Agronet
Keskusteluaiheet => Metsätalous => Aiheen aloitti: josef - 10.09.16 - klo:07:09
-
Saha antaa kuuselle avohakkuussa runkohinnaksi 50,91€/m3. Sellufirma KUT 58,20€/m3 KUK 19,50€/m3. Kuinka näistä tarjouksista nyt muodostetaan vertailukelpoiset? Tilanne on uusi runkohinnoittelun osalta. Eikä ole mitään aikaisempaa vertailu kohtaa olemassa, googlekaan ei tuonnut äkkiseltään apua. Onhan se tiedossa että saha maksaa parempaa hintaa päättehakkuussa, josta kertyy pääsääntöisesti tukkia, kuin sellufirma. Silti olisi vastaisuuden varalle saatava jokin laskukaava millä yhtälö ratkaistaan jatkossakin. Numerot ratkaisee!!
-
eiks saha maksa joka tapauksessa paremmin kun haluaa vain sitä tukkia jota sitten etsii joka puusta mah paljon..? sellupuu on halbaa...
-
Ei siinä auta kuin koko leimikon yksinpuinluku, kuusikon keskimääräisen runkomuodon ja tilavuuden selvittäminen. Näitä sitten vertaamaan firmojen harvesteriin lähettämään katkontamatriisiin, joka voi muuttua sekin kesken savotan. Tarkkaa vertailua siis hankala tehdä.
-
Täytyisi olla hyvä puustomäärän arvio pohjalla. Metsätaloussuunnitelma tms. Siitä laskisin kuitujen ja tukkien mottien perusteella tarjouksien suuruudet. Myös ns. tukkiprosentti on nyt merkittävässä asemassa. Kuinka todennäköistä on, että kuitua tulee paljon.
Karkea esimerkki eli 100 motin leimikko pelkkää kuusta. Antaa runkohinnoittelulla tulokseksi 5091e. Jos leimikon jakauma olisi 80 mottia tukkia ja 20 mottia kuitua, niin niistä kertyy 4656e ja 390e eli 5046e. Leimikon tukkiprosentti olisi 80.
Vaikea tilanne, pähkäilin itse saman asian kimpussa taannoin. Päädyin siihen, että vaadin sahayhtiöltä perinteisen tarjouksen ja siihen ne sillä kertaa suostuivat. En tiedä onnistuisiko enää. Käsittääkseni Westas ja Versowood ovat ainakin halukkaita tuohon runkohinnoitteluun.
-
tuntuisi äkkiä tuo runkohinta houkuttelevalta. Siinä riski olisi huomattavasti pienempi. Riskinä näissä kaupoissa on aina se, ettei sitä tukkia sitten lopulta saa arvioitua määrää. Vähän vanha, ylitiheä ja kosteilla pohjilla kasvanut kuusi on aina arvoitus. Jos laatu vähänkin arveluttaa ottaisin runkohinnoittelun, jos taas tietää puut terveiksi ja suoriksi, sekä rungot on kohtuullisen järeää.... voi hävitäkin.
Kauppatavat tuntuvat olevan kovin paikallisia, viimeksi keväällä ei runkohinnoittelusta ollut edes juttua. Tukit sahalle, kuidut sellutehtaalle, energiapuu yhdistykselle..... hankintakauppana kaikki.
Meneekö muuten laho samalla hinnalla, entäs muut puut, tuskin nyt kellään ihan puhdasta kuusta?
-
Noilla aloistusviestin hinnoilla täytyy perinteisessä hinnoittelussa olla aika varma siitä että se on pelkkää järeää puuta se palsta (eli ainakin tukki tai pari irtoaa melkein kaikista rungoista), muutenhan tuo runkohinta on kyllä aika hyvä (noin nykyään maksettavaksi puun hinnaksi). Itse ottaisin ilman muuta runkohinnan.
-
Noista lähtötiedoista kun laskee, niin tarjoukset ovat samanarvoiset, jos tukkiprosentti on 81%. Siis 1000 motista tulee 810 kuutiota tukkia ja 190 kuutiota propsia. Tukin latvaläpimittaminini vaikuttaa, samoin pöllien pituus. Jos on samalta alueelta verranetietoa toteutuneesta tukkiprosentista, niin helpottaa asiaa, puiden kartokkuudessa kun on eroa. Olen aina suhtautunut nuivasti sellufirmojen tarjouksiin, menee turhan paljon hyvää puuta propsikasaan. Tarkoittaa siis sitä, että myyn sahafirmalle ja teen propsit polttopuuksi.
-
Noista lähtötiedoista kun laskee, niin tarjoukset ovat samanarvoiset, jos tukkiprosentti on 81%. Siis 1000 motista tulee 810 kuutiota tukkia ja 190 kuutiota propsia. Tukin latvaläpimittaminini vaikuttaa, samoin pöllien pituus. Jos on samalta alueelta verranetietoa toteutuneesta tukkiprosentista, niin helpottaa asiaa, puiden kartokkuudessa kun on eroa. Olen aina suhtautunut nuivasti sellufirmojen tarjouksiin, menee turhan paljon hyvää puuta propsikasaan. Tarkoittaa siis sitä, että myyn sahafirmalle ja teen propsit polttopuuksi.
näetkö riskinä sen, että >81% tulee tukkia? Tuleeko joskus? Saha antoi runkohinnan eli juuri päinvastoin eli saha ostaisi kaiken runkohinnalla. Sellufirma ostaa pystyyn, tekee kaiken kuiduksi ja siinä myyjä häviää. Jos on vähänkin taipumusta vainoharhaisuuteen, niin pystykauppa sellufirman kanssa ei tule kyseeseen... :)
-
Kun on tuo runkohinnoittelu, määritelläänkö siinä, mistä latvaläpimitasta se runko vedetään poikki? Sahat nykyään ovat aika merkittäviä puupolttoaineen toimittajia, siihen tarkoituksessa voi astaa hyvinkin pieniläpimittaista puuta. Jos rungosta ei paljon hukkapätkää tule, niin parantaa se runkohinnoittelun kilpailukykyä.
-
Jos on vähänkin taipumusta vainoharhaisuuteen, niin pystykauppa sellufirman kanssa ei tule kyseeseen... :)
Täälläkin riittää näitä vanhuksia ja muita vastaavia jotka viivottimen kanssa kiertää kuitupinot läpi. Sitten valitetaan että miksi ne kierot ja lahot puut ei oo tukkipinossa ja sen kyllä kuulee naapuritkin.
Oikeastihan tuota kusetusta ei tapahdu, koska ei se motourakoitsijakaan siinä voita.
-
Foliohattu päähän ja puukaupoille. Valtiohan vie joka tapauksessa puolet tilistä ja mitä uudistamiskulujen jälkeen jää näppiin niin siinä ei hinnoittelutavan ero juuri tunnu. ;)
-
Jos on vähänkin taipumusta vainoharhaisuuteen, niin pystykauppa sellufirman kanssa ei tule kyseeseen... :)
Täälläkin riittää näitä vanhuksia ja muita vastaavia jotka viivottimen kanssa kiertää kuitupinot läpi. Sitten valitetaan että miksi ne kierot ja lahot puut ei oo tukkipinossa ja sen kyllä kuulee naapuritkin.
Oikeastihan tuota kusetusta ei tapahdu, koska ei se motourakoitsijakaan siinä voita.
sitä en tiedä mitä pystykaupoissa urakoitsijalle maksetaan, mutta hankintakaupassa kuidussa hinta on korkeampi, kuin tukissa...kerran sahaat enempi, niin vajaa kymppi tulee motomiehelle lisää rungolta vrt tukki/kuitu. Näin ei oikeasti tapahdu, mutta voittaisi jos tapahtuu
-
Foliohattu päähän ja puukaupoille. Valtiohan vie joka tapauksessa puolet tilistä ja mitä uudistamiskulujen jälkeen jää näppiin niin siinä ei hinnoittelutavan ero juuri tunnu. ;)
Taas joku "veroasiantuntija" liikkeellä... Metsän tuloverotuksessa maksimi prosentti 34. Uudistamiskulut vähennyskelpoisia niin kuin muutkin kulut.
Omaa tyhmyyttä sitten jos ei menovarauksia yms. osaa käyttää...
-
*** Mielestäni runkohinnoittelu on esimerkissä laskettu aika varman päälle. Toki kaikki riippuu leimikon laadusta. Mutta järeä näre leimikko , niin tukkiprosentti on todennäköisesti enemmän kuin 81 % . Toki vertailuun vaikuttaa myös sellufirman katkonta ohjeet ja ennen kaikkea toteutus ... jälkimmäistä ei etukäteen tiedä kukaan. Runkohinnoittelussa on puolensa kunhan saa vain tarjouksen kohdilleen. Oma kokemus on ettei sitä puuta kovin tarkkaan oteta latvasta talteen. Eli tahtoo jäädä reippaita latvuksia.
