Tietysti kun pystyvät tekemään siitä puusta mitä tulee aikä mitä tarvii. Eikä sitä sellupuuta kannata sahojen todelisuudessa ottaa. Se on pirun huonoa vaihtokauppaa näitten sellu jättien kanssa vja taitaaa se hakkeksi ajokin olla melko kannatamatonta. Muutennhan ne keräis neulasetkin.

 *** Niin. Ne reippaat latvukset jonkun motin aina sitä kokonaiskertymää runkohinnoittelussa syö. Tosin tappio jää kohtuulliseksi verraten jos sellufirmalla on tiukat laatu-ohjeet tukin otolle.

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 13.09.16 - klo:21:08

Tietysti kun pystyvät tekemään siitä puusta mitä tulee aikä mitä tarvii. Eikä sitä sellupuuta kannata sahojen todelisuudessa ottaa. Se on pirun huonoa vaihtokauppaa näitten sellu jättien kanssa vja taitaaa se hakkeksi ajokin olla melko kannatamatonta. Muutennhan ne keräis neulasetkin.

 *** Niin. Ne reippaat latvukset jonkun motin aina sitä kokonaiskertymää runkohinnoittelussa syö. Tosin tappio jää kohtuulliseksi verraten jos sellufirmalla on tiukat laatu-ohjeet tukin otolle.

Kummassakin on huonot puolensa. Sellu firmat jos saatas runko hinnoittelun piiriin, niin tuo latvus ongelma poistus.

Eihän noita muuten pysty vertaamaan kuin veikkaamalla tukkiprosentin. Melkeinpä kannattaisi laskea kuinka suuri tukkiprosentin pitää olla jotta tarjoukset ovat samanarvoiset ja sen jälkeen miettiä kuinka todennäköisesti tuo prosenttiluku ylittyy tai alittuu. Viimeisen päälle ei mitään tarjouksia pysty vertailemaan koska käytännössä lopulliseen katkontaan ja tulokseen vaikuttaa sen hetkinen markkinatilanne ja tarjouksessa manittut minimitat tukeille. Jos sahatuotteilla on erittäin hyvä kysyntä, tukkipinoon menee myös puuta, joka on laatuluokkaa "tuoko on muka tukki?". Huonossa siedättävää tukkipuuta menee kuiduksi kun käytössä on vähemmän tukkimittoja kuin hyvässä.

Lainaus käyttäjältä: kantola - 12.09.16 - klo:23:15

Foliohattu päähän ja puukaupoille. Valtiohan vie joka tapauksessa puolet tilistä ja mitä uudistamiskulujen jälkeen jää näppiin niin siinä ei hinnoittelutavan ero juuri tunnu.

Taas joku "veroasiantuntija" liikkeellä... Metsän tuloverotuksessa maksimi prosentti 34. Uudistamiskulut vähennyskelpoisia niin kuin muutkin kulut.
Omaa tyhmyyttä sitten jos ei menovarauksia yms. osaa käyttää...

Laskeppas kupariluoti joskus kuka puukaupoissa parhaan tilin tekee. Noista päätehakkuista mitä minun metsissäni tehdään (100-120 vuotiasta puustoa) on jo ehditty maksaa kymmeniä vuosia pinta-alaveroa. Ja nyt ostajan maksamasta rahasummasta tilitän ensin 19,354839 % valtiolle. Ja menojen jälkeen jäävästä summasta 34 %. Kun Kantola kirjoittaa "näppiin jäävästä osuudesta" niin eivät ne uudistuskulut eivätkä muutkaan menot jää puunmyyjälle näppiin. Kun puhut menovarauksista niin nehän ovat ainoastaan aikaistettua vähennysten käyttöä. Ja kun verotusta ennemminkin kiristetään kuin löysätään niin senkin hyödyt ovat vähän niin ja näin. Mielestäni Valtio huolehtii eduistaan puukaupan yhteydessä vähän liiankin hyvin.  Että tässä sitä "veroasiantuntijuutta"

Nyt kun harsintahakkuu on sallittua, niin sehän sopii vinssin omistavalle omatoimimetsänomistajalle kuin nyrkki silmään. Rauhallisesti kaatelee niitä isoimpia runkoja, vetelee vinssillä traktorin perään ja vie kasalle, vähäiset kuitupuut omaan kattilaan.
Eikä tuu uudistamiskuluja.

