Lainaus käyttäjältä: vms1 - 26.01.17 - klo:19:50

Lainaus käyttäjältä: JD6630 - 26.01.17 - klo:18:49

Ei oo kauan siitä ku sä kaipasit niitä terminaaleja ja tehokkuutta logistiikkaan. Kuinkahan siihen vaikuttaisi se, että tukit olisi 0,5-10m pitkiä?

Terminaalit ja tehokkuus oli eri asia ja tämä hinnoittelu ei vaikuta asiaan milläänlailla. Nyt on kyse puhtaasti apteerauksesta jolloin kokorunkokorjuu on tietenkin paras mutta kun se ei aina ole mahdollista. Kuitenkin tässä omassa mallissa tulisi ne kokorunkokorjuun hyödyt ja olisi täysin motokuskin osaamisesta kiinni kuinka hyvin asian hallitsee. Se näkyy sitten yhtiön tilityksessä jos yhtiö ei asiaa hallitse kun tukinhinta menee alemmas kuin muilla. Kuitenkin kokorunko korjuussa jos apumittoja on tarpeeksi saadaan koko puu hyödynnettyä tukkina ja kuituna kun runko saadaan katkottua ongelmakohtien mukaan.

Selitä nyt sitten että miten ne erimittaset tukit ja kuidut ja kaikki muut saadaan järkevästi rekalla (tai edes ajokoneella) kohteisiinsa.

Tossa edellisessä mun vastauksessa oli niin monta spesifioitua asiaa että ei ole ihan helppo asiaan vastata. Kokopuukorjuu on ihan oma osa-alueensa eikä sovellu läheskään joka koheelle. Muuten normi hakkuussa ei mittaero 3 ja 6 metrin välillä ole mitenkään poikkeuksellista ja se on valtavaa isännän rahan haaskausta jos ei kuljetuslogistiikan läpi mene nämä mitat ihan normaalissa korjuussa. Ei vaan oikeasti saa jättää tukki ottamatta siksi että ei raaski käyttää jotain vajaan nelosen apumittaa. Ei tukkia vaan voi ottaa 52 mitalla pelkästään ja loput kuitupinoon jos ei satu tukkiläpimitan kokoon latva enää tuossa mitassa. Sitten kun lähdetään lenkouden mukaan apteeraamaan niin ollaan jo aika haastavan osaamista vaativan asian tiimoilla varsinkin kun tukkia ei näe metriäkään oksien sisälle kun painetaan katkaisu nappia. Tarttee kuitenkin muistaa että jos tunnissa menee noin 30 metriä tukkia kuitupinoon niin moto on hukannu oman tienestin verran noin suurinpiirtein jos ollaan järeässä metsässä.

Olen kuullu että ammattiylpeyden omaava motokuskin naurunhetki on kun on katkaissu vajaa 6 metrisen tukin ja sen jälkeen syöttää kaksi metriä todetakseen että rungossa on joku tukin hylkäävä virhe. Silloin tuntee itsensä hyväksi kun miettii että lumppaako sen kaksi metriä vai tekeekö vaikka nelosen kuidun väliin. Aina kuitenkin menetetään tukkimetrejä.

Eli muun ketjun muiden lenkkien kannalta on ihan sama, kunhan isäntä itte saa nii ison tilin ku ikinä mahdollista?

Entä jos se motokuski haluaa saada isoimman tilin?

Tai kuljetusyrittäjä?

Tai jopa ostoyhtiö?

Eli muun ketjun muiden lenkkien kannalta on ihan sama, kunhan isäntä itte saa nii ison tilin ku ikinä mahdollista?

Entä jos se motokuski haluaa saada isoimman tilin?

Tai kuljetusyrittäjä?

Tai jopa ostoyhtiö?

Motoketju, ja kaukokuljetusketjun pitää saada korvaus tehdystä työstä. Jos he pilaavat noin 80 vuotta kasvatetun raaka-aineen niin heidän kuuluisi saada potkut ja vahingonkorvausvaateet. Sama homma metsäyhtiölle eli jos he pilaavat raaka-aineen niin pitäisi äkkiä etsiä paremmin raaka-aineen hyödyntävä yritys tekemään kauppaa.

