Itse ostin vanhemmiltani tilan , koska muut sisarukset eivät olleet halukkaita jatkamaan vanhempien työtä. En ole käynyt mitään maatalouskoulua  koskaan, mutta käyt. Työt olivat tulleet tutuiksi kotitilalla työskennellessä.

 Lehmät lähtivät pois pari vuotta sukupolvenvaihdoksen jälkeen.

 Tila lienee nykymittapuulla keskikokoinen. Hiukan olen vuosien varrella ostanut metsää ja peltoa lisää, mutta vain kohtuudella.

 Tuleeko pojasta jatkaja, en tiedä. Itse hän saa aikanaan valita, mutta olisi mukavampi tehdä esim. Taimikonhoitotöitä, jos varmuudella tietäisi, että siitäkin hyödyn saa varmuudella oma poika sitten aikanaan eikä mikään "kasvoton" ulkopuolinen ihminen tuolta jostain.

omaan eläkeikään on näillänäkymin noin 15 vuotta vielä aikaa...varmaan kylläkin eläkeikä ehtii muutamaan otteeseen nousta tulevina vuosina.

Jonkun verran samaa aloittajan kanssa. Spv tehtiin 80-luvun puolivälissä, EU:n myötä alkoi tippua näitä hakamaita vuokralle hyvin kohtuulliseen hintaan.

Lypsykarjan olen omistanut yhden vuorokauden. Kun oli lopullinen kauppakirja kädessä, lähti ensimmäinen puhelu Karjaportin ostomiehelle: "Navetta tyhjäks ja viimosta myöten!"

Pojasta ei tule jatkajaa. Eikä tukkiautokuskiakaan. Uhkasin remmiapelilla jos edes suunnittelee kumpaakaan.

Eläkkeeseen saman verran kuin aloittajalla, saas tosin nähdä miten tää ns. maataistelu käy Suomessa vuonna 2025..?

Mä aloitin maanviljelyn,koska olen suhteellisen laiska.Ja ei minusta oikeisiin töihin olisi ollutkaan.
Ikinä en töissä ole ollu,enkä mene
Tila on hiukan keskikokoa suurempi.Ja suht helposti laajennettava.
Näillänäkymin jatkajia olis ainaki 2,mutta ne on viä senverran nuoria että mieli voi muuttua.Vanhin kuitenki on maatalousoppilaitokses

ute sain tilan noin kuin vahingossa kun toinen sanoi ei, ja sitten olin ainoa jatkaja.   ja elo oli silloin tuolla viime vuosisadan puolella helppoa.     jatkajaa ei ole periaatteessa mutta ehkä on kuiteskin...       tila on paikallisesti keksikokoinen ja mettää melkein.  ...            en nyt sitten tiedä onko tila jotenkin laatukelpoinen jatkajaa nähen...   mutta katellaan...

Näinhän se aina menee; lääkäri ei toivo lapsestaan lääkäriä, (kone)yrittäjä (kone)yrittäjää, poliisi poliisia... "Ryhdy johonkin muuhun mutta älä tähän!"

Mulle ilmoitettin viikko 18v päivästä, aika pankkiin tekemään spv-kauppoja 80 luvun alussa, olin silloin maatalousoppilaitoksessa. Kantturat pääsi kans heti autoon, jonkin verran on tuosta rajoilta tullut osteltua pellon paloja. Jatkajasta ei ainakaan tällähetkellä ole mitään tietoa, mutta onhan tässä vielä saman verran eläkeikään aikaa, kun aloittajallakin, joten eipä jaksa edes murehtia asiaa, ammatti on kumminkin oltava jatkajalla jossain muualla, elinkeinoksi auttamatta liian pieni tila.

Näinhän se aina menee; lääkäri ei toivo lapsestaan lääkäriä, (kone)yrittäjä (kone)yrittäjää, poliisi poliisia... "Ryhdy johonkin muuhun mutta älä tähän!"

