Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:13:27
-
Oli vapauttavaa löytää tällainen kanava. Rakastuin maajussiin joitakin vuosia sitten, hän oli ollut pitkään yksin.. enkä oikein enää ihmettele miksi. Itselläni ei hälytyskellot soineet, vaikka tiesin alusta asti hänen asuvan kolmisin vanhempiensa kanssa, toki talonsa eri puolilla.
Muutimme yhteen, tietenkin hänen työnsä vuoksi hänen tilalleen, reilu vuosi sitten. Sukupolvenvaihdos on tehty 10 vuotta sitten ja hänen vanhemmillaan on oma asunto ostettuna muualta. Siksi luotinkin heidän siirtyvän talosta pois kun poikansa saa puolison ja perheen.
Kävi kuitenkin niin, että he eivät pyynnöistämme huolimatta pysty olla poissa tilalta ja talon "omasta päädystään". Tekevät tilan töitä, vaikka apua ei aina tarvittaisikaan. Posti tulee tänne, ja poikkeustilanteessa lähtevät omaan asuntoonsa (kun haluavat omaa rauhaa?). Nätisti on sanottu, että tulisivat vain pyydettäessä, ja silloinkin vain jos itse pääsevät.
Tilanne on kärjistynyt, ja mietin jo luovuttamista. Ei, en voi valittaa enkä väittää, että puuttuisivat meidän henkilökohtaiseen elämäämme tai mitenkään kyttäisivät tai olisivat uteliaita. Mutta haluaisimme, että tämä yhteinen kotimme olisi "meidän aluetta". Että tulisivat tosiaan auttamaan, jos pyydetään, ja silloinkin vain jos se heille sopii...
Taustaa sen verran, että itse olen aivan eri alalla töissä, siis tilan ulkopuolella. Tila on suuri, kuten nykyään on pakko olla, lihakarjaa + viljelykset. Olemme 3-kymppisiä, miehen vanhemmat 7-kymppisiä. Ja myönnän, että en ole tilan töissä paljon auttanut, tunnen itseni niissäkin 3. tai 4. pyöräksi. Kun mies palkkasi kesäksi itselleen työntekijän, vanhemmat eivät tehneet olleet paikalla yhtään sen vähempää, ja työntekijäkin koki sen hieman hankalaksi (erilaisia ohjeita vanhalta isännältä kuin nuorelta, ja kerran vanha isäntä alkoi jopa patistaa työntekijää kesken päivän lähtemään kotiin, että hän itse hoitaisi hommat, joita mieheni oli työntekijälleen antanut siksi päiväksi).
Eli myönnän heidän olevan osittain oikeassa siinä, etten ymmärrä tätä elämää. Mutta vain osittain.. ymmärrän, ettei täällä työt lopu, ja moni asia olisi jäänyt tekemättä, ellei vanha isäntä olisi sitä tehnyt. Ei kuitenkaan mikään elintärkeä juttu? Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi.
Haluaisin teiltä muilta oikeasti maatilaelämää ymmärtäviltä siis kuulla, olenko ihan naiivi kun kuvittelen, että maallakin voi vaatia niin täydellistä "yksityisyyttä", että vanhapari ei saisi asua täällä? Paperilla heillä on asumisoikeus (kuulin vasta heiltä kun asian vihdoin sain uudelleen puheeksi), mutta se on siinä mielessä toissijaista nyt, siihen en tarvitse kommentteja, että jos he ilmoittavat sitä käyttävänsä, en vastusta. Sitten joko sopeudun tai lähden itse, se on tulevaisuuden asia. Riitelemään en halua alkaa.
-
Vuokraa asunto sieltä jostain kirkonkylästä ja muutat sinne ja muistat lähteä joka ilta ajoissa miehes iluota pois sinne asuntoosi. Älä eroa, mutta tee homma selväksi ja yksinkertaiseksi, mistä kenkä puristaa, Sillä muutaman vuoden päästä saatat olla joku katkeroitunut omaishoitaja, kunhan joku alzhaimeri iskee niihin vanhuksiin.
-
Mikä teidän tilalta puuttuu? Pomo. Miehesi on tilan pomo. Pitäisi olla selkärankaa sanomaan niille paapalle ja mummolle, kuka johtaa tilaa, mitä he tekevät tai ovat tekemättä. Sano ukollesi suoraan mistä mättää. Jos ei ukko pysty, niin heikolta näyttää. Asioista suoraan reklamoiminen on parempi tapa (jopa palkkatyössä, kokemusta), kuin se että hautoo vaan asoita sisällään. Loppujen lopuksi tuo syö ekaksi teidän parisuhteen, siinä lopussa on vaarassa mennä jo muukin. Eikö näillä paapalla ja mummulla ole muuta elämää, harrastuksia, tuttuja yms.?
-
Olet siinä oikeassa että vastuuta tilaan ei voi kantaa ellei sitä voi ensin oppia ja oppimiseen pitää olla tilaisuus. Tämä pitää jotenkin tehdä selväksi miehelle ellei se ole vielä valjennut ja sen jälkeen isovanhemmille.
Kenenkään elämään ei muutoin voi näin sivusta antaa kovin paljon neuvoja ,mutta sinun suhtautuminen asioihin vaikuttaa olevan ihan järkevällä pohjalla , eikä vanhojenkaan suhtautuminen vaikuta kirjoituksen perusteella kovin ongelmalliselta muutoin kuin että vanha pari eivät osaa tai kykene luopumaan lopullisesti elämäntyöstään.
-
Vastaavanlainen tapaus oli täälläpäin.
Homma hoitui, kun emäntä muutti tilalta pois ja ilmoitti, että takaisin ei tule ennen kuin vanhukset ovat häipyneet.
-
Kiitos nopeista vastauksistanne.
Olen yleensä todella avoin ihminen, ja parisuhteessa varsinkin. Tilanne on siis ollut keskusteluissa miehen kanssa aika ajoin. Erityisesti ennen muuttoa, johan sekin oli hankalaa, kun odotuksena oli "vanhusten" lähtö, joka siirtyi ja siirtyi ja tapahtuikin vain "muutto" talon pienempään päähän, me saimme tuon isomman. Jossa toki oli raivaamista kun tavarat jätettiin niille sijoilleen. Täällä ei ole sellaista avoimen keskustelun kulttuuria, enkä ole pystynyt sitä muuttamaan, joten avoimuuteni päättyy kun "vanhusten" kanssa ollaan.. en pysty olla niin suorapuheinen kuin muutoin ihmissuhteissani ja työssäni ym.
Mietin jo ennen muuttoa, että muuttaisi vuokralle lähistölle ja katselisi tilannetta. Ongelmana vain on se, että minulla on ennestään kaksi kouluikäistä lasta. Tällä kylällä on koulu, mutta ei vuokra-asuntoja. Omaan taloon en halua sijoittaa, koska olisi hankala myydä eteenpäin täällä. Ja tuloni haluan sijoittaa tähän, remonttia on tehty ja suunnitelmissa. Mietin myös, jos ostaisin talosta puolet, mutta se ei tule enää kysymykseen kun kuulin heillä olevan elinikäinen asumisoikeus.
Sen mieheni on kertonut jo alussa, että haluaa hoitaa vanhempansa itse, jos elävät niin pitkään, että ovat tarpeen avussa. Ja siihen olen valmis, että palaavat "meille" ja yhdessä huolehdimme heistä, kun eivät ilman apua pärjää. Mutta sitä ennen pitäisi saada viettää vuosia perheenä.. ja vanhempien viettää eläkepäiviään toisessa osoitteessa. Ja ei, heillä ei ole juurikaan harrastuksia. Ovat antaneet kaikkensa tilalle, ymmärrän sen. Mutta en voi heille elämän sisällöksi muuttua.
Kyllä pidän mahdollisena sitä, että palaisin sinne mistä muutin, lapset saisivat palata vanhojen kavereidensa pariin. Erota en halua, rakastan tätä miestä todella ja hän minua. Mutta jos lähtisin, en haluaisi kolmatta kertaa lapsia repiä toiseen osoitteeseen.
Puhuin aiemmin tilanteen kärjistymisestä. Huusin mieheni äidille, kun olen niin tuskastunut. Täällä asuessa olen siis välillä puhunut miehelle, välillä ollut vihainen, painostanut muuttamaan asiaa, hän on yrittänyt, vanhemmat eivät ottaneet kuuleviin korviinsa ("ethän sinä pärjää yksin, mitä sitten kun tulee peltotyöt, mitä sitten kun tulee poikimisia, olet niin kovilla"). Sitten olen taas sopeutunut, mutta nyt se ei enää onnistu, enkä halua tätä rinkiä meidän suhteeseen. Että itse sopeudun joksikin aikaa, sitten alkaa kerääntyä kiukku ja purkautuu mieheen. Itsekin olen nätisti puhunut kuukausi sitten miehen äidille. Hänen kommentti oli, että "katsotaan...." Noiden suluissa olevien ikuisten kommenttien lisäksi.
Pyysin jo anteeksi kun huusin, ei hän sitä ansainnut tästä tilanteesta huolimatta. Lähipiirin mielestä minä ja mies ollaan liian kilttejä... mutta ei nuo "vanhukset" ole ilkeitä, en usko että tahallaan tekevät tämän meille.
-
Vanhukset ovat vain itsekkäitä ja ajavat vain omaa etuaan viimeiseen asti. He ovat omalla mukavuusalueella ja muutto on menoa kohti tuntematonta. Sinä olet kiva ja joustava, mutta kun jätät sen joustavuuden pois, niin huomaat että että v*ttumaisuutta löytyy yllinkyllin niiltä appivanhemmilta. Ja kaikki paha on sinusta lähtöisin. Tilanne kyllä purkautuu joskus tulevaisuudessa, mutta sinä saatat olla silloin jo melkein 70. vuotias. Se on pitkä aika olla ... mikä sitten haluatkaan elämässäsi olla ja miten elää. Mitä enemmän annat aikaa päätöksen tekoon, niin sen vaikeammaksi se muuttuu.
