Hybridit kestävät sateita merkittävästi paremmin. Reetassa, kuten Riihi ja Anna-rukiissa (myös Elvissä) on se ainoa haittapuoli, että jos lakoutuu vähänkin, on sakolukuongelmia tiedossa. Lakoutuneet paikat kypsyvät aikaisemmin ja ovat hitaampia kuivumaan kasteen jälkeen.
Vaatii siis hiukan hermoja ja myös toiveikasta asennoitumista, vaikka pikamittaus näyttää 25%. Usein puimakoneesta tullessa kosteus on alempi kuin käsinkaapaisukokeella, ei ylempi.
En ole "raakana puimista" koskaan katunut, viivyttelyä enemmänkin. Omat hybridit puin hieman raakana pois, kun naapurien rynnistys pellolle laukaisi lähtökuumeen itselläkin. Kylmäilmalaarissa kuitenkin vihreät vähenevät ja suurin kasvukosteus haihtuu puhalluksen mukana pois.
Urho ja Arktika syysvehniä ovat puineet pois, pölyä tulee ja satoakin paljon. Näytteitä on maatalouskaupassa jo aikamoinen vuori. Eli hyvin valmistuvat viljat, ja elokuun kosteiden sadepäivien jälkeen seuraa poutainen syyskuu, viimeistään lokakuu niin kuin monesti ennenkin.
Kyllä mämmiruis ja matalan sakoluvun ruis nykyään varmaan kauppansa tekee, ennen vanhaan oli tosiaan niin, että jos ruis iti tähkään, polttaa se laiho kannatti ennen kuin puida, kun olivat niin tarkkoja viljanostajat leipälaadusta.
-SS-
Mikähän on se tekijä, joka tekee reetasta muka "huippurukiin"?
Peltokasvit 2016 kirjassa on vertailu eri syysruislajikkeiden taudinkestosta, ja kyllä siinä taulukossa hybridit on varsinkin lumihomeen kestävyydessä parempia kuin reetta, muissa taudeissa erot on pienempiä. Sitäpaitsi reetta on aika pienijyväistä, omissa ja tuttavien ostosiemenissä reetan tjp. on ollut siinä 30 gramman paikkeilla, no säästääpähän siemenkustannuksessa sitten.
Muutenkin hybridit hakkaa kaikissa ominaisuuksissa populaatiolajikkeet, niin eiköhän hybridilajikkeiden osuus viljelyalasta kasva tulevaisuudessa.
Reetan voi kylvää laajemmalla aikataululla, kaikkia peltoja ei pääse elokuun kolmannella viikolla kylvämään.
Hybridit tarvitsevat etana- ja kahukärpässuojauksen, Reetalla auttaa viivästetty kylvö
Hybridit ovat vaateliaampia kuin populaatiorukiit, eron näkee kyllä luomussa
Hybrideissä tahtoo olla torajyväsaastuntaa enempi, tämä on joskus merkittävä markkinoinnin este
Rinnastaisin hybridirukiin kasitonnariin pyrkimyksen vastaavan syysrapsin viljelyä, tarvittavia ehtoja
ovat pellon puhtaus, pH, viljavuudet, syysruiskutukset ja torjunnat, lisävitamiinit, kunnon lannoitus syksyllä.
Sekä harva tarkkuuskylvö 2 cm:iin. Hybridit orastuvat luvattoman heikosti hiukankin kuorettumaa jos on esmes.
Näytäisi, että rapsikin orastuu paremmin kovasta ja kokkareisesta maasta.
Kenttäkelpoisella populaatiorukiilla voi mennä laajaperäisemmällä tyylillä, ja toimii toisaikaisllakin lohkoilla.
Kyllä sen sitten huomaa, kun kumpaakin viljelee. Totta kai hybridiä laitetaan viher- ja
mättölannoituksen jälkeen, sopivaan sokerijuurikasmaahan, 8 asteen eteläkaltevaan rinteeseen,
vieläpä jos kemikaalikaappi on täynnä Prolinea ja Amistaaria ja Kestacia, sekä mangaanit ja
lehtilannokset laukaisuvalmiina. Reettaa sitten syyskuun puolivälissä yllätyspoudan aikaan kauran
sänkikyntöön nollalannoituksella, jos sattuisi onnistumaan. Yleensä onnistuu.
Lumihomeenkestävyydessä se koeruututulos ei kerro sitä, miten se oras toipuu sitten keväällä.
Anna, Riihi, Elvi, kaikki paperilla huomattavan isoilla lumihomeprosenteilla, niitähän vaan ei
saa kuolemaan millään muulla kuin syksyn Sportak-ruiskutuksella ! Keväällä kun harmaan kuntan haravoi
vaikka rikkaäkeellä tai hevosharavalla pois, alkaa kasvaa täysiä. Hybridi ei välttämättä ala.
-SS-