-
*** Mielestäni runkohinnoittelu on esimerkissä laskettu aika varman päälle. Toki kaikki riippuu leimikon laadusta. Mutta järeä näre leimikko , niin tukkiprosentti on todennäköisesti enemmän kuin 81 % . Toki vertailuun vaikuttaa myös sellufirman katkonta ohjeet ja ennen kaikkea toteutus ... jälkimmäistä ei etukäteen tiedä kukaan. Runkohinnoittelussa on puolensa kunhan saa vain tarjouksen kohdilleen. Oma kokemus on ettei sitä puuta kovin tarkkaan oteta latvasta talteen. Eli tahtoo jäädä reippaita latvuksia.
Tietysti kun pystyvät tekemään siitä puusta mitä tulee aikä mitä tarvii. Eikä sitä sellupuuta kannata sahojen todelisuudessa ottaa. Se on pirun huonoa vaihtokauppaa näitten sellu jättien kanssa vja taitaaa se hakkeksi ajokin olla melko kannatamatonta. Muutennhan ne keräis neulasetkin.
-
Tietysti kun pystyvät tekemään siitä puusta mitä tulee aikä mitä tarvii. Eikä sitä sellupuuta kannata sahojen todelisuudessa ottaa. Se on pirun huonoa vaihtokauppaa näitten sellu jättien kanssa vja taitaaa se hakkeksi ajokin olla melko kannatamatonta. Muutennhan ne keräis neulasetkin.
*** Niin. Ne reippaat latvukset jonkun motin aina sitä kokonaiskertymää runkohinnoittelussa syö. Tosin tappio jää kohtuulliseksi verraten jos sellufirmalla on tiukat laatu-ohjeet tukin otolle.
-
Tietysti kun pystyvät tekemään siitä puusta mitä tulee aikä mitä tarvii. Eikä sitä sellupuuta kannata sahojen todelisuudessa ottaa. Se on pirun huonoa vaihtokauppaa näitten sellu jättien kanssa vja taitaaa se hakkeksi ajokin olla melko kannatamatonta. Muutennhan ne keräis neulasetkin.
*** Niin. Ne reippaat latvukset jonkun motin aina sitä kokonaiskertymää runkohinnoittelussa syö. Tosin tappio jää kohtuulliseksi verraten jos sellufirmalla on tiukat laatu-ohjeet tukin otolle.
Kummassakin on huonot puolensa. Sellu firmat jos saatas runko hinnoittelun piiriin, niin tuo latvus ongelma poistus.
-
Eihän noita muuten pysty vertaamaan kuin veikkaamalla tukkiprosentin. Melkeinpä kannattaisi laskea kuinka suuri tukkiprosentin pitää olla jotta tarjoukset ovat samanarvoiset ja sen jälkeen miettiä kuinka todennäköisesti tuo prosenttiluku ylittyy tai alittuu. Viimeisen päälle ei mitään tarjouksia pysty vertailemaan koska käytännössä lopulliseen katkontaan ja tulokseen vaikuttaa sen hetkinen markkinatilanne ja tarjouksessa manittut minimitat tukeille. Jos sahatuotteilla on erittäin hyvä kysyntä, tukkipinoon menee myös puuta, joka on laatuluokkaa "tuoko on muka tukki????". Huonossa siedättävää tukkipuuta menee kuiduksi kun käytössä on vähemmän tukkimittoja kuin hyvässä.
-
Foliohattu päähän ja puukaupoille. Valtiohan vie joka tapauksessa puolet tilistä ja mitä uudistamiskulujen jälkeen jää näppiin niin siinä ei hinnoittelutavan ero juuri tunnu. ;)
Taas joku "veroasiantuntija" liikkeellä... Metsän tuloverotuksessa maksimi prosentti 34. Uudistamiskulut vähennyskelpoisia niin kuin muutkin kulut.
Omaa tyhmyyttä sitten jos ei menovarauksia yms. osaa käyttää...
Laskeppas kupariluoti joskus kuka puukaupoissa parhaan tilin tekee. Noista päätehakkuista mitä minun metsissäni tehdään (100-120 vuotiasta puustoa) on jo ehditty maksaa kymmeniä vuosia pinta-alaveroa. Ja nyt ostajan maksamasta rahasummasta tilitän ensin 19,354839 % valtiolle. Ja menojen jälkeen jäävästä summasta 34 %. Kun Kantola kirjoittaa "näppiin jäävästä osuudesta" niin eivät ne uudistuskulut eivätkä muutkaan menot jää puunmyyjälle näppiin. Kun puhut menovarauksista niin nehän ovat ainoastaan aikaistettua vähennysten käyttöä. Ja kun verotusta ennemminkin kiristetään kuin löysätään niin senkin hyödyt ovat vähän niin ja näin. Mielestäni Valtio huolehtii eduistaan puukaupan yhteydessä vähän liiankin hyvin. :) Että tässä sitä "veroasiantuntijuutta"
-
Nyt kun harsintahakkuu on sallittua, niin sehän sopii vinssin omistavalle omatoimimetsänomistajalle kuin nyrkki silmään. Rauhallisesti kaatelee niitä isoimpia runkoja, vetelee vinssillä traktorin perään ja vie kasalle, vähäiset kuitupuut omaan kattilaan.
Eikä tuu uudistamiskuluja.
-
Just. Ja kaiken vaivan perästä hankintahinta ei ole kuin pari euroa huonompi kuin pystykaupassa.
-
Jos on vähänkin taipumusta vainoharhaisuuteen, niin pystykauppa sellufirman kanssa ei tule kyseeseen... :)
Täälläkin riittää näitä vanhuksia ja muita vastaavia jotka viivottimen kanssa kiertää kuitupinot läpi. Sitten valitetaan että miksi ne kierot ja lahot puut ei oo tukkipinossa ja sen kyllä kuulee naapuritkin.
Oikeastihan tuota kusetusta ei tapahdu, koska ei se motourakoitsijakaan siinä voita.
Ihmeen paljon niitä täysmittasia, virheettömiä tukkeja sinne kuitupinoon menee. Saako urakoitsija sitten
tukinteosta paremman hinnan kuin kuidusta. Vai päinvastoin. Tai lajitellaanko kuitupinosta tukit vielä pois.
-
Joo ajomies lajittelee kuitupinosta tukin näköiset puut ja mittaa pituuden ja latvaläpimitan ja merkkaa liidulla pituuden tukin päähän. Niistä saa myyjä sitten lisätiliä ja motokuski moitteita.
-
Myyjien mielestä on helppo vertailla tarjouksia, kun ostajilla on hinnat tukille ja kuidulle. Mutta silloin todellisuudessa vertaillaan tarjouksia, ei metsästä saatavaa rahamäärää! Katkonta määrittää merkittävältä osin lopullisen hinnan ja sen osuus korostuu tilanteessa, jossa tukin ja kuidun hinnat ovat kaukana toisistaan. Ostaja, jolla on kallein tukin hinta, mutta vähiten hyväksyttäviä pituuksia saattaa tulouttaa vähiten rahaa. Tai päinvastoin. Myös runkomuodolla on oma merkityksensä.
Mielestäni runkohinnoittelu olisi ostajan kannalta paras vaihtoehto. Siinä voisi oikeasti verrata saatavissa olevia rahatuloja, koska vain motit ratkaisevat, ei katkonta. Ja motomittaan pitää voida luottaa yhtiöstä riippumatta.
Mutta kyse on hintamielikuvasta. Vuosikymmenten jopa -satojen aikana muodostunutta käsitystä puun hinnoittelusta on vaikea muuttaa.
-
Mä en tykänny runkohinnoittelusta lainkaan kun hinta perustui mielikuvaan eikä tosiasiaan. Itte kokisin parhaimpana että annettaisi tietyt hintakriteerit tietylle rungon paksuudelle ja sillä ei olisi merkitystä mitä nappia kuski painaisi ja missä kohtaa. Taitamattomuutta sitten jos ei katkonnat osu kohdalleen. Sitä että etukäteen ruvetaan arvioimaan kuituosuutta menee ennemmin tai myöhemmin pieleen ja yhtiö ei tunnetusti ikinä tee tappiota.
-
Itse en usko tähän mutta jos haluaa salaliittoa kehitellä niin miltä kuulostaisi että motomies tekee 5 metrisen kuidun mutta tiputtaa sen tukki kasaan. Tili on motokuskille parempi kuidusta kuin tukista ja metsäyhtiö ostaa halvemmalla kuidun mutta ajokone ajaa tietämättään kuidun tukkikasaan ja maanomistajalle tukkipino näyttää hyvältä. Näin ei siis ole mutta foliohattuiselle miksi ei voisi olla.