Aikapaljon olisi paikotellen koko organisaatillle ihan isännästä lähtien aina puunkäsittelijälle tarve painottaa mitä ollaan tekemässä ja miksi. Isännälle ehkä enemmänkin kohteiden järjestelystä niin että puunkorjuu sujuisi ja kaikille muille että heidän ainut tehtävä on jättää metsään mahdollisimman menestyvä jatko ja tuottaa saamatteilla olevasta raaka-aineesta mahdollisimman hyvä lisäarvo. Jos joku epäonnistuu omassa osuudessa niin häntä pitäisi sanktioida ketjussa huomattavasti rajummin mitä nykyään tehdään.

Asiaa vms1. Isolla koneella saa nopeasti tuhoa aikaan. Metsänomistajahan maksaa myös
kuskien ammattitaidosta. Urakoitsijaa kiinnostaa vain raha minkä saa itselleen helpoiten.
Vaikka on so***** jääviä puita, latvojen karsinta, siitä ettei kasvavia puita ajeta päinajamalla
nurin, lähtee kesken pois, laanipaikat, omistajalle jäävien puiden paikat, ajoreitit, kaikki unohtuu.
Ostajan edutaja vaan voivottelee. Kaikki täytyy kirjata erikseen hakkuusopimukseen ja sanktioida.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 26.01.17 - klo:13:03

Mä kokisin että toi mun systeemi olisi kaikista oikeudenmukaisin eikä mahdollistaisi minkäänlaista vääristymää. Lapusta kävisi selvästi ilmi mikä on latvaläpimitta ja mikä hinta millekin tavaralajille. Ostaja tietäisi tasan tarkkaan mitä tietty puulaji maksaisi.

Minua kiinnostaa vain se, minkä verran saan rahaa myymästäni aukosta. Käsite tukki-kuitu-pikkutukki-egyptinparru-pylväs-sorvityvi-... on täysin keinotekoinen. Ne kaikki ovat samaa puuainesta ja kysymys on vain ostajan jatkokäytöstä.

jos puukaupasta ottaa kaiken vuosisataisen puukauppa-perinteen ja moraalisen oikeudenmukaisuuden periaatteet pois ja tutkii asiaa ihan juridisten oikeustoimien ja sopimusoikeuden näkökulmasta, niin asia on juuri kuten tässä todetaan. Jos ei ole so***** jonkun parrun tai tukin lyhyitä pituuksien kuutiomääriä sitovasti kaupan tekohetkellä, niin turha siitä on valittaa jos sitä sitten ei tehdä ollenkaan. Ostaja täyttää velvoitteensa ja yrittää saada siitä tiliä, toki voi huudella jälkikäteen, haukkua ammattitaidottomuudesta ja yrittää näin kostaa.

Siksi tulee kysymys, miksi halutaan mennä kauppatavassa aina vaan aikaisempaan hetkeen? Hoitosopimus antaa jo koko metsän elinkaaren suunnittelun ja hakkuuoikeuden käytön periaatteessa metsäyhtiölle. Metsäyhtiöt haluaa näitä sopimuksia, sekä pystykauppoja.... sillä varmistetaan puuvarasto, josta ei tarvitse maksaa, puun saatavuus, joka estää hintojen nousun ja näin suhdanteiden vaihtelun riski siirretään raaka-aineen osalta melkein kokonaan metsänomistajille.

Onhan sitä markkinariskiä osattu jo iät ajat siirtää asiakkaan suuntaan. Sellufirmoilla on helpompaa kun suuremmat volyymit kuittaavat pienet vaihtelut.

Just eilen juteltiin luotto-motokuskin kanssa tukin laadusta ja hinnoittelusta. Näin keväästä ja sahatavaran markkinatilanteen ollessa kehno, on hinnoittelu ja laatukontrollointi nuivaa. Ero on niin suuri verrattuna hyvään suhdanteeseen että harva metsänomistaja sitä edes ymmärtää. Sellufirmojen ostohinnoissa tuo ei näy tasaisempien puuvirtojen takia.

