Kyl ohra kellastuu, jos vettä tulee yli ohran sietokyvyn, oli muokattu sit millai tahansa.

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 14.08.15 - klo:07:41

miten sitten vaikuttaisi pellon hiilitaseeseen kun hakettaisi nuo pellon reunapusikot peltoon muokkauksen yhteytessä mullattavaksi?      ite ettiny halpaa ketjua jolla tuon voisi tehdä.    olisi potentiaalia ainakin raakaaaineesta kun tuntuu että tänä vuonna vasta vesakot onkin kasvannu.             ja tuo maan muuttuminen vuosien varrella taitaa osaltaan olla kyllä koneiden kasvun myötä uusi ilmiö.   ite huomannu tuossa tienvieri pellosta että pinta laskee verrattuna tiehen joka pysyy suurinpiirtein samassa korossa mutta pellon pinta painunut jo alemma.

Joskus 1800-luvulla pelto ja tie lienevät olleet aika lailla samassa korossa. Pellon pintaa on alentanut eroosio ja sadonkorjuu, mutta eniten varmaan kuitenkin ojitus. Samaan aikaan tielle on kuljetettu soraa kuorma, jos toinenkin.

Tuosta haketuksesta... olen noita ojien reunapuustoja raivaillut siten, että pienemmät piennarmusrkaimella silpuksi pientareelle, mutta paksuimmat kaatanut moottorisahalla*, karsinut pellolla, ottanut ranteenvahvuiset ja vahvemmat etukuormaajaan saunapuiksi ja kauniiksi lopuksi ajanut latvat ja oksat sitten murskalla silpuksi. Yllättävän pieneen tilaan menee isokin puu. Vielä, kun joku keksisi sellaisen niittosilppurimaisen piennarmurkaimen, jolla saisi lennätettyä sen silpun sieltä ojastakin pellon puolelle. Turha sitä ojaa on ravita, mutta nykytekniikka ei oikein muuta mahdollista eikä aikataulu sallo joka puskan nyhtämistä manuaalisesti.

* akkukäyttöinen Husqvarna sähkömoottorisaha. Yllättävän tehokas, akku kestää tuollaisessa käytössä ihmeen kauan. Pieni koko, keveys, hiljaisuus ja hajuttomuus tekevät sen mukavaksi käsitellä ja kuljettaa traktorin hyttissä.

Mun tuli tosta lopusta mieleen nus2.00.

Siis siinä suhteessa mitä nus2.00 ei ole.

Kyl ohra kellastuu, jos vettä tulee yli ohran sietokyvyn, oli muokattu sit millai tahansa.

Niin että jos kylpyammeeseen valuttaa vettä siten että pohjatulppa on auki niin silti voi hukkua??

Pellolla ei sitten ole sellaista pieneilöstöä joka hajoittaa puuta, joten se on se hake sitten siellä pellolla isältä pojalle 

Tuskin se poikaa haittaa, jos ei isääkään. Pellolla on myös paljon muita partikkeleita, mitä pieneliöstö ei hajota. Puuroska sentään jauhautuu kuitenkin ajan saatossa näkymättömiin. Metsiä ne ovat useimmat pellot joskus olleet eikä niistä ole viimeistä risua kukaan käynyt poimimassa.

Suorakylvön, luomun ja tavanomaisen viljelyn hiilenvähenemä / säilyminen on riippuvainen muista tekijöistä kuin muokkaustekniikasta tai viherlannoituksesta, sen verran tutkimustulokset menevät ristiin.

Se hiili tulee maahan yhteyttämisestä tai turpeen/lannan lisäämisestä. Se ei synny VM:llä kylvämällä. Jos kasvillisuuden yhteyttäminen kärsii esimerkiksi ravinnepuutteesta tai kasvitaudeista, hiiltä ei synny, ja loppukin hiili hajoaa hiilidioksidiksi mikrobien hajotustoiminnassa.