-
Runkohinnoittelusta seuraava vaihe voisi olla leimikkohinnoittelu.
Peltolaisella on todella raju verotus. Missä maassa mahtaa mies asua.
Itsellä verotus menee paljon kepeämmin. Ostaja pidättää ennakon jonka tilittää valtiolle. Veroilmoituksessa vaadin metsävähennystä koko kaupan osalta täysimääräisenä, ja joulun alla valtio muistaa minua palautuksilla korkojen kera.
Voittaahan valtio myös tässä mallissa ihan mukavasti, kun verottaa tuloja joita ei oikeastaan ole edes muodostunut, ainakaan verovelvolliselle. Näin yhdeltä kantilta asiaa tulkittuna.
-
Mä en tykänny runkohinnoittelusta lainkaan kun hinta perustui mielikuvaan eikä tosiasiaan. Itte kokisin parhaimpana että annettaisi tietyt hintakriteerit tietylle rungon paksuudelle ja sillä ei olisi merkitystä mitä nappia kuski painaisi ja missä kohtaa. Taitamattomuutta sitten jos ei katkonnat osu kohdalleen. Sitä että etukäteen ruvetaan arvioimaan kuituosuutta menee ennemmin tai myöhemmin pieleen ja yhtiö ei tunnetusti ikinä tee tappiota.
MIten se perustui mielikuvaan? Eikö motteja mitattu? Eikö hinta ollu €/m3?
Minä tarkoitin hintamielikuvalla sitä, että nyt esimerkiksi alle 10€ kuitukuutiosta pidetään halpana ja yli 70 € tukkikuutiosta hyvänä. Runkohinnoittelussa on yksi hinta, jolle pitää itse määritellä taso, jota pitää riittävän hyvänä. Mutta vastapainona eri toimijoilta saamiaan tarjouksia voi suoraan verrata keskenään. Arvioituaan leimikon kokonaistilavuuden saa suoraan laskettua myydessään saamansa rahamäärän.
Runkohinnoittelu on AINOA tapa tietää etukäteen puukuutiosta saatava hinta. Tukki-kuitu -hinnoittelussa on muuttujana tukki-%. Eikä pelkästään se, vaan myös ostajan suorittama apteeraus. Todellisuudessa tarjousten vertaaminen on tässä menetelmässä mahdotonta.
-
Saha antaa kuuselle avohakkuussa runkohinnaksi 50,91€/m3. Sellufirma KUT 58,20€/m3 KUK 19,50€/m3. Kuinka näistä tarjouksista nyt muodostetaan vertailukelpoiset?
No miten kauppa eteni? Kiinnostaisi muutenkin kuulla havaintoja runkohintakauppaa tehneiltä, oletteko olleet tyytyväisiä? Mitä hintoja maksettu?
Runkohinnoittelussa on yksi hinta, jolle pitää itse määritellä taso, jota pitää riittävän hyvänä. Mutta vastapainona eri toimijoilta saamiaan tarjouksia voi suoraan verrata keskenään. Arvioituaan leimikon kokonaistilavuuden saa suoraan laskettua myydessään saamansa rahamäärän.
Runkohinnoittelu on AINOA tapa tietää etukäteen puukuutiosta saatava hinta. Tukki-kuitu -hinnoittelussa on muuttujana tukki-%. Eikä pelkästään se, vaan myös ostajan suorittama apteeraus. Todellisuudessa tarjousten vertaaminen on tässä menetelmässä mahdotonta.
Pystyykö saamaan vertailukelpoiset runkohinta-tarjoukset vai tarjoaako jokainen eri tavalla? Löytyykö runkohintaa myös ongelmapuille, lahot, vialliset, alimittaiset... jotka normaalisti menisi energiaksi, mutta luulisi runkohinnoittelussa kannattavaksi jättää metsään, kuin juoksuttaa mitan läpi?
-
runkohinta 50,91€/m3. Sellufirma KUT 58,20€/m3 KUK 19,50€/m3. Kuinka näistä tarjouksista nyt muodostetaan vertailukelpoiset?
Jos tukki-% (katkottuna, ei siis kasvavissa puissa) on yli 81,16% sellufirman tarjous on parempi. Pienemmällä tukki-% runkohinnoittelulla saa paremman hinnan. Esimerkiksi 75% tukkisannolla puun hinnaksi muodostuisi 48,53 €/m3
Lisäys:
Hintamielikuvaa runkohinnoittelulle voi hakea toteutuneista puukaupoista. Jakaa kaupassa vaikkapa kuusesta saadut eurot (kut+kuk) niiden mottimäärillä (kut+kuk). Siinä on toteutunut runkohinta kuuselle.
-
No jos sulla on kieroo puuta siellä metäs nii sillo varmaa runkohinta on parempi.
-
itse tehnyt yhden kauan runkohinnoilla ja siihen ainakin olin tyytyväinen. motomittalistasta kun jälkeenpäin näki minkä verran oli tullut tukkia ja minkä verran kuitua. muistaakseni siinä meni jos oli lahoa niin sitten kuidun hinnalla, ehkä?.
sitä mietittiin että kumman ottaa ja neuvoja sanoi että ei ainakaan enemp'' tee tukkia kuin hän on arvoinut ja sillä arviolla olisi ollut juuri tasoissa tarjoukset.
-
Mä en tykänny runkohinnoittelusta lainkaan kun hinta perustui mielikuvaan eikä tosiasiaan. Itte kokisin parhaimpana että annettaisi tietyt hintakriteerit tietylle rungon paksuudelle ja sillä ei olisi merkitystä mitä nappia kuski painaisi ja missä kohtaa. Taitamattomuutta sitten jos ei katkonnat osu kohdalleen. Sitä että etukäteen ruvetaan arvioimaan kuituosuutta menee ennemmin tai myöhemmin pieleen ja yhtiö ei tunnetusti ikinä tee tappiota.
MIten se perustui mielikuvaan? Eikö motteja mitattu? Eikö hinta ollu €/m3?
Minä tarkoitin hintamielikuvalla sitä, että nyt esimerkiksi alle 10€ kuitukuutiosta pidetään halpana ja yli 70 € tukkikuutiosta hyvänä. Runkohinnoittelussa on yksi hinta, jolle pitää itse määritellä taso, jota pitää riittävän hyvänä. Mutta vastapainona eri toimijoilta saamiaan tarjouksia voi suoraan verrata keskenään. Arvioituaan leimikon kokonaistilavuuden saa suoraan laskettua myydessään saamansa rahamäärän.
Runkohinnoittelu on AINOA tapa tietää etukäteen puukuutiosta saatava hinta. Tukki-kuitu -hinnoittelussa on muuttujana tukki-%. Eikä pelkästään se, vaan myös ostajan suorittama apteeraus. Todellisuudessa tarjousten vertaaminen on tässä menetelmässä mahdotonta.
Itte pidin hinnoittelua sikäli vääränä koska arvioitiin tukkiosuus ja silloin vääjäämättä yhtiö laskee asian itselle voitoksi. Minun mielestäni yhtiön pitäisi keskittyä maksamaan tiettyä hintaa tietynlaisesta puusta ja sillä olisi ihan sama mistäkohtaa motomies sen katkoo. automaattiapteeraus vaan laskisi tietyn puutavaran määrän eikä sillä olisi merkitystä missä kasassa se olisi tienvarressa. Muo ei siis kiinnosta tietää etukäteen kuin suuntaa-antavan hinnan ja motolista sen stten lopulta kertoo mitä tuli. Se katkonnan heitto pitäisi kuitenkin saada pois vaan maksettaisi siitä puusta mikä mettässä oikeasti on.
-
Itte pidin hinnoittelua sikäli vääränä koska arvioitiin tukkiosuus ja silloin vääjäämättä yhtiö laskee asian itselle voitoksi.
Kuka arvio tukkiosuuden? Sinä ja ostaja yhdessä?
Totta kai ostaja arvioi metsästä saatavan puutavaran omien kriteereidensä mukaisesti ja arvottaa ne omilla painotuksillaan. Mutta juju on siinä, että KAIKKI ostajat tekevät niin ja antavat yhteismitalliset tarjouksensa €/mottia.
Onko sinulla vain yksi ostaja? Jos on, niin miksi edes kysyt tarjousta, jos kerran olet jo päättänyt myydä sille.
-
Itte pidin hinnoittelua sikäli vääränä koska arvioitiin tukkiosuus ja silloin vääjäämättä yhtiö laskee asian itselle voitoksi.
