Syysvehnissä riskinä enää ovat taudit, puintiaika ja alhainen valkuainen.
....

Mä katselen näitä toistuvia -10 C yöpakkasia täysin paljaisiin peltoihin jotka päivällä taas sulavat. Kovin montaa noin kylmää yötä ei välttämättä enää kaivattaisi..

300kg:n typpitason toteuttaminen Suomessa on täysin mahdollista.

Esimerkiksi 1/3 säilörehunurmea, 1/3 kevätvehnää, 1/3 syysvehnää:

1/3 x 250kg/ha +
1/3 x 170kg/ha +
1/3 x 170kg/ha = 197kg/ha teoreettisesti

Todellisuudessa nurmelle 0kg ja kevätvehnälle 150kg typpeä. Syysvehnälle jää vielä typpireserviä yli 450kg. Hyödyntäkää mahdollisuudet niin kauan kuin voitte. Ilmaston muuttaminen onkin sitten hankalampaa.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 21.03.25 - klo:22:34

Syysvehnissä riskinä enää ovat taudit, puintiaika ja alhainen valkuainen.
....

Mä katselen näitä toistuvia -10 C yöpakkasia täysin paljaisiin peltoihin jotka päivällä taas sulavat. Kovin montaa noin kylmää yötä ei välttämättä enää kaivattaisi..

Joko on väri mennyt?

Ihan näitä käytännön asioita haluaisin täsmentää eli, kun puhutaan kananpaskakerroksesta, kuinka se on kyntökerroksen vahvuinen jne. niin käytännössähän levitettävä massa on hyvin vähäinen, koska ravinteet ovat kiinnittyneet ja rikastuneet hyvin tiiviiseen pakettiin. Se pötkön levitys asianmukaisella kalustolla muistuttaa etäisesti apulannanlevitystä. Jos puhutaan, että hehtaarille levitetään 5 mottia pötköä ja sen ominaispaino on kunnolla palanutta tuotetta  vaikka 900kiloa, niin aletaan käsittää, että sitä näkyvää massaa pellolla on aika olemattomasti.

Sitten pitää huomioida orgaanisen massan ominaisuudet eli sulaminen ja sitoutuminen maahan vaatisi jonkinlaisia sateita kasvukauden aikana. Kuiva vuosi jättää panostusta niin sanotusti piippuun. Sitten käy varsin helposti niinkin, että sateet tulevat myöhään ja ravinteet ovat väärään aikaan käytössä, joka aiheuttaa, aivan oikein, kamalaa jälkiversontaa. Toisekseen, koska sulaminen kestää ja sen tulosta ei ole varmuutta, niin tueksi tarvitaan kuitenkin aika reipas annos pussista lisää tavaraa. Ilmeisesti tässä on eroja ja toiset nöpönuukailee, mutta tulos on sitten sen mukainen. Jos haluaa onnistua, niin kyllä sitä panostusta tarvitaan eri muodoissa.

Se on kiistämätöntä, että kun pötkön kanssa pelataan pitkään, niin maan laatu ja hivenainetasot petraantuvat. Mutta se ei yksistään riitä. Kyllä sen pussitavaran ym. toimenpiteiden kanssa täytyy kaikesta huolimatta olla joku ammattitaito mukana. Tiedän maakunnasta useita pötkön kanssa pelaajia ja kyllä niissä satotasoissa on ihmeesti heittoja viljelijöiden välillä. Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus, kyllä siinä kokonaisuudessa pitää myös olla jotain, että homma toimii.

Ruskeita ja valkoisia syysvehniä näkee paljon, yöpakkaset tainnut tappaa.

Ruskeita ja valkoisia syysvehniä näkee paljon, yöpakkaset tainnut tappaa.

Se nyt on ihan normaalia että että syysvehnä menee ruskeaksi keväällä, ei tarkoita sitä että olisi kuollut.