-
Kiitos nopeista vastauksistanne.
Olen yleensä todella avoin ihminen, ja parisuhteessa varsinkin. Tilanne on siis ollut keskusteluissa miehen kanssa aika ajoin. Erityisesti ennen muuttoa, johan sekin oli hankalaa, kun odotuksena oli "vanhusten" lähtö, joka siirtyi ja siirtyi ja tapahtuikin vain "muutto" talon pienempään päähän, me saimme tuon isomman. Jossa toki oli raivaamista kun tavarat jätettiin niille sijoilleen. Täällä ei ole sellaista avoimen keskustelun kulttuuria, enkä ole pystynyt sitä muuttamaan, joten avoimuuteni päättyy kun "vanhusten" kanssa ollaan.. en pysty olla niin suorapuheinen kuin muutoin ihmissuhteissani ja työssäni ym.
Mietin jo ennen muuttoa, että muuttaisi vuokralle lähistölle ja katselisi tilannetta. Ongelmana vain on se, että minulla on ennestään kaksi kouluikäistä lasta. Tällä kylällä on koulu, mutta ei vuokra-asuntoja. Omaan taloon en halua sijoittaa, koska olisi hankala myydä eteenpäin täällä. Ja tuloni haluan sijoittaa tähän, remonttia on tehty ja suunnitelmissa. Mietin myös, jos ostaisin talosta puolet, mutta se ei tule enää kysymykseen kun kuulin heillä olevan elinikäinen asumisoikeus.
Sen mieheni on kertonut jo alussa, että haluaa hoitaa vanhempansa itse, jos elävät niin pitkään, että ovat tarpeen avussa. Ja siihen olen valmis, että palaavat "meille" ja yhdessä huolehdimme heistä, kun eivät ilman apua pärjää. Mutta sitä ennen pitäisi saada viettää vuosia perheenä.. ja vanhempien viettää eläkepäiviään toisessa osoitteessa. Ja ei, heillä ei ole juurikaan harrastuksia. Ovat antaneet kaikkensa tilalle, ymmärrän sen. Mutta en voi heille elämän sisällöksi muuttua.
Kyllä pidän mahdollisena sitä, että palaisin sinne mistä muutin, lapset saisivat palata vanhojen kavereidensa pariin. Erota en halua, rakastan tätä miestä todella ja hän minua. Mutta jos lähtisin, en haluaisi kolmatta kertaa lapsia repiä toiseen osoitteeseen.
Puhuin aiemmin tilanteen kärjistymisestä. Huusin mieheni äidille, kun olen niin tuskastunut. Täällä asuessa olen siis välillä puhunut miehelle, välillä ollut vihainen, painostanut muuttamaan asiaa, hän on yrittänyt, vanhemmat eivät ottaneet kuuleviin korviinsa ("ethän sinä pärjää yksin, mitä sitten kun tulee peltotyöt, mitä sitten kun tulee poikimisia, olet niin kovilla"). Sitten olen taas sopeutunut, mutta nyt se ei enää onnistu, enkä halua tätä rinkiä meidän suhteeseen. Että itse sopeudun joksikin aikaa, sitten alkaa kerääntyä kiukku ja purkautuu mieheen. Itsekin olen nätisti puhunut kuukausi sitten miehen äidille. Hänen kommentti oli, että "katsotaan...." Noiden suluissa olevien ikuisten kommenttien lisäksi.
Pyysin jo anteeksi kun huusin, ei hän sitä ansainnut tästä tilanteesta huolimatta. Lähipiirin mielestä minä ja mies ollaan liian kilttejä... mutta ei nuo "vanhukset" ole ilkeitä, en usko että tahallaan tekevät tämän meille.
Ajatuksena vanhusten hoitaminen on kaunis, mutta? Riittääkö resurssit varsinkaan silloin. Ei, oma jaksaminen on mennyttä. Ostakaa vaikka joku valmis pakettimatka noille vanhuksille, jotta saatte edes sen ajan olla rauhassa. Edes vähän puntaroida tilannetta, ja näyttää ainakin parin viikon jakso, että tila pyörii edelleen ilman heitäkin. Noista asioista kunnon neuvottelu siten, että kaikki paikalla. Hyvässä hengessä. Ja lopuksi sinä sanot vaihtoehdot: lähdet tai jäät....
-
Vastaavanlainen tapaus oli täälläpäin.
Homma hoitui, kun emäntä muutti tilalta pois ja ilmoitti, että takaisin ei tule ennen kuin vanhukset ovat häipyneet.
veeti joutunu lähteen :( :( :( :(
-
Voi kai sen syytinkin (eli sen asumisoikeuden) ostaa pois, kalliiksi se kyllä saattaa tulla, mutta toisaalta saattaa (aika varmastikkin) pelastaa parisuhteen.
Välit vanhempiin saattaa mennä mutta niistä nyt ei tartte muutenkaan välittää.
-
On muuten rassaava tilanne tommonen. Kyllähän niistä vanhuksista apuakin saattaa olla mutta silti. Meillä olikanssa tommonen asumisoikeus hässäkkä. Mutta maantie kutsu ennen määräajan päättymistä.
-
Nuoren isännän pitäisi tuo asia hoitaa,miniä kokelaan avulla asian hoitaminen vain ärsyttää vanhuksia.
Vanhuksia tietysti huolettaa taas toisaalta tuo kun miniä on muualla töissä niin katsovat että apu on mitä välttämättömin.
Mitä tulee vanhusten hoidosta sitten kun heidän kunto heikkenee ,niin siinäpä työn sarkaa yllin kyllin.En kyllä sitoutuisi tuollaiseen ,mutta jos papereissa on niin se on pakko.Herää kysymys on tuo ehto enään kohtuullinen ja mielekäs edes vanhuksille.
Nimimerkki: 21 vuotta asumisruoka syyntingistä kokemusta !
-
joskus miettinä että onko tuo syytinki kuin joku tuomio jostain rikoksesta? ettei vain olis se elinkautinen siitä että oli tarpeeks tyhmä olla lähtemämättä pois kotoa aikanaan.
-
Aikoinaan minä menin miniäksi ja anoppi teki kyllä asiansa selväksi, etten ollut kyllin hyvä enkä osaava hänen kullanmurulleen. Kolme vuota sitä napitusta kestin ja sitten tilanteeseen puuttui isännän veli. Tuli sivusta tilannetta selvittämään ja sai vanhuksetkin suostumaan syytingin muuttamiseen rahaksi.
Halvaksi ei tullut, mutta jäi jonkinlainen rauha. Eivät tulleet enään tilalle töihin, eikä lapsen vahdiksikaan tarvinnut kysellä, mutta tulipahan nuo hoidettua.
Tuo on varmasti vanhuksille kova paikka, että teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tila halutaan aina siirtää seuraavalla sukupolvelle ja sille verisukulaiselle.
Jos kerran miehesi ei saa vanhemmilleen puhuttua, niin olisiko teillä siinä jotain läheistä, joka näkisi tilanteenne ja pystyisi toimimaan välittäjänä. Ei menisi aivan haukkumiseksi, vaan voisi sille sivusta tulleelle paremmin tuntojaan selvitellä. Tämä toimi meillä.
Parin vuoden päästä oli sopu ja rauha palanneet. Vanhuksetkin saivat rauhassa elää jonkun aikaa ilman talon huolia ja murheita.
-
Ex-muija osti tilan isovanhemmiltaan, jotka muuttivat Espanjaan. Välissä oleva sukupolvi ei tiennyt viljelemisestä mitään.
Joten neuvoja tai apuja ei tullut ollenkaan. (Sivutoiminen viljatila (olimme molemmat muualla duunissa) reilut 100 ha.)
-
mutta eiks tollanen ole ihan kätevää, ei tule aika pitkäks kun on haastetta. ja tiedon ettimisen kanssa on ihan hyvästi ajan tasalla. ei vanhaa taakkaa.
-
E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella ;) Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks ;D Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 8) 8)
Minä odotan hartaudella, että nuori-isäntä käskee painua hornan tuuttiin..voi sitä minä odotan.. ::)
-
E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella ;) Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks ;D Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 8) 8)
Minä odotan hartaudella, että nuori-isäntä käskee painua hornan tuuttiin..voi sitä minä odotan.. ::)
Meillä ei luultavasti taas kukaan tule sitä tekemään ...hautaan asti saa kitkuttaa.. ::)
-
No, nii no.. ehkä navettapiikaa e passaa päästääkkää pois tilahoidost, ettei pääse villiintyy :)
-
No, nii no.. ehkä navettapiikaa e passaa päästääkkää pois tilahoidost, ettei pääse villiintyy :)
Niinpä, se pikkasen rajoittaa näitä harrastuksia..eli täällä roikkumista ja miesjahtia. ;D
-
Näillä lakeuksilla muut hommia teekkään kun eläkeläis-vanhemmat. Nuoret isännät istuu kaljalla päivät pitkät ;D
-
Näillä lakeuksilla muut hommia teekkään kun eläkeläis-vanhemmat. Nuoret isännät istuu kaljalla päivät pitkät ;D
Sinäkikkö??? :o
-
Tietääkö miehes.että olet täältä neuvoja pyytämässä ;D ;D
-
Näillä lakeuksilla muut hommia teekkään kun eläkeläis-vanhemmat. Nuoret isännät istuu kaljalla päivät pitkät ;D
Sinäkikkö??? :o
Kaikki nuoret isännät.... ;D
-
E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella ;) Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks ;D Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 8) 8)
Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.
Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.
Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä :) Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.
Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.
