Maatalouden nykytilaa voi kuvata, kuten myöhästä keski-ikää lähestyvää juoppoa, joka hoipertelee ja huuta torilla. Kaksikymmentä vuotta on mennyt enemmän, tai vähemmän jurrissa. Terveys on alkanut reistailla. Rapulakalja ei enää auta, tarvitaan tehokkaampaa hoitoa. Sekin on kuitenkin tekohengitystä, tiedetään, että terveys on mennyttä ja sisukalut sökönä.

****

Näin unta. Siinä unessa olin nuoruuden ympäristössä ja herätesssä tunsin häivähdyksen siitä onnellisuuden tunteesta, joka nuorena oli, kun ajattelin tulevaisuutta ja mahdollista uraa maatalouden parissa.
Vaikka olen taloudellisilla mittareilla kohtalaisen menestynyt nykyisessä uravalinnassani, onnellisuuden tunne silti puuttuu.

****

Viime viikolla maito ja me -osiossa käytiin kiivasta keskustelua, jossa olin osallisena. Oli kuin tämä torilla humalassa mekkaloinut alkoholisti olisi saanut juoppohulluuskohtauksen, se kuvastaa siinä hetkessä hyvin sitä tilaa, mihin maatalous on joidenkin kohdalla tullut.

****

Tällainen ajatus tällä kertaa.

Jopas oli aamuajatukset.. Minä  vertaisin tätä maataloutta enemmänkin viisivuotiaan lapsen touhuihin. Välistä rakennetaan hiekkalinnaa kieli poskessa ja sitten ykskaks hypätään sen päälle ja tuhotaan kaikki..
sitten parin tunnin päästä aloitetaan rakentaminen uudelleen..
Lyhytjänteistä on nykyajan touhut.

Ennen oli tuolla K-kaupan tiskin vieressä sohvalla parlamentti maailmaa parantamassa..ei ole enää. Eikä Hankkijallakaan näkynyt tiskillä notkujia. Nyt on oikeasti kurjaa, kun ei enää  joudetakkaan notkumaan ja kahvia litkimään..
Vai olisikohan se ylimääräinen ostaminen pantu jäihin..

Kyllä kai siihen elämään onnea tulee muutenkin kuin navetan tai rahapussin kautta??? Minulla ainakin tulee lämmin ailahdus, kun tulee viestiä jälkikasvulta, että sitkeästi yritetty tentti on mennyt läpi..tai kun nuorimmainen mättää märän pusun takavasemmalta poskelle.. Tai kun elukka pukkaa kylkeen, kun etsin sitä kiimahyppijää pihaton puolella.
Onni taitaa lymytä siellä omissa nahoissa, kunhan sen vain sieltä löytää...

Jopas oli aamuajatukset.. Minä  vertaisin tätä maataloutta enemmänkin viisivuotiaan lapsen touhuihin. Välistä rakennetaan hiekkalinnaa kieli poskessa ja sitten ykskaks hypätään sen päälle ja tuhotaan kaikki..
sitten parin tunnin päästä aloitetaan rakentaminen uudelleen..
Lyhytjänteistä on nykyajan touhut.

Ennen oli tuolla K-kaupan tiskin vieressä sohvalla parlamentti maailmaa parantamassa..ei ole enää. Eikä Hankkijallakaan näkynyt tiskillä notkujia. Nyt on oikeasti kurjaa, kun ei enää  joudetakkaan notkumaan ja kahvia litkimään..
Vai olisikohan se ylimääräinen ostaminen pantu jäihin..

Kyllä kai siihen elämään onnea tulee muutenkin kuin navetan tai rahapussin kautta??? Minulla ainakin tulee lämmin ailahdus, kun tulee viestiä jälkikasvulta, että sitkeästi yritetty tentti on mennyt läpi..tai kun nuorimmainen mättää märän pusun takavasemmalta poskelle.. Tai kun elukka pukkaa kylkeen, kun etsin sitä kiimahyppijää pihaton puolella.
Onni taitaa lymytä siellä omissa nahoissa, kunhan sen vain sieltä löytää...

Eipä tuota juuri näy sitä Hankkijaakaan...

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 11.04.16 - klo:06:15

Jopas oli aamuajatukset.. Minä  vertaisin tätä maataloutta enemmänkin viisivuotiaan lapsen touhuihin. Välistä rakennetaan hiekkalinnaa kieli poskessa ja sitten ykskaks hypätään sen päälle ja tuhotaan kaikki..
sitten parin tunnin päästä aloitetaan rakentaminen uudelleen..
Lyhytjänteistä on nykyajan touhut.