-SS-

Tuo ensimmäinen kappale ei ymmärtääkseni pidä paikkaansa, toinen on erittäinkin faktojen jäljillä. Pitkäaikaisissa viljelykokeissa (esim. Rothamsted Briteissä, myös Ruotsissa ja Tanskassa) on hyvinkin saatu vuosikymmenten aikana tuloksia, jotka näyttävät viljelysysteemin olevan aivan ratkaisevassa asemassa pellon humuspitoisuuden säätelyssä. Kirjallista lähdettä en muista, mutta olen aikanaan kongressissa kuunnellut ruotsalaisesta tutkimuksesta, jossa turvemaalla maa "kului" jatkuvassa riviviljelyssä melkein metrin sadassa vuodessa, viljanviljelyssä puolisen metriä ja nurmiviljelyssä vain alle 20 cm. Tai jenkkilässä, jossa erilaisilla viljelysysteemeillä saatiin hyvin erilaisia maan "kulumis"tuloksia (Reganold, muistaakseni Nature-lehden artikkeli 1987). Jne. Lounais-Suomen viljamonokulttuuri on aika nuori juttu kuitenkin, tuskin sitä viittäsataa vuotta on viljamonokulttuuria hoidettu raskaalla koneistuksella ja väkilannoitteilla. Muokkauksella humusta kulutetaan, satokasveilla tai pikemminkin niiden satojätteillä maata rakennetaan. Siinä nurmiviljelyn ylivoima.

Petri

Vaikka ite Jeesus sanos mitä tahansa, Petri on kingi.

Petrillekin reality check:

Suomen maaperä on ollut jääkauden repimää kivennäistä ja mineraalilietettä
suuruusluokkaa 10000 vuotta sitten. Sen jälkeen vasta on alkanut kasvillisuuden ja
humuksen ja hiilen kerääntyminen maaperään. Parhaimmillaan metrikaupalla turvetta,
järvien ja vesistöjen pohjalla ravinteikasta mutaa.

Sitä ei sinne ole laitettu luomuviljelyllä eikä suorakylvöllä, eipä tietenkään tehoviljelylläkään sinne.

Eli paras tapa hiilen varastoitumiseen  on soistuva maasto, jota ei pidä ojittaa. Ojitus on suurimpia
hiilen tuhoajia, koska päästää ilmaa ja huokoisuutta mikrobihajoittajien toimia, eli maan hiili
palaa hitaasti hiilidioksidiksi. Tehoviljelyn sivuvirroilla ruokitaan "luonnonmukaista"
maan humuksen muka-säilytysviljelyä, joka kuitenkin on kauempana luonnonmukaisesta
kuin  "tehoviljely" on "luonnonmukaisesta" viljelystä.

Sitten kaupunkilaishipsteri saa luomun vähäisenä sivuvirtana omatuntonsa puhdistetuksi -
luomuporkkanalla..

Ojat umpeen ja metsäsuo takaisin.

-SS-

Petrillekin reality check:

Suomen maaperä on ollut jääkauden repimää kivennäistä ja mineraalilietettä
suuruusluokkaa 10000 vuotta sitten. Sen jälkeen vasta on alkanut kasvillisuuden ja
humuksen ja hiilen kerääntyminen maaperään. Parhaimmillaan metrikaupalla turvetta,
järvien ja vesistöjen pohjalla ravinteikasta mutaa.

Sitä ei sinne ole laitettu luomuviljelyllä eikä suorakylvöllä, eipä tietenkään tehoviljelylläkään sinne.

Eli paras tapa hiilen varastoitumiseen  on soistuva maasto, jota ei pidä ojittaa. Ojitus on suurimpia
hiilen tuhoajia, koska päästää ilmaa ja huokoisuutta mikrobihajoittajien toimia, eli maan hiili
palaa hitaasti hiilidioksidiksi. Tehoviljelyn sivuvirroilla ruokitaan "luonnonmukaista"
maan humuksen muka-säilytysviljelyä, joka kuitenkin on kauempana luonnonmukaisesta
kuin  "tehoviljely" on "luonnonmukaisesta" viljelystä.

Sitten kaupunkilaishipsteri saa luomun vähäisenä sivuvirtana omatuntonsa puhdistetuksi -
luomuporkkanalla..

Ojat umpeen ja metsäsuo takaisin.

-SS-

SS, tuo agron miespuolinen Scully....