Just. Ja kaiken vaivan perästä hankintahinta ei ole kuin pari euroa huonompi kuin pystykaupassa.

Lainaus käyttäjältä: alpo10 - 12.09.16 - klo:21:49

Jos on vähänkin taipumusta vainoharhaisuuteen, niin pystykauppa sellufirman kanssa ei tule kyseeseen...

Täälläkin riittää näitä vanhuksia ja muita vastaavia jotka viivottimen kanssa kiertää kuitupinot läpi. Sitten valitetaan että miksi ne kierot ja lahot puut ei oo tukkipinossa ja sen kyllä kuulee naapuritkin.

Oikeastihan tuota kusetusta ei tapahdu, koska ei se motourakoitsijakaan siinä voita.

Ihmeen paljon niitä täysmittasia, virheettömiä tukkeja sinne kuitupinoon menee. Saako urakoitsija sitten
tukinteosta paremman hinnan kuin kuidusta. Vai päinvastoin. Tai lajitellaanko kuitupinosta tukit vielä pois.

Joo ajomies lajittelee kuitupinosta tukin näköiset puut ja mittaa pituuden ja latvaläpimitan ja merkkaa liidulla pituuden tukin päähän. Niistä saa myyjä sitten lisätiliä ja motokuski moitteita.

Myyjien mielestä on helppo vertailla tarjouksia, kun ostajilla on hinnat tukille ja kuidulle.  Mutta silloin todellisuudessa vertaillaan tarjouksia, ei metsästä saatavaa rahamäärää!  Katkonta määrittää merkittävältä osin lopullisen hinnan ja sen osuus korostuu tilanteessa, jossa tukin ja kuidun hinnat ovat kaukana toisistaan.  Ostaja, jolla on kallein tukin hinta, mutta vähiten hyväksyttäviä pituuksia saattaa tulouttaa vähiten rahaa.  Tai päinvastoin.  Myös runkomuodolla on oma merkityksensä.

Mielestäni runkohinnoittelu olisi ostajan kannalta paras vaihtoehto.  Siinä voisi oikeasti verrata saatavissa olevia rahatuloja, koska vain motit ratkaisevat, ei katkonta.  Ja motomittaan pitää voida luottaa yhtiöstä riippumatta.

Mutta kyse on hintamielikuvasta.  Vuosikymmenten jopa -satojen aikana muodostunutta käsitystä puun hinnoittelusta on vaikea muuttaa.

Mä en tykänny runkohinnoittelusta lainkaan kun hinta perustui mielikuvaan eikä tosiasiaan. Itte kokisin parhaimpana että annettaisi tietyt hintakriteerit tietylle rungon paksuudelle ja sillä ei olisi merkitystä mitä nappia kuski painaisi ja missä kohtaa. Taitamattomuutta sitten jos ei katkonnat osu kohdalleen. Sitä että etukäteen ruvetaan arvioimaan kuituosuutta menee ennemmin tai myöhemmin pieleen ja yhtiö ei tunnetusti ikinä tee tappiota.

Itse en usko tähän mutta jos haluaa salaliittoa kehitellä niin miltä kuulostaisi että motomies tekee 5 metrisen kuidun mutta tiputtaa sen tukki kasaan. Tili on motokuskille parempi kuidusta kuin tukista ja metsäyhtiö ostaa halvemmalla kuidun mutta ajokone ajaa tietämättään kuidun tukkikasaan ja maanomistajalle tukkipino näyttää hyvältä. Näin ei siis ole mutta foliohattuiselle miksi ei voisi olla.

Runkohinnoittelusta seuraava vaihe voisi olla leimikkohinnoittelu.

Peltolaisella on todella raju verotus. Missä maassa mahtaa mies asua.

Itsellä verotus menee paljon kepeämmin. Ostaja pidättää ennakon jonka tilittää valtiolle. Veroilmoituksessa vaadin metsävähennystä koko kaupan osalta täysimääräisenä, ja joulun alla valtio muistaa minua palautuksilla korkojen kera.