Se on kiistämätöntä, että kun pötkön kanssa pelataan pitkään, niin maan laatu ja hivenainetasot petraantuvat. Mutta se ei yksistään riitä. Kyllä sen pussitavaran ym. toimenpiteiden kanssa täytyy kaikesta huolimatta olla joku ammattitaito mukana. Tiedän maakunnasta useita pötkön kanssa pelaajia ja kyllä niissä satotasoissa on ihmeesti heittoja viljelijöiden välillä. Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus, kyllä siinä kokonaisuudessa pitää myös olla jotain, että homma toimii.

Aika lailla samaa mieltä. Hyvä sato tehdään hyvällä perus tekemisellä, siis että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan. Panokset on vaan väline mitä käytetään sen saavuttamiseksi.
Ja karjanlanta on siis samanlailla panos kuin kaupallisetkin tuotteet.

Ei kai oikein muuta kuin korsirehunsyöjien lantaa voi levittää senttikaupalla tai kymmeniä kuutioita hehtaarille. Naudankuivike lantaakin kun pistää 100 mottia hehtaarille, sitä on oikeasti paljon näköisesti. Vaikka todellisuudessa sitä on sentin kerros. Ja siitä ylöspäin jos on levitettävä määrä niin rupeaa haittaamaan kyntöäkin…

Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus

Palataan realismiin. Seuraava kuva näyttää esimerkiksi yhdestä maakunnasta, miten lannan ravinnemäärä laskettuna alueen eläinmääriin jakautuu, alueella olevan peltopinta-alan mukaan:


Kuva: Ventelä(toim.), Sankari, Karhunen, et al. Lannan ravinteet kiertoon
Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Hydro-pohjanmaa loppujulkaisu 1. Seinäjoki 2015.

Vaikka levitetyn lannan määrän analyysi on pakollinen, mutta tonnimäärien ei tarvitse kulkea kruunattujen vaakojen kautta, eikä kolmannen osapuolen valvonnassa, nuo tummat värit häviävät kuin itsestään, ja voidaan nähdä ravinnemäärien riittävän hyvien satojen tuottamiseen kuin taikaiskusta.

Maakohtaisesti alueellisten eläinmäärien perusteella lasketun fosfaatin määrä antaa kuvan myös käytännön alueellisesta lantaylijäämästä, mikä osaltaan vaikeuttaa toimintaa, mutta antaa myös mahdollisuuksia, nimenomaan kasvien ravinnetarpeen tyydyttämiseen.



Uudenmaan Läänissä ja eteläisessä Varsinais-Suomessa on jopa sadan vuoden takaa peräisin olevia korkeita fosforilukuja, koska karjatalous siirtyi pohjoiseen jo viime vuosisadan puolivälissä, eikä lannoitefosfaatin käyttöä 1960-1980-luvulla suoraan rajoitettu tukisäännöksin. Peltojen erot ovat saman maakunnan sisällä myös valtavat, vain 5%:lla pelloista on korkeita tai arveluttavan korkeita fosforilukuja. Mutta viimeisen neljännesvuosisadan aikana nimenoman entisen Vilja-Suomen fosforiluvut ovat painuneet 2/3:lla pelloista heikosta välttävään. Vaikka ehkä liiankin paljon on panostettu vain salpietarilannoitukseen, laskevat koetoiminnassa saavutetut fosforiluvut uhkaavasti sallituillakin keinolannoitemäärillä:



Se, että fosfaatit ja typet jaetaan kahteen eri luokkaan orgaanisessa lannoituksessa, annosmäärien jäädessä omavalvonnan varaan, on edes vähäinen kädenojennus orgaanisten ravinteiden käyttäjille. Ei siinä mitään, johonkinhan se teollisen karjatalouden sivuvirta on työnnettävä. Mutta tuo jako on satotasojen tavoittelussa ja ns. viljelijäkohtaisten kulkusten koon vertailussa hieman epätasainen.

