Onko tämä nyt siis joku pitkän ajan tuotekehityksen tulos, että juuri 60kg typpeä? Ja sitten tietysti se kananpötköpeti siellä pohjalla... Yks isäntä tuossa kehui huomenna aloittavansa syysviljojen lannoitukset ja 100kg salpietaria vain aluksi hehtaarille - opettelee pikku hiljaa aikaisen lannoituksen saloja. Valtaosa ei vielä opettele.

Siellä on 300+ kg aikaisempien vuosien kokonaistyppeä alla ! Ihan turha vertailla omiin ravintoriistettyihin peltoihin. Mutta sen verran kannattaa olla aktiivinen ja lueskella vaikka brittiläistä vehnänviljelyn opasta, siis niitä, joissa satotasot viritetään 13000-14000 kiloon hehtaarilta. Ravinteita tarvitaan jo talvesta alkaen, mutta sitä pitää antaa tipoittain, jotta vilja versoutuu kiihkeästi, lehtivihreässä on pysyttävä tyydyttävässä tasossa, eikä mitään "Damn!"® - tummansinivihreää tasoa vielä. Myös erilaisilla jyrillä ja muokkausvälineillä voi kiusata sitä pääversoa matalammaksi, jotta sivuversoja tulee vaikkapa kymmenen.

Sitten ilmojen lämmetessä ja auringonvalon lisääntyessä lannoitustasoa lisätään vähitellen, sopiva ohjelma tosiaan on 40-60 kg huhtikuun alkuun, 100 kg toukokuussa,  sitten aletaan kaivella versoja, joko tähkänaihe on millainen, jos sivuversoissakin on jo tähkänalut, vähintään 400 kpl/m2, nopeavaikutteista typpeä ja muita lisäravinteita on annettava, tavallaan saturaatioon asti, koko korrenkasvuvaiheen ajan, koska vehnä kerää satoon tarvittavat ravinteet korteen ja juuriinsa noin 15-20 vuorokauden ajan ennen tähkälle tuloa. Ravinnepuute aiheuttaa sivuversojen abortoitumisen. Tuossa kasvuvaiheessa pitää mennä lehtivihreässä ylitummaksi asti tässä vaiheessa voi lisätä vielä 100 kg N. Eli alkaen 240 kg yhteensä.

Typpeä versot ottavat maasta talven yli 81 kg/ha N kylvöstä ensimmäiseen solmuun (GS31)
1-solmuasteelta kukkimiseen 167 kg/ha N
Semmoinen 12-tonnari kuluttaa 279 kg/ha N:

30 % ennen ensimmäisen solmun ilmestymistä (GS31)
40 % ensimmäisen solmun ja lippulehden välillä 4-5 viikkoa) – lippulehden ja korren kasvattaminen
20 % lippulehden ja kukinnan välillä
10% kukinnan jälkeen

Eli  tähkälle tulon jälkeen odotellaan kukkiminen ja siitä eteen päin jopa maitojyvälle asti, ja sitten vielä lisää 20 + 20 kg N ruiskuttamalla tai kalkkisalpietarilla rakeena, kosteusoloista riippuen, jotta saadaan siittä 12 - tonnarista enemmän kuin 8% valkuaista.  Tähkä ei ota ulkopuolista lisätyppeä kuin noin 30 kg/ha enää kukkimisen jälkeen.

Ruiskutusohjelmaan kannattaa lisätä 2-3 kertaa laonesto-Evot ja parhaat tautiainekäsittelyt myös, koska rehevä naatti ei anna kasvuston hengittää ja taudit jylläävät. Puinnin alle keltatuleentumisvaiheessa voi joutua käyttämään Roundupia, koska korsi ja lehdet eivät muutu keltaisiksi ei niin millään, ja jyvätkin jäävät pehmeiksi palleroiksi.

Tämä Kasvuohjelma™ siis ei ole vitsi, vaikka mieli tekisikin laittaa lekkeriksi. Kehitys kehittyy kas, ja tämmänen kulakki voi vaan katsella silmät ymmyrkäisenä vieressä. Esimerkki lukemistosta:

AHDB Wheat Growing Guide

-SS-

MTK valtuuskunnassa noussee meteli, kun viljanviljelijät alkaa kirjoitella toisilleen viljakaupan tositteita. Viljanosto-oikeuskin on jatkossa rajattava samoille tiloille, joilla on oikeus viljellä nurmea.

MTK valtuuskunnassa noussee meteli, kun viljanviljelijät alkaa kirjoitella toisilleen viljakaupan tositteita. Viljanosto-oikeuskin on jatkossa rajattava samoille tiloille, joilla on oikeus viljellä nurmea.