Ennen oli tuolla K-kaupan tiskin vieressä sohvalla parlamentti maailmaa parantamassa..ei ole enää. Eikä Hankkijallakaan näkynyt tiskillä notkujia. Nyt on oikeasti kurjaa, kun ei enää  joudetakkaan notkumaan ja kahvia litkimään..
Vai olisikohan se ylimääräinen ostaminen pantu jäihin..

Kyllä kai siihen elämään onnea tulee muutenkin kuin navetan tai rahapussin kautta??? Minulla ainakin tulee lämmin ailahdus, kun tulee viestiä jälkikasvulta, että sitkeästi yritetty tentti on mennyt läpi..tai kun nuorimmainen mättää märän pusun takavasemmalta poskelle.. Tai kun elukka pukkaa kylkeen, kun etsin sitä kiimahyppijää pihaton puolella.
Onni taitaa lymytä siellä omissa nahoissa, kunhan sen vain sieltä löytää...

Eipä tuota juuri näy sitä Hankkijaakaan...

Meillä on tuossa vielä yksi..ja siellä olen joutunut pakosta käymään kaksi kertaa, kun ollut niin kiirus ja siellä ei ole jonoja..palvelu pelaa, kun myyjiä on ollut enemmän kuin asiakkaita..

Tekeekö maatalous tosiaan onnettomaksi, vai ovatko onnettomat ihmiset valinneet maatalousalan 

Kas siinä pulma

Jos on odottanut sitä kartanonherran elämää ja sitten joutuukin tyytymään sekatyömieheksi, niin onhan se selvää, että korpeaa..

Enpä usko, että noita onnettomia on sen enempää kuin muissakaan ammateissa, nyt vain on huono aika..näinhän sitä selitellään joka paikassa..  Mutta niin kauan kuin minä muistan on jollakin maatilalla ollut huono aika, syystä tai toisesta..olisko nyt vain ihmisestä kiinni..tuo onnellisuus.

 Kyllähän se on ihan asenne kysymys tuo "hoipertelu".  Ala kun ala niin näitä ns. "hoipertelijoita" löytyy. Ei olla koskaan eikä mihinkään tyytyväisiä. Purnata saa ja pitääkin silloin kun aihetta on, vaan tuo turha valitus on ihan turhaa,siitä ei tule muuta kun pää tulee kipeäksi,  Viljelijällä se on maailman sivu ollut sitä "huonoa" aikaa jos niin haluaa tuntea.. Tämän aamuisetkin kirjoittelijat perus "tervettä" porukkaa. Ei se muuten tuo pilke olis tuolla silmä kulmassa. Bäkkäri siis "pilke" 

Tekeekö maatalous tosiaan onnettomaksi, vai ovatko onnettomat ihmiset valinneet maatalousalan 

Kas siinä pulma

Jos maatalous ei olisi kivaa,en tekisi sitä

Aatelkaas muuten:Pian alkaa multa haiseen ja virtaa on taas ihan v.itusti.Se tunne kun vältit pudottaa ekankerran maahan tänäkin keväänä

Juu, tarkennetaan, en ole onnellinen maatalouden yleisen ilmapiirin kehtityksestä. En minä niin onneton ole. Yhtä lailla kuin esim. piialla. Lehmät on voimaannuttava asia, nautin äsken aamulypsyllä katsella onnellisia lehmiä. Elossa olevat lapset ovat toistaiseksi tuottaneet pelkkiä onnen tunteita. Pitkä liitto tuskin on ihan onneton, jne.

Monet jutut eivät toimi kuten ennen, jopa pellon jatkuva arvonnousu on ainakin joillakin alueella kääntynyt laskuun. Kaikenkaikkiaan epävarmuus lisääntyy. Sekä epävarmuus siitä irtoaako toimeentulo, että siitä tekeekö sitä oikeasti hyödyllistä ja mielekästä työtä. Kun kuitenkin moni tekee maataloudessa töitä selvän valtaosa valveillaoloajasta, yli 3000h, niin onhan se vielä nihkeämpää haaskata se johonkin jota kukaan ei enää kaipaa tai arvosta.