Onhan sitä markkinariskiä osattu jo iät ajat siirtää asiakkaan suuntaan. Sellufirmoilla on helpompaa kun suuremmat volyymit kuittaavat pienet vaihtelut.

Just eilen juteltiin luotto-motokuskin kanssa tukin laadusta ja hinnoittelusta. Näin keväästä ja sahatavaran markkinatilanteen ollessa kehno, on hinnoittelu ja laatukontrollointi nuivaa. Ero on niin suuri verrattuna hyvään suhdanteeseen että harva metsänomistaja sitä edes ymmärtää. Sellufirmojen ostohinnoissa tuo ei näy tasaisempien puuvirtojen takia.

Monelle itseni mukaanlukien nää mittavastimukset on täyttä hepreaa. Lopputilityksestä voi katsoa tukkiprosentin mitä kertoo jotain mutta ennakoon tämä on lähes täysin tekemätön paikka ottaa tarjouksesta selvää jos ei ole ammattilainen. Siksi systeemi että firma ilmoittaisi tukin latvaläpimitan ja hinnan sekä sama kuidulle olisi loogista. Jos heidän korjuu on hyvin hallinnassa niin he laskevat korkeampaa tukin hintaa ja jos laatuongelmat ja apumittojen puute aiheuttaa paljon hävikkiä niin hinnan pitää olla halvempi jolloin osaamisessa puute ja kauppa jää syntymättä. Jos asia oikeasti haluttaisi standardisoita niin määriteltäisi vaikka 3 tai 4 latvaläpimittaa ja yhtiöt tarjoisi näihin ja lopulta olisi ihan sama vaikka koko kasa menisi vaikka hakkuriin. Nää mitat olisi tietenkin lähellä nykyisiä mittavaatimuksia eli energia, kuitu,pikkutukki,tukki ja erikoistyvi. Lumppi ja laho ym sitten päälle.

Onhan sitä markkinariskiä osattu jo iät ajat siirtää asiakkaan suuntaan. Sellufirmoilla on helpompaa kun suuremmat volyymit kuittaavat pienet vaihtelut.

Just eilen juteltiin luotto-motokuskin kanssa tukin laadusta ja hinnoittelusta. Näin keväästä ja sahatavaran markkinatilanteen ollessa kehno, on hinnoittelu ja laatukontrollointi nuivaa. Ero on niin suuri verrattuna hyvään suhdanteeseen että harva metsänomistaja sitä edes ymmärtää. Sellufirmojen ostohinnoissa tuo ei näy tasaisempien puuvirtojen takia.

Minä juttelin ostomiehen kanssa mitta ja laatuvaatimuksita. Kyselin kun mäntytukista ei kukaan käytännössä alle 43 pitkää halua. Ehkä jotain mittoja voi jollakulla olla mutta käytännössä montaa prosenttia niitä ei saa olla. Minulle tuli ainakin uutena tietona se että eurooppaan menee pitkää mittaa sen takia paljon, kun niillä on itsellä riittävästi niitä lyhyitä. Toisin sanoen paikallisten huonolaatuisista metsistä saa ihan riittävästi lyhyitä tukkeja, ne ostaa meiltä sitten ne mitat mitä niiltä puuttuu eli pitkää.

Pohjois-Afrikka olisi tärkeä markkina alue, mutta kun siellä on nyt vähän epävakaista.

Juu se parimetrinen egyptinparru ja muut parrulajit paikkais harvennuksella mukavasti sitä tappiota, kun tukkiaines on niin huonoa ettei motokuski yksinkertaisesti voi tehdä tukkia, eikä sellupuutakaan ilkeäisi tehdä. Toki pikkutukin hinta on huonompi kuin oikealla tukilla, mut kokemukseni mukaan ei kummoinen metsä tarvia olla, kun kuituosasta voi muuttaa 25-30% parruksi. Kunhan vaan kuski osaa apteerata (tai viitsii) ja firma ottaa parrua vastaan.