Tällä palstalla koetan puhua enemmän maanviljelystä kuin 10000 vuoden maannostumiskehityksestä... Luomupörriäisenä mutta reaalipolitiikkona ja yrittäjänä mietin itse, miten näillä puitteilla maata hoidetaan kestävästi. Ja kun itselleni ei ole broiskukasvattamoja tai muita kaivoksia hyödynnettäväksi (ruohonpurijoita kylläkin), elämme selvästi eri planeetalla SS:n kanssa, jolloin katsantokantamme rakentuvat selvästi....erilaisiksi.

ite en ole enää löytänny pellolta sinne silputtua puuta kyllä parin vuoden jälkeen.  mikä lie sitten sen syönyt?   eikä esim. leppä paljon voimaa tartte että saa sopivan kokoiseksi muokata maahan.  se mitä se siellä tekee ei ole tidossa mulla.   mutta joutava aines olisi kyllä humuksen joukkoon.                           pellolla ollut sahapaikka on parin vuoden jälkeen tummenpi kasvustoltaan kuin viereinen ei sahapaikka.   mitä lie puru vaikuttanut?

Hiili taitaa olla kaiken jumala. Vaihtaa väkeä maanpäällä.

Jotkut päästävät sen aina karkuun ja tuhoavat elinkelpoisuutensa, jonka seurauksena kuolevat. Sitten taas jonkin aikaa menee ja taas tulee uusia ukkoja kokeilemaan onneaan.

Tuo ensimmäinen kappale ei ymmärtääkseni pidä paikkaansa, toinen on erittäinkin faktojen jäljillä. Pitkäaikaisissa viljelykokeissa (esim. Rothamsted Briteissä, myös Ruotsissa ja Tanskassa) on hyvinkin saatu vuosikymmenten aikana tuloksia, jotka näyttävät viljelysysteemin olevan aivan ratkaisevassa asemassa pellon humuspitoisuuden säätelyssä. Kirjallista lähdettä en muista, mutta olen aikanaan kongressissa kuunnellut ruotsalaisesta tutkimuksesta, jossa turvemaalla maa "kului" jatkuvassa riviviljelyssä melkein metrin sadassa vuodessa, viljanviljelyssä puolisen metriä ja nurmiviljelyssä vain alle 20 cm. Tai jenkkilässä, jossa erilaisilla viljelysysteemeillä saatiin hyvin erilaisia maan "kulumis"tuloksia (Reganold, muistaakseni Nature-lehden artikkeli 1987). Jne. Lounais-Suomen viljamonokulttuuri on aika nuori juttu kuitenkin, tuskin sitä viittäsataa vuotta on viljamonokulttuuria hoidettu raskaalla koneistuksella ja väkilannoitteilla. Muokkauksella humusta kulutetaan, satokasveilla tai pikemminkin niiden satojätteillä maata rakennetaan. Siinä nurmiviljelyn ylivoima.

Petri
[/quote]
Aika monokulttuuria viljely on aikoinaan ollut täällä Varsinais-Suomessa. Viljelykalusto oli kylläkin kevyttä ja pellolle ajettiin lantaa ja myöskin ns hakotarhasta lannan ja puusilpun seosta.
Meidänkin tilaa on viljelty yli 500 vuotta ja peltoa oli aikoinaan aika vähän. Esimerkiksi 1778 jakokartassa on peltoa vain muutama hehtaari. Pääosa oli niittyä, josta kerättiin heinää. Pellolla ei silloin heinää viljelty vaan viljaa ja naurista ym. Viljakin oli aikaisemmin pitkälti kai ohraa, eli maa oli talvet muokattuna. Avokesannoinnin määrästä ei mulla tuolta ajalta ole käsitystä. Karjan päätehtävä tuohon aikaan oli lannantuotanto peltojen ravinteeksi. 1800-luvun viimeisinä vuosina niittyjä alettiin kyntää ylös ja heinää alettiin kylvää pelloille ja siirryttiin vuoroviljelyyn.
Multavuudessa ei tänäpäivänä ole eroa noiden vanhempien peltojen ja reilun 100 vuotta viljeltyjen välillä.