Bulvaanitalous ja korruptio herää aina silloin kun rajoitetaan jotakin yksittäistä toimintaa, se on totta. Silloin kun EU:n rajasuoja, vientituet ja interventiot olivat vielä ensisijaiset tukimuodot, Yhteisö osti vihanneksia ja murskasi ne kaatopaikkajyrillä, koska muuten interventioitu tuote olisi jäänyt kiertämään markkinoita, keräämään uudelleen ja taas uudelleen näitä tukiostoja.  Maitotaloustuotteissa voirasva tehtiin jäätelöksi, vietiin jonkin matkan päähän ja eroteltiin takaisin voirasvaksi, ja siitä taas jäätelöksi, ja karuselli oli loputon, kunnes EU:n tilintarkastus pääsi maataloustuoteliigojen jäljille.

Maataloudessa on osalla järjestäytyneistä viljelijöistä vahva näkemys, että suljettu ja kontrolloitu tuotantotukien muodostama kasvinviljelymaatalous on tervetullut takaisin. Nuoret kasvuhakuiset viljelijät eivät ole asiaa kokeneet tai nähneet, ja korkeahinta/tavoitehintajärjestelmä tuotantolupineen ja kiintiöineen tuntuu todella hyvältä idealta, tasapäistävän hehtaaritukirallin sijasta. Maatalousmaan pakkoreformi elinkelvottomilta elinkelpoisille viljelijöille tulee luonnolliseksi osaksi lopullista ratkaisua.

-SS-

Jos SS:n kovasti ihailemat brittiviljelijät siirrettäsiin Suomeen viljelemään vehnää  Suomen ilmastoon  Suomen ravinnesäännöin, saisivat he menetelmillään aikaan ehkä 5000 -8000 kg:n  hehtaarisatoja.  Katos SS, kun se britannian ilmasto ja typpisäännöstö mahdollistaa tuollaisen pelaamisen, jolla saadaan helposti yli 10tn/ha satoja.   Samoin on vaikeaa saada todellista selkoa nimimerkki  Joozepin todellisesta ammattitaidosta viljelijänä, koska hänellä on joka vuosi käytettävissään "miljoonan kanan" miljoona kiloa kananpaskaa,  josta ravinteita kyllä riittää ja  sateetkin tuntuvat joka vuosi osuvan kohdalleen sekä ajallisesti että määrällisesti. Silti ukko jaksaa joka vuosi sekä täällä  agronetissä että mediajulkisuudessa  (esim. Follow the farmer ja KM:n satokisat) elvistellä satotasoillaan. Pitäisi Joozepin olla hiljaa nyt kyllä. Kuka  tahansa pystyisi Joozepin edellytyksillä pääsemään samoihin satotasoihin. Et sä Joozeeppi ole yhtään meitä muita parempi viljelijä.

Nämä SS:n ja Joozepin kirjoitelmat aikaan saavat sen, että tavalliset  4t/ha vuotuisia  keskisatatoja  viljoistaan saavat viljelijät kuvittelevat erheellisesti, että he ovat jotenkin ammattitaidoltaan surkeita viljelijöitä, kun eivät pysty noin loistaviin saavutuksiin, vaikka tosiasiassa  he eivät ole yhtään sen huonompia,  vaan heille ei  vain ole suotu yhtä hyviä pelivälineitä viljelyyn, kuin noilla onnekkailla, joilla on  ilmaston tai eläinlannan tuomat edut, sillä   jos me kaikki perustettaisi ne miljoonan kanan munilat tai broilerihallit, niin se etu hukkuisi siihen ylituotantoon, eikös niin?

No, vahva provosoiva mielipide taas, mut eikös ole mukavaa?  antaa tulla taas paskaa niskaan, olen valmiina.

Jos SS:n kovasti ihailemat brittiviljelijät siirrettäsiin Suomeen viljelemään vehnää  Suomen ilmastoon  Suomen ravinnesäännöin, saisivat he menetelmillään aikaan ehkä 5000 -8000 kg:n  hehtaarisatoja.  Katos SS, kun se britannian ilmasto ja typpisäännöstö mahdollistaa tuollaisen pelaamisen, jolla saadaan helposti yli 10tn/ha satoja.   Samoin on vaikeaa saada todellista selkoa nimimerkki  Joozepin todellisesta ammattitaidosta viljelijänä, koska hänellä on joka vuosi käytettävissään "miljoonan kanan" miljoona kiloa kananpaskaa,  josta ravinteita kyllä riittää ja  sateetkin tuntuvat joka vuosi osuvan kohdalleen sekä ajallisesti että määrällisesti. Silti ukko jaksaa joka vuosi sekä täällä  agronetissä että mediajulkisuudessa  (esim. Follow the farmer ja KM:n satokisat) elvistellä satotasoillaan. Pitäisi Joozepin olla hiljaa nyt kyllä. Kuka  tahansa pystyisi Joozepin edellytyksillä pääsemään samoihin satotasoihin. Et sä Joozeeppi ole yhtään meitä muita parempi viljelijä.

