkästä aikaa näyttäs melkoisen mukavalta. Harvinaista, mutta ei taida olla yhtään sellaista peltoa tänä vuonna, jota ei kehtaisi omaksi sanoa ja voisi käydä jonkun vieraan kanssa katsomassa summittaisesti periaatteessa sama mitä lohkoa. Siitähän viljelijä elää, että saisi pellot kasvamaan kuten kuuluukin.  Sitä armotonta ukkosta odotellessa...

Lainaus käyttäjältä: seegeri - 16.07.25 - klo:14:58

Suorakylvö tai "kevyt muokkaus". Siinä syy 5cm syvyyden anturaan.

Ehkä kuitenkin kovin tasaiset saviset tai savihiesuiset pellot, jotka ovat hiukan keskeltä altaalla, tuota kellastumaa tekevät. Tasaus ojiin päin viettäväksi auttaa kyllä. Syysvehnämaihin perinteisesti on tehty rinteisiin vinoja uria , ja ohjattu vedet tasaiselle tehtyyn vesiuraan, joka päätetään piiri- tai valtaojaan. "Metrin suojakaista" vaikeuttaa veden virtausta, itse vuosina nurmen kaistalta paloina pois ja tein "loven" penkkaan, ja palautin nurmilevyt paikalleen.

Syyssateissa ja talvijäillä ne lätäkön paikat paljastavat kohdan, jossa ohra kellastuu kesäsateissa.

Ilmat ovat olleet taas viisi-kuusi vuotta sellaiset, että ojattomana viljellyt kuraprunnit ovat olleet ainoita satoa tuottavia aloja.

-SS-

Ja luomussa/syyskasvi viljelyssä kyl itsellä tulee kynnettyä. Ei kaikkia mut vuosittain aina jotain.

Kun niitä kuivia vuosia on enemmän yleensä niin silloin minimimuokkaus ja suorakylvö toimii kevätviljelyssä paremmin. Jos olisin etukäteen tienyt et juhannuksen seutuun tulee yli 200mm niin olisin kyntänyt syksyllä kaikki. Olisi taatusti auttanut asiaan. Mut tuo 200mm yhditettynä koko keväänä sadelleenseen määrään on vain liika. Käytännössä koko kasvukautena ei ole kuivasta kärsitty. Edes toukotöiden aikaan ei pellot missään vaiheessa menneet liian kuivaksi vaan kosteus löytyi maksimissaan jostain muutaman sentin syvyydestä.

Jos on kuivaa ja pelto on halkeamilla niin sinne uppoaa isokin vesimäärä ekaksi. Seuraava iso sade ei enää mahdukkaan, kun maa turpoaa kiinni. Tiheällä ojituksella, soraa ylöa asti. Pinnan muotoilulla jne. Kyllä saa apua mut väitän et se ei silti riitä.