Jos puhutaan vaikkapa tukialueiden välisestä erosta niin ilman numeroiden pyörittelyä on vaikea esittää perusteltua kantaa vaikka se sitten olisikin paskan jauhamista. Sanojen pyörittely on asia erikseen, on varmasti totta että saatan kääntää sanan pari tarvittaessa kun "paikka tulee". Viisaana tai itseviisaana en suuremmin itseäni pidä vaikka olenkin työelämätaustastani johtuen tottunut hallitsemaan suuriakin kokonaisuuksia ja näkemään asioiden syy-yhteydet. Ja myöskin neuvottelemaan asioista asiapohjalla. Ilman numeroita neuvottelu tai väittely on äkkiä sitä "vappuna lunta ja kiviset pienet pellot ja etelän kartanot" -tasoa ja sillä ei asiapäätöksiä perustella. Tuotokset ovat valitettavasti omiani, eivät mistään kopioituja.
Tuosta "numeroiden" puutteesta: laskutaidottomuus on valitettavan yleistä maajussien(kin) keskuudessa. Kun ns. matematiikkaprosessori ei oikein toimi, laskelmat ja väittämät kannattavuudesta jäävät aika lailla tyhjän päälle.
Tällä tarkoitan kahta asiaa. Ensinnäkin laskelmien esittäjien sanoma ei mene läpi, koska vastaanottajalla ei ole tähän kapasiteettia. Kaikenlaista voitaisiin tällöin esittää, koska vastaanottaja ei pysty kiistämään esitettyjä asioita. Toisaalta oikeitakaan lukuja ei välttämättä saada läpi, koska vastustus on syntynyt ymmärtämättömyyden aiheuttaman pettymyksen takia.
Toiseksi, laskutaidoton ammatin harjoittaja ei pysty määrittelemään yrityksessään kannattavuus- tai tappiorajoja, vaan ne jäävät pelkän mutu-tuntuman varaan. Vaarallinen tilanne jos alan kannattavuus on muutenkin heikko ja konsultti on yhtä kuin tuotteiden ostaja, kauppias tai petollinen poliitikko. Tässä on mielestäni syy (ei ainoa) nykyiseen maatalouden ahdinkoon. Pellon ja kotieläinsuojan tuotteet voidaan hinnoitella lähes mielivaltaisesti - aina löytyy se hölmö myyjä, jota voidaan käyttää hinnan määrääjänä.
Tässä on vaan sellanen asia, joka pitää muistaa, että numeroilla on näitä keinotekoisia vertailutiloja ja vertailuja on helppo vääntää mihin suuntaan haluaa, tosiasia on että tilat kyllä aika nopeasti muuttuvat sellaiseen muotoon, joka omalle tukialueelle sopii parhaiten ja antaa maksimi tuoton.
Hyvä esimerkki on nämä broikkutilat, jotka nykyisillä eläintuilla ovat olleet kullanvuolemista ja ovat itseasiassa ostaneet kaikki myntii tulleet pelllot omilta alueiltaan jo vuosia sitten, ne vat ennakoineet eläintukein poiston ja lisänneet omaa peltopinta-alaansa varmuuden vuoksi.
Seuraus, niistä on tullut suuria peltojen omistajia ja peltojen hinnat on nousseet niin ylös, ettei niitä muut pysty enää edes ostamaan, esim. kasvinviljelytilat.
Tästä taas on seuraus, että nämä kasvinviljelytilat vaatii eläintukien poistoa myös pohjoisesta, aivan kuin se nyt laskisi peltojen hinat takaisin järkevälle tasolle ....
Nämä etelän eläintuet olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin.