Mä kyllä olen pojille suositellu maanviljelijän ammattia.Ei tää nyt niin huonoo ole

Meillä on tarkoitus lohkaista joka mukulalle +300ha:n määräala ja sitten palkata joku turkkilainen hoitamaan ne duunit 

Miksi aina vain pojille?

Itsestäni tuli maanviljelijä koska olen aina tahtonut olla maanviljelijä. Opiskelukin meni humputteluksi, koska ajattelin että kumminkin olen maanviljelijä.

Jatkosta ei ole mitään käsitystä, eikä vielä tarvitsekkaan olla. Yritän vain omalta osaltani pitää huolen, että eläkepäivien koittaessa tässä on elinkelpoinen ja hyvin kehitetty tila, joka kiinnostaa yrityksenä, eikä pelkkänä verenperintönä saati velvollisuutena.

Miksi aina vain pojille?

No kun tytöt tehdään hellästi,pitkään rakastelemalla.Pojat vähä niinku sutasemalla.
Meille siunaantui 3 poikaa ja emäntä sano ettei musta oiken tytöntekijäksi olisi

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 25.10.15 - klo:19:36

Miksi aina vain pojille?

No kun tytöt tehdään hellästi,pitkään rakastelemalla.Pojat vähä niinku sutasemalla.
Meille siunaantui 3 poikaa ja emäntä sano ettei musta oiken tytöntekijäksi olisi

Tuosko se meni pieleen...mulla neljä tyttöä

Jopas on kaikki vain ajautuneet maajussiksi, toki joku peräti halunnutkin.. Minä tuosta vanhimmasta kovasti muuta yritin ja jopa uhkailinkin, mutta niin siinä kävi, että tilan osti vieraalta ja nyt joudun vielä sen kantturoita lypsämään.. Jatkajasta mitään tietoa, mutta onhan tuossa vielä sisaruksia kaveriksi, jos ei naismarkkinoilla passelia löydy..huonolta näyttää.

Kait sitä enemmin tai vähempi näihin hommiin on halunnu. Ehkä oli joskus enempi tarkoitus konepuolta mutta sitten menikin navetan suuntaan. Onnistuessaan paljon helpompi ja mieleisempi tie tämä. Tavallaan perijä on tiedossa mutta jatkajasta ei mitään käsitystä. Itte en missääntapauksessa valikoi jälkeläiselle hyvää/huonoa alaa. Enemmänkin toivon että he mahdollisen siipan kanssa suunnittelevat keskenään oman toimintansa jossa ei vanhat perinnöt rasita. Silloin homma on mieleisempää heille.

Yks juttu mistä koitan kaikinpuolin päästä silloin eroon on tilan ydintoiminnan ylläpito. Se täytyy mennä omin/palkkavoimin eikä saa kaatua kelavoiman päälle. Sitten voi jotain ylläpito/huoltohommia tehdä joista ei ole kuin silmäniloa eikä asia ole niin hetken pälle.

Jonkin aikaa tuli yliopistolla haahuiltua ajatuksella että ei ainakaan maanviljelyä. Gradua vailla filosofian maisteri Vaikka kesät tuli silloinkin oltua aika usein kotitilalla. Välillä kyllä myös muissa hommissa. Sitten yhtäkkiä oli lapsi tulossa ja tuli sellainen olo että pitää ruveta töihin. Raksahommia siinä sitten reilu vuosi, ja samaan aikaan meni suunnitteluun se kotitilan robottinavetta. SPV, yhtymä ja navettainvestointi sopivat hyvin yhteen joten ne tehtiin ja nyt on yhtymä reilu 4 vuotta ja navetta about kolme. Kaiken kaikkiaan tuntuu että ala sopii itselle yllättävän hyvin, tietty paljon on vielä hiomista kuvioissa. Maatalousalan koulua olen käynyt sen parikymmentä iltaa tukikelpoisuutta varten 

Ja jatkajien kanssa ei niin tarkkaa, tässä ehtii vaikka yhden sukupolven jättää välistä kun mittarissa on 32 ja veljellä vähemmän. Ei sitä vielä tiedä jaksanko edes itse jatkaa samoja hommia eläkeikään