Tuo ensimmäinen kappale ei ymmärtääkseni pidä paikkaansa, toinen on erittäinkin faktojen jäljillä. Pitkäaikaisissa viljelykokeissa (esim. Rothamsted Briteissä, myös Ruotsissa ja Tanskassa) on hyvinkin saatu vuosikymmenten aikana tuloksia, jotka näyttävät viljelysysteemin olevan aivan ratkaisevassa asemassa pellon humuspitoisuuden säätelyssä. Kirjallista lähdettä en muista, mutta olen aikanaan kongressissa kuunnellut ruotsalaisesta tutkimuksesta, jossa turvemaalla maa "kului" jatkuvassa riviviljelyssä melkein metrin sadassa vuodessa, viljanviljelyssä puolisen metriä ja nurmiviljelyssä vain alle 20 cm. Tai jenkkilässä, jossa erilaisilla viljelysysteemeillä saatiin hyvin erilaisia maan "kulumis"tuloksia (Reganold, muistaakseni Nature-lehden artikkeli 1987). Jne. Lounais-Suomen viljamonokulttuuri on aika nuori juttu kuitenkin, tuskin sitä viittäsataa vuotta on viljamonokulttuuria hoidettu raskaalla koneistuksella ja väkilannoitteilla. Muokkauksella humusta kulutetaan, satokasveilla tai pikemminkin niiden satojätteillä maata rakennetaan. Siinä nurmiviljelyn ylivoima.
Petri
[/quote]
Aika monokulttuuria viljely on aikoinaan ollut täällä Varsinais-Suomessa. Viljelykalusto oli kylläkin kevyttä ja pellolle ajettiin lantaa ja myöskin ns hakotarhasta lannan ja puusilpun seosta.
Meidänkin tilaa on viljelty yli 500 vuotta ja peltoa oli aikoinaan aika vähän. Esimerkiksi 1778 jakokartassa on peltoa vain muutama hehtaari. Pääosa oli niittyä, josta kerättiin heinää. Pellolla ei silloin heinää viljelty vaan viljaa ja naurista ym. Viljakin oli aikaisemmin pitkälti kai ohraa, eli maa oli talvet muokattuna. Avokesannoinnin määrästä ei mulla tuolta ajalta ole käsitystä. Karjan päätehtävä tuohon aikaan oli lannantuotanto peltojen ravinteeksi. 1800-luvun viimeisinä vuosina niittyjä alettiin kyntää ylös ja heinää alettiin kylvää pelloille ja siirryttiin vuoroviljelyyn.
Multavuudessa ei tänäpäivänä ole eroa noiden vanhempien peltojen ja reilun 100 vuotta viljeltyjen välillä.