-SS-

Ei kai oikein muuta kuin korsirehunsyöjien lantaa voi levittää senttikaupalla tai kymmeniä kuutioita hehtaarille. Naudankuivike lantaakin kun pistää 100 mottia hehtaarille, sitä on oikeasti paljon näköisesti. Vaikka todellisuudessa sitä on sentin kerros. Ja siitä ylöspäin jos on levitettävä määrä niin rupeaa haittaamaan kyntöäkin…

Tyypillinen kuivikelannan määrä meillä oli 50 m3/ha. Kivikovalle savikynnökselle levitettiin pattereista viistosti saviviiluja pitkin levyllä vetämällä. Sinne viilujen väliin se gaga näkymättömiin hävisi jo levittäessä. Lautasella multaus. Ja 400 kg salpeetaria perään kylvölannoituksessa. Kyllä kasvoi. Kanoja kun oli, niin muutamia kuormia meni kananlantapehkua, se oli vahvaa tavaraa, vähänkin paksummasti jos osui, niin jopa polttovioitusta näkyi viljassa, pötköpatterin paikat eivät edes orastuneet.

-SS-

Aika kauan meni tuota broiskunkakkaa paperilla 5 kuutiota ja käytännös 8 kuutiota hehtaarille.Ei siinä jää kuin harso kun turpeen sekaisen tavaran levittää peltoon.Ennen oli ryssäläinen kalkkikärry ja nyt länsimainen vastaava,molemmissa kaksi levityslautasta. 10 vuotta sitten levittänyt viimeksi,tahtoo olla vitamiinit tallessa edelleen,saltulla pääasiassa nykyään viljat kasvaa...ja naapurista saa tarvittaessa lisää voimaa.

Toki enemmänkin levitetään sellaisille maille jotka sitä vähemmän ovat saaneet.Mutta onhan tuo helppoa tavaraa levittää verrattuna kuivalantaan tai lietelantaan.

Lainaus käyttäjältä: kylmis

Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus

Palataan realismiin. Seuraava kuva näyttää esimerkiksi yhdestä maakunnasta, miten lannan ravinnemäärä laskettuna alueen eläinmääriin jakautuu, alueella olevan peltopinta-alan mukaan.

Kuinkahan paljon tuosta fosforikartasta on turkiseläinten lantaa? Paikallisesti paljon, Kalajoki erottuu tummana pisteenä tuossa kartassa mutta silloin oli vielä turkistalous voimissaan. Melkoinen määrä on kadonnut fosforia kierrosta, jota ei takaisin saada 

Olikin mukavaa ainetta, silloin kun sitä sai. Lukemat jos/kun oli niin punaisella kuin vain olla voi, 2 kertaa reilulla levitysmäärällä eikä 10 vuoden jälkeenkään tarvitse levittää fosforia lannoitteen mukana. Tosin tuo teoriaa kevätkylmillä karkeilla hieta/multamailla, fosforia pitää saada nopealiukoisena rakeena siemenen viereen, niin että on mistä ottaa kun tarve on suurin. Tuo maahan sitoutunut fosfori irtoaa kasvin kannalta myöhässä. Toki yltäkylläisyydestä jotain irtoaa, mutta kevätkesästä nopeammin lämpenevillä savimailla paremmin ja täyteen pumpattu maa ei välttämättä pussista enää starttifosforia tarvitsekaan?

Se N60 tuntu nyt sopivalta. En hifistele, en lannoita kuin kahdesti huiskalla syyskasveja. Jos nyt ajaa N25 niin ajokertoja tulee ainakin kolme. Jos oikein hurjat vehnät tulee niin typpeä voi ajaa tähkälle sitten nesteenä. Mustialan oppi oli: harvoille 2/3 ensin ja 1/3 toiseen. Hyville toisinpäin. Tämä perustuu siihen, että harvoja pitää versottaa ja sille voimaa. Hyvät ja paksut kasvustot taas kuluttaa paljon typpeä kesäkuussa, joten hullua antaa nyt paljon enempää.

Tässä tulikin monenlaista aatetta. Osa on semmosta mihin oon 20v aikana tässä ammattiryhmässä tottunut ja osaan jättää ne omaan arvoonsa. Sanotaanko lyhyesti näin, että kannattaa kehittää maitaan ja itseään viljelijänä niin satotaso nousee.

