Työnantajani tienaa työnantajaosuuden työlläni. Toivottavasti. Sama tilanne silloin, kun olen itse toiminut työnantajana. Se on tietenkin totta, että Myel-järjestelmä on osa maataloustukea siinä, missä lomituskin. Eivätkä ne edes ole missään piilossa.
Ei ole ihan näin. Työnantaja tienaa omat yleiskulunsa ja voittonsa työlläsi. Työnantajan TyEL - maksu ei liity työnantajaan, vaan TyEL-eläkevakuutusyhtiöihin, joissa eläkevakuutusrahat ovat sijoitettuna, ja jotka maksattavat eläkkeet eläköityneille. Työnantaja vain pidättää sen ennen kuin maksaa "työnantajan eläkevakuutusmaksulla vähennetyn" bruttopalkan työläiselle.
On aikanaan tehty (poliittinen) päätös, jossa kaikille työssäkäyville pakollinen eläkevakuutus on laitettu työnantajan pidätettäväksi. Se siis voisi olla niin, että palkkasi on lähes 20% korkeampi, mitä se siis oikeasti onkin, mutta itse et pääse vaikuttamaan, missä vakuutusyhtiössä tai miten eläkevarojasi sijoitetaan. Myöhemmin lisätty työntekijän maksettava työeläkemaksu, se 5,5%, joka näkyy palkkakuitissasi, voidaan sopia maksettavaksi myös siten, että työnantaja maksaa sen, niin kuin sen työnantajankin osuuden. Tällöin kuitenkin työntekijän verotettava tulo nousee saman verran, mutta työntekijä voi vähentää sen lopullisessa verotuksessaan, niin kuin maanviljelijä MyEL ja yrittäjä YEL-maksunsa. Työnantajan maksuosuutta ei koskaan ole laskettu bruttopalkkaan veronalaiseksi tuloksi, ja se selvästi hämärtää sitä asiaa, että kyse on työntekijän rahasta, ei työnantajan rahasta.
Se, miksi työntekijän palkkakuittiin tuli näkyväksi tällainen pieni sa eläkejärjestelmän maksuosuudesta, on minulle tuntematon asia. Olisiko kyse ollut lamavuosien kriisitunnelman välittämisestä työntekijöille ? Se ei ainakaan selvennä työntekijän tai eläkkeensaajan tietoisuutta siitä, millä rahoilla työeläke maksettaisiin. Parempi ratkaisu voisi olla joko-tai, eli työnantaja maksaisi TyEL kokonaan, tai sitten maksaisi palkat bruttona, ja työntekijä maksaisi TyEL kokonaan. Niin tai näin, yhteiskunta Suomessa vaatii, että ihminen ei tee itselleen huonoja päätöksiä, ja eläkevakuutus sen takia on pakollinen joka tapauksessa.
Joskus kun eläkevakuutusyhtiöiden rahastojen sijoitukset tekevät pörssiromahduksissa valtavia tappioita ja säästetty pääoma sulaa, silloin tulee ajatelleeksi, olisiko henkilökohtainen eläkesäästäminen vaikka kiinteistöjen, jalometallien ja ulkomaanvaluuttojen kannalta ollut parempi ratkaisu. Joka tapauksessa, kaikissa näissäkin vaihtoehtoisissa sijoitusmuodoissa se lopullinen eläke voisi olla melko vähäinen, taloudellisten mullistusten jälkeen.
Amerikoissa on joskus ollut tapana, että suuremmat yhtiöt perustivat omia säätiöitä, hoitamaan työläisten eläkkeet. Näitähän on mennyt konkurssiin ja eläkevarat haihtuneet. Suomessa valtio valvoo eläkeyhtiöitä, mutta koko yksityisten vakuutusyhtiöiden eläkevakuutukseen mukaan pääsy on ollut aikamoinen lehmänkauppa, jossa työnantajayritykset ovat olleet merkittävästi mukana neuvottelupöydässä. Työnantajat sumplivat lainsäätäjän kanssa asian niin, että saivat sopivasti pääomia ns. vakuutusmaksuluoton avulla, johon oli lakisääteinen oikeus, jos oli maksellut jonkun tietyn summan eläkemaksuja. (Uudempi nimi takaisinlainaus) Korkojen ja inflaation ollessa korkeat takaisinlainaussysteemi oli merkittävä osuus eläkeyhtiöiden sijoitusvaroista, ja merkittävä osa yritysten vakaampaa rahoitusta. 1990-luvun laman jälkeen takaisinlainausjärjestelmä putosi nopeasti vähämerkitykselliseksi, muiden finanssilaitoskorkojen laskun ansiosta.
Eläkevakuutusyhtiöt ovatkin siirtäneet vapautuneita sijoitusvaroja osakkeisiin ja kiinteistöihin, valtionlainojen ja tällaisten korkosijoitusten ohella. Kreikkakin taitaa edelleen olla monen tulevan eläkeläisen eläkesalkussa... 
Mutta siis työnantajamaksuissa maksettu TyEL-maksu ei ole työnantajan rahaa. Ei ole koskaan ollut. Vaikka onkin veronluonteinen pakollinen maksu.
-SS-
Juu, ei tässä ei ole mitään epäselvää. Työnantajan maksuosuutta ei lasketa työntekijän palkkaan. Palkan lisäksi maksajan eli työnantajan pitää yrityksensä tuotoilla saada tämäkin maksu maksettua. Se kohdistuu työntekijän eduksi ja on tietysti osa työntekijän nauttimaa kokonaiskorvausta, mutta verokalenterissa sitä ei ole sisällytetty ansiotuloihin. Jos valtio ilmoittaa korottavansa työnantajan maksuosuutta, palkansaaja ei siitä kiukuttele. Jos työntekijän osuutta korotetaan...
Mutta ei se maatalouden järjestelmästä periaatteessa juurikaan poikkea. Myel-maksu voisi olla korkeampi, samoin suora maataloustuki, jolla se maksetaan. Nyt vain osa valtion maksamasta viljelijän palkasta on kanavoitu tätä kautta. Viljelijän kannalta se on sikäli hyväkin ratkaisu, että eläkejärjestelmä on hakattu lakikiviin toisin kuin alati muuttuvat tuet.
YEL-yrittäjiin verrattuna maajussi maksaa vähemmän, se on fakta. Kuitenkin tällaisten irrallisten asioiden poimiminen lehtijutuiksi ja raflaaviksi otsikoiksi on sangen kyseenalaista. Suurin osa lukijoista on työttömiä merkonomeja ja heillä on ankara itku siitä, kun upporikkaat maajussit tekevät kaksi viikkoa vuodessa töitä upouusilla traktoreillaan, ajavat uusilla mersuilla, asuvat ökykartanoissaan, eivät maksa veroja, pääsevä eläkkeelle 54-vuotiaana eivätkä maksa eläkemaksuja.
Kuitenkin keskivertojyväjemmari jatkaa työssään palkansaajaa kauemmin, siirtyy eläkkeelle sairaampana ja raihnaampana, saaa pienempää eläkettä ja on maksanut niistä tukiaisistaan veroa verrattomasti isommalla prosentilla kuin mitä työntekijän bruttopalkasta on vastaavaa maksua nipistetty. Yrittäjät harvemmin maajusseja kadehtivat. Itse en muista törmänneeni sellaiseen ilmiöön kertaakaan.
