En nyt ihan tarkaan muista miten menee, mutta alihintaan luovutettu tila voidaan katsoa ennakko perinnöksi ja että jatkaja on saanut osuutensa tai osan perinnöstä. SPV:ssähän kauppahinnan ei tarvitse olla kuin 20% käyvästä arvosta. Tosin tätä on mielestäni melko harvoin sovellettu, mutta täysin mahdolista jos perikunta on huonoissa väleissä toistensa kanssa.

Siis mitä, vain 20%??
Normaali kaupassa kun yritystoimintaa jatketaan ostajan toimesta niin ei tarvitse maksaa (olikosenyt) luovutusvoittoveroa jos kauppahinta käyvästä arvosta 50% tai enemmän. SPV:ssä saa näköjään verottajankin mukaan tilan kyl melko ilmaiseksi "lahjoittaa" jos tuo pitää paikkansa. Tuo puoltaa sitäkin miksi konekanta maakunnassa on niin kiiltävää 
[/quote]

En muista asiaa varmaksi oliko tuo prosentti 50% vai 20%. Tässä kun on semmoisia sukupolven huojennus sääntöjä. Tämä sillä edelytyksellä että tilaa viljellään jatkajan toimesta oliko se nyt 10 vuotta. Että pamahti lehmänpito pallo jalkaan heti 10 vuodeksai kun lypsykarjatilallinen vetää nimen paperiin. Verottaja hyväksyy normaalissa perinönjaossa 75% realihinnasta. Tuon alle jos perukirjassa menään, niin silloin verottaja ehdottelee lahjaveroa. Yritystoiminnassa taitaa olla tuo 50% ja silloin tulee joku velvoite pyörittää yritystä jonkin aikaa.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 12.01.16 - klo:14:55

Siinä on vaan sellainen juttu että maatila ei ole mikään kokonaisuus ja silloin sukupolvenvaihdos tilanteessa voi tulla tilanne että sisarukset ymmärtää avata suunsa. Periaatteessa jos sisarukset on tasavertaisia vanhemmille niin äkkiä vaihtoehtoja on muutama eli tila jaetaan tai raha siirtyy tilan saavalta lapselta sille joka jää ilman kiinteää omaisuutta. Toki raha kiertää edellisten omistajien kautta.

Edelleenkin tilan omistajat päättävät kenelle myyvät ja millä hinnalla...

noinhan tuo menee mutta

yleensä perilliset on tasavertaiset vanhempien mielestä ja siksi he myös jakaa mielellään omaisuutensa (eli tilan) suhteellisen tasan perillisille. Siksi ollaan usein tilanteessa että maa rupee maksamaan jos perillisiä on useampia ja tilaa ei haluta jakaa. Tämä ei siis perustu mihinkään lakiin vaan ihan inhimillisyyteen.

Mää luulin, että tuollainen "inhimillisyys" olis siirtyny jo historiaan. Tilanjatkaja ostaa tilan vanhemmiltaan sellaiseen hintaan, että siinä on jatkamismahdollisuus. Toivonmukaan myyjät saavat kauppahinnalla asunnon ja ehkä auton vaihdettua. Vapaiden markkinoiden hinnoilla ei näissä arvostuksissa ole mitään tekemistä.

ma maksoin aikanaan 8milj.siita sel lahti!

se oli vuonna 2004.nyt arvoon jossain 100milj.pikku business!

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 12.01.16 - klo:14:55

Siinä on vaan sellainen juttu että maatila ei ole mikään kokonaisuus ja silloin sukupolvenvaihdos tilanteessa voi tulla tilanne että sisarukset ymmärtää avata suunsa. Periaatteessa jos sisarukset on tasavertaisia vanhemmille niin äkkiä vaihtoehtoja on muutama eli tila jaetaan tai raha siirtyy tilan saavalta lapselta sille joka jää ilman kiinteää omaisuutta. Toki raha kiertää edellisten omistajien kautta.

Edelleenkin tilan omistajat päättävät kenelle myyvät ja millä hinnalla...

Tässä on tämä olennaista. Esimerkiksi yhtä lailla tuottavat sijoituskiinteistöt ja esimerkiksi pörssiosakkeet, jos luovutus on tapahtunut käypää arvoa alemmalla hinnalla, voi tulla vastaan sitten perinnönjaossa jonkinlainen lakiosan tasinko, halusipa sitä myyjä tai ei. Eli ns. spekulatiivinen lakiosa on muissa tapauksissa olemassa, ei tilakaupoissa, siinä on mahdollisuus katsoa kauppa kauppana.