Kuka arvio tukkiosuuden? Sinä ja ostaja yhdessä?
Totta kai ostaja arvioi metsästä saatavan puutavaran omien kriteereidensä mukaisesti ja arvottaa ne omilla painotuksillaan. Mutta juju on siinä, että KAIKKI ostajat tekevät niin ja antavat yhteismitalliset tarjouksensa €/mottia.
Onko sinulla vain yksi ostaja? Jos on, niin miksi edes kysyt tarjousta, jos kerran olet jo päättänyt myydä sille.
Myyjäthän sen arvioi mutta kun ne oletuksena arvioi aina alakanttiin. Kuitenkin toteutuneessa päästään 90 prosentin luokkaan ja jopa vähän yli kun monesti se latva viellä katkeaa kaadettaessa. Siksi tosiaan minulle optimi on että tukkikokoisesta maksettaisi tukin hinta ja se on sitten yrityksen ongelma jos eivät saa puuta hyödynnettyä. Samoin kikkailun maku poistuisi kun tukin hinta näyttäisi suoraan mitä puutavarasta maksettaisi eikä katkonnalla olisi merkitystä.
-
MIten se perustui mielikuvaan? Eikö motteja mitattu? Eikö hinta ollu €/m3?
Minä tarkoitin hintamielikuvalla sitä, että nyt esimerkiksi alle 10€ kuitukuutiosta pidetään halpana ja yli 70 € tukkikuutiosta hyvänä. Runkohinnoittelussa on yksi hinta, jolle pitää itse määritellä taso, jota pitää riittävän hyvänä. Mutta vastapainona eri toimijoilta saamiaan tarjouksia voi suoraan verrata keskenään. Arvioituaan leimikon kokonaistilavuuden saa suoraan laskettua myydessään saamansa rahamäärän.
Runkohinnoittelu on AINOA tapa tietää etukäteen puukuutiosta saatava hinta. Tukki-kuitu -hinnoittelussa on muuttujana tukki-%. Eikä pelkästään se, vaan myös ostajan suorittama apteeraus. Todellisuudessa tarjousten vertaaminen on tässä menetelmässä mahdotonta.
Itte pidin hinnoittelua sikäli vääränä koska arvioitiin tukkiosuus ja silloin vääjäämättä yhtiö laskee asian itselle voitoksi. Minun mielestäni yhtiön pitäisi keskittyä maksamaan tiettyä hintaa tietynlaisesta puusta ja sillä olisi ihan sama mistäkohtaa motomies sen katkoo. automaattiapteeraus vaan laskisi tietyn puutavaran määrän eikä sillä olisi merkitystä missä kasassa se olisi tienvarressa. Muo ei siis kiinnosta tietää etukäteen kuin suuntaa-antavan hinnan ja motolista sen stten lopulta kertoo mitä tuli. Se katkonnan heitto pitäisi kuitenkin saada pois vaan maksettaisi siitä puusta mikä mettässä oikeasti on.
tässä laaturiski siirtyisi kokonaan ostajalle, tukiksi muuten kelpaamattomat puut menee kuiduksi tai peräti energiaksi ja silti niistä maksettaisiin tukin hintaa. Sitten ostaja saattaa vielä joutua myymään sen edelleen isolla tappiolla.
Hakkauta itse puut tienvarteen ja pidä huutokauppa, jokainen kasa menee markkinahintaan kaupaksi ja sisältää varmasti myyjän kannalta parhaan katkonnan. Laitat motolistat huutokauppailmoitukseen, niin ostajat voivat katsoa itseään kiinnostavat kohteet. Ostajat sitten kilpailisivat verisesti kuka minkäkin kasan saa :)
-
Mä kokisin että toi mun systeemi olisi kaikista oikeudenmukaisin eikä mahdollistaisi minkäänlaista vääristymää. Lapusta kävisi selvästi ilmi mikä on latvaläpimitta ja mikä hinta millekin tavaralajille. Ostaja tietäisi tasan tarkkaan mitä tietty puulaji maksaisi.
-
Mä kokisin että toi mun systeemi olisi kaikista oikeudenmukaisin eikä mahdollistaisi minkäänlaista vääristymää. Lapusta kävisi selvästi ilmi mikä on latvaläpimitta ja mikä hinta millekin tavaralajille. Ostaja tietäisi tasan tarkkaan mitä tietty puulaji maksaisi.
Sun mielipide nyt yleensäkkin on se, että sulle enemmän ja muille vähemmän.
-
Mä kokisin että toi mun systeemi olisi kaikista oikeudenmukaisin eikä mahdollistaisi minkäänlaista vääristymää. Lapusta kävisi selvästi ilmi mikä on latvaläpimitta ja mikä hinta millekin tavaralajille. Ostaja tietäisi tasan tarkkaan mitä tietty puulaji maksaisi.
Minua kiinnostaa vain se, minkä verran saan rahaa myymästäni aukosta. Käsite tukki-kuitu-pikkutukki-egyptinparru-pylväs-sorvityvi-... on täysin keinotekoinen. Ne kaikki ovat samaa puuainesta ja kysymys on vain ostajan jatkokäytöstä.
-
Mä kokisin että toi mun systeemi olisi kaikista oikeudenmukaisin eikä mahdollistaisi minkäänlaista vääristymää. Lapusta kävisi selvästi ilmi mikä on latvaläpimitta ja mikä hinta millekin tavaralajille. Ostaja tietäisi tasan tarkkaan mitä tietty puulaji maksaisi.
Minua kiinnostaa vain se, minkä verran saan rahaa myymästäni aukosta. Käsite tukki-kuitu-pikkutukki-egyptinparru-pylväs-sorvityvi-... on täysin keinotekoinen. Ne kaikki ovat samaa puuainesta ja kysymys on vain ostajan jatkokäytöstä.
ja miten kuvittelet että noi erikoishinnat mitkä on olemassa siinä leimikossa toteutuu jos ei niitä erikseen mitata. Samoin ne ei toteudu jos ei motokuski saa niitä erikseen näpyteltyä tietokoneelleen. Paksuusmittahan on helppo automatisoida mutta eri juttu on sitten koneellisesti lukea puun suoruutta ja oksattomuutta. Sitä esim kalliimpaa sorvitukkiahan ei synny jos ei motokuski hoksaa sitä tehdä. Kuitenkin jos moto sen ihan itse osaisi katsoa sellaiseksi niin silloin ei olisi kellään nokan kopauttamista vaan maanomistaja saisi sen rahan mikä hänelle on luvattu ja se olisi metsäyhtiön häpeä jos eivät saisi oikeaa tavaraa raaka-aineesta. Toki yhtiö korjaisi hinnan vastaamaan omia toteutuneita tarkoitusperiään mutta silloin häviäisivät hinnassa muille jos muut osaa asian paremmin.
Se ilmiö että joku heittää könttähinnan leimikosta (kääntäen runkohinnoittelu) on aina maanomistajan tuloa alentava koska yhtiö ei koskaan tee kauppaa tappiokseen. Tämä mun malli kuitenkin opastaisi yhtiötä jatkuvasti koska heillä olisi selkeä data käytössään mikä osuus puusta jää saavuttamatta jolloin heidän työtapoja voisi parantaa.
Pieni juttu tässä kuitenkin olisi peikkona eli ennenmmin tai myöhemmin tukin hinta laskisi ja kuidun nousisi jos papereita ruvettaisi oikeasti katsomaan. Nyt kun vähän taidetaan maksaa tukista kuidun kustannuksella. Oikeampi hinta lienee 40 kuidusta ja 50 tukista mutta sillä ei taida kauppoja syntyä.
-
Yhä vahvemmin minusta tuntuu, ettet kilpailuta leimikkoa, vaan haluat valmiiksi valitsemaltasi yhtiöltä hinta-arvion. Todellisessa kilpailutilanteessa kaikki yhtiöt huomioivat mahdolliset erikoispuut ja huomioivat niiden lisäarvon tarjoushinnassan. Ilman ostokartellia yhtiöt eivät uskalla jättää lisäarvoa huomioimatta, sen takaa kaupan meneminen paremmin maksavalle kilpailijalle.
Toki joskus löytyy arvopuita puidessa, mutta varmemmin löytyy tukiksi kelpaamatonta järeää tavaraa.
Hauska heitto, että runkohinnoittelu on aina myyjän tuloa alentava, koska ostaja ei tee tappiota. Kääntäen se on että ostaja tekee aina tappiota ostaessaan tavaralajeittain :)
Runkohinnoittelu on paras tapa vertailla tarjouksia ei tarjousta.
