Sopivat koneet, oikea hakkuuajankohta ja taitavat kuskit, niin ensiharvennus onnistuu kyllä. 4 m ajoura saattaa näyttää hieman hurjalta, varsinkin jos kuskilla ei ole silmää, mutta monesti puuta säästäessa se pilkka ja juurivaurio syntyy.
Silloin tehdään paha virhe, jos ensiharvennuksessa tehdään joku reilu 3 metrinen ajoura traktorikalustolla. Sitten väljennyksessä urat on keskiraskaille koneille levennettävä, jolloin ura onkin - hupsis viisi-kuusimetrinen - uran reunarivin poisto aiheuttaa sen. Jos kapeita uria tehdään, pitäisi kaikki harvennukset tehdä saman kokoisella kalustolla. Sitä paitsi, kaikki kevyemmätkin ajokoneet (ja osa traktorikalustosta) on jo kolmemetriä leveitä tela/ketjuvarustuksella, jolloin urat pitää olla nelimetriset. Ohje taitaa olla 4,5 m yhtiöillä.
Uran leveydestä sellainen asia, etteivät puun oksat lopu rungon viereen, vaan ulottuvat metristä puoleentoista sivuille, eli nelimetrisessä urassa jää käyttämätöntä pinta-alaa suurinpiirtein metri. Tämä unohtuu monesti kun kirotaan menetettyä kasvatuspinta-alaa. Harvennuksen jälkeenhän pitäisi joka tapauksessa tilanne olla se, etteivät puiden oksat ota toisiinsa.
Pätevä motokuski muutoin järjestää kaikki oksat uralle, mitä ei metsuri tee. Kun hakataan puomin alle, viimeisenä tulee oksakasa hakkuupään mukana uralle. Jos uraväleissä niistetään liiaksi väliä, silloin 11 metrin puomillisellakin koneella jää tiheitä välialueita.