Joissakin erityistapauksissa ei alihintainen tilakauppa ole mennyt myyjän kuoleman jälkeen läpihuutojuttuna läpi (Lainaan Murtolan kirjoitusta).

KKO:2012:69 päätöksessä oli tila luovutettu ennen kuolemaa periaatteessa verotusarvolla, käräjä- ja hovioikeus hylkäsivät toisen perillisen lakiosavaatimukset käyvän arvon perusteella, tässä oli perusteena juuri perintökaaren 25 luvun 1-10 pykälät. Korkein Oikeus kuitenkin päätti, että tällaisessa tilanteessa, vaikka tilanpidon jatkamisperuste oli merkittävä, jotta suosiolahjasäännökset eivät pätisi, niin kuitenkin lahjan arvoksi otettiin suurempi arvo, enemmän lähellä käypää hintaa. Kauppahinta oli ollut 200000 euroa 144 ha maatilasta. KHO päätti tilan arvoksi 1 065 200 euroa, eli lahjan arvo pesään takaisin tuotuna olisi ollut 843 700 euroa. Päättivät lakiosan täydennysmaksua maksettavaksi noin 132000 euroa. Eli 144 ha tila jatkajalle 332 000 eurolla, joka kuitenkin lienee pankin taholta lainoituskelpoinen ?

Markkinahintaisena kauppana (Etelä-Suomi) todellakin voisi olla lähelle miljoonan rahankulu ? Oliko tämä jatkajalle epäoikeudenmukainen ratkaisu ?

Yhden pojan politiikka maatiloille on suositeltava, muun yhteiskunnan työllisyystilanne kun alkaa olla vaikea, koulutettujenkin keskuudessa. Muut sisarukset saavat yhteiskunnan varoin päivähoidon, peruskoulun, ruuat ja jatkokoulutuksen opintotukineen, mutta se ei takaa enää työpaikkaa.

-SS-

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Periaatteessa pitäisi olla lääkärin lausunto onko äiti ollut oikeustoimi kelpoinen. Mutta onko äiti ollut oikeustoimikelpoinen testamenttiä tehdessäänkään kun poika olisi saanut kuitenkin lakiosan perinnöstä. Puolethan oli jo pojan nimissä ja siihen sisaruksilla ei olisi ollut osaa eikä arpaa.

Mää luulin, että tuollainen "inhimillisyys" olis siirtyny jo historiaan. Tilanjatkaja ostaa tilan vanhemmiltaan sellaiseen hintaan, että siinä on jatkamismahdollisuus. Toivonmukaan myyjät saavat kauppahinnalla asunnon ja ehkä auton vaihdettua. Vapaiden markkinoiden hinnoilla ei näissä arvostuksissa ole mitään tekemistä.

Tämä oli omalla kohdalla tilan hinta, verottajaa toki tarkasti kuunnellen ettei mee lisäksi lahjaveroakin. Omassa tilakauapassa sisarukset sai osuutensa perinnön jaossa, mä olen oman osuuteni saanut ennakkoperintönä.

50% on se verottajan huojennus tilakaupan yhteydessä, ja tuo em. 20% voi tulla erheellisesti matalasta pellon arvostuksesta verottajan toimesta. 

10 000€ pelto arvostetaan kahteen tonniin, kun verottajan mielestä hinta on 4 tonnia, ja siitä tuo 50% on 2 tonnia, jolla kaupan saa tehdä. Tää karrikoiden ja omassakin tapauksessa oli todella suuri etu. Nykyään verotusarvo lienee paljon suurempi (eikös se noussut todella paljon) kuin vajaa 10 vuotta sitten. Omaa peltoa oli tilakaupan yhteydessä pyöreät 100ha, erotus tilakaupassa ilman lahjaveron maksamista melkoinen jos tilakaupan tekisi nyt eikä silloin aikoinaan. Nykyisillä hinnoilla lienee pakko maksaa lahjaveroakin, mikäli peltoa reilummin kuin "tuottavaa" omaisuutta, muuten tilakaupan hinnat karkaa liian korkealle, että ne pystyisi joskus maksamaan...

Peltoa ei oo tullut ostettua kuin noin 15ha, vuokramaita itselle Eli todella huono kauppa, mutta valintatilanne omien maiden yhteydessä... Se Optistin mainitsema osto-ikkuna oli loistava EU-ajan kynnyksellä ja eka vuosina, harmi että lopettajia ei ollut montaa, eikä varsinkaan myyjiä. Pelto maksoi parhaimillaan 90-luvun alussa 120 000tmk hehtaari, tuossa romahduksessa noin 15-20% huipuista. Taas on palattu vanhoihin aikoihin, eikä oikeen naurata ostajan roolissa. Myyminen houkuttaa enemmän.