-
Yhä vahvemmin minusta tuntuu, ettet kilpailuta leimikkoa, vaan haluat valmiiksi valitsemaltasi yhtiöltä hinta-arvion. Todellisessa kilpailutilanteessa kaikki yhtiöt huomioivat mahdolliset erikoispuut ja huomioivat niiden lisäarvon tarjoushinnassan. Ilman ostokartellia yhtiöt eivät uskalla jättää lisäarvoa huomioimatta, sen takaa kaupan meneminen paremmin maksavalle kilpailijalle.
Toki joskus löytyy arvopuita puidessa, mutta varmemmin löytyy tukiksi kelpaamatonta järeää tavaraa.
kyllä mä aina välillä kilpailutan (mutta kun mettät on jaettu valmiiksi) niin aika usein sama tekijä voittaa. Toki henkilökemiatkin vaikuttaa. Kuitenkin nykyhinnoittelussa maanomistaja ei voi kuin hävitä. Mitä hyötyä on sellaisesta hinnoittelusta jossa motokuski pistää tukin poikki metrin tai kaksi ennen "H" hetkeä ja se seuraava metri menee alempiarvoiseen luokkaan. Sama tilanne jos motokuski ei ymmärrä käyttää esim jotain pätkämittaa kesken rungon ja sitten ei tukkimitta osukaan siihen oikeaan kohtaan jossain lenkoudessa. Toki lopputulema ei muutu miksikään koska kyllähän yhtiö nää asiat huomioi hinnassa mutta mahdollinen ero näkyisi tässä erilaisessa tarjoustyylissä eikä asia jää huomioimatta.
-
Ei oo kauan siitä ku sä kaipasit niitä terminaaleja ja tehokkuutta logistiikkaan. Kuinkahan siihen vaikuttaisi se, että tukit olisi 0,5-10m pitkiä?
-
Ei oo kauan siitä ku sä kaipasit niitä terminaaleja ja tehokkuutta logistiikkaan. Kuinkahan siihen vaikuttaisi se, että tukit olisi 0,5-10m pitkiä?
Terminaalit ja tehokkuus oli eri asia ja tämä hinnoittelu ei vaikuta asiaan milläänlailla. Nyt on kyse puhtaasti apteerauksesta jolloin kokorunkokorjuu on tietenkin paras mutta kun se ei aina ole mahdollista. Kuitenkin tässä omassa mallissa tulisi ne kokorunkokorjuun hyödyt ja olisi täysin motokuskin osaamisesta kiinni kuinka hyvin asian hallitsee. Se näkyy sitten yhtiön tilityksessä jos yhtiö ei asiaa hallitse kun tukinhinta menee alemmas kuin muilla. Kuitenkin kokorunko korjuussa jos apumittoja on tarpeeksi saadaan koko puu hyödynnettyä tukkina ja kuituna kun runko saadaan katkottua ongelmakohtien mukaan.
-
Ei oo kauan siitä ku sä kaipasit niitä terminaaleja ja tehokkuutta logistiikkaan. Kuinkahan siihen vaikuttaisi se, että tukit olisi 0,5-10m pitkiä?
Terminaalit ja tehokkuus oli eri asia ja tämä hinnoittelu ei vaikuta asiaan milläänlailla. Nyt on kyse puhtaasti apteerauksesta jolloin kokorunkokorjuu on tietenkin paras mutta kun se ei aina ole mahdollista. Kuitenkin tässä omassa mallissa tulisi ne kokorunkokorjuun hyödyt ja olisi täysin motokuskin osaamisesta kiinni kuinka hyvin asian hallitsee. Se näkyy sitten yhtiön tilityksessä jos yhtiö ei asiaa hallitse kun tukinhinta menee alemmas kuin muilla. Kuitenkin kokorunko korjuussa jos apumittoja on tarpeeksi saadaan koko puu hyödynnettyä tukkina ja kuituna kun runko saadaan katkottua ongelmakohtien mukaan.
Selitä nyt sitten että miten ne erimittaset tukit ja kuidut ja kaikki muut saadaan järkevästi rekalla (tai edes ajokoneella) kohteisiinsa.
-
Ei oo kauan siitä ku sä kaipasit niitä terminaaleja ja tehokkuutta logistiikkaan. Kuinkahan siihen vaikuttaisi se, että tukit olisi 0,5-10m pitkiä?
Terminaalit ja tehokkuus oli eri asia ja tämä hinnoittelu ei vaikuta asiaan milläänlailla. Nyt on kyse puhtaasti apteerauksesta jolloin kokorunkokorjuu on tietenkin paras mutta kun se ei aina ole mahdollista. Kuitenkin tässä omassa mallissa tulisi ne kokorunkokorjuun hyödyt ja olisi täysin motokuskin osaamisesta kiinni kuinka hyvin asian hallitsee. Se näkyy sitten yhtiön tilityksessä jos yhtiö ei asiaa hallitse kun tukinhinta menee alemmas kuin muilla. Kuitenkin kokorunko korjuussa jos apumittoja on tarpeeksi saadaan koko puu hyödynnettyä tukkina ja kuituna kun runko saadaan katkottua ongelmakohtien mukaan.
Selitä nyt sitten että miten ne erimittaset tukit ja kuidut ja kaikki muut saadaan järkevästi rekalla (tai edes ajokoneella) kohteisiinsa.
Tossa edellisessä mun vastauksessa oli niin monta spesifioitua asiaa että ei ole ihan helppo asiaan vastata. Kokopuukorjuu on ihan oma osa-alueensa eikä sovellu läheskään joka koheelle. Muuten normi hakkuussa ei mittaero 3 ja 6 metrin välillä ole mitenkään poikkeuksellista ja se on valtavaa isännän rahan haaskausta jos ei kuljetuslogistiikan läpi mene nämä mitat ihan normaalissa korjuussa. Ei vaan oikeasti saa jättää tukki ottamatta siksi että ei raaski käyttää jotain vajaan nelosen apumittaa. Ei tukkia vaan voi ottaa 52 mitalla pelkästään ja loput kuitupinoon jos ei satu tukkiläpimitan kokoon latva enää tuossa mitassa. Sitten kun lähdetään lenkouden mukaan apteeraamaan niin ollaan jo aika haastavan osaamista vaativan asian tiimoilla varsinkin kun tukkia ei näe metriäkään oksien sisälle kun painetaan katkaisu nappia. Tarttee kuitenkin muistaa että jos tunnissa menee noin 30 metriä tukkia kuitupinoon niin moto on hukannu oman tienestin verran noin suurinpiirtein jos ollaan järeässä metsässä.
Olen kuullu että ammattiylpeyden omaava motokuskin naurunhetki on kun on katkaissu vajaa 6 metrisen tukin ja sen jälkeen syöttää kaksi metriä todetakseen että rungossa on joku tukin hylkäävä virhe. Silloin tuntee itsensä hyväksi kun miettii että lumppaako sen kaksi metriä vai tekeekö vaikka nelosen kuidun väliin. Aina kuitenkin menetetään tukkimetrejä.
-
Eli muun ketjun muiden lenkkien kannalta on ihan sama, kunhan isäntä itte saa nii ison tilin ku ikinä mahdollista?
Entä jos se motokuski haluaa saada isoimman tilin?
Tai kuljetusyrittäjä?
Tai jopa ostoyhtiö?
-
Eli muun ketjun muiden lenkkien kannalta on ihan sama, kunhan isäntä itte saa nii ison tilin ku ikinä mahdollista?
Entä jos se motokuski haluaa saada isoimman tilin?
Tai kuljetusyrittäjä?
Tai jopa ostoyhtiö?
Motoketju, ja kaukokuljetusketjun pitää saada korvaus tehdystä työstä. Jos he pilaavat noin 80 vuotta kasvatetun raaka-aineen niin heidän kuuluisi saada potkut ja vahingonkorvausvaateet. Sama homma metsäyhtiölle eli jos he pilaavat raaka-aineen niin pitäisi äkkiä etsiä paremmin raaka-aineen hyödyntävä yritys tekemään kauppaa.
Aikapaljon olisi paikotellen koko organisaatillle ihan isännästä lähtien aina puunkäsittelijälle tarve painottaa mitä ollaan tekemässä ja miksi. Isännälle ehkä enemmänkin kohteiden järjestelystä niin että puunkorjuu sujuisi ja kaikille muille että heidän ainut tehtävä on jättää metsään mahdollisimman menestyvä jatko ja tuottaa saamatteilla olevasta raaka-aineesta mahdollisimman hyvä lisäarvo. Jos joku epäonnistuu omassa osuudessa niin häntä pitäisi sanktioida ketjussa huomattavasti rajummin mitä nykyään tehdään.
-
Asiaa vms1. Isolla koneella saa nopeasti tuhoa aikaan. Metsänomistajahan maksaa myös
kuskien ammattitaidosta. Urakoitsijaa kiinnostaa vain raha minkä saa itselleen helpoiten.
