Itseasiassa raktorikuljetuksissa polttoaineen kulutus on varsin toissijaista. Enemmänkin on kiinni siitä miten itse työvaihe sujuu. Sen päivän bisnekset on pilalla kun tiputtaa kerrostalon kokoisen paalikärryn peltoliitymässä ojaan. Pahimmillaan alkaa tuntien homma saada kärry tyhjäksi ja pois ojasta jne. Se on vaativampi löytää juuri sen kokoluokan koneet että työ sujuu ilman häiriöitä niin tehokkasti kuin mahdollista.
Totta tuokin, mutta haavereiden todennäköisyyden minimoimiseen on keinoja, esim. olen tehnyt liittymät vähintään puolella toista putkella, soraa kymmeniä kuormia peltoteille, ja kun paalit voidaan ajaa ehjänä navetalle, niin voidaan käyttää kesän kuivia päiviä hyväksi paalin ajoon... minulla on käynyt sillein että kun investoin isompaan paalivaunuun navettapihaan ja noihin edellä kertomaani, niin sen jälkeen ei olla kertaakaan 3 viimeiseen vuoteen hinailtu tai kaadettu paalivaunua, toisin kuin ennen kun ajeltiin venäläisen vaunun ja kourakuormaimen kanssa märkään aikaan syksyllä ja talvellakin paaleja... Sen lisäksi on säästynyt turboremontit kun traktorit ovat hallissa pakkasilla... (kylmän traktorin polttoaineenkulutusero lämpimään traktoriin kannattaa tiedostaa myös omia toimintatapoja kehittäessä) Eli kiteyttäisin näin että on hyödytöntä viilata yhtä yksityiskohtaa erityisen tehokkaaksi, jos toimintaketjussa on jossain muussa kohdassa heikko lenkki.... Eli mielestäni toimintaketju eheäksi (tarvitaan päivän,viikon, vuoden, 5vuoden ja 15 vuoden strategia) jonka mukaan viilataan ketjua kokonaisuudessaan järkevämpään suuntaan...