Mutta Mark Twainin sanoin, osta maata, sitä ei enää valmisteta

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 12.01.16 - klo:18:36

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Periaatteessa pitäisi olla lääkärin lausunto onko äiti ollut oikeustoimi kelpoinen. Mutta onko äiti ollut oikeustoimikelpoinen testamenttiä tehdessäänkään kun poika olisi saanut kuitenkin lakiosan perinnöstä. Puolethan oli jo pojan nimissä ja siihen sisaruksilla ei olisi ollut osaa eikä arpaa.

Muutenkin kyseinen järjestely olisi ollut laiton tilan pirstominen, maatilan myyjän kädet olivat esimerkiksi vanhan 1970-luvun maatilalain aikaan todella sidotut, suoraan alenevassa polvessa olevan lapsen kanssa tehtävää kauppaa lukuunottamatta. Maatilat ovat edelleenkin erityisessä tarkkailussa, juurikin tuon pirstomisen estämisen tavoitteen pohjalta.

-SS-

Muutenkin kyseinen järjestely olisi ollut laiton tilan pirstominen, maatilan myyjän kädet olivat esimerkiksi vanhan 1970-luvun maatilalain aikaan todella sidotut, suoraan alenevassa polvessa olevan lapsen kanssa tehtävää kauppaa lukuunottamatta. Maatilat ovat edelleenkin erityisessä tarkkailussa, juurikin tuon pirstomisen estämisen tavoitteen pohjalta.

-SS-

Mikäs laiton tilan pirstominen? Ei sellaista olekaan omistaja/t voivat paloitella tilansa just niin kuin haluavat ja myydä kenelle haluavat...

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Oikeus vaatia lakiosaa?

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 12.01.16 - klo:18:40

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 12.01.16 - klo:18:36

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Periaatteessa pitäisi olla lääkärin lausunto onko äiti ollut oikeustoimi kelpoinen. Mutta onko äiti ollut oikeustoimikelpoinen testamenttiä tehdessäänkään kun poika olisi saanut kuitenkin lakiosan perinnöstä. Puolethan oli jo pojan nimissä ja siihen sisaruksilla ei olisi ollut osaa eikä arpaa.

Muutenkin kyseinen järjestely olisi ollut laiton tilan pirstominen, maatilan myyjän kädet olivat esimerkiksi vanhan 1970-luvun maatilalain aikaan todella sidotut, suoraan alenevassa polvessa olevan lapsen kanssa tehtävää kauppaa lukuunottamatta. Maatilat ovat edelleenkin erityisessä tarkkailussa, juurikin tuon pirstomisen estämisen tavoitteen pohjalta.

-SS-

No periaatteessa poika ois saanut pitää sen 60 hehtaaria. Loppu 60 hehtaaria olisi jaettu kolmeen osaan ja poika olisi saanut vielä 20 hehtaaria. Siis tämä ilman testamenttiä.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 12.01.16 - klo:18:36

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Oikeus vaatia lakiosaa?

Puolet 1/3 osan osuudesta eli 1/6 osa perinöstä olisi ollut pojan lakiosa, eli 10 hehtaaria. Siskot olisvat jakaneet lopun 50 hehtaaria.

Lainaus käyttäjältä: milkboi - 12.01.16 - klo:19:17

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 12.01.16 - klo:18:36

Mitenkäs tällainen tapaus: 120 ha maatila, jossa peltoa 15 ja loput metsää. Omistus ensin pojan ja äidin kans puoliksi. Pojalla sisarukset 2 kpl. Äiti tekee testamentin tyttärille. Poika saa tästä vihiä. Laatii lahjakirjan ja "ottaa" nimen Alzheimeria sairastavalta äidiltään. Testamentit mitätöityvät. Ovatko muut sisarukset lopullisesti ulkona. Esitutkintaa tuosta on tehty sen verran, että poliisi ei nää tuossa tapahtuneen rikosta ja asianajaja pitää menestymistä heikkona. Niin kuin kuvitella voi, välit tuossa perheessä on mennyt romuksi lopullisesti ja pitkään ne on jo olleetkin kovin huonot.

Oikeus vaatia lakiosaa?

Puolet 1/3 osan osuudesta eli 1/6 osa perinöstä olisi ollut pojan lakiosa, eli 10 hehtaaria. Siskot olisvat jakaneet lopun 50 hehtaaria.

miks poika hakisi lakiosaa?