Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:17:12

Lainaus käyttäjältä: opelmies jr - 22.01.15 - klo:16:39

E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella  Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks  Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 

Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.

Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.

Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.

Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.

Silloinku appivanhempas oli sun ikäluokkaa, ni oli maaseuduntapa et 3-4 sukupolvee asu samakatoal  ja säki oot oikees eläes tätäpäivää! Siin sulle menneisyyde ja nykyisyyde kuilu ratkastavaks.. Kyseleppä iha kaverimieles tilan "tulokas" appivanhemmaltas muistelmii siit ajast ko tuli tilal, saattaa aiheuttaa ymmärtävii ajatuksii tai lopullise lyttäykse  Oon se maatilal kasvanu 3:s sukupolvi ja suostun syytinkii jos o omakämppä jossai muual 

Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.

Aloittajan olisi varmaan paras katsoa koko hommaa kylmästi ulkopuolelta.
Annat vanhusten elää omaa elämäänsä ja olet heidän kommenteille joojoo-henkilö, mutta teet asiat oman pääsi mukaan.
Samalla voit ihan hyvin hyödyntää mahdollisen lastenhoitoavun jne........
Ymmärtävät kyllä muutamassa vuodessa kommenttiensa tehottomuuden.
Jos talossanne on sisäovi "ison"- ja "pienen"-puolen välillä, niin lukkoon kyseinen ovi ja avain kaivoon. Varmasti tarvittavan liikenteen voi hoitaa ulkokauttakin, asuuhan useimmat kuitenkin täysin eri taloissa kuin appensa/vanhempansa.

Olisikohan esittämääni tapaan oikea termi "passiivinen torjunta"? Se vaatii päättäväistä luonnetta, aikaa ja periksi antamattomuutta alkuun, mutta lopputulos on taattu muutaman vuoden jälkeen. Varsinkin jos pystyy normaalisti vierailemaan heidän varsinaiselle asunnolla heidän siellä ollessaan.

Maatila on varmasti sellaiseen tottumattomalle tosi kova paikka asua ja elää. Me, jotka ollaan synnytty lehmänpaskaa ja muraa kynnen alla, emme ehkä osaa ottaa kaikkea huomioon.
Ja se oma tila on aika vaikeaa, kun on totuttu,että kaikki asiat jaetaan.
Tuosta omasta jaksamisesta kannattaa pitää kiinni, tai muuten ne ongelmat ja murheet paisuvat kohtuuttoman suuriksi. Sitten siinä on lusikat jaossa.. jää yksi surkea isäntä vihoittelemaan vanhemmilleen. Ja sen menetyksen huomaa vasta sitten, mutta paluuta harvemmin on.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Minä osasin varautua tähän,koska huonoja esimerkkejä oli lähipiirissä.

On sitä elämää muuallakin,kuin maatilalla.Harrastuksia kyllä löytyy,kun viitsii vähän nähdä vaivaa.

Jos minulla olisi esimerkkejä tai ystäviä samassa tilanteessa, en olisi täällä Elämää minulta ei puutu, ja senkin vuoksi haluaisin kotini olevan sitä omaa tilaa, jossa olla ihan sen oman "lauman" kanssa. Toki tavata läheisiä, sovitusti... välillä useammin, välillä harvemmin. En halua paeta kotoani, vaan koti on minulle rentoutumispaikka, jossa on mun kaikkein rakkaimmat ihmiset (ja eläimet <3)

Lainaus käyttäjältä: opelmies jr - 22.01.15 - klo:17:48

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:17:12

Lainaus käyttäjältä: opelmies jr - 22.01.15 - klo:16:39

E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella  Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks  Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 

Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.

Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.

Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.

Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.

Silloinku appivanhempas oli sun ikäluokkaa, ni oli maaseuduntapa et 3-4 sukupolvee asu samakatoal  ja säki oot oikees eläes tätäpäivää! Siin sulle menneisyyde ja nykyisyyde kuilu ratkastavaks.. Kyseleppä iha kaverimieles tilan "tulokas" appivanhemmaltas muistelmii siit ajast ko tuli tilal, saattaa aiheuttaa ymmärtävii ajatuksii tai lopullise lyttäykse  Oon se maatilal kasvanu 3:s sukupolvi ja suostun syytinkii jos o omakämppä jossai muual 

Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.

Virhe tehtiin silloin, kun niille jätettiin asumisoikeus, se on yleinen tapa alentaa kauppahintaa 
Mutta ehkä siinä säästettiin väärässä paikkaa, muutaman vuoden kun katselet, niin tilanne voi muuttua täysin, seitenkymppinen voi ehkä vielä autella, mutta kaheksankymppinen ei auttele, se varma ja se kunto voi mennä nopeastikin 

Tulee vain mieleen, että jos olet muualla töissä ja vielä tupahommat päälle, niin missä hiton välissä kuvittelet jaksavasi sitä paskaa lapata. Minä tein kahta työtä, tilalla ja toimessa, ja se oli kynttilän polttoa molemmista päistä ja keskeltä.
Anna miehesi touhuta vanhempiensa kanssa keskenään ja keskity sinä lapsiisi. Vai onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minullla??

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Eikös tämä kumoa koko alkuperäisen viestisi? Vai tuppaavatko ne pirttiin istumaan sinun ja miehesi väliin?

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Eikös tämä kumoa koko alkuperäisen viestisi? Vai tuppaavatko ne pirttiin istumaan sinun ja miehesi väliin?

Tai peräti sinne peräkammariin??? Montako kertaa on jo kysytty perillisen tulosta??

Ainoa tapa millä asia selkiää on että saat miehesi toimimaan. Hän on ainut jolla on todellista sananvaltaa asiassa eli mitä ne sinun appivanhemmat tottelevat. Siitä ei ole mitään hyötyä että sinä reuhaat niille koska sitä ne ei ota kuin ittuiluna. Sopimukset on tehty rikottavaksi eli siitä syytigistä on ihan mahdollista päästä eroon jos niin päätetään. Ilman kyyneliä joltain taholta ei tulla selviämään.

Tulee vain mieleen, että jos olet muualla töissä ja vielä tupahommat päälle, niin missä hiton välissä kuvittelet jaksavasi sitä paskaa lapata. Minä tein kahta työtä, tilalla ja toimessa, ja se oli kynttilän polttoa molemmista päistä ja keskeltä.
Anna miehesi touhuta vanhempiensa kanssa keskenään ja keskity sinä lapsiisi. Vai onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minullla??

Tehokkaaksi on kehuttu Olen minä opiskellutkin tähän omaan ammattiini kun lapset olivat pienempiä, ja tehnyt siinä keikkatöitä samalla. Kotini minä haluaisin pitää kotina, epävarmuus oli siitä määrittelenkö sanan "koti" toisin kuin muut maalla asuvat.

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.

Lainaus käyttäjältä: Köntys - 22.01.15 - klo:21:31

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.

Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:52

Lainaus käyttäjältä: Köntys - 22.01.15 - klo:21:31

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.

Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.

Nimenomaan, heille parempi, mitäpä meistä muista?