Pro agrian Sari Peltosen kannattavuuslaskelmat on sikäli epäloogisia, että kun hän sanoo että kannattavan viljelyn raja on esim.  4200  kg/ha tai 5-7 tonnia ha, riippuen pitääkö päästä nollille vai plussalle, niin jos jokainen viljelijä saavuttaisi nuo satotasot joka viljahehtaarilla, niin taas olisi viljaa niin paljon enemmän tarjolla, että hinta putoaisi hyvin paljon ja taas tarvittaisiin paljon suurempi sato kannattavuuteen, ja siitä seuraisi taas paljon isompi ylituotanto ja taas   tarvittaisiin vielä isompi sato kannattavuuteen , joten lopulta edes 10 tonnin hehtaarisato ei kannattaisi, jos jokainen sen saavuttaisi  jne.....loputon kierre.

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 15.10.25 - klo:19:03

maastullissa oli että net jotain kiinnitti ni niillä jopa menöö hyin..   miten sit oikeesti?

Siis jos tämän vuoden sadon kiinnitti 2024 tai 2025 alkukeväästä. Kiinnittäjille oli dynaamiset hintamarkkinat, eli kiinnityskaupatkin elävät tunnista toiseen, ei siellä samaa hintaa ole koko Suomen sadolle, kaikki viljaspekulaatiotoimet ovat  suoraviivaisia ja helppoja, jos lukijan päässä kaksi aivosolua kilpailee kakkossijasta.

Talvella 2024-2025  on melkoisella varmuudella ollut hinta A ensimmäiselle x-tuhannelle kaupalle, hinta B seuraavalle y-tuhannelle ja niin edes päin C...D...., A>B>C>D>...

Nyt kiinnittäjille on 2026 syksylle tarjolla kauralle 164 euroa, mallasohrasta 170 euroa, kevätvehnästä 180,  syys- eli rehuvehnästä noin 160 euroa, olisiko rukiista ja rehuherneestä parisataa.

-SS-

Ohrasta sai 208e, johon tartuin, mutta kaurasta olisi saanut 212e, jonka päästin käsistäni. Hieman myöhemmin oli vielä 208-210e siitäkin tarjolla. Ei siihenkään tullut lähdettyä mukaan. Lääkäriaika varattuna, jossa koitetaan selvittää, mitä oikein ajattelin, jättäessäni tarjoukset pöydälle. Tilapäinen mielenhäiriö vai joku muu, en vielä tiedä. En osaa sijoittaa näitä A,B,C,D-ketjuun, että mikähän liittyisi mihinkäkin, mutta sen tiedän, että pätkän vertaa ei kiinnosta mitä muut ovat saaneet, miten he sijoittuvat rankingissa tai edes se, että onko koko Suomen viljelijöillä mahdollisuus kiinnittää satonsa johonkin hintaan. Olennaista on se, että kun soittaa viljan ostajalle ja kysyy, mikä on sen hetkinen kiinnitystaso, niin sieltä ilmoitetaan silloinen hinta. Se riittää ja sen pohjalta voi tehdä ja hyvin usein kannattaisi tehdä päätökset. Nyt on sitten suhdanne edennyt alamäkeen huippuvuosista ja pitäisi päättää onko hintataso pitävällä pohjalla vai voidaanko mennä vielä enemmän alamäkeen. Jotain kertonee A-rehun paluu takuuhinnoilla takaisin julkisuuteen vuosien tauon jälkeen. Tuo on hyvä malli ja varsinkin ohralle hintataso on ihan asiallinen. Jos viljelisin ohraa, voisin tuohon tarttua.

Pro agrian Sari Peltosen kannattavuuslaskelmat on sikäli epäloogisia, että kun hän sanoo että kannattavan viljelyn raja on esim.  4200  kg/ha tai 5-7 tonnia ha, riippuen pitääkö päästä nollille vai plussalle, niin jos jokainen viljelijä saavuttaisi nuo satotasot joka viljahehtaarilla, niin taas olisi viljaa niin paljon enemmän tarjolla, että hinta putoaisi hyvin paljon ja taas tarvittaisiin paljon suurempi sato kannattavuuteen, ja siitä seuraisi taas paljon isompi ylituotanto ja taas   tarvittaisiin vielä isompi sato kannattavuuteen , joten lopulta edes 10 tonnin hehtaarisato ei kannattaisi, jos jokainen sen saavuttaisi  jne.....loputon kierre.

Tämä on olennaista, paikallinen hintataso heilahtelee paikallisen kysynnän ja tarjonnan mukaan, jopa eri tahtiin kuin maailmanmarkkinat, varsinkin rehuviljoilla viljakauppa palvelee ainakin kahta isäntää, joihin viljanviljelijä ei edes kuulu. Se, että jos kotimaan viljamarkkinat olisivat täysin ulkomaan ylijäämäerien hinnoittelemat, voisi tehdä tilanteen vieläkin vaikeammaksi, se on totta. Mutta ihmiset noin neljän globaalin viljakauppiaan toimistoissa noita hintoja asettelevat, eikä ns. raaka-ainepörssit todellakaan tee sitä viljakauppaa itse, vaan lähes kaikki viljatonnit kulkevat suurten viljavälittäjien kautta, jotka voivat omalta osaltaan voivat vaikuttaa hinnoitteluun muutenkin kuin pörssin johdannaiskauppaa seuraamalla.

