Jos todella on kuvio kaksi lasta, työ, keikkatöitä ja vielä maatila, niin yhtälö on melkoisen epäuskottava onnistumisprosentiltaan..jostain on tingittävä.

vilijonkalee avautunut maalaiselämän tosiasiat alkuhuumauksen häipyessä

Nämä tilanteet tuntuvat olevan aika yleisiä ja suurimmasta osasta vaietaan ja kärsitään hiljaa. Ihan oikein ottaa asia puheeksi. Tärkein asia on kuitenkin miehesi ja sinun suhde ja teidän perhe. Luopumisen tuskaa edellisellä sukupolvella aina on, mutta ne asiat pitää nostaa pöydälle ja ratkaista. Miehesi pitää tehdä viime kädessä päätös, vaikka se kuinka vaikeaa olisikin.

Oma isäni riitaantui isänsä kanssa ja lähti reissuhommiin. Vuoden jälkeen vaari sitten aneli takaisin jatkamaan tilaa. Olisi luullut, että isäni sitten aikanaan luovuttaessa (myydessään) minulle tilaa olisi muistanut omat alkuvaikeudet.
Mutta kun ei. Omat ongelmani alkoivat, kun muutimme nykyisen vaimoni kanssa tilalle. Vuoden verran riideltiin jokaisesta pienestä asiasta. Sitten minun oli tehtävä päätös, jossa etusijalla olivat minä, vaimoni ja lapseni, eli oma perheeni. Välit isääni katkesivat, harmillinen juttu sinänsä, mutta valinta oli tehtävä, kenen kanssa haluan asua loppuelämäni.

Nyt useamman vuoden jälkeen omat ja perheeni välit edelliseen sukupolveen ovat vieläkin asiallisen viileät. Mielestäni kuitenkin tein oikean valinnan ja perheeni elää omaa tyytyväistä elämäänsä.

Sitten viimeinen vinkki kaikille sukupolvenvaihdosta suunnitteleville, ÄLKÄÄ TEHKÖ SYYTINKIÄ! Se voi tuntua tilakauppoja tehdessä hyvältä ajatukselta ja neuvontajärjestötkin sitä suosittelevat, kun se alentaa ostettavan asunnon arvoa. Poikamiehenä tilaa ostaessa se voi myös tuntua hyvältä ajatukselta, mutta ei enään perheellisenä. Maksakaa kuitenkin se heti rahana, saatte elää omaa elämäänne perheenne kanssa rauhassa.

Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta  eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.

Nyt Apilas osu ja uppos,Vanhapari on varmaan nähny miten miniä pyörittää miestään pikkurillin voimalla

Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta  eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.

asia on hyvin pitkälle näin,kuinka muuten ihmiset pystyvät asumaan esim rivitalossa,kerrostalossa ,omakotialueella jossa naapuri kokoajan näkee kaikki tulemiset menemiset grillaukset ja ryyppyjuhlat ym Mutta sitten kun pitäisi asua samassa pihapiirissä miehen vanhempien kanssa se ei käy,ihmisiähän nekin ovat.Ei tietenkään samassa ruokakunnassa mutta jos talossa on tilaa miksi ei muutaman neliön asunto ole sitten se sopiva ratkaisu.

Nykyajan nuoret isännät (alle 50) ovat femiinisiä miehiä ,niistä ei oikein tiedä onko ne mitä,toki on joitakin poikkeuksia on ,mutta harvassa.

Lainaus käyttäjältä: apilas - 23.01.15 - klo:09:02

Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta  eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.

asia on hyvin pitkälle näin,kuinka muuten ihmiset pystyvät asumaan esim rivitalossa,kerrostalossa ,omakotialueella jossa naapuri kokoajan näkee kaikki tulemiset menemiset grillaukset ja ryyppyjuhlat ym Mutta sitten kun pitäisi asua samassa pihapiirissä miehen vanhempien kanssa se ei käy,ihmisiähän nekin ovat.Ei tietenkään samassa ruokakunnassa mutta jos talossa on tilaa miksi ei muutaman neliön asunto ole sitten se sopiva ratkaisu.

Joillakin ihmisillä on pitemmät "sarvet" ne vaatii enemmän tilaa.
Tuon ratkaisun kanssa voi elää,onhan heillä oma asunto ja ruoka,ei tuo nyt kovin kauhealta vaikuta,ja tuskimpa kauan tukkivat töihin onhan heillä jo ikää.Ulkomaille vaan vanhapari lomalle vielä kun kykenevät.
Provo tai ei ,mutta paljon pöhinää ja villoja on tullut!

Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen 

Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee 

Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen 

Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee 

Tosiasia on vaan se että tällaisella maatilalla vanha pari voi täysin lamaannuttaa toiminnan omalla olemisellaan kun mikään ei oikeasti käy. Siksi miniän paikka ei ole elämisen arvoinen jolloin tilan isäntä jää helposti nuolemaan näppejään. Siksi on erityisen tärkeää että vanha pari väistyy tarvittaessa jos ja kun tilalle ja nuorelle parille halutaan antaa mahdollisuus onnistua. Se miniä on kuitenkin ainut joka tuo tervettä järkeä mikä ei ole kaavoihin kangistunut sille tilalle.

Tällainen yhteisasuminen ei voi mitenkään verrata rivariasuntoon koska rivarissa on oikeastaan vain oma huoneisto. Tällaisessa tilalla yhteisasunnossa asuminen konfliktin ainekset on aivan kaikessa koska anoppi ottaa kantaa jopa miniän omien ikkunoiden pesuun.

Sitten viellä asia mikä harvoin koetaan sellaisena mutta yli 90% tiloista maat ovat vaqn vuokralla tietyllä ikäpolvella eli harva niitä on oikeasti ostaneet vaan edellinen sukupolvi ne on lahjoittaneet. Omistushalukkuus toki aina kasvaa ja moni vanhempi käy kauppaa maista lapsien avulla. Näillä on hyvä kiristää nuorta paria jos tietää että kantti ei riitä sanomaan että pidä maasi.

Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta  eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.

---------

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 23.01.15 - klo:09:43

Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen 

Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee 

Tosiasia on vaan se että tällaisella maatilalla vanha pari voi täysin lamaannuttaa toiminnan omalla olemisellaan kun mikään ei oikeasti käy. Siksi miniän paikka ei ole elämisen arvoinen jolloin tilan isäntä jää helposti nuolemaan näppejään. Siksi on erityisen tärkeää että vanha pari väistyy tarvittaessa jos ja kun tilalle ja nuorelle parille halutaan antaa mahdollisuus onnistua. Se miniä on kuitenkin ainut joka tuo tervettä järkeä mikä ei ole kaavoihin kangistunut sille tilalle.

Tällainen yhteisasuminen ei voi mitenkään verrata rivariasuntoon koska rivarissa on oikeastaan vain oma huoneisto. Tällaisessa tilalla yhteisasunnossa asuminen konfliktin ainekset on aivan kaikessa koska anoppi ottaa kantaa jopa miniän omien ikkunoiden pesuun.

Sitten viellä asia mikä harvoin koetaan sellaisena mutta yli 90% tiloista maat ovat vaqn vuokralla tietyllä ikäpolvella eli harva niitä on oikeasti ostaneet vaan edellinen sukupolvi ne on lahjoittaneet. Omistushalukkuus toki aina kasvaa ja moni vanhempi käy kauppaa maista lapsien avulla. Näillä on hyvä kiristää nuorta paria jos tietää että kantti ei riitä sanomaan että pidä maasi.

Ymmärrän kyllä tämän pointin todella hyvin ja olen siitä samaa mieltä, mutta sopimuksia ei vaan voi itse mitätöidä silloin, kun ei niitä enää huvita noudattaa 
Vanhemmille pitäisi jonkun ulkopuolisen käydä sanomassa, että lähtekää nyt hevon *****un siitä hääräämästä 

Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.
[/quote]

--joillekkin vanhemmille on ihan mahdoton ajatus olla puuttumatta tilan asioihin.Meilläkin ukko meinas alussa puuttua niiden asioihin,piti monesti käydä nokkapokkaa asiasta.Selitys oli se,että nuoriväki joutuu vaikeuksiin,jos ei tee niinkuin hän
Nyt se on viimein antanut periksi.Mulla ei oo ollut mitään tarvetta neuvoa,jos ei oo kysytty.
"Niin täällä on aina tehty" on varmaan käytetyin lause vanhan parin suusta nuoremmille.

Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.