Nämä SS:n ja Joozepin kirjoitelmat aikaan saavat sen, että tavalliset  4t/ha vuotuisia  keskisatatoja  viljoistaan saavat viljelijät kuvittelevat erheellisesti, että he ovat jotenkin ammattitaidoltaan surkeita viljelijöitä, kun eivät pysty noin loistaviin saavutuksiin, vaikka tosiasiassa  he eivät ole yhtään sen huonompia,  vaan heille ei  vain ole suotu yhtä hyviä pelivälineitä viljelyyn, kuin noilla onnekkailla, joilla on  ilmaston tai eläinlannan tuomat edut, sillä   jos me kaikki perustettaisi ne miljoonan kanan munilat tai broilerihallit, niin se etu hukkuisi siihen ylituotantoon, eikös niin?

No, vahva provosoiva mielipide taas, mut eikös ole mukavaa?  antaa tulla taas paskaa niskaan, olen valmiina.

Älä unohda et kun voi kiinnittää 100% sadosta niin se on kummasti auttanut tässä laskevassa markkinassa. Itse kun en luomuilijana pääse tuota testaamaan et toimiiko systeemi myös silloin, jos hintaan tuleekin pomppu ja toimitusmääräkin jää sovitusta niin ollaanko viljanostajan kanssa edelleen hyvää kaveria... 

Epäilemättä joozepilla on hyvät maat. Vuotuinen kanapaska kerroksen ajaminen tuo mukavasti lisää orgaanista ainesta varsinais suomalaiseen savimaahan. Saattaa siinä jossain vaiheessa mennä kuorman laskut sekaisin jolloin lannoitustasoistakaan ei tule ongelmaa.

Peltojen kasvukunnon parantaminen on pitkä prosessi. Kananpaskalla prosessia saa nopeutettua. Me muut joudutaan tyytymään hitaampiin konsteihin. Itsellä luomuun siirtyminen ja sen mukanaan tuomat pakkonurmet oli yksi tavoite juuri tähän vaivaan. Nämä nyt ovat näitä savialueen ongelmia, muualla on sitten muut ongelmat.

Broileri ja kanatouhu on sen verran suljettuja tuotantomuotoja ettei niille aloille ole asiaa. Possuilla et nestemäisellä paskalla pääse samoihin tuloksiin. Naudat on ainut mihin on koko valtakunnassa mahdollisuus. Moni ei vain halua alkaa päätoimiseksi jussiksi. Viljely + palkkatyö on kaiketi niin houkutteleva vaihtoehto. Ei sillä ei possuilla ja naudoilla täällä etelässä ainakaan tiliä tehdä. Naudat pitäisi kaiketi olla c alueella niin sitten olisi mahdollisuus pärjätä.

Näin ollen ainut mahdollisuus on vain rohkeasti pistää osa pinta-alasta nurmelle. Sitä nurmeakin on oikeasti viljeltävä. Taviksessa nykyiset tukimuodot tukevat kivasti siemenkulua. Sitä voi miettiä et jos viljasato jää pieneksi niin paljon on tulojen ja kulujen erotus ilman tukia. Et missä se raja kulkee. Aloittaa niistä heikommista lohkoista. Viljatiloilla ei luulisi olevan mitään taloudellista syytä olla tekemättä näin. Karjatiloilla tilanne on eri. Oma sato turvaa aina rehun saatavuutta. Mut tämä nyt ei koske kuin possutiloja. Märehtijätilojen pellot ovat yleisesti hyvässä kunnossa. Ja "valittujen" kanabroileri porukan pellot nyt saavat sitä parasta lantaa mitä näiltä kolmelta valtalajilta on tarjolla.

Vaikka nurmi on nyt noussut tikun nokkaan niin en jaksa uskoa et sellainen pakko tulisi ettei viljatila voi kierrättää osaa pinta-alastaan nurmella. Ehkä ongelma on ne tilat joita on omalla seudulla ainakin tosi vähän joilla nurmea on koko pinta-ala vuodesta toiseen ja pahimmat paikat kasvavat jo ihan hyvän näköistä puutaimikkoa.. 