Vaikka on so***** jääviä puita, latvojen karsinta, siitä ettei kasvavia puita ajeta päinajamalla
nurin, lähtee kesken pois, laanipaikat, omistajalle jäävien puiden paikat, ajoreitit, kaikki unohtuu.
Ostajan edutaja vaan voivottelee. Kaikki täytyy kirjata erikseen hakkuusopimukseen ja sanktioida.
-
Mä kokisin että toi mun systeemi olisi kaikista oikeudenmukaisin eikä mahdollistaisi minkäänlaista vääristymää. Lapusta kävisi selvästi ilmi mikä on latvaläpimitta ja mikä hinta millekin tavaralajille. Ostaja tietäisi tasan tarkkaan mitä tietty puulaji maksaisi.
Minua kiinnostaa vain se, minkä verran saan rahaa myymästäni aukosta. Käsite tukki-kuitu-pikkutukki-egyptinparru-pylväs-sorvityvi-... on täysin keinotekoinen. Ne kaikki ovat samaa puuainesta ja kysymys on vain ostajan jatkokäytöstä.
jos puukaupasta ottaa kaiken vuosisataisen puukauppa-perinteen ja moraalisen oikeudenmukaisuuden periaatteet pois ja tutkii asiaa ihan juridisten oikeustoimien ja sopimusoikeuden näkökulmasta, niin asia on juuri kuten tässä todetaan. Jos ei ole so***** jonkun parrun tai tukin lyhyitä pituuksien kuutiomääriä sitovasti kaupan tekohetkellä, niin turha siitä on valittaa jos sitä sitten ei tehdä ollenkaan. Ostaja täyttää velvoitteensa ja yrittää saada siitä tiliä, toki voi huudella jälkikäteen, haukkua ammattitaidottomuudesta ja yrittää näin kostaa.
Siksi tulee kysymys, miksi halutaan mennä kauppatavassa aina vaan aikaisempaan hetkeen? Hoitosopimus antaa jo koko metsän elinkaaren suunnittelun ja hakkuuoikeuden käytön periaatteessa metsäyhtiölle. Metsäyhtiöt haluaa näitä sopimuksia, sekä pystykauppoja.... sillä varmistetaan puuvarasto, josta ei tarvitse maksaa, puun saatavuus, joka estää hintojen nousun ja näin suhdanteiden vaihtelun riski siirretään raaka-aineen osalta melkein kokonaan metsänomistajille.
-
Onhan sitä markkinariskiä osattu jo iät ajat siirtää asiakkaan suuntaan. Sellufirmoilla on helpompaa kun suuremmat volyymit kuittaavat pienet vaihtelut.
Just eilen juteltiin luotto-motokuskin kanssa tukin laadusta ja hinnoittelusta. Näin keväästä ja sahatavaran markkinatilanteen ollessa kehno, on hinnoittelu ja laatukontrollointi nuivaa. Ero on niin suuri verrattuna hyvään suhdanteeseen että harva metsänomistaja sitä edes ymmärtää. Sellufirmojen ostohinnoissa tuo ei näy tasaisempien puuvirtojen takia.
-
Onhan sitä markkinariskiä osattu jo iät ajat siirtää asiakkaan suuntaan. Sellufirmoilla on helpompaa kun suuremmat volyymit kuittaavat pienet vaihtelut.
Just eilen juteltiin luotto-motokuskin kanssa tukin laadusta ja hinnoittelusta. Näin keväästä ja sahatavaran markkinatilanteen ollessa kehno, on hinnoittelu ja laatukontrollointi nuivaa. Ero on niin suuri verrattuna hyvään suhdanteeseen että harva metsänomistaja sitä edes ymmärtää. Sellufirmojen ostohinnoissa tuo ei näy tasaisempien puuvirtojen takia.
Monelle itseni mukaanlukien nää mittavastimukset on täyttä hepreaa. Lopputilityksestä voi katsoa tukkiprosentin mitä kertoo jotain mutta ennakoon tämä on lähes täysin tekemätön paikka ottaa tarjouksesta selvää jos ei ole ammattilainen. Siksi systeemi että firma ilmoittaisi tukin latvaläpimitan ja hinnan sekä sama kuidulle olisi loogista. Jos heidän korjuu on hyvin hallinnassa niin he laskevat korkeampaa tukin hintaa ja jos laatuongelmat ja apumittojen puute aiheuttaa paljon hävikkiä niin hinnan pitää olla halvempi jolloin osaamisessa puute ja kauppa jää syntymättä. Jos asia oikeasti haluttaisi standardisoita niin määriteltäisi vaikka 3 tai 4 latvaläpimittaa ja yhtiöt tarjoisi näihin ja lopulta olisi ihan sama vaikka koko kasa menisi vaikka hakkuriin. Nää mitat olisi tietenkin lähellä nykyisiä mittavaatimuksia eli energia, kuitu,pikkutukki,tukki ja erikoistyvi. Lumppi ja laho ym sitten päälle.
-
Onhan sitä markkinariskiä osattu jo iät ajat siirtää asiakkaan suuntaan. Sellufirmoilla on helpompaa kun suuremmat volyymit kuittaavat pienet vaihtelut.
Just eilen juteltiin luotto-motokuskin kanssa tukin laadusta ja hinnoittelusta. Näin keväästä ja sahatavaran markkinatilanteen ollessa kehno, on hinnoittelu ja laatukontrollointi nuivaa. Ero on niin suuri verrattuna hyvään suhdanteeseen että harva metsänomistaja sitä edes ymmärtää. Sellufirmojen ostohinnoissa tuo ei näy tasaisempien puuvirtojen takia.
Minä juttelin ostomiehen kanssa mitta ja laatuvaatimuksita. Kyselin kun mäntytukista ei kukaan käytännössä alle 43 pitkää halua. Ehkä jotain mittoja voi jollakulla olla mutta käytännössä montaa prosenttia niitä ei saa olla. Minulle tuli ainakin uutena tietona se että eurooppaan menee pitkää mittaa sen takia paljon, kun niillä on itsellä riittävästi niitä lyhyitä. Toisin sanoen paikallisten huonolaatuisista metsistä saa ihan riittävästi lyhyitä tukkeja, ne ostaa meiltä sitten ne mitat mitä niiltä puuttuu eli pitkää.
Pohjois-Afrikka olisi tärkeä markkina alue, mutta kun siellä on nyt vähän epävakaista.
-
Juu se parimetrinen egyptinparru ja muut parrulajit paikkais harvennuksella mukavasti sitä tappiota, kun tukkiaines on niin huonoa ettei motokuski yksinkertaisesti voi tehdä tukkia, eikä sellupuutakaan ilkeäisi tehdä. Toki pikkutukin hinta on huonompi kuin oikealla tukilla, mut kokemukseni mukaan ei kummoinen metsä tarvia olla, kun kuituosasta voi muuttaa 25-30% parruksi. Kunhan vaan kuski osaa apteerata (tai viitsii) ja firma ottaa parrua vastaan.
Tuo apteeraus osaa olla monimutkaista, mut hyville kuskeille kuten tuolle kaverilleni se on haaste joka pitää homman mielenkiintoisena. Hän ei mm. tykkää sahata tyvileikkoja jos kyse ei ole tukkipuusta, ennemin ottaa minimimitta ropsin ja sitten arvokkaamman pikkutukin tai tukin. Osa kuskeista saattaa silputa toistametriä tyveä ennenkuin mottimitta käynnistyy. Pieniä juttuja, mutta niistähän se pieni harvennustulo osaltaan lisääntyy.
-
Juu se parimetrinen egyptinparru ja muut parrulajit paikkais harvennuksella mukavasti sitä tappiota, kun tukkiaines on niin huonoa ettei motokuski yksinkertaisesti voi tehdä tukkia, eikä sellupuutakaan ilkeäisi tehdä. Toki pikkutukin hinta on huonompi kuin oikealla tukilla, mut kokemukseni mukaan ei kummoinen metsä tarvia olla, kun kuituosasta voi muuttaa 25-30% parruksi. Kunhan vaan kuski osaa apteerata (tai viitsii) ja firma ottaa parrua vastaan.
Tuo apteeraus osaa olla monimutkaista, mut hyville kuskeille kuten tuolle kaverilleni se on haaste joka pitää homman mielenkiintoisena. Hän ei mm. tykkää sahata tyvileikkoja jos kyse ei ole tukkipuusta, ennemin ottaa minimimitta ropsin ja sitten arvokkaamman pikkutukin tai tukin. Osa kuskeista saattaa silputa toistametriä tyveä ennenkuin mottimitta käynnistyy. Pieniä juttuja, mutta niistähän se pieni harvennustulo osaltaan lisääntyy.