-
Näillä lakeuksilla muut hommia teekkään kun eläkeläis-vanhemmat. Nuoret isännät istuu kaljalla päivät pitkät ;D
Sinäkikkö??? :o
Kaikki nuoret isännät.... ;D
Ai, sinä olet näitä vanhoja paappoja, jotka sillä kopittomalla valmetilla ryskää pellolla. ;D
-
Tietääkö miehes.että olet täältä neuvoja pyytämässä ;D ;D
No kun on saanut tukea, niin saa tietää kyllä :P Jos mun näkökanta olis tallottu ihan maanrakoon, niin olisin ihan hiljaa :o
-
Tietääkö miehes.että olet täältä neuvoja pyytämässä ;D ;D
No kun on saanut tukea, niin saa tietää kyllä :P Jos mun näkökanta olis tallottu ihan maanrakoon, niin olisin ihan hiljaa :o
Mietippä kaksi kertaa ennen kuin julistat tämän parlamentin tuloksia miehellesi.. Minä ainakin tekisin niin. ::)
-
Näillä lakeuksilla muut hommia teekkään kun eläkeläis-vanhemmat. Nuoret isännät istuu kaljalla päivät pitkät ;D
Sinäkikkö??? :o
Kaikki nuoret isännät.... ;D
Ai, sinä olet näitä vanhoja paappoja, jotka sillä kopittomalla valmetilla ryskää pellolla. ;D
Mulla on pellolla oma koppi missä ryystän kaljaa ja viinejäni ;D ;D ;D
-
Tietääkö miehes.että olet täältä neuvoja pyytämässä ;D ;D
No kun on saanut tukea, niin saa tietää kyllä :P Jos mun näkökanta olis tallottu ihan maanrakoon, niin olisin ihan hiljaa :o
Mietippä kaksi kertaa ennen kuin julistat tämän parlamentin tuloksia miehellesi.. Minä ainakin tekisin niin. ::)
Kiitos vinkistä, mutta kyllä tunnen tuon miehen :) Ja se mut, vaikka toki tää yllättääkin, mutta en oo kenenkään nimiä täällä julkaissut :)
-
Itselle oli ihan selvää,että tilalle en jää asumaan,en edes samalle kylälle.Silloinen vävy meinas meille mökin tehdä lähelle,mutta minä kielsin jyrkästi.
Tämä on hyvä systeemi,että asutaan muualla,mutta voimme käydä auttamassa,jos he pyytää. Sopimus on pitänyt aika hyvin,ei ole moittimista kumminkaan puolin. :)
-
Itselle oli ihan selvää,että tilalle en jää asumaan,en edes samalle kylälle.Silloinen vävy meinas meille mökin tehdä lähelle,mutta minä kielsin jyrkästi.
Tämä on hyvä systeemi,että asutaan muualla,mutta voimme käydä auttamassa,jos he pyytää. Sopimus on pitänyt aika hyvin,ei ole moittimista kumminkaan puolin. :)
Oikein. Eiköhän vanhemmat sukupolvet ole raataneet tarpeeksi? Apua töihin toki pyytää voi.
-
20 kun tuossa tilanteessa lusit niin sitten alkaa helpottamaan :)
Tai sitten toinen vaihtoehto on, että ukkos väsyy töihinsä jos joutuu tekemään kaiken itse.
-
ajatteleppa vilijonkka toisin päin asiaa,jos tila olisi kotitilasi ja siihen tulee mies jota kotivävyksi myös kutsutaan,Vanhempasi asuvat tilalla ja puuttuvat jokaiseen vävyn tekemään asiaan teki niin tai näin.aina appiukolta tulee neuvoja kuinka MINÄ tein, ja kyllä tuo kone enne on kestänyt,Ei meillä ole ollut tapana näin aikaisin pellolle mennä maa on vielä märkää.Lehmät kyllä pysyi aidoissaan kun MINÄ ne ennen tein. Ei tuosta agronomikoulutuksesta ole mitään hyötyä käytäntö se on ennenkin opettanut kuinka MEILLÄ tehdään. Mitä naapuritkin tuosta aattelee kun ei ole ENNEN tuollain tehty.En MINÄ nyt olisi myynyt metsää kun hinnat nousee.
Alkaa hiukka ottaa pattiin neuvot appiukolta meinaan ja se tyhjänpäiväinen vertailu.Ja kylällä retostellaan sitten kaikki asiat helvettiläinen,taidan nostaa kytkintä ja maksattaa appiukolla mukuloitten elatuksen.Sen huolen pidän että tuo nainen ei uutta miestä saa ennenkuin heittää isänsä 100km päähän asumaan.Ei sitten ole joka käänteessä neuvomassa.
-
ajatteleppa vilijonkka toisin päin asiaa,jos tila olisi kotitilasi ja siihen tulee mies jota kotivävyksi myös kutsutaan,Vanhempasi asuvat tilalla ja puuttuvat jokaiseen vävyn tekemään asiaan teki niin tai näin.aina appiukolta tulee neuvoja kuinka MINÄ tein, ja kyllä tuo kone enne on kestänyt,Ei meillä ole ollut tapana näin aikaisin pellolle mennä maa on vielä märkää.Lehmät kyllä pysyi aidoissaan kun MINÄ ne ennen tein. Ei tuosta agronomikoulutuksesta ole mitään hyötyä käytäntö se on ennenkin opettanut kuinka MEILLÄ tehdään. Mitä naapuritkin tuosta aattelee kun ei ole ENNEN tuollain tehty.En MINÄ nyt olisi myynyt metsää kun hinnat nousee.
Alkaa hiukka ottaa pattiin neuvot appiukolta meinaan ja se tyhjänpäiväinen vertailu.Ja kylällä retostellaan sitten kaikki asiat helvettiläinen,taidan nostaa kytkintä ja maksattaa appiukolla mukuloitten elatuksen.Sen huolen pidän että tuo nainen ei uutta miestä saa ennenkuin heittää isänsä 100km päähän asumaan.Ei sitten ole joka käänteessä neuvomassa.
;D
No tuokin tilanne helpottaa 20 vuodessa.
-
Vastataanpa tuohon kysymykseen.. Et sinä vaadi liikoja jos et halua asua appivanhempiesi kanssa. Mutta sopimukset vanhusten asumisesta on tehty ennen sinun muuttoa tilalle. Ja ne pitäisi nyt purkaa tai tehdä uusiksi, niin, että sinunkin mielipiteesi otetaan huomioon. Ja taas tulee se mutta jos et tilasta omista mitään niin, miten sinä vaadit sopimuksia uusiksi. Se on sinun miehesi tehtävä tai sitten hommaatte ulkopuolisen sopimusnikkarin väliin, joka neuvottelee korvauksen ja uuden sopimuksen.
Nämä ovat vaikeita asioita ja minä olen sanonut, että se joka syytinkejä ehdottaa pitäisi viedä saunan taakse ja ampua. Ne ovat kiviriippoja kummallekkin osapuolelle. Vain aniharvassa tapauksessa toimivat ilman konflikteja.
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
-
ajatteleppa vilijonkka toisin päin asiaa,jos tila olisi kotitilasi ja siihen tulee mies jota kotivävyksi myös kutsutaan,Vanhempasi asuvat tilalla ja puuttuvat jokaiseen vävyn tekemään asiaan teki niin tai näin.aina appiukolta tulee neuvoja kuinka MINÄ tein, ja kyllä tuo kone enne on kestänyt,Ei meillä ole ollut tapana näin aikaisin pellolle mennä maa on vielä märkää.Lehmät kyllä pysyi aidoissaan kun MINÄ ne ennen tein. Ei tuosta agronomikoulutuksesta ole mitään hyötyä käytäntö se on ennenkin opettanut kuinka MEILLÄ tehdään. Mitä naapuritkin tuosta aattelee kun ei ole ENNEN tuollain tehty.En MINÄ nyt olisi myynyt metsää kun hinnat nousee.
Alkaa hiukka ottaa pattiin neuvot appiukolta meinaan ja se tyhjänpäiväinen vertailu.Ja kylällä retostellaan sitten kaikki asiat helvettiläinen,taidan nostaa kytkintä ja maksattaa appiukolla mukuloitten elatuksen.Sen huolen pidän että tuo nainen ei uutta miestä saa ennenkuin heittää isänsä 100km päähän asumaan.Ei sitten ole joka käänteessä neuvomassa.
Eikö se nainen voisi heittää niitä vanhuksia nyt jo sinne sadan kilometrin päähän, niin saisivat lapset pitää isänsä kuitenkin kotonaan??? ???
-
Jospa se on vanhempiensa kanssa naimisissa.
-
Minä osasin varautua tähän,koska huonoja esimerkkejä oli lähipiirissä.
On sitä elämää muuallakin,kuin maatilalla.Harrastuksia kyllä löytyy,kun viitsii vähän nähdä vaivaa.
-
Jospa se on vanhempiensa kanssa naimisissa.
Pitää olla aika kieroutunut.. :o
-
Et tainnut tajuta mistä on kysymys,tai mitä välii ei ole mun murheita nuo.
-
Nuoren isännän pitäisi tuo asia hoitaa,miniä kokelaan avulla asian hoitaminen vain ärsyttää vanhuksia.
Vanhuksia tietysti huolettaa taas toisaalta tuo kun miniä on muualla töissä niin katsovat että apu on mitä välttämättömin.
Mitä tulee vanhusten hoidosta sitten kun heidän kunto heikkenee ,niin siinäpä työn sarkaa yllin kyllin.En kyllä sitoutuisi tuollaiseen ,mutta jos papereissa on niin se on pakko.Herää kysymys on tuo ehto enään kohtuullinen ja mielekäs edes vanhuksille.
Nimimerkki: 21 vuotta asumisruoka syyntingistä kokemusta !