Syysvehnissä riskinä enää ovat taudit, puintiaika ja alhainen valkuainen.
....

Mä katselen näitä toistuvia -10 C yöpakkasia täysin paljaisiin peltoihin jotka päivällä taas sulavat. Kovin montaa noin kylmää yötä ei välttämättä enää kaivattaisi..

300kg:n typpitason toteuttaminen Suomessa on täysin mahdollista.

Esimerkiksi 1/3 säilörehunurmea, 1/3 kevätvehnää, 1/3 syysvehnää:

1/3 x 250kg/ha +
1/3 x 170kg/ha +
1/3 x 170kg/ha = 197kg/ha teoreettisesti

Todellisuudessa nurmelle 0kg ja kevätvehnälle 150kg typpeä. Syysvehnälle jää vielä typpireserviä yli 450kg. Hyödyntäkää mahdollisuudet niin kauan kuin voitte. Ilmaston muuttaminen onkin sitten hankalampaa.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 21.03.25 - klo:22:34

Syysvehnissä riskinä enää ovat taudit, puintiaika ja alhainen valkuainen.
....

Mä katselen näitä toistuvia -10 C yöpakkasia täysin paljaisiin peltoihin jotka päivällä taas sulavat. Kovin montaa noin kylmää yötä ei välttämättä enää kaivattaisi..

Joko on väri mennyt?

Ihan näitä käytännön asioita haluaisin täsmentää eli, kun puhutaan kananpaskakerroksesta, kuinka se on kyntökerroksen vahvuinen jne. niin käytännössähän levitettävä massa on hyvin vähäinen, koska ravinteet ovat kiinnittyneet ja rikastuneet hyvin tiiviiseen pakettiin. Se pötkön levitys asianmukaisella kalustolla muistuttaa etäisesti apulannanlevitystä. Jos puhutaan, että hehtaarille levitetään 5 mottia pötköä ja sen ominaispaino on kunnolla palanutta tuotetta  vaikka 900kiloa, niin aletaan käsittää, että sitä näkyvää massaa pellolla on aika olemattomasti.

Sitten pitää huomioida orgaanisen massan ominaisuudet eli sulaminen ja sitoutuminen maahan vaatisi jonkinlaisia sateita kasvukauden aikana. Kuiva vuosi jättää panostusta niin sanotusti piippuun. Sitten käy varsin helposti niinkin, että sateet tulevat myöhään ja ravinteet ovat väärään aikaan käytössä, joka aiheuttaa, aivan oikein, kamalaa jälkiversontaa. Toisekseen, koska sulaminen kestää ja sen tulosta ei ole varmuutta, niin tueksi tarvitaan kuitenkin aika reipas annos pussista lisää tavaraa. Ilmeisesti tässä on eroja ja toiset nöpönuukailee, mutta tulos on sitten sen mukainen. Jos haluaa onnistua, niin kyllä sitä panostusta tarvitaan eri muodoissa.

Se on kiistämätöntä, että kun pötkön kanssa pelataan pitkään, niin maan laatu ja hivenainetasot petraantuvat. Mutta se ei yksistään riitä. Kyllä sen pussitavaran ym. toimenpiteiden kanssa täytyy kaikesta huolimatta olla joku ammattitaito mukana. Tiedän maakunnasta useita pötkön kanssa pelaajia ja kyllä niissä satotasoissa on ihmeesti heittoja viljelijöiden välillä. Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus, kyllä siinä kokonaisuudessa pitää myös olla jotain, että homma toimii.

Ruskeita ja valkoisia syysvehniä näkee paljon, yöpakkaset tainnut tappaa.

Ruskeita ja valkoisia syysvehniä näkee paljon, yöpakkaset tainnut tappaa.

Se nyt on ihan normaalia että että syysvehnä menee ruskeaksi keväällä, ei tarkoita sitä että olisi kuollut.

Se on kiistämätöntä, että kun pötkön kanssa pelataan pitkään, niin maan laatu ja hivenainetasot petraantuvat. Mutta se ei yksistään riitä. Kyllä sen pussitavaran ym. toimenpiteiden kanssa täytyy kaikesta huolimatta olla joku ammattitaito mukana. Tiedän maakunnasta useita pötkön kanssa pelaajia ja kyllä niissä satotasoissa on ihmeesti heittoja viljelijöiden välillä. Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus, kyllä siinä kokonaisuudessa pitää myös olla jotain, että homma toimii.