Juu, parrullahan se yhdistys elää.
Metsänomistajan kannalta hyvä asia, mutta koneyrittäjälle aiheuttaa lisäkustannuksia.
Mitä enemmän lajeja metsässä on levällään sitä hitaammaksi homma käy. Parrulla ongelma korostuu koska se on pientä, kappaleita/motti on paljon. Varsinkin ajokoneen työ hidastuu, kun pölkkyjä on paljon, lisäksi tavara on lyhyttä, joka pitkillä kuljetysmatkoilla on pahasta. Eikä se motokuskinkaan työtä ainakaan nopeuta. Voidaanhan se koivukuitukin jakaa klapiyrittäjän puihin ja sellutehtaan puihin, mutta on siinäkin aika sohlaaminen. Osa parrun hinnasta siis pitäisikin huomioida koneyrittäjän taksassa. Sitten vielä jos sekametsässä puulajisuhteet ovat tasan ja haapaa ja leppääkin löytyy niin siinä on toistakymmentä lajia. Tähän kun vielä lisätään pieni hehtaarikertymä niin yhtä lajia/ha on todella vähän, tietää rankkoja sekakuormia tai vajaita kuormia. Seuraavana automies kiroaa pieniä nyssäköitä tienvarrella. Laatu sitä ja toinen tätä, kustannukset lisäätyvät sielläkin. Pomojen olisi siis tärkeää ymmärtää mistä leimikoista parrua kannattaa ottaa ja mistä ei.
-
Pystykaupassa urakoitsija tekee sopimuksen ostajan kanssa. Jos tama sopimus on huono,
ei siitä pidä syyllistää myyjää. Juha H:n ajatus siitä, että koko ketju on vain urakoitsijaa
palvelemassa, on outo. Näille simulaattorikuskeille kaikki on vaikeeta.
-
Pystykaupassa urakoitsija tekee sopimuksen ostajan kanssa. Jos tama sopimus on huono,
ei siitä pidä syyllistää myyjää. Juha H:n ajatus siitä, että koko ketju on vain urakoitsijaa
palvelemassa, on outo. Näille simulaattorikuskeille kaikki on vaikeeta.
Mutta jos sopimus on sllainen että vastapuolen on vaikea sitä ymmärtää tai ostaja ei sitä toteuta niin silloin sopimuksessa on parantamisen varaa.
Itte ymmärrän hyvin urakoitsijan näkemyksen että ne 7 eri sorttia ei ole hyvä juttu. Itse tähän joskus esitin näkemyksen mikä torpattiin täysin. Tämähän oli se systeemi että puut lajiteltaisi lähiterminaalissa ja kuskattaisi siitä sitten käyttöpaikalle. Itse uskoin ja uskon vielläkin että ajokoneen ja tukkiauton alentuneilla kuluilla sekä puutavaran paremmalla hyödyntämisellä saataisi enemmän hyötyä kuin mitä uuslajittelusta tulisi kuluja.
Asiahan perustui siihen että moto voi tehdä vaikka 30 eri arvoluokan puuta ja maanomistajalle maksetaan sen mukaan. Ajokone ajaa ne kaikki yhteen kasaan mistä auto vie ne laajitteluasemalle josta puutavara lajiteltaisi ja kuskattaisi siitä täysinä kuormina autolla, junalla ja vaikka vesiteitse käyttöpaikalle.
-
Tällä kaverillani on oma firma joka hoitaa korjuun suunnittelun ja hänen osuutensa loppuu siihen kun tukkiauto hakee puut lanssilta. Ja hänellä on ammattilainen asenne noihin lajeihin, ei haittaa vaikka niitä on 15, mutta lisätyöstä pitää saada käypä korvaus. Hänelle tuottaa lisäpäänvaivaa juuri nuo pienet leimikot ja pienet puumäärät, kun leipä tulee käytännössä ensi- ja toisten harvennuksien havusellusta, niin muut lajit kulkevat periaatteessa vaan niiden rinnalla. Koivukuitukin on jonkinsortin ongelma kun sen hankintahinta on tällähetkellä todella huono, sen hakkaamisesta jäi yrittäjän 'voitoksi' luokkaa 8 euroa, sillä ei suuremmin juhlita. Klapiyrittäminenkin on senverran pienimuotoista alueella että sieltäkään ei saa apua.
Olis alalle hyödyllistä jos tuollaisia puhtaasti metsänhakkuulla eläviä, yhden ketjun yrittäjiä olisi enemmän jotka voisivat hakata leimikoita joustavammin kuin sellufirman rengit. Mut taitaavat tällä menolla kuolla nälkään jos tämä kehitys vielä tästään kehittyy.
-
Myyjän on ihan turha miettiä, mihin ostaja puuaineksen käyttää tai miten se jalostaa sen. Myyjän ainoa tehtävä on huolehtia siitä, että saa myymästään puuaineksesta mahdollisimman korkean hinnan. Ja sen voi varmistaa vain sillä, että kilpailuttaa ostajat. Ja niitä voi kilpailuttaa vain runkohinnoittelulla.
Hauskaa, että tämänkin palstan maatalouspuolella on surkuteltu, miten vaikeassa tilanteessa suomalainen elintarviketeollisuus on vain kahden merkittävän keskusliikkeen ollessa ostajina. Täällä metsäpuolella ostajia olisi selvästi enemmän, mutta mitä vielä: ei vaivauduta edes kilpailuttamaan leimikoita. Se, että kysyy "omalta" yhtiöltä tarjouksen ei todellakaan ole kilpailuttamista!
-
Aukon myynnissä runkohinta on hyvä, jos myyjä ymmärtää mistä hinta muodostuu. Tämähän todettiin jo edellä. Aukkoa kun ei voi hakata pilalle kuin apteeraamalla puut myyjän kannalta epäedullisesti.
Harvennuksella taas ei ole ollenkaan sama kuka sen homman tekee ja miten. Tai no sanotaan nyt silleen, että ensiharvennuksella olis tärkeää että sen edes joku tekisi jotenkin ennenkuin metsä karsiutuu pilalle, toisella harvennuksella alkaa olla jo rahallistakin merkitystä että mitä ja minkähintaista puuta metsästä hakataan.
-
Myyjän on ihan turha miettiä, mihin ostaja puuaineksen käyttää tai miten se jalostaa sen. Myyjän ainoa tehtävä on huolehtia siitä, että saa myymästään puuaineksesta mahdollisimman korkean hinnan. Ja sen voi varmistaa vain sillä, että kilpailuttaa ostajat. Ja niitä voi kilpailuttaa vain runkohinnoittelulla.
Hauskaa, että tämänkin palstan maatalouspuolella on surkuteltu, miten vaikeassa tilanteessa suomalainen elintarviketeollisuus on vain kahden merkittävän keskusliikkeen ollessa ostajina. Täällä metsäpuolella ostajia olisi selvästi enemmän, mutta mitä vielä: ei vaivauduta edes kilpailuttamaan leimikoita. Se, että kysyy "omalta" yhtiöltä tarjouksen ei todellakaan ole kilpailuttamista!
Yhden ketjun verran on puhuttu ongelmasta että yhtiön antamat tarjoukset ei vastaa metsässä olevaan puuhun kun apteeraukset ei osu hinnoittelun kanssa yhteen tai että kokopuukorjuussa hinnoittelu perustuu arvioon eikä todelliseen tukkimäärään. Kuitenkin suo epäilyttää että ei kilpailuteta yhtiöitä.
Tosiasia kuitenkin on että kolme isointa on joko vahingossa tai tahallaan jakanu metsät eli niistä ei jokapuolellakaan saa edes kunnon tarjousta kaikilta. Pikkusahat sitten heittää kapuloita rattaisiin osassa maata.
Sitten kun saa ne tarjousniput kouraan niin normi maanomistaja ei niiden pohjalta saa mitään selkoa. Kun mittavaatimukset on joka lapussa eri jq pahimmillaan motokuski ei osaa painaa nappia oikeassa kohtaa sopimuksen mukaan. Ei ihan helpoimpia yhtälöitä.
-
Voi luojan tähren, enkö mää just kirjoittanut, että
Myyjän on ihan turha miettiä, mihin ostaja puuaineksen käyttää tai miten se jalostaa sen
Uusia, itselle kannattavampia tapoja on vaikea omaksua, jos koko ajan on fakkiutunut toistamaan tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki. Kaikki on saamaa puuainesta, kokonaishinta ratkaisee.