--joillekkin vanhemmille on ihan mahdoton ajatus olla puuttumatta tilan asioihin.Meilläkin ukko meinas alussa puuttua niiden asioihin,piti monesti käydä nokkapokkaa asiasta.Selitys oli se,että nuoriväki joutuu vaikeuksiin,jos ei tee niinkuin hän
Nyt se on viimein antanut periksi.Mulla ei oo ollut mitään tarvetta neuvoa,jos ei oo kysytty.
"Niin täällä on aina tehty" on varmaan käytetyin lause vanhan parin suusta nuoremmille.
[/quote]

Tavallaan se on ymmärrettävää, jos aina on näin toimittu ja nuorempi pari on sitä mieltä, että se on väärä tapa toimia, niin siinä saattaa tulla kuva, että aina on toimittu väärin 
Vaikka kyse on vaan siitä, että ajat muuttuu ja tavat muuttuu sen myötä 

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 23.01.15 - klo:09:55

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 23.01.15 - klo:09:43

Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen 

Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee 

Tosiasia on vaan se että tällaisella maatilalla vanha pari voi täysin lamaannuttaa toiminnan omalla olemisellaan kun mikään ei oikeasti käy. Siksi miniän paikka ei ole elämisen arvoinen jolloin tilan isäntä jää helposti nuolemaan näppejään. Siksi on erityisen tärkeää että vanha pari väistyy tarvittaessa jos ja kun tilalle ja nuorelle parille halutaan antaa mahdollisuus onnistua. Se miniä on kuitenkin ainut joka tuo tervettä järkeä mikä ei ole kaavoihin kangistunut sille tilalle.

Tällainen yhteisasuminen ei voi mitenkään verrata rivariasuntoon koska rivarissa on oikeastaan vain oma huoneisto. Tällaisessa tilalla yhteisasunnossa asuminen konfliktin ainekset on aivan kaikessa koska anoppi ottaa kantaa jopa miniän omien ikkunoiden pesuun.

Sitten viellä asia mikä harvoin koetaan sellaisena mutta yli 90% tiloista maat ovat vaqn vuokralla tietyllä ikäpolvella eli harva niitä on oikeasti ostaneet vaan edellinen sukupolvi ne on lahjoittaneet. Omistushalukkuus toki aina kasvaa ja moni vanhempi käy kauppaa maista lapsien avulla. Näillä on hyvä kiristää nuorta paria jos tietää että kantti ei riitä sanomaan että pidä maasi.

Ymmärrän kyllä tämän pointin todella hyvin ja olen siitä samaa mieltä, mutta sopimuksia ei vaan voi itse mitätöidä silloin, kun ei niitä enää huvita noudattaa 
Vanhemmille pitäisi jonkun ulkopuolisen käydä sanomassa, että lähtekää nyt hevon *****un siitä hääräämästä 

Yksi juttu mitä kannattaa harkita on että käy jututtamassa jotain näiden vanhempien ikäistä "kaveria" jonka kanssa ovat tekemisissä paljon. Tämä toimii paremmin jos se oma lapsi puhuu mutta miniäkin voi toimia. Jos on oikeasti kiero niin puhuu viellä tän kaverin lapselle että juttu kiertää siis naapurille joka kertoo vanhemmilleen jotka sitten puhuu taas asianomaisille. Tätä kautta voi puhe tehota huomattavasti paremmin kun samanikäinen ottaa asian esiin. Tässäkin on kaikki edellytykset tulla konflikteja mutta sitäkin voi harkita jos tilanne käy mahdottomaksi. Vaihtoehtojahan on tosiaqn vanhempieen sukulaiset tai naapurit tai joku muu jonka tietää että asia pysyy edes hieman omassa tiedossa. Ei ehkä kannata sille kylän juoru-ukolle mennä tällaisia asioita pohtimaan mutta jos sattuu olemaan joku täysjärkinen joka osaa tällaisia asioita käsitellä.

Sanot nyt sille äijällesi että nyt ostetaan appivanhemmille mökki jostain 10 kilsan päästä ja he muuttavat sinne. Siellä saavat puuhastella puutarhassaan ja tehdä mitä lystäävät. Sitten puhellaan puhelimessa jossa sovitaan mahdollisista lastenhoidoista ja kiireavuista tilalla. Sillä tavalla te saatte toteuttaa itseänne ja omaa visiotanne tilalla ja jos kiinnostaa ottaa aurinkoa aataminasussa takapihalla tai järkätä kavereiden kanssa illanistujaiset niin se onnistuu eikä tunnu että on valvovan silmän alla. Toivottavasti sillä miehellä vaan riittää unaa toteuttaa tämä siirto. Tästähän tässä on kyse.

Siitä tilan työstä niin niistä kyllä selviää tekemällä ja teetättämällä ja miksi ei sitä appivaariakin voi käyttää kiireavuksi kun se autolla paikalle hurauttaa so*****un aikaan so*****na päivänä.

Heillä on ollut jo vuosia oma asunto siellä 10 km päässä. Siksi uskoinkin, että ovat lähdössä. Mutta tähän mennessä erittäin harvoin ovat siellä olleet. Eilen kyllä lähtivät........ ja huomenna tulevat katsomaan postinsa kuulemma tänne