Tuo apteeraus osaa olla monimutkaista, mut hyville kuskeille kuten tuolle kaverilleni se on haaste joka pitää homman mielenkiintoisena. Hän ei mm. tykkää sahata tyvileikkoja jos kyse ei ole tukkipuusta, ennemin ottaa minimimitta ropsin ja sitten arvokkaamman pikkutukin tai tukin. Osa kuskeista saattaa silputa toistametriä tyveä ennenkuin mottimitta käynnistyy. Pieniä juttuja, mutta niistähän se pieni harvennustulo osaltaan lisääntyy.

Juu se parimetrinen egyptinparru ja muut parrulajit paikkais harvennuksella mukavasti sitä tappiota, kun tukkiaines on niin huonoa ettei motokuski yksinkertaisesti voi tehdä tukkia, eikä sellupuutakaan ilkeäisi tehdä. Toki pikkutukin hinta on huonompi kuin oikealla tukilla, mut kokemukseni mukaan ei kummoinen metsä tarvia olla, kun kuituosasta voi muuttaa 25-30% parruksi. Kunhan vaan kuski osaa apteerata (tai viitsii) ja firma ottaa parrua vastaan.

Tuo apteeraus osaa olla monimutkaista, mut hyville kuskeille kuten tuolle kaverilleni se on haaste joka pitää homman mielenkiintoisena. Hän ei mm. tykkää sahata tyvileikkoja jos kyse ei ole tukkipuusta, ennemin ottaa minimimitta ropsin ja sitten arvokkaamman pikkutukin tai tukin. Osa kuskeista saattaa silputa toistametriä tyveä ennenkuin mottimitta käynnistyy. Pieniä juttuja, mutta niistähän se pieni harvennustulo osaltaan lisääntyy.

Juu, parrullahan se yhdistys elää.
Metsänomistajan kannalta hyvä asia, mutta koneyrittäjälle aiheuttaa lisäkustannuksia.
Mitä enemmän lajeja metsässä on levällään sitä hitaammaksi homma käy. Parrulla ongelma korostuu koska se on pientä, kappaleita/motti on paljon. Varsinkin ajokoneen työ hidastuu, kun pölkkyjä on paljon, lisäksi tavara on lyhyttä, joka pitkillä kuljetysmatkoilla on pahasta. Eikä se motokuskinkaan työtä ainakaan nopeuta. Voidaanhan se koivukuitukin jakaa klapiyrittäjän puihin ja sellutehtaan puihin, mutta on siinäkin aika sohlaaminen. Osa parrun hinnasta siis pitäisikin huomioida koneyrittäjän taksassa. Sitten vielä jos sekametsässä puulajisuhteet ovat tasan ja haapaa ja leppääkin löytyy niin siinä on toistakymmentä lajia. Tähän kun vielä lisätään pieni hehtaarikertymä niin yhtä lajia/ha on todella vähän, tietää rankkoja sekakuormia tai vajaita kuormia. Seuraavana automies kiroaa pieniä nyssäköitä tienvarrella. Laatu sitä ja toinen tätä, kustannukset lisäätyvät sielläkin. Pomojen olisi siis tärkeää ymmärtää mistä leimikoista parrua kannattaa ottaa ja mistä ei.

Pystykaupassa urakoitsija tekee sopimuksen ostajan kanssa. Jos tama sopimus on huono,
ei siitä pidä syyllistää myyjää. Juha H:n ajatus siitä, että koko ketju on vain urakoitsijaa
palvelemassa, on outo.  Näille simulaattorikuskeille kaikki on vaikeeta.

Pystykaupassa urakoitsija tekee sopimuksen ostajan kanssa. Jos tama sopimus on huono,
ei siitä pidä syyllistää myyjää. Juha H:n ajatus siitä, että koko ketju on vain urakoitsijaa
palvelemassa, on outo.  Näille simulaattorikuskeille kaikki on vaikeeta.