Aika lailla samaa mieltä. Hyvä sato tehdään hyvällä perus tekemisellä, siis että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan. Panokset on vaan väline mitä käytetään sen saavuttamiseksi.
Ja karjanlanta on siis samanlailla panos kuin kaupallisetkin tuotteet.

Ei kai oikein muuta kuin korsirehunsyöjien lantaa voi levittää senttikaupalla tai kymmeniä kuutioita hehtaarille. Naudankuivike lantaakin kun pistää 100 mottia hehtaarille, sitä on oikeasti paljon näköisesti. Vaikka todellisuudessa sitä on sentin kerros. Ja siitä ylöspäin jos on levitettävä määrä niin rupeaa haittaamaan kyntöäkin…

Ei se pötkö itsessään ole mikään autuus

Palataan realismiin. Seuraava kuva näyttää esimerkiksi yhdestä maakunnasta, miten lannan ravinnemäärä laskettuna alueen eläinmääriin jakautuu, alueella olevan peltopinta-alan mukaan:


Kuva: Ventelä(toim.), Sankari, Karhunen, et al. Lannan ravinteet kiertoon
Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Hydro-pohjanmaa loppujulkaisu 1. Seinäjoki 2015.

Vaikka levitetyn lannan määrän analyysi on pakollinen, mutta tonnimäärien ei tarvitse kulkea kruunattujen vaakojen kautta, eikä kolmannen osapuolen valvonnassa, nuo tummat värit häviävät kuin itsestään, ja voidaan nähdä ravinnemäärien riittävän hyvien satojen tuottamiseen kuin taikaiskusta.

Maakohtaisesti alueellisten eläinmäärien perusteella lasketun fosfaatin määrä antaa kuvan myös käytännön alueellisesta lantaylijäämästä, mikä osaltaan vaikeuttaa toimintaa, mutta antaa myös mahdollisuuksia, nimenomaan kasvien ravinnetarpeen tyydyttämiseen.



Uudenmaan Läänissä ja eteläisessä Varsinais-Suomessa on jopa sadan vuoden takaa peräisin olevia korkeita fosforilukuja, koska karjatalous siirtyi pohjoiseen jo viime vuosisadan puolivälissä, eikä lannoitefosfaatin käyttöä 1960-1980-luvulla suoraan rajoitettu tukisäännöksin. Peltojen erot ovat saman maakunnan sisällä myös valtavat, vain 5%:lla pelloista on korkeita tai arveluttavan korkeita fosforilukuja. Mutta viimeisen neljännesvuosisadan aikana nimenoman entisen Vilja-Suomen fosforiluvut ovat painuneet 2/3:lla pelloista heikosta välttävään. Vaikka ehkä liiankin paljon on panostettu vain salpietarilannoitukseen, laskevat koetoiminnassa saavutetut fosforiluvut uhkaavasti sallituillakin keinolannoitemäärillä:



Se, että fosfaatit ja typet jaetaan kahteen eri luokkaan orgaanisessa lannoituksessa, annosmäärien jäädessä omavalvonnan varaan, on edes vähäinen kädenojennus orgaanisten ravinteiden käyttäjille. Ei siinä mitään, johonkinhan se teollisen karjatalouden sivuvirta on työnnettävä. Mutta tuo jako on satotasojen tavoittelussa ja ns. viljelijäkohtaisten kulkusten koon vertailussa hieman epätasainen.

-SS-

Ei kai oikein muuta kuin korsirehunsyöjien lantaa voi levittää senttikaupalla tai kymmeniä kuutioita hehtaarille. Naudankuivike lantaakin kun pistää 100 mottia hehtaarille, sitä on oikeasti paljon näköisesti. Vaikka todellisuudessa sitä on sentin kerros. Ja siitä ylöspäin jos on levitettävä määrä niin rupeaa haittaamaan kyntöäkin…

Tyypillinen kuivikelannan määrä meillä oli 50 m3/ha. Kivikovalle savikynnökselle levitettiin pattereista viistosti saviviiluja pitkin levyllä vetämällä. Sinne viilujen väliin se gaga näkymättömiin hävisi jo levittäessä. Lautasella multaus. Ja 400 kg salpeetaria perään kylvölannoituksessa. Kyllä kasvoi. Kanoja kun oli, niin muutamia kuormia meni kananlantapehkua, se oli vahvaa tavaraa, vähänkin paksummasti jos osui, niin jopa polttovioitusta näkyi viljassa, pötköpatterin paikat eivät edes orastuneet.

-SS-