Pienestä asti olen halunnut viljellä. En ole tilallisen lapsi, mutta suvussa oli maatalo, jonka omistajan vaihdosta ennen piti -kylläkin- odottaa viikatemiehen käynti
Ilman tukia viljelivät, jäärät, kunnes kuolema korjasi. Jättivät tukikelvottomat pellot, mutta käyvät koneet. Enkä saanut tilaa "verojen hinnalla" niinkuin kunnon maatilan lapset, eikä tila ole niin iso että pääsis "korkotuen piiriin" mutta onneks pankin miehen kanssa laskettiin ja tulopuoli tuli selväksi jo ennen ku nimiä oli paperissa.
Eli itse aiheutettua ankeutta jos niinku rahasta puhutaan. Lapset päättää mitä tekevät aikanaan talolla, mutta esitän toiveen josko säilyttäisivät sen olemassa vastakin. Päätoimeksi tästä ei näillä aloilla ja tällä maailman menolla ole.