Mutta jos sopimus on sllainen että vastapuolen on vaikea sitä ymmärtää tai ostaja ei sitä toteuta niin silloin sopimuksessa on parantamisen varaa.

Itte ymmärrän hyvin urakoitsijan näkemyksen että ne 7 eri sorttia ei ole hyvä juttu. Itse tähän joskus esitin näkemyksen mikä torpattiin täysin. Tämähän oli se systeemi että puut lajiteltaisi lähiterminaalissa ja kuskattaisi siitä sitten käyttöpaikalle. Itse uskoin ja uskon vielläkin että ajokoneen ja tukkiauton alentuneilla kuluilla sekä puutavaran paremmalla hyödyntämisellä saataisi enemmän hyötyä kuin mitä uuslajittelusta tulisi kuluja.

Asiahan perustui siihen että moto voi tehdä vaikka 30 eri arvoluokan puuta ja maanomistajalle maksetaan sen mukaan. Ajokone ajaa ne kaikki yhteen kasaan mistä auto vie ne laajitteluasemalle josta puutavara lajiteltaisi ja kuskattaisi siitä täysinä kuormina autolla, junalla ja vaikka vesiteitse käyttöpaikalle.

Tällä kaverillani on oma firma joka hoitaa korjuun suunnittelun ja hänen osuutensa loppuu siihen kun tukkiauto hakee puut lanssilta. Ja hänellä on ammattilainen asenne noihin lajeihin, ei haittaa vaikka niitä on 15, mutta lisätyöstä pitää saada käypä korvaus. Hänelle tuottaa lisäpäänvaivaa juuri nuo pienet leimikot ja pienet puumäärät, kun leipä tulee käytännössä ensi- ja toisten harvennuksien  havusellusta, niin muut lajit kulkevat periaatteessa vaan niiden rinnalla. Koivukuitukin on jonkinsortin ongelma kun sen hankintahinta on tällähetkellä todella huono, sen hakkaamisesta jäi yrittäjän 'voitoksi' luokkaa 8 euroa, sillä ei suuremmin juhlita. Klapiyrittäminenkin on senverran pienimuotoista alueella että sieltäkään ei saa apua.

Olis alalle hyödyllistä jos tuollaisia puhtaasti metsänhakkuulla eläviä, yhden ketjun yrittäjiä olisi enemmän jotka voisivat hakata leimikoita joustavammin kuin sellufirman rengit. Mut taitaavat tällä menolla kuolla nälkään jos tämä kehitys vielä tästään kehittyy.

Myyjän on ihan turha miettiä, mihin ostaja puuaineksen käyttää tai miten se jalostaa sen.  Myyjän ainoa tehtävä on huolehtia siitä, että saa myymästään puuaineksesta mahdollisimman korkean hinnan.  Ja sen voi varmistaa vain sillä, että kilpailuttaa ostajat.  Ja niitä voi kilpailuttaa vain runkohinnoittelulla.

Hauskaa, että tämänkin palstan maatalouspuolella on surkuteltu, miten vaikeassa tilanteessa suomalainen elintarviketeollisuus on vain kahden merkittävän keskusliikkeen ollessa ostajina.   Täällä metsäpuolella ostajia olisi selvästi enemmän, mutta mitä vielä:  ei vaivauduta edes kilpailuttamaan leimikoita.  Se, että kysyy "omalta" yhtiöltä tarjouksen ei todellakaan ole kilpailuttamista!

Aukon myynnissä runkohinta on hyvä, jos myyjä ymmärtää mistä hinta muodostuu. Tämähän todettiin jo edellä. Aukkoa kun ei voi hakata pilalle kuin apteeraamalla puut myyjän kannalta epäedullisesti.

Harvennuksella taas ei ole ollenkaan sama kuka sen homman tekee ja miten. Tai no sanotaan nyt silleen, että ensiharvennuksella olis tärkeää että sen edes joku tekisi jotenkin ennenkuin metsä karsiutuu pilalle, toisella harvennuksella alkaa olla jo rahallistakin merkitystä että mitä ja minkähintaista puuta metsästä hakataan.