Aivan oikein, pojan pitäisi ottaa johtajuus vanhemmiltaan. Eikä tämä tarkoita, että tarvii pahasti sanoa, eikä hyvästi, mutta vahvasti. Jos näin ei tapahdu, niin miniät joutuu asioihin puuttumaan ja näin syntyy niitä ns. pahoja miniöitä. Vanhempien pitäisi olla tyytyväisiä, kun tilalle on löytynyt jatkaja ja hänelle puoliso. Ei se vaan tänäpäivänä ole itsestään selvyys. Itsekkin luovuin tilanpidosta pari vuotta sitten. Poika ja miniä jatkavat. Olen erittäin tyytyväinen. Olin kantatilan( 1600 luvulta) yhdeksäs isäntä ja nyt poika kymmenes. Pakko ei ollut jäädä. Jatkuva ruinaaminen, valittaminen ja sekaantuminen vie vain jatkajilta yrittämisen ilon ja vaikeuttaa heidän yhteiseloaan. Avusta ovat tyytyväisiä ja on saanut tehdä töitä rengin roolissa ilman palkkaa ja mikä parasta ilman vastuuta. Nauttien siitä, että nuoretkin ovat innostuneet yrittämisestä. JK. asumme aivan naapurissa, apu on lähellä, mutta muutoin olemme omillamme. Jaksamisen kannalta on välttämätöntä, että nuori isäntä panostaa vaimoonsa ja tämän mielipiteisiin. Vanhempia hyvä kuunnella, mutta tehkää omat ratkaisut yhdessä.
Ei muuta kuin jaksamista. Vanhemmille myös terveisiä.
-
Se on vähän vaikeeta niitä häätää, jos niille on jätetty asumisoikeus taloon, sopimus on sopimus ja pakko pitää :(
Mutta ongelmahan toi tietenkin on, kun eivät varmaan tajua pysyä omassa päässään taloa :o
Kokeile semmosta konstia, että ala järjestään niille oikein helvetisti töitä, ehkä pakenevat sinne kaupunki asuntoonsa vähän useammin, lepäämään niin sanoakseni ;D
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
-
ajatteleppa vilijonkka toisin päin asiaa,jos tila olisi kotitilasi ja siihen tulee mies jota kotivävyksi myös kutsutaan,Vanhempasi asuvat tilalla ja puuttuvat jokaiseen vävyn tekemään asiaan teki niin tai näin.aina appiukolta tulee neuvoja kuinka MINÄ tein, ja kyllä tuo kone enne on kestänyt,Ei meillä ole ollut tapana näin aikaisin pellolle mennä maa on vielä märkää.Lehmät kyllä pysyi aidoissaan kun MINÄ ne ennen tein. Ei tuosta agronomikoulutuksesta ole mitään hyötyä käytäntö se on ennenkin opettanut kuinka MEILLÄ tehdään. Mitä naapuritkin tuosta aattelee kun ei ole ENNEN tuollain tehty.En MINÄ nyt olisi myynyt metsää kun hinnat nousee.
Alkaa hiukka ottaa pattiin neuvot appiukolta meinaan ja se tyhjänpäiväinen vertailu.Ja kylällä retostellaan sitten kaikki asiat helvettiläinen,taidan nostaa kytkintä ja maksattaa appiukolla mukuloitten elatuksen.Sen huolen pidän että tuo nainen ei uutta miestä saa ennenkuin heittää isänsä 100km päähän asumaan.Ei sitten ole joka käänteessä neuvomassa.
Olisi selvää, että hoitaisin asian perhettäni ajatellen. Mulle on tärkeää, että puolisokin voi hyvin. On tapana hoitaa asiat, selvittää, hakea tietoa, harkita ja niin edelleen, jos olisin epävarma miten tehdä jossakin asiassa. Tämä on toinen kerta, kun sitä näkökulmaa haen netin keskustelupalstalta :D Yleensä ihan muut tahot, mutta tuntuu, että maalla on "kirjoittamattomia" sääntöjä, joihin en ole päässyt sisälle. Tai olen luullut, että yksi tämänkin päivän "säännöistä" on se, että mihin tulet, sen kestät.. en vain ollut tulossa tähän tilanteeseen, tämä ei ollut se meidän tulevaisuuden suunnitelma asumisen suhteen kun sitä suunniteltiin.
-
E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella ;) Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks ;D Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 8) 8)
Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.
Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.
Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä :) Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.
Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.
Silloinku appivanhempas oli sun ikäluokkaa, ni oli maaseuduntapa et 3-4 sukupolvee asu samakatoal ??? ja säki oot oikees eläes tätäpäivää! Siin sulle menneisyyde ja nykyisyyde kuilu ratkastavaks.. Kyseleppä iha kaverimieles tilan "tulokas" appivanhemmaltas muistelmii siit ajast ko tuli tilal, saattaa aiheuttaa ymmärtävii ajatuksii tai lopullise lyttäykse :-X Oon se maatilal kasvanu 3:s sukupolvi ja suostun syytinkii jos o omakämppä jossai muual ;D ;D ;D
Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin :) Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.
-
Aloittajan olisi varmaan paras katsoa koko hommaa kylmästi ulkopuolelta.
Annat vanhusten elää omaa elämäänsä ja olet heidän kommenteille joojoo-henkilö, mutta teet asiat oman pääsi mukaan.
Samalla voit ihan hyvin hyödyntää mahdollisen lastenhoitoavun jne........
Ymmärtävät kyllä muutamassa vuodessa kommenttiensa tehottomuuden.
Jos talossanne on sisäovi "ison"- ja "pienen"-puolen välillä, niin lukkoon kyseinen ovi ja avain kaivoon. Varmasti tarvittavan liikenteen voi hoitaa ulkokauttakin, asuuhan useimmat kuitenkin täysin eri taloissa kuin appensa/vanhempansa.
Olisikohan esittämääni tapaan oikea termi "passiivinen torjunta"? Se vaatii päättäväistä luonnetta, aikaa ja periksi antamattomuutta alkuun, mutta lopputulos on taattu muutaman vuoden jälkeen. Varsinkin jos pystyy normaalisti vierailemaan heidän varsinaiselle asunnolla heidän siellä ollessaan.
-
Maatila on varmasti sellaiseen tottumattomalle tosi kova paikka asua ja elää. Me, jotka ollaan synnytty lehmänpaskaa ja muraa kynnen alla, emme ehkä osaa ottaa kaikkea huomioon.
Ja se oma tila on aika vaikeaa, kun on totuttu,että kaikki asiat jaetaan.
Tuosta omasta jaksamisesta kannattaa pitää kiinni, tai muuten ne ongelmat ja murheet paisuvat kohtuuttoman suuriksi. Sitten siinä on lusikat jaossa.. jää yksi surkea isäntä vihoittelemaan vanhemmilleen. Ja sen menetyksen huomaa vasta sitten, mutta paluuta harvemmin on.
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
-
Minä osasin varautua tähän,koska huonoja esimerkkejä oli lähipiirissä.
On sitä elämää muuallakin,kuin maatilalla.Harrastuksia kyllä löytyy,kun viitsii vähän nähdä vaivaa.
Jos minulla olisi esimerkkejä tai ystäviä samassa tilanteessa, en olisi täällä ;) Elämää minulta ei puutu, ja senkin vuoksi haluaisin kotini olevan sitä omaa tilaa, jossa olla ihan sen oman "lauman" kanssa. Toki tavata läheisiä, sovitusti... välillä useammin, välillä harvemmin. En halua paeta kotoani, vaan koti on minulle rentoutumispaikka, jossa on mun kaikkein rakkaimmat ihmiset (ja eläimet <3)
-
E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella ;) Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks ;D Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 8) 8)
Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.
Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.
Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä :) Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.
Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.
Silloinku appivanhempas oli sun ikäluokkaa, ni oli maaseuduntapa et 3-4 sukupolvee asu samakatoal ??? ja säki oot oikees eläes tätäpäivää! Siin sulle menneisyyde ja nykyisyyde kuilu ratkastavaks.. Kyseleppä iha kaverimieles tilan "tulokas" appivanhemmaltas muistelmii siit ajast ko tuli tilal, saattaa aiheuttaa ymmärtävii ajatuksii tai lopullise lyttäykse :-X Oon se maatilal kasvanu 3:s sukupolvi ja suostun syytinkii jos o omakämppä jossai muual ;D ;D ;D
Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin :) Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.
Virhe tehtiin silloin, kun niille jätettiin asumisoikeus, se on yleinen tapa alentaa kauppahintaa :o
Mutta ehkä siinä säästettiin väärässä paikkaa, muutaman vuoden kun katselet, niin tilanne voi muuttua täysin, seitenkymppinen voi ehkä vielä autella, mutta kaheksankymppinen ei auttele, se varma ja se kunto voi mennä nopeastikin ???
-
Tulee vain mieleen, että jos olet muualla töissä ja vielä tupahommat päälle, niin missä hiton välissä kuvittelet jaksavasi sitä paskaa lapata. Minä tein kahta työtä, tilalla ja toimessa, ja se oli kynttilän polttoa molemmista päistä ja keskeltä.
Anna miehesi touhuta vanhempiensa kanssa keskenään ja keskity sinä lapsiisi. Vai onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minullla??
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
-
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Eikös tämä kumoa koko alkuperäisen viestisi? Vai tuppaavatko ne pirttiin istumaan sinun ja miehesi väliin?
-
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Eikös tämä kumoa koko alkuperäisen viestisi? Vai tuppaavatko ne pirttiin istumaan sinun ja miehesi väliin?
Tai peräti sinne peräkammariin??? Montako kertaa on jo kysytty perillisen tulosta??
-
Ainoa tapa millä asia selkiää on että saat miehesi toimimaan. Hän on ainut jolla on todellista sananvaltaa asiassa eli mitä ne sinun appivanhemmat tottelevat. Siitä ei ole mitään hyötyä että sinä reuhaat niille koska sitä ne ei ota kuin ittuiluna. Sopimukset on tehty rikottavaksi eli siitä syytigistä on ihan mahdollista päästä eroon jos niin päätetään. Ilman kyyneliä joltain taholta ei tulla selviämään.
-
Tulee vain mieleen, että jos olet muualla töissä ja vielä tupahommat päälle, niin missä hiton välissä kuvittelet jaksavasi sitä paskaa lapata. Minä tein kahta työtä, tilalla ja toimessa, ja se oli kynttilän polttoa molemmista päistä ja keskeltä.