Eli sinun mielestä on parempi myydä leimikko halvemmalla, kunhan tarjouksessa lukee tukin kohdalla joku luku? Kyse on kokokauppasummasta, ei yksittäisen osan hinnasta. Tukki-kuitu-sitä-tätä-niitä-näitä -tarjoksesta ei tiedä, mikä lopullinen puukuution hinta on. Runkohinnoittelussa sen tietää varmasti. Se takaa, että TARJOUKSIA voi verrata täysin keskenään.
Tähän runkohinnoitteluun pääsee hyvin helposti sisälle vanhoista kaupoista laskemalla. Kannatta kokeilla, voi tulla yllätyksiä. :)
-
Voi luojan tähren, enkö mää just kirjoittanut, että Myyjän on ihan turha miettiä, mihin ostaja puuaineksen käyttää tai miten se jalostaa sen
Uusia, itselle kannattavampia tapoja on vaikea omaksua, jos koko ajan on fakkiutunut toistamaan tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki,tukki. Kaikki on saamaa puuainesta, kokonaishinta ratkaisee.
Eli sinun mielestä on parempi myydä leimikko halvemmalla, kunhan tarjouksessa lukee tukin kohdalla joku luku? Kyse on kokokauppasummasta, ei yksittäisen osan hinnasta. Tukki-kuitu-sitä-tätä-niitä-näitä -tarjoksesta ei tiedä, mikä lopullinen puukuution hinta on. Runkohinnoittelussa sen tietää varmasti. Se takaa, että TARJOUKSIA voi verrata täysin keskenään.
Tähän runkohinnoitteluun pääsee hyvin helposti sisälle vanhoista kaupoista laskemalla. Kannatta kokeilla, voi tulla yllätyksiä. :)
Mulla on yksi vajaan 1000 kuution kuusikon päätehakkuu palsta tehty runkohinnoittelulla. En koe että ainakaan olisin voittanut enkä kyllä tienny etukäteen mitä siitä maksettaisikaan koska kuutiomäärä oli pelkkä arvio. Kuitenkin kyseessä oli kypsä parin hehtaarin ala jossa osassa katkesi latva kaadettaessa ja tukkiosuus taisi olla hiukan yli 90%. Kuitenkin kuitua ei tullu kauheasti joten koko tukkisaanosta maksettiin joku reilu 50 tietämillä oleva hinta. Tämä oli siihen aikaan kun erikseen oltaisi oltu reilusti kutosen päällä mutta ei kuitenkaan 70. Eli tuossa kohtaa tuli se arvion vaikeus vastaan missä ostaja varmisti omat saatavat. Itte pyysin silloin että oltaisi maksettu läpimitan mukaan mutta se ei onnistunut.
Paras toteutunut tukkiosuus on ollu kokorunkokorjuu palstalla eli niihin tarjouksiin voi laskea muutaman euron hyvää ihan apteerauksen ansiosta.
-
En usko että runkohinnoittelu tulee yleistymään koska se tietäisi ostajille lisäkustannuksia. Tarjousta jättäessä pitäisi olla hyvinkin tarkka käsitys siitä mitä ja minkä laatuista puuta leimikko sisältää. Käytännössä se tarkoittaa että ostajan pitäisi jalkautua maastoon. Nyt tarjous voidaan jättää toimistolla pöydän vieressä, ilman riskiä pieleen menneestä arviosta. Varsinkin sahayhtiön ostajat, joilla on isot alueet, olisivat mahdottoman tehtävän edessä.
Sinänsä runkohinnoittelu on hyvä, minäkin olen yhden aukkoleimikon 2010 vuonna näin myynyt. Lopputulos oli mielestäni hyvä enkä usko hävinneeni kaupassa perinteiseen tapaan verrattuna, saatoin jopa voittaa. Kuusileimikko sisälsi kohtuullisen järeää tukki metsää, mutta myös pienenpää kuitupuuta joka oli enemmän alueen reunoilla. Luulen että ostomies ei osannut huomioda tätä tarpeeksi. Mittikseltä en kuutioita tietooni saanut, ostaja ei halunnut niitä kertoa, vaan kävin istumassa tutun motonmiehen kyydissä vähän aikaa.
Vaikka runkohinnoittelun haluaisikin ja saahan sen pyydettäessä, yhdeksi muuttuvaksi tekijäksi jäisi lahon määrä. Se kun kuitenkin jää omaksi puutavaralajikseen, koska sen silmämääräinen arviointi on mahdotonta. Toiselle yhtiölle saattaa kelvata pieni laho, vaikkapa sorvin keskellä ja toinen lumppaa armotta sellukattilaan.
-
Peltolaisella on todella raju verotus. Missä maassa mahtaa mies asua.
Itsellä verotus menee paljon kepeämmin. Ostaja pidättää ennakon jonka tilittää valtiolle. Veroilmoituksessa vaadin metsävähennystä koko kaupan osalta täysimääräisenä, ja joulun alla valtio muistaa minua palautuksilla korkojen kera.
On se verotus rajua. Kun huomioi että nyt myydään tukkipuita joista aikoinaan on maksettu progressiivista pinta-alaan perustuvaa veroa kymmeniä vuosia. Ja nyt 34 % pääomaveroa. Olen minäkin saanut veronpalautuksia mutta ei se tarkoita sitä että verotus olisi kevyttä. Ja metsävähennyskin on ainoastaan 60 % puhtaan metsätilan kauppahinnasta. Miksei 100 % ??? Mitä miettisi koneyrittäjä jos kaivinkoneen tai pyöräkuormaajan hinnasta ainoastaan 60 % olisi verotuksessa vähennyskelpoista?
nimimerkki "Vuodelta 2016 70 000 € arvonlisäveroa maksanut"
-
Peltolaisella on todella raju verotus. Missä maassa mahtaa mies asua.
Itsellä verotus menee paljon kepeämmin. Ostaja pidättää ennakon jonka tilittää valtiolle. Veroilmoituksessa vaadin metsävähennystä koko kaupan osalta täysimääräisenä, ja joulun alla valtio muistaa minua palautuksilla korkojen kera.
On se verotus rajua. Kun huomioi että nyt myydään tukkipuita joista aikoinaan on maksettu progressiivista pinta-alaan perustuvaa veroa kymmeniä vuosia. Ja nyt 34 % pääomaveroa. Olen minäkin saanut veronpalautuksia mutta ei se tarkoita sitä että verotus olisi kevyttä. Ja metsävähennyskin on ainoastaan 60 % puhtaan metsätilan kauppahinnasta. Miksei 100 % ??? Mitä miettisi koneyrittäjä jos kaivinkoneen tai pyöräkuormaajan hinnasta ainoastaan 60 % olisi verotuksessa vähennyskelpoista?
nimimerkki "Vuodelta 2016 70 000 € arvonlisäveroa maksanut"
Ja huomioikaapa vielä se, että metsävähennys ei ole oikea vähennys, vaan veronsiirto. Kun tila joskus myydään, lisätään käytetty metsävähennys myyntihinnan päälle ja maksetaan luovutusvoitosta pääomaveroa sen hetkisen verokannan mukaan. Ja onkohan se ainakaan alhaisempi...
-
nimimerkki "Vuodelta 2016 70 000 € arvonlisäveroa maksanut"
[/quote]
Joskus hirviporukan lihanjaossa on kanssa paikallinen napamies todennut:
"Kuules poika, laitas mulle pelkkää paistia, kun maksan veroja enemmänkuin
kukaan teistä saa palkkaa" Samalla oikeudella voi tietysti ajaa punasia päin ja
parkkeerata invapaikalle. Aika kauas heitti alkuperäisestä aiheesta. Notta kyllä,häh.
ja
-
nimimerkki "Vuodelta 2016 70 000 € arvonlisäveroa maksanut"
Joskus hirviporukan lihanjaossa on kanssa paikallinen napamies todennut:
"Kuules poika, laitas mulle pelkkää paistia, kun maksan veroja enemmänkuin
kukaan teistä saa palkkaa" Samalla oikeudella voi tietysti ajaa punasia päin ja
parkkeerata invapaikalle. Aika kauas heitti alkuperäisestä aiheesta. Notta kyllä,häh.
ja
Huolestuttavaa jos joku viellä maksaa arvonlisäveroja. ::)
-
nimimerkki "Vuodelta 2016 70 000 € arvonlisäveroa maksanut"
Joskus hirviporukan lihanjaossa on kanssa paikallinen napamies todennut:
"Kuules poika, laitas mulle pelkkää paistia, kun maksan veroja enemmänkuin
kukaan teistä saa palkkaa" Samalla oikeudella voi tietysti ajaa punasia päin ja
parkkeerata invapaikalle. Aika kauas heitti alkuperäisestä aiheesta. Notta kyllä,häh.
ja
[/quote]
No saako verotusta arvostella jos maksaa veroja?