Aika monokulttuuria viljely on aikoinaan ollut täällä Varsinais-Suomessa. Viljelykalusto oli kylläkin kevyttä ja pellolle ajettiin lantaa ja myöskin ns hakotarhasta lannan ja puusilpun seosta.
Meidänkin tilaa on viljelty yli 500 vuotta ja peltoa oli aikoinaan aika vähän. Esimerkiksi 1778 jakokartassa on peltoa vain muutama hehtaari. Pääosa oli niittyä, josta kerättiin heinää. Pellolla ei silloin heinää viljelty vaan viljaa ja naurista ym. Viljakin oli aikaisemmin pitkälti kai ohraa, eli maa oli talvet muokattuna. Avokesannoinnin määrästä ei mulla tuolta ajalta ole käsitystä. Karjan päätehtävä tuohon aikaan oli lannantuotanto peltojen ravinteeksi. 1800-luvun viimeisinä vuosina niittyjä alettiin kyntää ylös ja heinää alettiin kylvää pelloille ja siirryttiin vuoroviljelyyn.
Multavuudessa ei tänäpäivänä ole eroa noiden vanhempien peltojen ja reilun 100 vuotta viljeltyjen välillä.

Make tarkensi hienosti. Sama on ollut täällä pohjoisempanakin; pienet kivimaan pellot jokitörmällä.

Kun lannoitus pohjaa täysin karjanlantaan ja hakotarhoihin on eloperäisen aineen lisäys aika runsasta. Noiden peltojen osuus nykyisestä peltoalasta on kuitenkin niin marginaalinen, että niiden edustavuus kokonaiskuvaa ajatellen on yhtä marginaalinen. Tai ehkä sekin, että niiden kasvukunnon ylläpito vaati sitä suurta niittyalaa ja sen tuottaman ravinnevirran loppusijoitusta niille pelloille. Se ei nykymaailmassa ainakaan meillä Euroopassa ole mahdollista.

ja eikös nykyään pelloilta oteta hieman eri tavalla tuota massaa poiskin kuin aikasemmin?   ite huomannu että kun laittaa niittokoneeseen sentin korkeamman kuina aikasempi kulutuslevy niin heti jää pitempi sänki ja parempi alkuun lähtö äpäreelle ja tavaraa lähtee pellollat jonkin verran vähemmän mutta puhtaampana.    nyt ei enää moneen vuoteen ole ite tehtynä homeisia paaleja kun tuli tuo kuhnin 240 niittomurskain...   sillä sänkeä on helppo jättää jopa 10 senttiä.                          muutamalla isännällä on aika hieno tapa ajaa peltoa pinnanmyötäisesti niittokoneella joten sieltä lähte myyränkeot ja muut raiteenreunat hyvin rehuun mukaan.   kivennäiset jo mukana.               sänkeen ei tuhlata.

Jännä ajatus ja kokemus tuli mieleen.

Joskus kun on lehmiä pidetty metsissä laiduntamassa, niin niiltä osin ovat puutkin kasvaneet hemmetin julman kokoisiksi.

Sitten kun alue uudistetaan, niin heinän torjunnassa saa olla joka päivä sotkemassa. Eli rehevä maaperä.

Kuitenkin aidan toisella puolella samanlainen metsä ei kasva ollenkaan sitä vauhtia, kuin tuo laidunmetsikkö.

Kova kasvukunto ilman minkäänlaista ulkopuolista lannoitusta. No joo, typpeä ilmasta korkeintaan ja luonnolliset laskeumat. Ja sitten se lehmän paska.

Tosin, ei se niitä ravinneatomeja pysty muuttamaan muuksi, joten sitä sinne metsään tulee mitä se syö metsästä.

Täysin ilman yaraa tai muitakaan, se osa metsästä on multaista, hyvin kasvavaa maata.

Hiiltä on reilusti tullut ilmasta maahan ja kaikki voipi hyvin.



Ja VM:n kanssahan ei synny muutenkaan mitään hyvää...

Suorakylvössä hidastetaan jo olemassa olevan hiilen karkaamista pienemmillä muokkauksilla.