Anna miehesi touhuta vanhempiensa kanssa keskenään ja keskity sinä lapsiisi. Vai onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minullla??
Tehokkaaksi on kehuttu :P Olen minä opiskellutkin tähän omaan ammattiini kun lapset olivat pienempiä, ja tehnyt siinä keikkatöitä samalla. Kotini minä haluaisin pitää kotina, epävarmuus oli siitä määrittelenkö sanan "koti" toisin kuin muut maalla asuvat.
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä :) Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä :) Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.
Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä :) Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.
Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.
Nimenomaan, heille parempi, mitäpä meistä muista?
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä :) Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.
Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.
Nimenomaan, heille parempi, mitäpä meistä muista?
Auki kirjoitettuna: "Heidän tekemät työt ovat poissa sinun ja miehesi tehtävistä ---> teillä on enemmän aikaa itsellenne." Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin niin teidän oma alue talosta olisi hyvä erottaa esim. lukitsemalla mahdolliset sisäovet.
-
Nyt on sitten todellisen mietinnän paikka. Eihän tuosta tule mitään jos keskenmenojen keskellä sinä vielä haluat lisää töitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tahtia kannattaisi nyt ehkä rauhoittaa. Juttele sen miehesi kanssa. On ehkä parempi hankkia se rauha sinne kotitilalle tavalla tai toisella, muuten saattaa se suurperhe jäädä toteutumatta.
Kyllä ne eläimetkin vankeudessa lisääntyy, mutta liialla stressillä tahtovat luoda aika usein. Sama se on ihmiselläkin. Ei kukaan paineita määräänsä enempää kestä ja sitten pettää fysiikka.
Ota se mies nyt puhutteluun ja löytäkää yhteisymmärrys. yhdessä teidän on toimittava tilan ja perheenne parhaaksi, ei yksinään.
-
Nyt on sitten todellisen mietinnän paikka. Eihän tuosta tule mitään jos keskenmenojen keskellä sinä vielä haluat lisää töitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tahtia kannattaisi nyt ehkä rauhoittaa. Juttele sen miehesi kanssa. On ehkä parempi hankkia se rauha sinne kotitilalle tavalla tai toisella, muuten saattaa se suurperhe jäädä toteutumatta.
Kyllä ne eläimetkin vankeudessa lisääntyy, mutta liialla stressillä tahtovat luoda aika usein. Sama se on ihmiselläkin. Ei kukaan paineita määräänsä enempää kestä ja sitten pettää fysiikka.
Ota se mies nyt puhutteluun ja löytäkää yhteisymmärrys. yhdessä teidän on toimittava tilan ja perheenne parhaaksi, ei yksinään.
En varsinaisesti halua lisää töitä, mutta oma työni on henkistä istumatyötä, joten fyysinen työ vastapainona ei olisi pahitteeksi. Erottuani lasteni isästä tein muutenkin fyysisiä keikkatöitä eri paikkoihin lasten ollessa isällään, vaikkei työt olleet koulutustani vastaavia. Tavallaan fyysisen työn ja uusien ihmisten tapaamisen ja huolenpidon ottaa harrastuksena. Eli, näistä keikkatöistäni voin luopua ja sijoittaa aikaa ja energiaa miehen kanssa yhdessä tehtävään työhön. Käytännössä nyt noita keikkatöitä ei ole ollutkaan, eikä rahallista tarvetta niitä omasta puolestani tehdä. Mutta haluan selventää, kun jokaista taustatekijää ei tänne kirjoita: en ole rasittamassa itseäni liikaa fyysisellä työllä, enkä halua päteä täällä tilalla, en viedä mieheltäni vanhempia enkä hänen vanhemmiltaan kotia tai asemaa.... haluan kotirauhan omalle perheelleni, olen valmis auttamaan ja osallistumaan enemmän tämän saavuttaakseni ja olen myös muokannut omaa elämääni siten, että tämä onnistuisi.
-
Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee.. :)
Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:
"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."
Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi konkareiden 1,8:aa.
En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää ;)
Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä :) Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.
Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.
Nimenomaan, heille parempi, mitäpä meistä muista?
Auki kirjoitettuna: "Heidän tekemät työt ovat poissa sinun ja miehesi tehtävistä ---> teillä on enemmän aikaa itsellenne." Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin niin teidän oma alue talosta olisi hyvä erottaa esim. lukitsemalla mahdolliset sisäovet.
Sisäovi on lukittu jo lemmikkienkin takia. En kaipaa enempää aikaa, vaan sitä, että yhteisen ajan laatu on rauhaa..
-
Ratkaisuja ei saa muuten kuin puhumalla.. Otat koko perheen pirttipöydän ääreen ja keskustelette asiasta RAUHALLISESTI.. Pidä hampurilais malli mieles (Positiivinen- Negatiivinen- Positiivinen palaute). Muista haukkuminen tai syyllistäminen ei auta mitään, vaan kehittävä palaute. Kerro siis mitä pitäs tehdä toisin että homma toimii.. :) Toinen vaihtoehto tietysti on antaa ohjat miehellesi, mutta jotenkin tuntuis luontevalta että olisit itsekkin keskustelemassa aiheesta..
-
Ottakaa äkkilähtö maailman ääriin pariksi viikoksi, ja sanokaa niille vanhuksille että "hoitakaa murju sillä aikaa" :P
-
Sanot nyt sille äijällesi että nyt ostetaan appivanhemmille mökki jostain 10 kilsan päästä ja he muuttavat sinne. Siellä saavat puuhastella puutarhassaan ja tehdä mitä lystäävät. Sitten puhellaan puhelimessa jossa sovitaan mahdollisista lastenhoidoista ja kiireavuista tilalla. Sillä tavalla te saatte toteuttaa itseänne ja omaa visiotanne tilalla ja jos kiinnostaa ottaa aurinkoa aataminasussa takapihalla tai järkätä kavereiden kanssa illanistujaiset niin se onnistuu eikä tunnu että on valvovan silmän alla. Toivottavasti sillä miehellä vaan riittää unaa toteuttaa tämä siirto. Tästähän tässä on kyse.
Siitä tilan työstä niin niistä kyllä selviää tekemällä ja teetättämällä ja miksi ei sitä appivaariakin voi käyttää kiireavuksi kun se autolla paikalle hurauttaa so*****un aikaan so*****na päivänä.
-
Juokse :-X
-
Ratkaisuja ei saa muuten kuin puhumalla.. Otat koko perheen pirttipöydän ääreen ja keskustelette asiasta RAUHALLISESTI.. Pidä hampurilais malli mieles (Positiivinen- Negatiivinen- Positiivinen palaute). Muista haukkuminen tai syyllistäminen ei auta mitään, vaan kehittävä palaute. Kerro siis mitä pitäs tehdä toisin että homma toimii.. :) Toinen vaihtoehto tietysti on antaa ohjat miehellesi, mutta jotenkin tuntuis luontevalta että olisit itsekkin keskustelemassa aiheesta..
Mulla on sellainen kutina että siipan kanssa voi neuvotella mutta appivanhempien kanssa pitää siipan neuvotella. Jonkinverran voidaan tietenkin porukassa sopia mutta silloin kun mennään tiukkaan tilanteeseen niin silloin ei miniät ole ihan hirveän arvossaan. Tavallaan niinhän sen pitääkin olla että lapset ja vanhemmat käy näistä asioista neuvonpitoa.
-
Jollei tämän palstan kokemusperäiset neuvot vielä riitä vakuuttamaan niin tuolta lisää; http://keskustelu.suomi24.fi/node/2858411
-
pipari purnukka kiinni muutamaksi kuukauveksi,ni eiköhän ala appi vanahemmillekki löytyä osote... ;D
-
Tää koko juttu kuulostaa ihan plinin vitsiltä
-
Ongelmana vain on se, että minulla on ennestään kaksi kouluikäistä lasta.
tuo on ongelmsi perimmäinen syy,olet elänyt suhteessa jo aiemmin,ja olet sitä tyyppiä joka lähtee heti kun tulee vastuksia.Elät vain niinkuin itsestäsi hyvältä tuntuu.
et ole vakuuttanut olemuksellasi ja teoillasi että olet tosissasi tulossa taloon emännäksi miehesi rinnalle,siksi nuo miehesi vanhemmat edelleen ovat mukana tilan arjessatukeakseen tilan toimintaa.
-
Jos todella on kuvio kaksi lasta, työ, keikkatöitä ja vielä maatila, niin yhtälö on melkoisen epäuskottava onnistumisprosentiltaan..jostain on tingittävä. ???
-
Ongelmana vain on se, että minulla on ennestään kaksi kouluikäistä lasta.
tuo on ongelmsi perimmäinen syy,olet elänyt suhteessa jo aiemmin,ja olet sitä tyyppiä joka lähtee heti kun tulee vastuksia.Elät vain niinkuin itsestäsi hyvältä tuntuu.
et ole vakuuttanut olemuksellasi ja teoillasi että olet tosissasi tulossa taloon emännäksi miehesi rinnalle,siksi nuo miehesi vanhemmat edelleen ovat mukana tilan arjessatukeakseen tilan toimintaa.
Tämänkin takia perheasiat ja niiden rinnalla kulkevat yyöt pitää sopia ja neuvotella perheen sisällä. Niitä peilaamaan ei appivanhempia tarvita. Siksikin sen oman siipan vakuuttaminen tilanteeseen on tärkeää ja sitten pysyä sanojensa takana. Jos vanhalle parille jättää sananvaltaa näissä asioissa niin tietyiltä ihmisisltä sitä hyväksyntää ei ikinä tule ja käytännössä ei edes heidän kanssa halua puhua perheen sisäisistä asioista. Eli yhä edelleen niin selvittäkää ensiksi asiat itsellenne ja sitten häädätte appivanhemmat jos tilanne sen vaatii. Ikävää mutta ainut vaihtlehto onnistumiselle.