Jokaisen on haettava se motivaatio ja sitä kautta työssä viihtyminen omien lähtökohtien ja oman persoonan kautta. Itse olen tuloshakuinen siinä mielessä että haluan saada aikaan ja että homma etenee. Joku muu nauttii enemmän siitä itse työstä, esim.hankintahakkuut tai jotkut peltotyöt ovat monelle suorastaan syy sille että jaksaa ne muut hommat. Ja itse kunkin kannattaa toki pyrkiä lisäämään niitä hommia joista tykkää, ja vähentämään niitä joita inhoaa. Joillekin vastuuntunto ja perinteen jatkuminen on tärkeintä, ja heille nykytilanne saattaa olla kaikkein haastavin. Kun asiat on aika hankala tehdä samalla tavalla kuin isoisän aikoina.

Aina välillä kannattaa miettiä että mitä haluaa tältä ainoalta elämältään. Jos tuntuu että nykyinen reitti ei vie sinne mihin pitäisi, sitä kannattaa muuttaa. Tyytyväinen ihminen saa ihan vahingossa levitettyä enemmän hyvää lähipiirilleenkin kuin virheellisen vastuuntunnon takia synkästi hautaa kohti puurtava jurri.

aikoinani kun aloitin nämä hommat, olin intoa ja uusia ideoita täynnä.. noooo, vuodet hioi turhat utopiat ja haahuilut ja sitten olikin jo sen verta ikää että eipä enää niiiin hirveästi halunnu (jaksannu) ja alkoi tulla ulkopuolelta paineita töihin...                               sitten liityttiin eyhyn ja sitten alkoi se ns. ketutus!       miksi minä en enää saakaan tehä kuten esi-isät ennenkin?              pitää jättää tuo ja tuo tekemättä että tuolla saa tuloa perustarpeita varten...   ja sitten se joka kesäinen huoli siitä että onko nyt kaikki varmasti kirjattu oikein ja ajallaan.. ja mitä kaikkea pitikään kirjata...?       tuo alkoi syödä jo aikanaan, kun yksin puurtaessa ei ollut ihan varmaa enää oliko tämä se tarkoitettu vain tuo..?                       nykyään olen niiin kyyninen ja epävarma että oikeastaan olen iloinen joka aamu kun vielä on yksi työpäivä edessä,   .... jospa se sitten viimeinen..         hällä väliä enää..               paperit tekemättä mutta  so what!

                   aamuisin kun rönyää navetalle ja alkaa touhut niin jotenkin se vaan herättää ja sitten kohta onkin jo taas juoksemassa paikasta toiseen ja työstä toiseen...    a illalla sitten istahtaa teekupin ääreen ja huokaisee ja miettii mitä sitä taas tulikaan........

      nykyään monasti havahtuu nojaamasta karsinan vierus paalikasaan ja seuraavansa mitä tuo sokia ukko tekeekään siellä karsinassaan...   ei tiedä miltä maailma näyttää ympärillä ja on ihan tyytyväisen oloinen siellä puhtailla kuivilla pehkuillaan....    pikkasen karsinan putsuu haastellinen kun ei meinaa osata kulkea avoimella   ja seinät turhan kovia...             noooo, viikot opettaa!

>Lehmät on voimaannuttava asia

No ilmankos on tuntunut nuo juttusi siltä että noin on 

Ajatus tuosta pellon hinnan arvon alenemisesta.

Sittenhän C-alueen tuet voidaan leikata nollaan. Koska ei AB alueella pellon hinta ole laskenut, eikä laske.

Ajatus tuosta pellon hinnan arvon alenemisesta.

Sittenhän C-alueen tuet voidaan leikata nollaan. Koska ei AB alueella pellon hinta ole laskenut, eikä laske.

 odota vain

Ajatus tuosta pellon hinnan arvon alenemisesta.

Sittenhän C-alueen tuet voidaan leikata nollaan. Koska ei AB alueella pellon hinta ole laskenut, eikä laske.

Salon suunnalla myytiin kuulemma isoja ja kaikin puolin ihan ok aloja, ja hintaa alle 10 000€/ha. Eli selvästi vähemmän kuin taannoin. Väkisinhän leikkaantuvat tuet ja matalat hinnat kaililla maataloustuotteilla tiputtaa niitä hintoja tai pysäyttää nousun. Nyt jos ostaa peltoa, sille ei edes millään saa suojavyöhykettä enää.