-SS-

pätkän vertaa ei kiinnosta mitä muut ovat saaneet, miten he sijoittuvat rankingissa tai edes se, että onko koko Suomen viljelijöillä mahdollisuus kiinnittää satonsa johonkin hintaan.

Tuo on hyvin yleinen kommentti muun muassa Bitcoin-miljonäärien keskuudessa, että kaikilla on ollut mahdollisuus sijoittaa toisistaan riippumatta, ja nyt jälkikäteen nähdään, että se sijoittaminen palkitsi. Kryptot ovat tulleet jäädäkseen, mutta nyt suurten voittojen saaminen on paljon vaikeampaa, kun on samasta narusta vetämässä eri suuntiin kiihkeitä sijoittajia ympäri maailman. Ja todellakin, pörssin seuraaminen kannattaa, mutta siinä vaiheessa kun tämä kuuluisa nobelistien  Black-Scholes(-Merton) - malli on ollut supertietokoneiden laskemana käytössä suuressa maailmassa, kyllä siinä saa aika taitava korttipeli- ja rulettipöytähai olla, että ne kampittaa.

Viljoilla aleneviin hintoihin kiinnittäminen ei todellakaan vaadi mitään ydinfyysikkoa, toki se mahdollistaa alaspäin laskevassa luisussa vuosi kerrallaan pysyttelyn kevään hintatasossa, mutta vuoden päästä ollaan taas käyrällä.  Mutta luisut ja nousut eivät ole symmetrisiä, nousut usein perustuvat ennustamattomiin häiriöihin ja luonnonmullistuksiin, lisäviljaa ei ole nopeasti saatavissa lisää, vasta vuoden päästä, hinnanlaskut perustuvat tavaran tulvimiseen markkinoille, eikä viljan viljelyn rajoittaminen onnistu ihan heti, koska kaikki odottavat toisten lopettavan ennen kuin itselle tulee seinä vastaan. Siksi laskut ja matalien hintojen kirous jatkuu vuosikaudet, satotasoja ja viljelyaloja ja tehokkuutta yritetään korottaa, jotta pärjätään, ja se vain pahentaa ongelmaa.

Epäilen, ovatko täällä Suomessa Mustialan agrologi-bigbrainit matemaattisesti niin lahjakkaita, että noin vaan hakkaavat maailman pörsseissä touhuavat matematiikan ja fysiikan tohtorit ja peliteoreetikot. Vai ovatko he viljakonsernin pääkallonpaikalla päättämässä tikkaa heittäen, että nyt tänään 200 euroa joo, ensi viikolla 150 euroa joo. Ensi vuonna 100 euroa joo.

Tietyllä tavalla pörssin tutkimus on myös löytänyt viitteitä, että jos markkinat eivät ihan tarkkaan ole ns. ideaalimarkkinat, näillä optioilla ym. systeemeillä ei voisi päästä suurempaan riskittömään tuottoon kuin ns. riskitön korkosijoitus tuottaisi. Se johtuu siitä, että jos kaikki tekevät optimaalisen suojauksen, oheiskustannukset alkavat syödä kaikkien tuottomahdollisuuksia. Edelleen kun optioilla ja muilla suojaustoimenpiteillä pyrkii hallitsemaan riskiä, silti voi tulla satunnaisia häiriöitä markkinoihin, jotka voivat moninkertaistaa suojausinstrumenttien tuottaman voiton tai tappion, koska ns. vipu toimii kahteen suuntaan. Ja on myös osoittautunut, että täysin optimaalisia markkinoita muutenkaan ei pörsseissä ole, vaan siellä koko ajan on manipulointiyrityksiä ja jopa maalaisjärkeä vastaan toimivia ryhmiä, jotka yrittävät etua saadakseen rikkoa tuon kuuluisan Black-Scholes-Merton - kaavan, ja onnistuivatkin siinä, mm. 2008 pörssiromahduksessa.

Jokainen yrityksistä ja ohessa toimivista organisaatioista saatu sisäpiiritieto, jokainen sisäpiiriryhmissä tehty yhteispäätös, jokainen huhu ja epätäydellinen uutinen, ne ovat aina varomattoman ja toimiviin markkinoihin uskovan piensijoittajan uhkana. Niin kuin kansallisten valuuttojen nujertaminen, "taivas rajana" -pokeripöydässä pikkumailla ei ole varaa lyödä rahaa tiskiin, päästäkseen edes pelaamaan, joten isot pojat heiluttelevat valuuttoja, jos haluavat. Myös meidän vehniä.

-SS-