-
Jos todella on kuvio kaksi lasta, työ, keikkatöitä ja vielä maatila, niin yhtälö on melkoisen epäuskottava onnistumisprosentiltaan..jostain on tingittävä. ???
vilijonkalee avautunut maalaiselämän tosiasiat alkuhuumauksen häipyessä
-
Nämä tilanteet tuntuvat olevan aika yleisiä ja suurimmasta osasta vaietaan ja kärsitään hiljaa. Ihan oikein ottaa asia puheeksi. Tärkein asia on kuitenkin miehesi ja sinun suhde ja teidän perhe. Luopumisen tuskaa edellisellä sukupolvella aina on, mutta ne asiat pitää nostaa pöydälle ja ratkaista. Miehesi pitää tehdä viime kädessä päätös, vaikka se kuinka vaikeaa olisikin.
Oma isäni riitaantui isänsä kanssa ja lähti reissuhommiin. Vuoden jälkeen vaari sitten aneli takaisin jatkamaan tilaa. Olisi luullut, että isäni sitten aikanaan luovuttaessa (myydessään) minulle tilaa olisi muistanut omat alkuvaikeudet.
Mutta kun ei. Omat ongelmani alkoivat, kun muutimme nykyisen vaimoni kanssa tilalle. Vuoden verran riideltiin jokaisesta pienestä asiasta. Sitten minun oli tehtävä päätös, jossa etusijalla olivat minä, vaimoni ja lapseni, eli oma perheeni. Välit isääni katkesivat, harmillinen juttu sinänsä, mutta valinta oli tehtävä, kenen kanssa haluan asua loppuelämäni.
Nyt useamman vuoden jälkeen omat ja perheeni välit edelliseen sukupolveen ovat vieläkin asiallisen viileät. Mielestäni kuitenkin tein oikean valinnan ja perheeni elää omaa tyytyväistä elämäänsä.
Sitten viimeinen vinkki kaikille sukupolvenvaihdosta suunnitteleville, ÄLKÄÄ TEHKÖ SYYTINKIÄ! Se voi tuntua tilakauppoja tehdessä hyvältä ajatukselta ja neuvontajärjestötkin sitä suosittelevat, kun se alentaa ostettavan asunnon arvoa. Poikamiehenä tilaa ostaessa se voi myös tuntua hyvältä ajatukselta, mutta ei enään perheellisenä. Maksakaa kuitenkin se heti rahana, saatte elää omaa elämäänne perheenne kanssa rauhassa.
-
Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.
-
Nyt Apilas osu ja uppos,Vanhapari on varmaan nähny miten miniä pyörittää miestään pikkurillin voimalla ::)
-
Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.
asia on hyvin pitkälle näin,kuinka muuten ihmiset pystyvät asumaan esim rivitalossa,kerrostalossa ,omakotialueella jossa naapuri kokoajan näkee kaikki tulemiset menemiset grillaukset ja ryyppyjuhlat ym Mutta sitten kun pitäisi asua samassa pihapiirissä miehen vanhempien kanssa se ei käy,ihmisiähän nekin ovat.Ei tietenkään samassa ruokakunnassa mutta jos talossa on tilaa miksi ei muutaman neliön asunto ole sitten se sopiva ratkaisu.
-
Nykyajan nuoret isännät (alle 50) ovat femiinisiä miehiä ,niistä ei oikein tiedä onko ne mitä,toki on joitakin poikkeuksia on ,mutta harvassa.
-
Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.
asia on hyvin pitkälle näin,kuinka muuten ihmiset pystyvät asumaan esim rivitalossa,kerrostalossa ,omakotialueella jossa naapuri kokoajan näkee kaikki tulemiset menemiset grillaukset ja ryyppyjuhlat ym Mutta sitten kun pitäisi asua samassa pihapiirissä miehen vanhempien kanssa se ei käy,ihmisiähän nekin ovat.Ei tietenkään samassa ruokakunnassa mutta jos talossa on tilaa miksi ei muutaman neliön asunto ole sitten se sopiva ratkaisu.
Joillakin ihmisillä on pitemmät "sarvet" ne vaatii enemmän tilaa.
Tuon ratkaisun kanssa voi elää,onhan heillä oma asunto ja ruoka,ei tuo nyt kovin kauhealta vaikuta,ja tuskimpa kauan tukkivat töihin onhan heillä jo ikää.Ulkomaille vaan vanhapari lomalle vielä kun kykenevät.
Provo tai ei ,mutta paljon pöhinää ja villoja on tullut! ;D
-
Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen :o
Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee :(
-
Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen :o
Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee :(
Tosiasia on vaan se että tällaisella maatilalla vanha pari voi täysin lamaannuttaa toiminnan omalla olemisellaan kun mikään ei oikeasti käy. Siksi miniän paikka ei ole elämisen arvoinen jolloin tilan isäntä jää helposti nuolemaan näppejään. Siksi on erityisen tärkeää että vanha pari väistyy tarvittaessa jos ja kun tilalle ja nuorelle parille halutaan antaa mahdollisuus onnistua. Se miniä on kuitenkin ainut joka tuo tervettä järkeä mikä ei ole kaavoihin kangistunut sille tilalle.
Tällainen yhteisasuminen ei voi mitenkään verrata rivariasuntoon koska rivarissa on oikeastaan vain oma huoneisto. Tällaisessa tilalla yhteisasunnossa asuminen konfliktin ainekset on aivan kaikessa koska anoppi ottaa kantaa jopa miniän omien ikkunoiden pesuun.
Sitten viellä asia mikä harvoin koetaan sellaisena mutta yli 90% tiloista maat ovat vaqn vuokralla tietyllä ikäpolvella eli harva niitä on oikeasti ostaneet vaan edellinen sukupolvi ne on lahjoittaneet. Omistushalukkuus toki aina kasvaa ja moni vanhempi käy kauppaa maista lapsien avulla. Näillä on hyvä kiristää nuorta paria jos tietää että kantti ei riitä sanomaan että pidä maasi.
-
Koko juttu vaikuttaa jonkunasteiselta trollaukselta eikä oikein kuulosta uskottavalle,Jos tarina on tosi niin suosittelen että vanhemmat pysyy kotona tilan töissä apuna ja mies hankkii akan joka on oikeasti tilan töissä mukana eikä rieku pitkin kyliä.
--------- ;D
-
Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen :o
Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee :(
Tosiasia on vaan se että tällaisella maatilalla vanha pari voi täysin lamaannuttaa toiminnan omalla olemisellaan kun mikään ei oikeasti käy. Siksi miniän paikka ei ole elämisen arvoinen jolloin tilan isäntä jää helposti nuolemaan näppejään. Siksi on erityisen tärkeää että vanha pari väistyy tarvittaessa jos ja kun tilalle ja nuorelle parille halutaan antaa mahdollisuus onnistua. Se miniä on kuitenkin ainut joka tuo tervettä järkeä mikä ei ole kaavoihin kangistunut sille tilalle.
Tällainen yhteisasuminen ei voi mitenkään verrata rivariasuntoon koska rivarissa on oikeastaan vain oma huoneisto. Tällaisessa tilalla yhteisasunnossa asuminen konfliktin ainekset on aivan kaikessa koska anoppi ottaa kantaa jopa miniän omien ikkunoiden pesuun.
Sitten viellä asia mikä harvoin koetaan sellaisena mutta yli 90% tiloista maat ovat vaqn vuokralla tietyllä ikäpolvella eli harva niitä on oikeasti ostaneet vaan edellinen sukupolvi ne on lahjoittaneet. Omistushalukkuus toki aina kasvaa ja moni vanhempi käy kauppaa maista lapsien avulla. Näillä on hyvä kiristää nuorta paria jos tietää että kantti ei riitä sanomaan että pidä maasi.
Ymmärrän kyllä tämän pointin todella hyvin ja olen siitä samaa mieltä, mutta sopimuksia ei vaan voi itse mitätöidä silloin, kun ei niitä enää huvita noudattaa :(
Vanhemmille pitäisi jonkun ulkopuolisen käydä sanomassa, että lähtekää nyt hevon *****un siitä hääräämästä :o
-
Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin :) Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.
[/quote]
--joillekkin vanhemmille on ihan mahdoton ajatus olla puuttumatta tilan asioihin.Meilläkin ukko meinas alussa puuttua niiden asioihin,piti monesti käydä nokkapokkaa asiasta.Selitys oli se,että nuoriväki joutuu vaikeuksiin,jos ei tee niinkuin hän :o
Nyt se on viimein antanut periksi.Mulla ei oo ollut mitään tarvetta neuvoa,jos ei oo kysytty.
"Niin täällä on aina tehty" on varmaan käytetyin lause vanhan parin suusta nuoremmille. :)
-
Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin :) Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.
--joillekkin vanhemmille on ihan mahdoton ajatus olla puuttumatta tilan asioihin.Meilläkin ukko meinas alussa puuttua niiden asioihin,piti monesti käydä nokkapokkaa asiasta.Selitys oli se,että nuoriväki joutuu vaikeuksiin,jos ei tee niinkuin hän :o
Nyt se on viimein antanut periksi.Mulla ei oo ollut mitään tarvetta neuvoa,jos ei oo kysytty.
"Niin täällä on aina tehty" on varmaan käytetyin lause vanhan parin suusta nuoremmille. :)
[/quote]
Tavallaan se on ymmärrettävää, jos aina on näin toimittu ja nuorempi pari on sitä mieltä, että se on väärä tapa toimia, niin siinä saattaa tulla kuva, että aina on toimittu väärin :o
Vaikka kyse on vaan siitä, että ajat muuttuu ja tavat muuttuu sen myötä 8)
-
Itseä vähän ihmetyttää tämä naisen logiikka, jos mies on ostanut kotitilansa kauppakirjalla, jossa vanhemmille on jätetty asumisoikeus, niin kun nainen tulee taloon, niin se olettaa automaattisesti voivansa kumota tehdyn sopimuksen :o
Se ei kyllä mene ihan niin, sopimus on sopimus ja pitää ymmärtää se, minkälaisia sopimuksia tekee :(
Tosiasia on vaan se että tällaisella maatilalla vanha pari voi täysin lamaannuttaa toiminnan omalla olemisellaan kun mikään ei oikeasti käy. Siksi miniän paikka ei ole elämisen arvoinen jolloin tilan isäntä jää helposti nuolemaan näppejään. Siksi on erityisen tärkeää että vanha pari väistyy tarvittaessa jos ja kun tilalle ja nuorelle parille halutaan antaa mahdollisuus onnistua. Se miniä on kuitenkin ainut joka tuo tervettä järkeä mikä ei ole kaavoihin kangistunut sille tilalle.
