Jos luomu on kaikille selvää rahantuloa, niin mikä estää tulemasta mukaan? Sekö, että sitä pitää dissata?
Ei ole selvää rahantuloa, luomutuet eivät synny tyhjästä, eikä korkeampi luomuruuan hinta lisää ruuan ostajien tuloja. Luomun muuttuminen vähemmistätuotannosta enemmistötuotannoksi jakaa vain samat rahat toisella tavalla, joten lopputulema olisi tukitasojen osalta sama kuin nykyisessä tavanomaisessa viljelyssä.
Luomu on tavallaan ohituskaista, joka tukkeutuu samalla tavalla kuin varsinainen ajokaista, jos sinne tulevat kaikki muut. Hyvät sille, joka on osannut pioneerina lähteä mukaan, mutta oletus siitä, etteivät itä-euroopan ja kehitysmaiden viljelijät osaisi vientiluomua tehdä, on virheellinen.
-SS-
Näin on. Yksittäisen tilan ratkaisuna luomuviljely on ihan ok, jollei jopa jees. Se on yksi vaihtoehto siinä, missä suorakylvö, lihakarjan kasvatus, näennäisviljely tai sokerijuurikas. Kukin valitsee itselleen tarkoituksenmukaisimman tavan tuottaa eikä siinä pitäisi olla kellään toisella nokan koputtamista. Maatalouspolitiikkaa tehdään yhtäällä, viljelijä yrittää sopeutua siihen toisaalla ja tekee ratkaisuja, joista katsoo saavansa parhaan taloudellisen hyödyn tai muuta tyydytystä. Eri ratkaisuihin päätyneiden nokittelu on turhaa, ei se oma ratkaisu sillä muutu järkevämmäksi, että muutkin tekevät samoin, vaikka voi se toki rauhoittaa epäilevää mieltä.
Toimivat markkinat tarvitsevat kriittisen massan, jotta tuote pääsee kaupan hyllyyn tai sen ympärille voi syntyä jalostavaa teollisuutta – viennistä nyt puhumattakaan. Tässä mielessä voi olla tarpeen kannustaa ammattiveljiä tuottamaan sokeria, kuminaa tai luomu-maitoa. Omien ratkaisujen kohottaminen uskonnollissävytteiseksi hybrikseksi onkin sitten aivan eri asia.
Sellaiset holtittomat heitot kuin "
koko Suomi luomuun" tai "puolet luomuun vuoteen 20XY mennessä" ovat onneksi olleet toistaiseksi tuuleen huutelua. Toteutuessaan tämä
olisi katastrofi maatalouselinkeinollemme. Sinä päivänä, kun enemmistö kaupan olevista maataloustuotteista olisi luomua, se lakkaisi olemasta erikoistuotantoa erikoishintaan. Luomu olisi bulkkia bulkkihintaan ja nykyisestä bulkkituotannosta tulisi ruputuotantoa vielä nykyistäkin rupuisempaan hintaan. Jotta osa viljelijöistä voi elää luomutuotannolla, sen on oltava harvojen herkkua.
Yhtä käsittämätöntä on tietenkin myös tunnepohjainen luomutuotannon vastustaminen. Tyypillinen argumentti on, että ei tätä kansaa pysty luomutuotannolla ruokkimaan. Ihan kuin minäkään tällä hommalla pyrkisin ketään muuta ruokkimaan kuin itseni. Siinäkin on täysi työ. Vai pitäisikö kaikki Michelin-ravintolatkin sulkea, koska eihän ne kaikkia pysty ruokkimaan?
Nykyisessä tai hieman nykyistä suuremmassa mittakaavassa luomu on koko maataloussektorin etu. Se vähentää markkinoille tulevaa bulkkivirtaa ja antaa osalle viljelijöistä mahdollisuuden parempiin ansioihin.
Siinä, missä pieni osa valtavirran viljelijöistä ilmoittaa oikein vastustavansa luomua, on
luomuviljelijöissä toivottoman paljon hurmoshenkisiä risupartoja, jotka julkisuudessa panettelevat niitä, jotka tuottavat sellaista ruokaa ja sellaisin menetelmin kuin suomalaisten enemmistö haluaa täällä tuotettavan.
Luomuhybrikseen kuuluu lähes elimellisenä osana myös geenimuuntelun ja esimerkiksi glyfosaatin käytön vastainen ristiretki. Tämä on yhtä tyhmää kuin se, että joku haluaisi kieltää luistelemisen siksi, että itse harrastaa hiihtoa.
Samaan aikaan, kun monet luomuilijat haluavat epätieteellisin argumentein kieltää monia tutkittuja ja hyviksi havaittuja menetelmiä valtavirran viljelijöiltä,
Luomuväki hyysää siipiensä suojassa okkultistista uskonlahkoa, jota myös biodynaamisiksi viljelijöiksi kutsutaan. Tokihan jokainen saa haudata (laillisesti metsästetyn) jäniksen käpäliä täyden kuun aikaan, pirskotella homeopaattisia preparaatteja omille pelloilleen ja kiertää lohkoja myötä- ja vastapäivään, mutta tällaisen pseudotieteellisen pelleilyn nostaminen yhdeksi varteenotettavaksi tavaksi tuottaa turvallisia elintarvikkeita eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävällä tavalla on kyllä jo vähintäänkin hämärän rajamailla.
Kaikkein kummallisinta on, että siinä, missä STM:ssä homeopatiaa pidetään parhaimmillaankin melko haitattomana huuhaana, MMM:ssä biodynaaminen tuotanto on esitetty yhtenä vakavasti otettavana vaihtoehtona viljellä maata. MMM jopa tukee biodynaamiseen tuotantoon liittyviä hankkeita, joilla Suomeen on tuotettu ulkomailta "asiantuntijoita" kertomaan, missä asennossa planeettojen tulee olla, jotta kasvi olisi vastaanottavaisimmillaan ja hyötyisi näin parhaiten preparaateista ja puheterapiasta. Luomuviljelijöiden olisi korkea aika sanoutua irti tällaisesta. Ammatillinen veljeily näiden antroposofian ylipappien kanssa on vahvasti omiaan heikentämään myös Luomu-viljelyn uskottavuutta.