Ei mulla ole mitkään erityisen hyvät maat maanlaadultaan. Alastarolla tuolla kankaanreunassa 10km päässä on pikemminki enemmän sellasta hikevämpää hietasavea ja hietaa. Mut kaikki oon tehny, että ne tuottais hyvin kun vaan kelit palvelee. Alle ph7 ei enää juuri ole. Viljelykierto palvelee syyskasveja, joiden onnistuminen on perusedellytys saviseudulla korkeaan satotasoon. Nyt lähtee 24 kasvukausi. Tyhmempikin oppii siinä ajassa viljelystä jotain mikä vie eteenpäin. Kaikki mitä aletaan tekemään yritetään tehdä niin hyvin kuin osataan. Kokemus tuo osaamista reagoida erilaisiin näkymiin ja tilanteisiin, joita mm. säät aiheuttavat.

Nää maat vaatis lisää orgaanista ainesta, eikä kananlanta tuo sitä tarpeeksi. Kananlanta sekoitettuna naudan kuivikelantaan olis makiaa. Nyt otan kiertoon varmaan viherlannoitusnurmen laajemmin ja ehkä kuminan. Niiden tuotto pitää hakea muualta kuin itse sen kasvin vuodelta. Ylipäätään Kylmis oli tuossa oikeassa. Kuivalannan kanssa lannoituksen hallinta on vaikeaa, koska sateet ratkaisee. Jurtille ja syysviljoille sopii parhaiten. Kevätviljoilla määrät pieniä ja pussista annettava pääannos. Kasvi tarvii voimaa niin pian keväällä. Samoin tuo P voi kylmänä keväänä olla ongelma vaikka leima vihreä, kuten Ijasja kertoi. Me saadaan kaikesta luovutetusta lannasta rahaa, joten sen ylihukkaaminen omille maille ei ole edes kovin järkevää.

Oon mää aikanani täällä kertonut miten 2020 oli erityisen huono vuosi. Pakasteherne ja öljykasvit pommiin ja keskimyyntiä 640€/ha. Kerron onnistumiset ja epäonnistumiset. Osalla sit jää mieleen vaan ne onnistumiset ja vähän vaikeuksia niitä käsitellä.

Satokisat on varmaan suurin yksittäinen kehittäjä omalla viljelyuralla. Kattellu ja kuunnellu miten isot pojat tekee. Ja aika monta kaveria tunnenkin, joiden keskisadot on mua korkeammat. Oon sanonu niille et teillä on vaan mua paremmat maat 

eikös just tuo miten muut tekee ja mittaa ole hyötyks muille viljelijöille.   osaa soveltaa omille maille jotenkin ja lopputulos onkii plussalla ni hyä tulee...!

Kauhee hiljaisuus laskeutuu ainaku mää vastaan jotain.

Tulevan kauden hinnoista niin Kylmis on ihan oikeassa. Jos tulee hyvä viljavuosi voi kakkonen etulukunakin olla piukassa. Siinä on silti se JOS ja toinen JOS on maailmanmarkkina. Ihan yhtä varma alhaisista hinnoista en olisi. Nykyään tapahtuu nopeastikin.

Yhden asian lukitten pikku hiljaa ja se on korkeahko syysvehnä- ja ruissato. Ennuste on edelleen todella keväinen eikä talvituhoja juuri ole. Ainoat moitteet on vesitalouteen liittyviä virheitä. Eli rehuvehnärintamalle voi olla tarjontaa heti puinneilta ja kevätvehnän viljelyssä kannattaa panostaa leipälaadun eteen. Siitä voi silti olla pulaa vaikka vehnää paljon olisikin.

Ensimmäiset on lannoittaneet hybridirukiin toiseen kertaan. Mut sama kaveri on ottanu ruismestarikisan voiton 11ha keskisadolla 10,6tn niin neuvomaankaan en ala 😀.

Satotasoissa alaraja on nolla mut ylärajaa ei ole. Kannattaa kalibroida päänsä niin ettei ole viiteen tonniin tyytyväinen ku joku on ottanu tuplatkin.