Tällainen yhteisasuminen ei voi mitenkään verrata rivariasuntoon koska rivarissa on oikeastaan vain oma huoneisto. Tällaisessa tilalla yhteisasunnossa asuminen konfliktin ainekset on aivan kaikessa koska anoppi ottaa kantaa jopa miniän omien ikkunoiden pesuun.
Sitten viellä asia mikä harvoin koetaan sellaisena mutta yli 90% tiloista maat ovat vaqn vuokralla tietyllä ikäpolvella eli harva niitä on oikeasti ostaneet vaan edellinen sukupolvi ne on lahjoittaneet. Omistushalukkuus toki aina kasvaa ja moni vanhempi käy kauppaa maista lapsien avulla. Näillä on hyvä kiristää nuorta paria jos tietää että kantti ei riitä sanomaan että pidä maasi.
Ymmärrän kyllä tämän pointin todella hyvin ja olen siitä samaa mieltä, mutta sopimuksia ei vaan voi itse mitätöidä silloin, kun ei niitä enää huvita noudattaa :(
Vanhemmille pitäisi jonkun ulkopuolisen käydä sanomassa, että lähtekää nyt hevon *****un siitä hääräämästä :o
Yksi juttu mitä kannattaa harkita on että käy jututtamassa jotain näiden vanhempien ikäistä "kaveria" jonka kanssa ovat tekemisissä paljon. Tämä toimii paremmin jos se oma lapsi puhuu mutta miniäkin voi toimia. Jos on oikeasti kiero niin puhuu viellä tän kaverin lapselle että juttu kiertää siis naapurille joka kertoo vanhemmilleen jotka sitten puhuu taas asianomaisille. Tätä kautta voi puhe tehota huomattavasti paremmin kun samanikäinen ottaa asian esiin. Tässäkin on kaikki edellytykset tulla konflikteja mutta sitäkin voi harkita jos tilanne käy mahdottomaksi. Vaihtoehtojahan on tosiaqn vanhempieen sukulaiset tai naapurit tai joku muu jonka tietää että asia pysyy edes hieman omassa tiedossa. Ei ehkä kannata sille kylän juoru-ukolle mennä tällaisia asioita pohtimaan mutta jos sattuu olemaan joku täysjärkinen joka osaa tällaisia asioita käsitellä.
-
Sanot nyt sille äijällesi että nyt ostetaan appivanhemmille mökki jostain 10 kilsan päästä ja he muuttavat sinne. Siellä saavat puuhastella puutarhassaan ja tehdä mitä lystäävät. Sitten puhellaan puhelimessa jossa sovitaan mahdollisista lastenhoidoista ja kiireavuista tilalla. Sillä tavalla te saatte toteuttaa itseänne ja omaa visiotanne tilalla ja jos kiinnostaa ottaa aurinkoa aataminasussa takapihalla tai järkätä kavereiden kanssa illanistujaiset niin se onnistuu eikä tunnu että on valvovan silmän alla. Toivottavasti sillä miehellä vaan riittää unaa toteuttaa tämä siirto. Tästähän tässä on kyse.
Siitä tilan työstä niin niistä kyllä selviää tekemällä ja teetättämällä ja miksi ei sitä appivaariakin voi käyttää kiireavuksi kun se autolla paikalle hurauttaa so*****un aikaan so*****na päivänä.
Heillä on ollut jo vuosia oma asunto siellä 10 km päässä. Siksi uskoinkin, että ovat lähdössä. Mutta tähän mennessä erittäin harvoin ovat siellä olleet. Eilen kyllä lähtivät........ ja huomenna tulevat katsomaan postinsa kuulemma tänne :)
-
Siis mikä tuossa on se todellinen ongelma...käyt tilan ulkopuolella töissä ja ett osallistu tilan töihin.
Sä voit koska tahansa viheltää pelin poikki ja lähteä koska sulla on toi oma työsi, jota ei ole monellakaan maatilan emännällä. Musta noi kertomasi asiat on sun miehes asioita ja sun tulis sopeutua ympäristöön......
Tosin trollihälytin heräs taas.....
-
Täällä kaikki tuntuis olettavan että ollaan aina tekemisissä 100% täysillä käyvien ihmisten kanssa. Todellisuudessa monella eläkeikäisellä, ikänsä raskaita töitä tehneellä alkaa olla pääkopassa senverran orastavaa dementiaa yms. ongelmaa, että mitä aiemmin tulevaisuutta koskevista päätöksistä pääsis puhumaan ja sopimaan, se parempi. Se on monesti nähty, että kun ajatus alkaa hapertua, niin monesti henkilö menee puolustuskannalle. Lähtökohtaisesti vastustetaan kaikkia muutoksia, ja kun väistämättömiä muutoksia tulee eteen, niin se on sitten vähintään katastrofi.
Aloittajan tapauksessa pitäis jommankumman miehen vanhemmista päähän saada ajatus että nykymeno ei voi jatkua. Sitten olis ehkä toivoa että toinen sais käännettyä toisen pään.
-
Siis jotenkin noin mutt ymmärtääkseni ainoa ongelma oli se asumaoikeus ja vanhusten puuttuminen tilan asioihin. Todetaan heille ett me osataan hoitaa sukutilaa asianmukaisesti ja sopivasti myötäillään vanhuksia ja torpataan ne sivuun...tosin tarvittaessa heitä hyödyntäen.
Siis jos tilan päätäntävälta on omissa käsissä mikä on se ongelma.....
-
Siis jotenkin noin mutt ymmärtääkseni ainoa ongelma oli se asumaoikeus ja vanhusten puuttuminen tilan asioihin. Todetaan heille ett me osataan hoitaa sukutilaa asianmukaisesti ja sopivasti myötäillään vanhuksia ja torpataan ne sivuun...tosin tarvittaessa heitä hyödyntäen.
Siis jos tilan päätäntävälta on omissa käsissä mikä on se ongelma.....
Rauhaa rauhaa sitähän kaivattiin ,no sitä on lapsiperheessä 99,9 % ja loppuaika hälinää vai miten se oli. ;D ;D
-
Siis jotenkin noin mutt ymmärtääkseni ainoa ongelma oli se asumaoikeus ja vanhusten puuttuminen tilan asioihin. Todetaan heille ett me osataan hoitaa sukutilaa asianmukaisesti ja sopivasti myötäillään vanhuksia ja torpataan ne sivuun...tosin tarvittaessa heitä hyödyntäen.
Siis jos tilan päätäntävälta on omissa käsissä mikä on se ongelma.....
Rauhaa rauhaa sitähän kaivattiin ,no sitä on lapsiperheessä 99,9 % ja loppuaika hälinää vai miten se oli. ;D ;D
Delegoisi sille anopille itselle vastenmielisiä tehtäviä ja jos ne ei kiinnosta niin näyttää ovea....
En edelleenkään jummarra mikä tässä on se todellinen odottamaton ongelma....
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Ongelma on se yleismaailmallinen vakio:"Life sucks and then you die", eli turha tässä on mitään oikeita parannuksia pohtia ;D
-
Siis jotenkin noin mutt ymmärtääkseni ainoa ongelma oli se asumaoikeus ja vanhusten puuttuminen tilan asioihin. Todetaan heille ett me osataan hoitaa sukutilaa asianmukaisesti ja sopivasti myötäillään vanhuksia ja torpataan ne sivuun...tosin tarvittaessa heitä hyödyntäen.
Siis jos tilan päätäntävälta on omissa käsissä mikä on se ongelma.....
Rauhaa rauhaa sitähän kaivattiin ,no sitä on lapsiperheessä 99,9 % ja loppuaika hälinää vai miten se oli. ;D ;D
Delegoisi sille anopille itselle vastenmielisiä tehtäviä ja jos ne ei kiinnosta niin näyttää ovea....
En edelleenkään jummarra mikä tässä on se todellinen odottamaton ongelma....
Ehkä tää ihmisnimistä koostuva asia, joka ei toteudu...
Anna Aina Naima Rauha Ensi Lempi Ville :P
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
-
se asenne se asenne,tulokkaat osaa kaiken tietää kaiken lapset on valmiina sen kuin asetutaan nauttimaan maalaiselämästä,kauniista kesäpäivistä, uintiretkistä hedelmistä omenapuissa marjapensaissa ja mansikkamaalla.Talven tuiskun tullessa pirtin kylmetessä ankeus toteutuu pimeinä talven pakkaspäivinä lehmän poikimavaikeutena ja laskujen kasaantuessaisoksi kasaksi tulojen ollessaalle laskelmien.Ja kotitalouteen on investoitu digitelevisiot ultraäänipesurit poreammeet sun muut nuorikon viihdykkeeksi.Siinä se karvas todellisuus
-
Tässä lueskeltuani näitä taistelulauluja voin kertoa, että läheltä tuntemani miniä ja anoppi saattavat käynnistää auton ja lähteä päiväksi shoppailemaan tai vetäistä iltasella parempaa päällensä ja ajella Tapani Kansan konserttiin.
Kerran naapurin udellessa isännältä miks et menny mukaan, isäntä siihen "Ei kutsuttu".
Eikä siinä kaikki. Huomattu, että niillä on joskus yhteinen pullokin, viiniä, ja parhaina hetkinä jopa likööriä.
Kuten sanottu, meitä on moneksi.