Voittaahan valtio myös tässä mallissa ihan mukavasti, kun verottaa tuloja joita ei oikeastaan ole edes muodostunut, ainakaan verovelvolliselle. Näin yhdeltä kantilta asiaa tulkittuna.

Mä en tykänny runkohinnoittelusta lainkaan kun hinta perustui mielikuvaan eikä tosiasiaan. Itte kokisin parhaimpana että annettaisi tietyt hintakriteerit tietylle rungon paksuudelle ja sillä ei olisi merkitystä mitä nappia kuski painaisi ja missä kohtaa. Taitamattomuutta sitten jos ei katkonnat osu kohdalleen. Sitä että etukäteen ruvetaan arvioimaan kuituosuutta menee ennemmin tai myöhemmin pieleen ja yhtiö ei tunnetusti ikinä tee tappiota.

MIten se perustui mielikuvaan? Eikö motteja mitattu? Eikö hinta ollu €/m3?

Minä tarkoitin hintamielikuvalla sitä, että nyt esimerkiksi alle 10€ kuitukuutiosta pidetään halpana ja yli 70 € tukkikuutiosta hyvänä.  Runkohinnoittelussa on yksi hinta, jolle pitää itse määritellä taso, jota pitää riittävän hyvänä.  Mutta vastapainona eri toimijoilta saamiaan tarjouksia voi suoraan verrata keskenään.  Arvioituaan leimikon kokonaistilavuuden saa suoraan laskettua myydessään saamansa rahamäärän.

Runkohinnoittelu on AINOA tapa tietää etukäteen puukuutiosta saatava hinta.  Tukki-kuitu -hinnoittelussa on muuttujana tukki-%.  Eikä pelkästään se, vaan myös ostajan suorittama apteeraus.  Todellisuudessa tarjousten vertaaminen on tässä menetelmässä mahdotonta.

Saha antaa kuuselle avohakkuussa runkohinnaksi 50,91€/m3. Sellufirma KUT 58,20€/m3 KUK 19,50€/m3. Kuinka näistä tarjouksista nyt muodostetaan vertailukelpoiset?

No miten kauppa eteni? Kiinnostaisi muutenkin kuulla havaintoja runkohintakauppaa tehneiltä, oletteko olleet tyytyväisiä? Mitä hintoja maksettu?

Runkohinnoittelussa on yksi hinta, jolle pitää itse määritellä taso, jota pitää riittävän hyvänä.  Mutta vastapainona eri toimijoilta saamiaan tarjouksia voi suoraan verrata keskenään.  Arvioituaan leimikon kokonaistilavuuden saa suoraan laskettua myydessään saamansa rahamäärän.

Runkohinnoittelu on AINOA tapa tietää etukäteen puukuutiosta saatava hinta.  Tukki-kuitu -hinnoittelussa on muuttujana tukki-%.  Eikä pelkästään se, vaan myös ostajan suorittama apteeraus.  Todellisuudessa tarjousten vertaaminen on tässä menetelmässä mahdotonta.

Pystyykö saamaan vertailukelpoiset runkohinta-tarjoukset vai tarjoaako jokainen eri tavalla? Löytyykö runkohintaa myös ongelmapuille, lahot, vialliset, alimittaiset... jotka normaalisti menisi energiaksi, mutta luulisi runkohinnoittelussa kannattavaksi jättää metsään, kuin juoksuttaa mitan läpi?

 runkohinta 50,91€/m3. Sellufirma KUT 58,20€/m3 KUK 19,50€/m3. Kuinka näistä tarjouksista nyt muodostetaan vertailukelpoiset?

Jos tukki-% (katkottuna, ei siis kasvavissa puissa) on yli 81,16% sellufirman tarjous on parempi.  Pienemmällä tukki-% runkohinnoittelulla saa paremman hinnan.  Esimerkiksi 75% tukkisannolla puun hinnaksi muodostuisi 48,53 €/m3

Lisäys:
Hintamielikuvaa runkohinnoittelulle voi hakea toteutuneista puukaupoista.  Jakaa kaupassa vaikkapa kuusesta saadut eurot (kut+kuk) niiden mottimäärillä (kut+kuk).  Siinä on toteutunut runkohinta kuuselle.