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
-
rehukauppias pysyköön asennevammaisena asian ulkopuolella ja apinoi niin paljon kuin kerkiää........................................................................................onks onksonks skänän yksi nimmari
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
Mun lisäksi moni daiju ihmettelee ett pitääkö se isännyys ja emännyys tuoda jokaiselle hopeatarjottimella. Sen eteen pitää tehdä työtä, noin ainakin meidän suvussa.....
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
Mun lisäksi moni daiju ihmettelee ett pitääkö se isännyys ja emännyys tuoda jokaiselle hopeatarjottimella. Sen eteen pitää tehdä työtä, noin ainakin meidän suvussa.....
Ai joka sukupolven tarttee toistaa samat virheet?
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
Mun lisäksi moni daiju ihmettelee ett pitääkö se isännyys ja emännyys tuoda jokaiselle hopeatarjottimella. Sen eteen pitää tehdä työtä, noin ainakin meidän suvussa.....
Ai joka sukupolven tarttee toistaa samat virheet?
Sanoisinko, että no tota, et mitä etelämmäksi Suomessa mennään, niin sitä vähemmän tätä virhettä tehdään.
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
Mun lisäksi moni daiju ihmettelee ett pitääkö se isännyys ja emännyys tuoda jokaiselle hopeatarjottimella. Sen eteen pitää tehdä työtä, noin ainakin meidän suvussa.....
Ai joka sukupolven tarttee toistaa samat virheet?
Mitkä virheet...Kai jokaiselle vaatimukselle on perusteet....
Musta tässä threadissa on kyse lähinnä asenne ja sopeutumisasioista.....
Jos kyse on juridisista asioista niin miten sä noi kierrät....
Mut mix se emännyys tulis tuoda jollekin hopeatarjottimella....
-
Mä en vaan tajua, että miksi maasuedulla asumisesta pitää tehdä vielä suurempi helvetti, kuin mitä se on jo lähtökohdiltaan.
Vai onko ideana taas joku kollektiivinen kituminen tässäkin. Tehdään asioista tahallaan liian vaikeita, jotta voidaan kyläkuppilassa valittaa omaa saamattomuuttaan :D
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
Mun lisäksi moni daiju ihmettelee ett pitääkö se isännyys ja emännyys tuoda jokaiselle hopeatarjottimella. Sen eteen pitää tehdä työtä, noin ainakin meidän suvussa.....
Ai joka sukupolven tarttee toistaa samat virheet?
Mitkä virheet...Kai jokaiselle vaatimukselle on perusteet....
Musta tässä threadissa on kyse lähinnä asenne ja sopeutumisasioista.....
Jos kyse on juridisista asioista niin miten sä noi kierrät....
Mut mix se emännyys tulis tuoda jollekin hopeatarjottimella....
Ei kaikki naiset haluu olla "emäntiä". Useimmat haluu olla äitejä/puolisoita, varsinkin jos on työpaikka tilan ulkopuolella. Ei mun mielestä siihen tarvita enää edellisen sukupolven kyyläystä painolastix.
-
Mä en vaan tajua, että miksi maasuedulla asumisesta pitää tehdä vielä suurempi helvetti, kuin mitä se on jo lähtökohdiltaan.
Vai onko ideana taas joku kollektiivinen kituminen tässäkin. Tehdään asioista tahallaan liian vaikeita, jotta voidaan kyläkuppilassa valittaa omaa saamattomuuttaan :D
Mun mielestä ongelma on että sitä tilaa pidetään jotenkin yliluonnollisena jossa on vaara että se nuori pari pääsee rikastumaan tai epäonnistumaan. Siksi pitää kaikin tavoin pitää ne kurissa ja järjestyksessä että näin ei pääsisi käymään.
Aloittajaan viellä niin tulee hieman mieleen että jos tilanne on se että appivanhemmilla on asunto muualla mutta tuppailevat tekemään hommia niin kannattaisi ehkä perheen sisällä miettiä että onko homma tilalla hanskassa. Nyt ei siis ole kyse siitä että yritetään auttaa ja tehdä vaan siitä että onhan ihan realistinen suunnitelma millä hommat tulee tehtyä eli kuka ne tekee ja koska. Silloin on miehenkin helpompi sanoa vanhemmilleen että nyt ei oikeasti sitä apua tarvita että olisi parempi että pysyttelisitte siellä omassa asunnossanne.
-
*pureskelee ranteitaan auki*
-
Entä jos nää vanhukset olisivatkin tän aloittajan vanhemmat, olisiko tätä ongelmaa olemassakaan ::)
-
Älkää nyt hyvät ihmiset neuvoko perhettä riitelemään ja vihaa pitämään. Täytyyhän siihen joku rauhanomainen ratkaisu löytyä. :o
-
Entä jos nää vanhukset olisivatkin tän aloittajan vanhemmat, olisiko tätä ongelmaa olemassakaan ::)
Just noin. Läskipääksi kai tota kuviteltua vävykokelasta kutsuttaisiin ja epäilen ett se hopeatarjotin piilotetaan tässäkin hypoteettisessa tapauksesa....samaa kylmää kyytiä olis tiedossa....
-
Ongelma on Vilijonkan asenne ja ne kaksi kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta.Siinä se, ja naisen ylimielinen suhtautuminen miehensä vanhempiin.
Entisaikoina oli tyypillistä ett elettiin yhteistalouksissa ja siinä miniät sopeutui ja heistä tuli aikoinaan emäntiä...
Nyt noi asiat on monellakin paljon helpompia ja en yhä jummarra mikä tässä on se ongelma....
Onx teille daijuille niin vaikeeta ymmärtää, et jopa maalla ihmiset haluaa elää normaalissa parisuhteessa ilman vanhusten kyttäystä? :o
Mun lisäksi moni daiju ihmettelee ett pitääkö se isännyys ja emännyys tuoda jokaiselle hopeatarjottimella. Sen eteen pitää tehdä työtä, noin ainakin meidän suvussa.....
Niimpä ja miksi helvetissä pitää tehdä semmoisia sopimuksia, joita ei ole tarkotustaan pitää :o
-
Virhe tehtiin silloin, kun niille jätettiin asumisoikeus, se on yleinen tapa alentaa kauppahintaa :o
Mutta ehkä siinä säästettiin väärässä paikkaa, muutaman vuoden kun katselet, niin tilanne voi muuttua täysin, seitenkymppinen voi ehkä vielä autella, mutta kaheksankymppinen ei auttele, se varma ja se kunto voi mennä nopeastikin ???
Mä en olis ollenkaan noin varma.. Ihan äkkiä tulee miettimättä mieleen kaksikin kasikymppistä kela-miestä joitten työtahdissa taitaa moni reilusti nuorempi jäädä hopealle. Ja joku aika sitten oli maakuntalehdessä juttu kasikymppisestä peltisepästä joka kävi vielä satunnaisesti kattohommissakin.
Mutta se on totta että harvemmassa alkaa olemaan sen ikäisissä ja tosiaan tilanne voi muuttua nopeastikin.
-
Ongelmahan on vain ja ainoastaan se, että joku on mennyt suostumaan syytinkiin. Sitä ei koskaan, ikinä eikä missään tapauksessa pidä mennä tekemään.
Jossain vaiheessa se kela-apukin menee siihen, että tahtoa on enemmän kuin kykyä. Tapahtuu pieniä ja sitten suurempia vahinkoja.
Loppujen lopuksi ollaan yhtä aikaa ojassa ja allikossa.
Kilometrin hajuraolla onkin jo lähes kaikki ongelmat yhtälöstä poistettu tai vähennetty siedettäviksi.
-
En viitsi lukea alusta, mutta luulisi ongelman ratkeavan itsestään kun ensimmäinen lapsi syntyy ja vanhukset on jo ennen kylvöaikaa pari kuukautta näkymättömissä lomareissulla.
-
Hei muut maalaiset :)
Tulipa mieleeni tämä ketju, ja miksei ensimmäisenä saamani lynkkaukset. Toivon, että aloituksestani joku muu olisi saanut hyötyä, mene ja tiedä. Arvailkaa miten tilanne eteni, kun töiltänne ehditte.
Terveisin vertaistukea ja neuvoja aikanaan etsinyt. Hopeatarjotinta en elämässäni ollut kelvannutkaan, kiitos kivikautisesta vertauskuvasta, muistin sen pitkään :D
-
Näitä kokemuksia on lähes kaikilla tiloilla, jonne on hankittu puoliso. Voit avautua lisää tai olla avautumatta.
-
täyttyy olla aika huomion kipiä tyyppi kun avaa viisi vuotta vanhan ketjun alootuksen luin mitä varten eres alko tihruta vanhempien osallistumisesta tilalle jos ei ristus itte laita tikkuakaan ristiin
-
Hei muut maalaiset :)
Tulipa mieleeni tämä ketju, ja miksei ensimmäisenä saamani lynkkaukset. Toivon, että aloituksestani joku muu olisi saanut hyötyä, mene ja tiedä. Arvailkaa miten tilanne eteni, kun töiltänne ehditte.
Terveisin vertaistukea ja neuvoja aikanaan etsinyt. Hopeatarjotinta en elämässäni ollut kelvannutkaan, kiitos kivikautisesta vertauskuvasta, muistin sen pitkään :D
Sait sinä aikanaan järkeviäkin neuvoja, mutta jos jäivät vain nuo lynkkaukset mieleen, niin sitten niistä ei todellakaan ollut apua.
Epäilen vahvasti, että olet huomannut maaseudun ja maatilan emännän paikan olevan jonkun muun kuin sinun. Toivottavasti olet löytänyt paikkasi ja rauhasi kasvattaa lapsesi, sekä jatkaa elämääsi kuin mitään valtataistelua ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Hyviä jatkoja..
-
Niin notta oletko vielä emäntänä ja tuliko niitä lapsia, jos tuli niin mieliala on varmaan seestyntynyt puolin ja toisin. Juu ja kaikkea hyvää myös toivotan oli tilanne mikä tahansa.